Martan blogi

Verkkokauluri

2012-01-01T22:17:00.005+02:00

Tämä kauluri valmistui viime vuoden viimeisinä päivinä, mutta kuvat otettiin vasta tänään uudenvuodenpäivän kävelyretkellä. Innoitus kaulurin tekemiseen tuli Tellulta ja lanka on syksyllä tarjouksesta ostettua käsinkehrättyä villalankaa Vihreästä Vyyhdistä. Väri taitaa olla nimeltään tiikerinsilmä.

Paksulla langalla ja seiskan puikoilla tulee nopeasti valmista. Lisää tällaisia neuleita niin lankavarastokin vajuisi vähän...

Ohje: Verkkokauluri Kauhavan Kangasaitan sivuilta
Lanka: Naturwolle Vihreästä Vyyhdistä, 2 vyyhtiä eli 200 g
Puikot: 7 mm

Seuraavaksi yritän ahkeroida pari keskeneräistä työtä valmiiksi ja ehkä aloittaa jotain uuttakin. Nyyh, enää pari lomapäivää jäljellä ja sitten onkin taas niukemmin neulomisaikaa tarjolla.

Röyhelöhuivi ja Mollie Makes

2011-12-28T21:01:00.007+02:00

Palaan vielä hetkeksi joulua edeltävään aikaan ja esittelen vielä yhden joululahjan. Röyhelöhuivi on neulottu Vihreän Vyyhdin myymästä röyhelölangasta ja neulottu lankojen mukana saadulla ohjeella. Lankaa kului kolme kerää ja lopputulos on jos ei muuta niin ainakin röyhelöinen.

Minä en ole ollut hirveän innostunut röyhelölangoista enkä ole vielä tämän huivin jälkeenkään. Nopeaa, helppoa ja epäonnistumisen vaara on pieni, mutta minä kyllä tykkään enemmän neuleista, jossa neulojan panos näkyy lopputuloksessa vähän enemmän.

Innostuin myös ompelemaan joulupakettien koristeeksi huovasta kuusenkoristeita. Osa malleista on Mollie Makes -lehdestä (kaavat löytyvät pdf:nä), osa taas omasta päästä. Näitä oli tosi koukuttavaa tehdä; sommitella erilaisia väriyhdistelmiä sekä valita nappeja ja nauhoja.

Mollie Makes on minulle uusi lehtituttavuus. Bongasin marraskuun numeron lähimarketin hyllyltä ja koukutuin heti. Joulukuun numeron ilmestymistä Suomen lehtihyllyille piti odottaa 2-3 viikkoa sen jälkeen kun lehden blogissa näytettiin sen ilmestyneen. Uusin numerokin on jo ilmestynyt UK:ssa mutta ei ole vielä myynnissä Suomessa ja pohdiskelen, pitäisikö ostaa uusin lehti uuteen leluuni eli iPadiin. Sähköiset lehdet olisivat ainakin ratkaisu lehtien säilytysongelmaan - käsityölehtikoteloni ovat ratketa liitoksistaan ja hyllytila uhkaa loppua kesken. Joistakin vanhoista käsityölehdistä olen luopunut, mutta pääsääntöisesti säilytän kaikki käsityölehdet ja ostan vielä jatkuvasti lisää niin uusia kuin kirpparilta vanhoja lehtiä.

Punainen pipo

2011-12-27T17:26:00.004+02:00

Olimme joulunalusviikon tankkaamassa valoa ja lämpöä Teneriffalla. Sää oli juuri minun mieleeni: lämpötilat sitä luokkaa mitä Suomen kesässä parhaimmillaan, kun varjossakin tarkenee hyvin olla. Hotellissa oli ihanat lämmitetyt uima-altaat, joten minäkin intouduin pulikoimaan päivittäin ja isommat lapset ehtivät melkein kyllästyä uimiseen. Ja sitä aurinkoa, sinistä taivasta ja valoa.

Matkan aikana neuloin pipon, jota ajattelin vähän omaan käyttöön mutta joka on tyttärenkin mieleen. Eli käyttöä löytyy, kunhan tässä ensin tulisivat pipokelit... Ohjeena oli Sirle-pipo Ullasta. Ohje on selkeä ja hyvin kirjoitettu, joten pipoa oli ilo neuloa.

Ohje: Sirle by Suvi Simola
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Dk, noin puolitoista kerää
Bambusukkapuikot 3,5 mm

Pipariksi meni

2011-12-17T23:13:00.003+02:00

Vesisateen keskellä joulutunnelmaa voi loihtia vaikkapa leipomalla pipareita. Lasten kanssa koristelimme ja kokosimme tänään Maisa-piparkakkutalon ja siinä sivussa tällaisen neulojan joulukortin. Tämä kortti välittäköön kaikille blogini lukijoille hyvän joulun toivotukset!

Lisää lapasia

2011-12-06T18:25:00.003+02:00

Marraskuun ahkeroin lasten sukkia oman marttayhdistykseni myyjäisiin. Ehdin neuloa kymmenen paria perussukkia, jotka harmi vaan eivät menneet kovin hyvin kaupaksi. Eikä mennyt kyllä oikein mikään muukaan ja samaa ovat valitelleet muutkin martat tämän syksyn myyjäisistä. En ole kuitenkaan kauhean harmissani siitä että sukat eivät menneet kaupaksi, vaan olen päättänyt lahjoittaa myymättä jääneet sukat Vantaan seurakuntien jouluiseen sukkakeräykseen - menevät varmasti hyvään tarkoitukseen.

Syksyn mittaan olen auttanut joulupukkia ja tehnyt muutamat lapaset lahjapakettiin laitettavaksi. Kuvassa on dokumentoitu myös pääkaupunkiseudun eilen satanut ensilumi.

Violetit ja vihreät lapaset on koukuttu tunisialaisella virkkauksella. Langat ovat molemmissa Novitan Isoveljeä ja Puroa. Punaiset lapaset on puolestaan neulottu Vihreän Vyyhdin myymästä Filz-Wolle-langasta ja vanutettu kevyesti pesukoneessa 40 asteessa. Itselleni merkitsen tähän muistiin, että Vihreästä Vyyhdistä saadulla ohjeella naisen lapasesta (24 silmukkaa) tulee minun käsialallani liian pieni jopa minun lyhytsormiseen räpylääni.

Martin markkinat Tallinnassa

2011-11-25T20:20:00.019+02:00

Kaksi viikkoa sitten olin käymässä Tallinnassa Martin markkinoilla. Meitä oli kuuden hengen ryhmä eri-ikäisiä mutta samanhenkisiä naisia ja oli kyllä mukava reissu. Perjantaipäivän vietimme Martin markkinoilla ja lauantaina kävimme sitten Karnaluksissa ja kiertelimme keskustan alueen kauppoja.

Martin markkinat oli virkistävän erilainen tapahtuma suomalaisiin käsityömessuihin tottuneille. Esillä oli Viron jokaisen maakunnan omia käsitöitä: enimmäkseen kirjontaa, nauhoja ja neuleita. Tuotteita oli tietysti myynnissä mutta niiden lisäksi oli työnäytöksiä ja työpajoja. Myös käsityötarvikkeita oli myynnissä, mutta enemmän myynti painottui valmiisiin tuotteisiin. Martin markkinoilla esitellään myös naapurimaiden käsityöperinnettä: Suomesta oli tänä vuonna esillä Hopealuu ja Joel Nokelainen vuoltuine lintuineen.

Tällä hetkellä olen aika innostunut kirjonnasta, ja alla olevissa kuvissa on esimerkkejä messuilla nähdyistä kirjontatöistä. Perinteisillä kirjontakuvioilla osataan leikitelläkin! Ostin messuilta ohutta yksisäikeistä villakirjontalankaa, joka oli varsin edullista ja jota oli saatavilla vaikka missä väreissä.

Olen vihdoinkin sisäistänyt sen, että en tarvitse lisää lankaa. Näin ollen lankaostokseni rajoittuivat yhteen kerään ohutta villalankaa, josta voi neuloa vaikkapa Haapsalun huivin, ja pieneen pellavalankakerään josta olen jo virkannut muutaman tähden joulukortteja koristamaan. Messuilta ostin enimmäkseen kaikenlaista pientä kivaa joululahjoiksi ja lasten joulukalenterien täytteeksi.

Edes Karnaluksissa en kokenut tällä kertaa samanlaista ahdistuskohtausta kuin edellisellä kerralla, jolloin en osannut tavarapaljoudesta ostaa oikein mitään. Ostin muun muassa helmilankoja, vetoketjuja, nappeja ja pieniä ompelutarvikkeita ja täydensin puikkokokoelmaani.

Käsineitä

2011-10-21T14:39:00.005+03:00

Tänä syksynä olen tehnyt paljon käsitöitä mutta en ole oikein osannut kirjoittaa niistä mitään tänne blogiin. Olen uudistanut ja tuunannut vaatteita (martoissa oli mielettömän hyvä Aija Rouhiaisen pitämä vaatteiden uudistamiskurssi), neulonut, virkannut ja koukunnut lapasia, tehnyt huovasta rintarosseja ja käsityökoulussa kirjonut. Ja silti - tuntuu siltä, että ei ole mitään blogattavaa. Kaikki tehty tuntuu niin tavalliselta ja arkiselta että niistä ei ole muille esiteltäväksi.

Käsityökoulussa aloitimme tämän viimeisen vuoden syyslukukauden kirjonnalla ja tuunauksella. Ensin ajattelin tehdä perinteistä peittokirjontaa soveltaen sohvatyynyn, mutta onneksi tulin järkiini ja aloin tehdä jotain pienempää. Alla olevassa kuvassa on vielä keskeneräisten lapasten yksityiskohtia.

Koukkuaminen kaksipäisellä koukulla (Tunisian crochet) on edelleenkin kivaa. Tosin parasta on aloittaa aina uusia lapasia uusilla lanka- ja väriyhdistelmillä joten valmiita lapasia ei ole vielä montaa paria, mutta kyllä niitä pikkuhiljaa valmistuu joululahjavarastoon. Peruslapasten lisäksi olen oppinut tekemään koukutut lapaset peukalokiilalla. Tosi helppo tekniikka ja niin näyttävän näköistä pintaa. Luin joltakin nettisivulta, että koukkuamisella on monta erilaista englanninkielistä nimitystä. Suosikkini eri nimityksistä on Idiot stitch :-)

Koukutut lapaset, ohje oma, 30 s
Lanka: valkoinen Novita Tempo ja raitalanka Seitsemän Veljestä
Koukku: 2-päinen koukkuamiskoukku 5,5 mm

Kuvia ottaessa ulkona oli mielettömän kylmä tuuli, mutta samettiruusut ja krassi kukkivat vielä täyttä päätä. Kummallinen syksy.

Tilkkupeittoja ja syksyn satoa

2011-09-27T21:32:00.006+03:00

Novitan ja marttojen tilkkupeittokampanja alkaa olla finaalissa. Minä sain oman peittoni (kuvassa yllä) kasaan melko lailla hyvissä ajoin, mutta sen lisäksi kokosin kaksi marttojen yhteisprojektina tekemää peittoa ja niiden viimeistely jäi kyllä viime tippaan. Tulevana lauantaina peitot kootaan (toivottavasti) maailmanennätyspeitoksi Senaatintorilla.

Oman peittoni virkkasin enimmäkseen Seitsemästä Veljeksestä, mutta mukana on myös erilaisia muita villa- ja villasekoitelankoja. Pahinta oli ziljoonan langanpään päättely, vaikka yritin kehitellä kaikenlaisia kikkakolmosia langanpäiden piiloon virkkaamiseen ja päättelemiseen virkatessa.

Syksyn satoakin on tullut virkattua. Näiden ohjeet löytyvät viimeisimmästä Suuresta Käsityölehdestä.

Lapaset

2011-09-07T21:47:00.003+03:00

Vai olisikohan nämä rasat, kun ohje ja innoitus on Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin...

Ensimmäinen pari syntyi yhden viikonlopun aikana kesäkuussa, mutta toiseen pariin vierähtikin sitten vähän pidempi aika, kun kesähelteillä koukkuaminen paksulla villalangalla sai väistyä keveämpien lankojen tieltä. Kohtahan lapasia taas tarvitsee ja luulenpa että näitä tulee tehtyä jokunen pari lahjaksikin. Minä olen kertakaikkisen tykästynyt tähän tapaan tehdä lapasia. Tällä hetkellä koukkuan lapasia valkoisella Tempo-langalla ja iloisenvärisellä Seiskaveikka-raitalangalla ja niistäkin tulee kivannäköiset. Oikein sormia syyhyttää päästä kokeilemaan erilaisia väriyhdistelmiä.

Lankana on molemmissa Kauhavan Kangas-Aitan Unni- ja Silje-langat. Lapaspariin meni runsas kerä Unnia ja Siljeä vähän vähemmän. Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta löytyy muuten ohjekin sekä lapasiin että pipoon. Ja paljon muutakin mukavaa.

Taas yhdet harmaat sukat

2011-08-17T21:31:00.006+03:00

Hyväksi havaitulla ohjeella voi neuloa toisetkin sukat - varsinkin jos pitää taukoa muutaman vuoden:

Ohje Knittystä
Lanka: Novita Nalle, noin 115 g
Sukkapuikot 2,75 mm

Varren pintaneuleen jälkeen nämä sukat ovat kyllä tosi tylsää neulottavaa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Yksinkertaisen tyylikkäät sukat, joissa on kuitenkin jotain erityistä. Tuo vaaleanharmahtavanruskea Nalle-lanka oli sen sijaan raivostuttavaa, kun langasta puski ulos sitä vaaleata nöyhtää. Kuinkahan helposti nämä nyppyyntyvät käytössä - olen huomannut että Novitan langoista tietyt harmaan sävyiset sukkalangat menevät käytössä ensimmäisenä huonon näköiseksi.

Nyt edessä on sitten taas mukava tehtävä päättää, millä ohjeella ja millä langalla aloitan neuloa seuraavia sukkia.

Keltaista

2011-08-08T18:25:00.006+03:00

Keltainen ei ole minun värini - ei ole ainakaan tähän asti ollut. Rakastan keltaista luonnossa, mutta vaatekaapistani sitä ei löydy, ei edes villasukista. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä keltaiselle. Esimerkiksi jokaisella ruokakauppareissulla kuljen kuin ohimennen lankahyllyjen kautta ihastelemassa Novitan syksyn lankojen leijonankeltaista sävyä (muutoin en ole erityisen innostunut Novitan uusista värikartoista tai langoista, mutta leijonankeltainen Rose Mohair ja Kelo houkuttelevat kovasti - kunhan vain keksisin mitä niistä neuloisin).

Pietaryrtin keltainen on upea sävy. Pohdiskelen edelleen, vieläkö pietaryrtin kukkia ehtisi kerätä värjäystä varten. Kohta ei enää ehdi.

Auringonkukat ovat ihania. Ne ovat kesän ja syksyn välissä syntyneen tyttäreni perinteisiä synttärikukkia; niin varmasti tänäkin vuonna.

Synttäripöytään katetaan ehkä myös tämä Kuopiosta kirpparilta löytynyt auringonkukkavati, joka on niin retroa! Vadin alla on isotätini vanhat ikkunaverhot, jotka äitini lahjoitti minulle tänä kesänä. Kangas on Tampellan; muuta tietoa kankaan hulpiossa ei ole. Verhot roikkuivat vuosia isotädin kodin ikkunoissa mutta ihme kyllä tukeva puuvillakangas ei ole haalistunut lainkaan.

Pehmeää keltaista villalankaa, josta tulee poncho tyttärelleni. Ponchot näyttävät muutaman vuoden tauon jälkeen olevan taas muodissa. Lankakerien alla on samaisen isotädin jäämistöistä peräisin olevan pitsipeitto, joka on kooltaan liian pieni normaalimittaiseen sänkyyn. Pitsipeitto lienee alunperin virkattu päästävedettävään sänkyyn päiväpeitteeksi. Tämän osalta harkitsen jopa sitä, että yrittäisin virkata lisää paloja peittoon - tosin voi olla, että riittävästi oikeansävyisen ja -vahvuisen langan löytäminen on liian haasteellista.

Hamahelmipussukka

2011-07-31T09:13:00.005+03:00

Tällaisen pussukan ohje oli tämän vuoden ensimmäisessä Taito-lehdessä ja jossakin muussakin lehdessä olen tainnut nähdä jonkun ohjeen. Hamahelmineuleita oli esillä myös Kauhavan käsityömessuilla ja silloin kävi niin kuin monesti ennenkin: kun näkee jonkun ohjeen toteutettuna ja pääsee hypistelemään työtä, niin innostuu itsekin.

Pussukka on tehty 18-säikeisestä Liina-kalalangasta ja hamahelmet ovat sen värisiä, mitä sattui yhtenä iltana löytymään lasten askartelutarvikelaatikosta. Ohjeessa suositeltiin 3,5 mm:n puikkoja, mutta itse käytin kolmosen puikkoja. Seuraavaan työhän kokeilen vielä vähän pienempiä puikkoja, kun neulepinta jäi minun käsialallani vähän löysäksi.

Tulin silittäneeksi hamahelmiä ehkä vähän liikaa; vähempikin riittäisi neuleessa toisin kuin lasten askartelutöissä.

Näiden reunahuomioiden jälkeen on kuitenkin todettava, että oli ihan hauska kokeilu. Puikoilla on jo vaaleanpunaista puuvillalankaa ja samanvärisiä hamahelmiä!

Lomalla

2011-07-28T13:57:00.006+03:00

Minulla oli tänä kesänä lomaa vain kolme viikkoa, mutta loma on ollut sitäkin mukavampi. Laiskoja kotipäiviä toki voisi olla enemmän - tosin minun luonteellani ja kolmen lapsen perheellä laiskottelu vaatii pitkäkestoista harjoittelua, johon kolmen viikon lomakaan ei riitä! Olimme reissussa niin Ruotsissa kuin kotimaassakin. Matkan varrelle osui kauniita maisemia, kulttuurinähtävyyksiä, huvipuistoja, tunnelmallisia kahviloita, puistoja, uimarantoja ja paljon muuta mukavaa. Ilman erityistä etsimistä saatika etukäteistiedusteluja matkan varrelta löytyi myös mielenkiintoisia lankakauppoja ja lankavarastoni karttuikin kiitettävästi. Kaiken huipuksi löysin vielä eilen kirpputorikierroksella Helsingissä pikkurahalla monta kerää Tennessee- ja Mandarin Petit -lankaa.

Alla kuvassa on Ruotsin matkan lankaostokset. Gotlannista ostin tietystikin gotlanninvillalankaa eri vahvuuksissa ja jotain tarttui mukaan myös Uppsalasta Yll o Tyll -kaupasta. Kyseisessä kaupassa olen käynyt edellisilläkin Uppsalan reissuilla ja voin suositella sitä lämpimästi muillekin.

Tänä kesänä kävimme vihdoin Sastamalassa tutustumassa Herra Hakkaraisen taloon ja ihastelemassa uudelleen rakennettua Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Vammalan kylänraitilta löytyi myös kiva lankakauppa Silmu ja Solmu ja sen lähistöltä hyvin varustettu ompelutarvikeliike. Silmu ja Solmu myy myös tilkkukankaita ja mukaan lähti muun muassa kahta pöllökuosillista kangasta.

Loman aikana olen saanut valmiiksi kahdet sukat ja viimeistelyä vaille on jotain muutakin, mutta niistä lisää sitten myöhemmin. Ensimmäiset sukat ovat perussukat raitalangasta. Menevät lahjakoriin - äidilläni on tapana sanoa, että aika tavaran kaupitsee.

Perussukat 64 s, koko 40
Lanka: Linie 3 Supersocke 100
Sukkapuikot 2,5 mm

Toisten sukkien malli on alkukesän Kauhavan retkeltä. Messuilla oli esillä tällä mallilla tehtyjä vekkisukkia ja yksi ystävällinen rouva kirjoitti minulle käsin ohjeen näihin - kiitoksia vaan sinne Kauhavan suunnalle, jos joku sieltä päin sattuu lukemaan blogiani. Tällä mallilla teen vielä lisää sukkia ja mallineuleella tulisi myös kivat säärystimet.

Ohje: "Kauhavan vekkisukat", 56 s, koko 35
Lanka: Gjestal Maija, yhteensä lähes 100 g
Sukkapuikot 3 mm

Koukussa

2011-06-30T23:30:00.009+03:00

Intoni käsitöiden tekemiseen on palannut mutta näin kesällä ei tunnu olevan aikaa istua tietokoneen äärellä - ihan hyvä sekin joskus - joten blogi on saanut olla hunningolla ja kirjoittelen nyt monen viikon takaisista asioista...

Olen koukussa koukkuamiseen! Viikko ennen juhannusta olin Helskyn järjestämällä retkellä Kauhavalla, jossa oli tuolloin Puukko- ja käsityöfestivaalit. Itse tapahtuma oli aika pieni, mutta tapasin runsaasti mukavia eteläpohjalaisia käsillätekijöitä, joilta sain monta hyvää uutta ideaa, ja lisäksi tein vähän ostoksiakin Kauhavan Kangas-Aitassa. Kauhavan käsityöklubilaiset esittelivät muun muassa lapasen tekemistä koukkuamalla. Opettelin viime talven aikana koukkuamisen kaksipäisellä koukulla mutta en ollut jaksanut etsiä mistään lapasen ohjetta. Koukuttu lapanen on loppujen lopuksi tosi yksinkertainen tehdä ja valmistuu nopeasti. Messuilla oli "pakko" ostaa uusi koukkuamiskoukku ja sopivaa lankaa ja viikonlopun jälkeen lapaspari oli valmis. Toinen pari on tekeillä ja varmasti tässä kesän mittaan syntyy vielä muutama pari.

Kuvat lapasista ja tossuista ovat messuilta.

Osaako joku muuten kertoa, miten alla oleva neulepinta syntyy? Olen törmännyt tähän viime aikoina pariinkiin otteeseen ja monet ovat sanoneet että kyseessä on ihan yleinen pintaneule, mutta kukaan ei ole muistanut miten tätä tehdään tai mistä ohje löytyisi.

Voisikohan tästä ottaa opiksi?

2011-06-07T09:37:00.005+03:00

Taas yhdet ajoissa aloitetut mutta viime hetkessä valmiiksi neulotut sukat!

Aloitin siis nämäkin sukat hyvissä ajoin, kolmisen kuukautta sitten, ja neuloin innolla ensimmäistä sukkaa kantapäähän asti. Ohjeesta poiketen aloin tehdä vahvistettua kantapäätä; ei näyttänyt kivalta, purin, aloin neuloa kantapäätä uudelleen, innostuin jostain muusta neulomisesta ja sukka jäi kesken, kun onhan tässä vielä hyvin aikaa neuloa yksi sukkapari valmiiksi. Kesäkuun alussa havahduin siihen, että työkaverin eläkkeelleläksiäiset ovatkin alle viikon päästä ja niinpä tikuttelin kovalla kiireellä sukkaparin valmiiksi. Langanpäät päättelin myöhään sunnuntai-iltana ja kuvan sukista nappasin työpäivän lomassa. Korostettakoon vielä, että minä en ole nopea neuloja ja ennen kaikkea inhoan pakolla ja kiireellä tekemistä.

Niinpä aloitin eilisiltana ensimmäisen joululahjasukan neulomisen... Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kyseinen sukkapari jää kesken ja valmistuu pari päivää ennen joulua. Tai vasta seuraavaksi jouluksi...

Kalajoki-sukkien ohje on tosi hyvä ja sukista tulee yksinkertaisen tyylikkäät. Voisin neuloa näitä lahjaksikin, mutta kahta samanlaista sukkaparia en kestä neuloa peräkkäin. Sekin näitä minun rajoitteitani...

Ohje: Kalajoki-sukat Yliveto-blogista
Lanka: Vuorelman Veto, vähän vajaa 100 g
Sukkapuikot 3 mm

Apina

2011-06-02T19:17:00.004+03:00

Perheen pikkuinen täytti kolme vuotta ja sai lahjaksi virkatun apinan:

Ohje: Interweave Crochet, Spring 2011
Lanka: Novitan minikerät
Virkkuukoukku 3 mm

Synttärilahja

2011-05-23T22:24:00.004+03:00

Kun näin Neulova Narttu -blogissa tämän postauksen, minulle valkeni hetkessä, mitä teen keskimmäiselle lapselle synttärilahjaksi. Little Big Planet on meidän isoille lapsille kova juttu, ja tuo hahmo on minustakin kertakaikkisen liikkis. Sackboy'n neulominen oli aikamoista näpertelyä, mutta mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi.

Ohje: Täältä (linkki)
Lanka: Sandnes Smart, melkein 50 g, ja kirjontaan sekalaisia lankoja
Sukkapuikot nro 3

Ja uskokaa tai älkää, mutta lisää seuraa: nyt olen virkkaamassa apinaa seuraavalle synttärisankarille...

Pitsit puikoille

2011-05-18T12:50:00.007+03:00

Olen joskus tainnut luvata (ainakin hiljaa mielessäni) vähentää kirjojen ja lehtien ostamista. En ole tainnut onnistua siinä kovin hyvin, kun taas kirjoittelen kirjahankinnoista... Viimeisin kirjaostokseni kuuluu kategoriaan pakko-saada eli kyseessä on Kristel Nybergin ja Johanna Kosken Pitsit puikoille. Pidin kovasti tekijäkaksikon ensimmäisestä kirjasta, Punokset puikoille, eikä toinenkaan kirja tuottanut pettymystä. Kirja on lajissaan helmi ainakin neulojille, jotka hakevat pientä tai suurempaakin haastetta. Pienoisen miinuksen kirja saa kuvituksesta - tämäntasoinen kirja olisi ansainnut paremmat valokuvat. Toistaiseksi kirja on ollut minulla niin ilta- kuin bussilukemisena, mutta toivottavasti saisin myös toteutettua jotakin kirjan ohjeilla.

Omat aikaansaannokseni eivät ole kummoisia, kun mikään ei tunnu neulekorin suunnalla innostavan juuri tällä hetkellä. Lisäksi olen saanut peukalooni samanlaisen rasitusvamman kuin kaksi vuotta sitten ja siihen ei taida auttaa muu kuin lepo.

Keskimmäiselle lapselle virkkasin munamiehen Suuren Käsityölehden ohjetta soveltaen. On kyllä liikuttavaa, kuinka paljon kohta 8-vuotias poika ilahtui munamiehestä. Puikoilla on jotain samanhenkistä tulossa samaiselle lapselle synttärilahjaksi - siitä toivottavasti lisää seuraavassa postauksessa.

Kevättä ilmassa

2011-04-12T22:16:00.009+03:00

Tänä keväänä käsityökoulussa on punottu rautalangasta, risusta ja rottingista. Rautalankapunonta jäi valitettavasti muiden kiireiden takia väliin, mutta sen sijaan risuista innostuin kovasti. Risuissa kiehtoo ehkä eniten se, kuinka ilmaisesta ja tarpeettomasta materiaalista voi tehdä ihan uskomattomia luomuksia. Rottinkipunonta oli myös kivaa ja tekniikkaa voisi soveltaa muihinkin materiaaleihin. Alla oleva levypohjainen kori oli ensimmäinen työni. Korissa on ruskeansävyisiä lankakeriä, joista virkkaan isoäidinneliöitä. Niistä tekeytyy kaulaliina tai kauluri kevättakin seuraksi.

Virkkaamisen lisäksi olen inspiroitunut Laura Honkasalon uusimmasta kirjasta, joka sisältää pieniä tarinoita käsitöistä, käsitöiden kulttuurihistoriasta ja nykypäivän harrastajista. Suosittelen lämpimästi. Ja arvaako joku, mihin olen lähdössä tyttäreni kanssa matkalle?

Isoäidinneliöiden lisäksi olen virkannut tällaista "kiemurapannulappua". Ensin virkataan ruudukko ja sen jälkeen ruutuja aletaan täyttää pylväillä. Tämäkin on käsityökoulun projekteja ja liittyy Helskyn kansainvälisen neulontapäivän tapahtumaan. Minulla on tässä lankana Sandnes Alfa, mutta suosittelen ohuempaa lankaa, jossa on enemmän väkertämistä mutta lopputuloksena kauniimpi ja käytännöllisempi pannulappu.

Hamsterikuussa valmiiksi saatua

2011-03-14T18:34:00.008+02:00

Minä olen jäänyt pahasti jälkeen blogin päivittämisessä. Nimittäin helmikuussa neuloin ja virkkasin oikeastaan aika ahkerasti mutta raportoin neulomisista Lankahamsterien puolella. Pääsin hamsteroinnissa tavoitteeseeni eli lankavarasto pieneni noin kilon verran. Seuraavassa kuvia joistakin hamsterikuun neulomuksista:

Vauvansukat pienille kaksospojille, 40 s varressa, terässä 36 s
Lanka: varastosta ohuiden sukkalankojen nytysiä, 20 g per pari
Sukkapuikot 2,5 mmm

Kauluri (80 s tasona ainaoikeaa)
Lanka: Be Sweet Magic Ball, yksi kerä (50 g)
Pyöröpuikko 5 tai 6 mm (en muista enää...)

Seuraava kaulaliina sai innoituksen Sanna Vatasen jämälankakirjan ohjeesta. Tyttäreni 10 v teki ensin itselleen tällaisen huivin vihreänsävyisistä langoista ja minä tein sitten oman versioni lankavaraston sekalaisista keristä. Kukin raita on vain yhden kerroksen korkuinen, mutta samassa raidassa on yleensä kahta eri lankaa. Molempiin päihin syntyy tällä tavoin hapsut eikä pääteltäviä langanpäitä juurikaan ole. Kaulaliina on muhkea ja lämmin ja valmistui sopivasti pakkasten loputtua.

Raitahuivi (noin 200 s)
Lanka: mustia, valkoisia ja harmaita keränloppuja 1- ja 2-kertaisina, yhteensä 265 g
Pyöröpuikko 7 mm

Novitan Nalle-langan uutuusväri Päivänkakkara on kerrassaan herkullinen:

Perussukat, koko 38-39
Lanka: Novita Nalle, sävy Päivänkakkara, 75 g
Sukkapuikot 2,75 mm

Juurevaa lankaa

2011-02-13T21:25:00.005+02:00

Työpaikkani vieressä olevasta lankakaupasta eli Sypressistä löytyi Villa Laurilan Suomenlammas-sukkalankaa. Lanka tuoksuu lampaalle ja jättää käsiin vähän rasvaisen tunnun mutta on kuitenkin mukavan pehmeää. Sadan gramman vyyhdistä neuloutuivat nopeasti lyhytvartiset palmikkosukat. Ohje löytyi tämän vuoden ensimmäisestä Novita-lehdestä.

Ohje: Novita 1/2011, mukailtuna
Lanka: Villa Laurilan Suomenlammas-sukkalankaa 100 g
Sukkapuikot nro 3½

Kunhan Lankahamsterikuukausi päättyy, niin haluan ihan ehdottomasti tilata Villa Laurilasta lisää näitä kotimaan aarteita. Kainuunharmassukkalanka kiinnostaa ehkä tällä hetkellä kaikkein eniten - siinä värikin näyttää olevan kaunis tummanharmaa. Onneksi omassa lankavarastossa odottaa vielä yksi joulun alla hankittu aarrevyyhti Honkarinteen tilan ahvenanmaanlampaan ja suomenlampaan villan sekoitusta. Siitä tulee todennäköisesti lapaset ihan itselle, kunhan löytyy mukava ohje.

Seuraavaksi puikoille pääsevät kuitenkin Ilmastosukat.

Sukkailua

2011-02-05T14:57:00.006+02:00

Neulominen ja blogin päivittäminen ovat kaikista hyvistä lupauksista huolimatta jääneet vähiin viime viikkoina. Osasin kyllä aavistaa, että tammikuu tulee olemaan töissä kiireinen, mutta ihan tällaista starttia vuodelle en osannut odottaa. Parin viikon kuluttua on onneksi hengähdystauko kun on koulujen hiihtoloma ja minäkin lasten kanssa lomalla koko viikon.

Edellisten postausten villatakki on edelleen kesken - neuloin yhden viikonlopun aikana hihat kahteen kertaan ja pyöriö on vieläkin huono. Huppua aloitin dominotilkuista mutta se on samoin kesken. Kyllä minä sen vielä teen valmiiksi, kunhan työkiireet tästä vähän helpottavat ja aivokapasiteettia riittää muuhunkin kuin sileään oikeaan.

Eli minä olen taas tikuttanut sukkia ja tällä kertaa paksuja perussukkia lapsille toiveiden mukaisesti. Pienimmät punaiset sukat ovat ensimmäinen valmistunut Lankahamsterityö kuopukselle, jonka alpakkasukista kului pohja puhki. Tällaiset paksut sukat eivät mahtuneet talvikenkiin, joten nyt työn alla on uudet sukat ohuemmasta langasta. Esikoistytön ja isomman pojan jalat ovat melko lailla saman kokoiset kuten kuvan sukistakin voi päätellä. Hjertegarnin raitalanka tarttui mukaan kesälomalla Tanskasta poistolankakorista. Paksusta langasta sukat syntyivät nopeasti. Poikien sukissa lanka on Seiskaveikkaa ja raidat lankakorin pohjalta löytyneistä nöttösistä. Laitan tähän itselleni muistiin, että silmukoita oli isomman pojan sukissa 44 ja pienemmissä 40.

Isompi kummityttö täytti tammikuussa jo 11 vuotta, ja hän saa myöhästyneenä syntymäpäivälahjana vielä sukat. Mihin ihmeeseen vuodet kuluvat - tyttö on kohta minun mittaiseni ja kengän kokokin on sama kuin omani. Neuloin sukat vähän kapeimmiksi kuin vastaavankokoiset aikuisten sukat eli 44 silmukkaa 48 silmukan sijasta. Lanka näissäkin Seitsemää veljestä ja puikot 3½.

Helmikuussa tulee ehkä neulottua enemmän kun ilmoittauduin parin vuoden tauon jälkeen lankahamstereihin.

Uutta vuotta

2011-01-06T09:52:00.009+02:00

Uuden vuoden alussa on hyvä olla kaikenlaisia pyrkimyksiä parempaan elämään. Tähän blogiin liittyen minulla on kaksi tavoitetta: Ensinnäkin yritän päivittää blogia vähän useammin kuin viime vuonna. Blogi on minulle myös käsityöpäiväkirja, joka täydentää muistikirjojani ja niissä olevia raapustuksia ja välillä vähän epämääräisiäkin merkintöjä. Toiseksi yritän neuloa ja virkata mahdollisimman paljon varastossani jo olevista langoista. En ryhdy ehdottomaan langanostolakkoon mutta langan hamstraamisessakaan ei ole oikein tolkkua, kun kodissamme on muutenkin pulaa säilytystilasta. Sisustuksellisestikin ajatellen muovisten lankalaatikoiden tilalla voisi olla jotain sievempää.

Joululomalla olen aloitellut monenlaisia neuleita ja virkannut isoäidinneliöitä. Suurin projektini on kuitenkin vielä kesken olevani neuletakki, jota esittelin jo pari kuukautta sitten. Takki eteni hyvin marraskuun loppuun asti mutta jäi sitten joululahjaneulomusten ja muiden kiireiden takia kesken. Tätä tekelettä saattaisi uhata unohtaminen keskeneräisten neuleiden laatikkoon kaapin perälle, ellei edessä jo häämöttäisi (ensi viikolla jo!) käsityökoulun neuleosion viimeinen kerta, jolloin on tarkoitus esitellä valmiita neuleita. Nyt on meneillään toinen hiha; ensimmäinen on pyöriövaiheessa, kun pyöriön muotoa pitää hieman harkita vielä.

Tällä hetkellä suurin ongelma on huppu, joka on vielä idean asteella. Haluaisin koota hupun dominoneuleisista tilkuista, mutta huomattavasti helpompi vaihtoehto olisi neuloa ihan vain sileää neuletta. Hupun muoto askarruttaa myös enkä ole löytänyt (toistaiseksi) apua neulekirjoista tai netistä. Onhan tässä onneksi vielä muutama päivä aikaa...

Eriparisia asusteita

2010-12-30T17:47:00.003+02:00

Sain joulun aikoihin valmiiksi esikoiselle pipon, kaulaliinan ja villasukat. Ne ovat kaikki erilaisista langoista, mutta se ei haittaa ollenkaan, koska omien sanojensa mukaan hän tykkää iloisista väreistä.

Ohje: Novita 4/2010
Lanka: Novita Tempo, vajaa kerä
Sukkapuikot nro 7

Valkoinen pipo Novitan talvilehden ohjeella. Silmukkamäärää jouduin vähän säätämään, kun ohjeen silmukkamäärällä olisi tullut päähine meidän kaksivuotiaalle. Pipo on ihan kiva ja voisin tehdä itselleni samanlaisen, mutta Tempo-lankaa ei löydy enää mistään. Novitan myymälässä on saatavilla joissakin väreissä, mutta muun muassa valkoinen on loppu Novitan tehtaaltakin eikä lisää ilmeisesti ole enää tänä talvena tulossa. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kauppoihin alkaa tulla kohta Novitan kesälankoja, vaikka minä voisin ihan hyvin ostaa vielä pari kuukautta talvilankoja. Muun muassa eilen ilmestyneessä Kotivinkissä oli kivoja talvineuleiden ohjeita juuri Tempo-langasta.

Lankabisnestä on vaikea ymmärtää. Novitalla on mitä ilmeisimmin sesonkiajattelu, joiden mukaisesti kutakin lankaa tuotetaan. Lähimarketin lankahyllyllä ei ole talvella puuvillalankoja eikä kesällä villalankoja. Kun sesonki vaihtuu, tulevat uudet langat, joita ei välttämättä enää sitten yhden sesongin jälkeen ole saatavilla. Ilmeisesti tavoitteena on optimoida tuotantoa ja minimoida varastot ja lisäksi lähtökohtana on se, että uutuudet (joko värit tai kokonaan uudet lankalaadut) myyvät paremmin kuin hyvä peruslankavalikoima.

Tällainen hitaasti uudesta innostuva perusneuloja kyllä tykkäisi siitä, että peruslankoja olisi joka sesonkina saatavilla kaikissa ns. perusväreissä. Tänä talvena ei esimerkiksi taida olla saatavilla mitään lankaa keltaisena, joka oli viime sesongin väri. Monista uutuusjutuista minä alan innostua vasta sitten, kun näen esimerkiksi blogeissa erilaisia toteutuksia niistä ja kuulen kanssaneulojien kokemuksista, mutta tuossa vaiheessa lanka saattaakin sitten olla jo loppu.

Tätä huivia neuloessani en osannut päättää, ovatko värit kauhea sekamelska vaiko kivalta näyttävä sekamelska. Tytär tykkää ja väri sointuu kivasti talvitakkiin. Mallineule on perinteistä aaltokuviota ja huiville tuli pituutta niin paljon kuin lankaa riitti. Vihreässä Vyyhdissä oli vastaavanlainen huivi esillä, mutta jotenkin kyllä tuntuu, että siellä olleessa kaulaliinassa väritys olisi ollut sopusointuisempi.

Ohje: 45 s, neulotaan kahden kerroksen mallineuletta niin kauan kuin lankaa riittää
Lanka: Linie 7 Supersocke, 6-fädig, 150 g
Puikot: Addin pyöröpuikko 4,5 mm

Joulun tienoilla neuloin vielä sukat. Kaikki langat ovat omasta varastosta ja raidoitus määräytyi sen mukaisesti. Keltainen lanka on Sandnes Smartia, muut Seiskaveikkaa.

Ohje: perussukat 48 silmukalla, koko 35-36
Lanka: Novita Seitsemän veljestä ja Sandnes Smart (keltainen), noin 11o g
Sukkapuikot 3,5 mm

Neulotut joululahjat

2010-12-30T07:36:00.006+02:00

Tänä jouluna en antanut kuin pari neulottua joululahjaa.

Malli: 52 s, peukalokiilallinen peruslapanen, palmikkokuvio Kotiliesi 21/2010
Lanka: Honkarinteen tilan suomenlampaanvilla, noin 75 g
Sukkapuikot 3 mm

Nämä lapaset neuloin joululahjaksi työkaverilleni, joka on ollut suurena apuna kuluneen vuoden ajan perehtyessäni uusiin työtehtäviin. Lapasten lanka löytyi naisten joulumessuilta ja tuon ihanampaa lankaa tuskin on olemassa. Suomenlampaanvillaa ja vieläpä karitsanvillaa - tämä lanka lyö laudalta kaikki alpakkalangatkin, joita olen tähän asti pitänyt lankamaailman aatelina. Käsiin lanka tuntui vähän rasvaisena, mikä teki neulomisesta mukavaa näillä talvipakkasilla, kun minä ainakin joudun rasvaamaan käsiä vähän väliä.

Polvisukat olivat ystävän ääneenlausuma toive alkuvuodelta. Tein sukat ihan suoraan kirjan ohjeella, kun en viitsinyt pyytää pohkeen mittoja (jotakin yllätystä joululahjoissa sentään pitää olla!). Tällä pienellä riskinotolla sukista tuli onneksi oikeankokoiset. Sukkasillaan-kirjan tässä ohjeessa käytetään perinteistä vikkeliraitaa ja -kuviota, jotka tehdään ns. kaksinkertaisella nurjalla silmukalla. Aika hidasta neulottavaa, kun perinteiseen joululahjaneulomisen tapaan näidenkin sukkien kanssa tuli lopulta melkoinen hoppu. Kuvastakin valitettavasti näkee että aikaa kunnolliseen jälkikäsittelyyn (sukkien kohdalla ei voi puhua varsinaisesta pingotuksesta) ei ollut, kun sukat piti jo kääriä pakettiin.

Ohje: Vikkelisukat Sukkasillaan-kirjasta, ohjeesta poiketen 76 s
Lanka: Novita Nalle, 175 g
Sukkapuikot 2,75 mm

Sukkia

2010-12-12T13:04:00.005+02:00

Blogihiljaisuus katkeaa - yllätys, yllätys - sukkapostaukseen. Kukapa olisi voinut uskoa, että neulon joulun alla sukkia lahjaksi. Tai uskaltaako joku jopa todeta, että onpa näitä nähty jo ennenkin?

Kaiken toiston ja kertauksen uhallakin esittelen kuitenkin kolme sukkaparia, jotka neuloin lahjaksi päiväkotilapsemme ihanille päiväkodin tädeille:

Sukat on aloitettu kärjestä Ullan ohjeen mukaisesti. Varsiin on virkattu koristeraidat ja ommeltu aitapistoa (Sukkasillaan-kirjan ohjeen mukaisesti). Jotain uuttakin näissä sukissa on: Sukan suut tuntuivat kiristävän vaikka yritin päätellä ne kuinka löysästi. Näin ollen kokeilin italialaista päättelyä. Lopputulokseen en ollut täysin tyytyväinen, mutta harjoitus tehnee mestarin tässäkin lajissa.

Lanka on Seitsemää Veljestä ja puikot olivat kokoa 3½. Koristeraidat ovat sekalaisia sukkalanganloppuja lankakorin pohjalta. Näitä sukkia tikuttelin syksyn mittaan useammassakin kokouksessa ja samalla sain vinkata uteliaille ihmettelijöille, että sukat voi neuloa näinkin päin.

Dominoneuletakki, osa I

2010-11-01T07:27:00.006+02:00

Tänä syksynä minulla käynnistyi kolmas vuosi Helskyn käsityökoulussa. Vihdoinkin ohjelmassa on neulomista. Aloitimme syksyn värjäämällä kasviväreillä lankoja ja neuleosiossa tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa neulevaate kasvivärjätyistä langoista. Käsityökoulussa tuotteen suunnittelu on olennainen osa valmistusprosessia, ja niinpä olen piirtänyt luonnoksia ja laskenut mittoja ja samalla oppinut runsaasti uutta neuleen mitoituksesta.

Minulla on kasvivärjättyjä lankoja runsaasti vuosien varrelta ja lisäksi värjäämätöntä harmaata ja ruskeata varmaan kilon verran kumpaakin. Lanka on kolmisäikeistä ja nelosen puikoilla neuletiheys on noin 19 silmukkaa 10 cm:llä. Asetin materiaalin runsaudesta johtuen neuletyölleni kaksi tavoitetta: käyttää mahdollisimman paljon lankaa ja paljon eri värejä. Kirjoneule ei innostanut, koska koen usealla värillä neulomisen hankalaksi enkä ole oikein tyytyväinen neulejälkeeni kirjoneulonnassa. Niinpä päädyin luonnostelemaan pitkää neuletakkia, jonka helmassa ja hihansuissa olisi värikästä dominoneulepintaa ja muutoin sileää oikeaa ruskealla. Takkiin tulee lisäksi huppu dominotekniikalla ja eteen napitus. Nappilistoihin tulee mahdollisesti jotain jujua, kun takissa on isot pinnat sileää ruskeaa.

Toisin kuin yleensä käsityökoulussa, neuletyöt valmistetaan pitkälti varsinaisen opetuksen ulkopuolella. Opetuksen säännöllisyys ja aikataulu rytmittävät neulomista niin että kotonakin tulee ahkeroitua. Tuollainen iso neuletakki ei todellakaan ole mikään mukana kuljetettava neuletyö, joten rinnalla olen neulonut perussukkia niin omille lapsille kuin lahjavarastoonkin.

Syksyä

2010-09-25T20:04:00.006+03:00

Kylläpä tauko venähti taas pitkäksi... Perinteisten työkiireselitysten lisäksi syynä on ollut perheeseemme iskenyt kodinsisustusvimma (tai -pakko). Elokuun alussa havahduimme siihen, että koulu alkaa kohta ja ekaluokkalaisen poikamme huoneeseen oli saatava koulupöytä. Siitä alkoikin tavaroidensiirto-operaatio, kun koulupöydälle piti saada tilaa. Ensimmäisessä vaiheessa esikoinen muutti alakertaan ja hänen tieltään tyhjennettiin aikaisemmin työ- ja vierashuoneena toiminut huone. Pojat siirtyivät nukkumaan kerrossänkyyn yläkerran toiseen pieneen makuuhuoneeseen, jossa on myös pienimmäisen lelut ja vaatekaappi. Yläkerran toinen pieni makuuhuone on ekaluokkalaisen huone, jossa on koulupöydän lisäksi kirjahylly ja mahdollisimman paljon vapaata lattiatilaa legorakentamiselle. Esikoinen sai alakerrasta tilavamman huoneen, joka tosin alkaa olla jo aika täynnä tavaraa. Ja koska yksi asia johtaa helposti toiseen, niin myös olohuone sai uuden järjestyksen, joka tosin on vielä hieman vaiheessa.

Kaiken tämän jälkeen meillä on kuitenkin vielä pino laatikoita täynnä mm. kankaita, ompelu- ja askartelutarvikkeita, joille ei ole enää oikein paikkaa kodissamme. Lähiviikkoina minun on tarkoitus käydä perusteellisesti käsityötarvikkeet, -kirjat ja -lehdet läpi ja karsia tarpeettomat myyntiin tai muuten kiertoon. Kirpputoripöytäkin on jo varattu Valtterin kirppikseltäkin, kun myös pieneksi jääneitä lastenvaatteitakin on taas monta kassillista.

Lisäksi olen käynyt marttojen kanssa Tallinnassa käsityöostoksilla, opetellut Helskyn käsityökoulussa keramiikan tekemistä ja kässämartoissa puolestaan neulakinnastekniikkaa. Kirjastosta on löytynyt lainaksi kivoja käsityökirjauutuuksia ja sain vihdoin pitkän odottamisen jälkeen lainaksi myös Cookie A:n Sock Innovation -kirjan. Raskaan työviikon päätteeksi palkitsin itseni myös ostamalla IK:n ja virolaisen Käsityö-lehden. Eilisiltana olikin sitten ihana käpertyä peiton alle sohvalle ja inspiroitua ihanista lehdistä ja kirjoista.

Valmistunutta-osastolla käyttöneuleita lapsille:

Ohje: Wurm-pipo (Ravelrystä)
Lanka: Novita Tennessee
Puikot 3 mm (muistaakseni)

Kuopus on konservatiivinen ja suhtautuu epäillen kaikkiin uusiin vaatteisiin. Tämän pipon suostui laittamaan päähän vasta kun kaikki muut päähineet olivat pyykkikorissa. Isosisko puolestaan tykästyi huiviinsa niin että on pitänyt sitä joka päivä, vaikka vielä ei ihan villahuivikeleissä olla:

Ohje: Baktus
Puikot: Addin 3,5 mm pyöröpuikot

Lankaa meni tasan kaksi kerää eli 100 g. Baktus on siitä kiva ohje, että langan voi käyttää optimaalisesti eikä jää keränloppuja tähteeksi. Lanka on kesällä Turusta Lankabaarista ostettua merinovilla-nylon-sekoitetta (80 % / 20 %). Langan vyöte ehti kadota, mutta todennäköisesti kyseessä on Crystal Palace Yarnsin Mini-Mochi.

Puikoilla on sukkia lapsille ja suunnitelmissa villahaalari kuopukselle. Haaveissa jotain ihanaa itselleni mutta sinne asti en taida käytännössä koskaan päästä.

Kasvivärjäystä pietaryrtillä

2010-08-03T22:54:00.004+03:00

Toivottavasti kukaan ei hermostu näihin värjäysjorinoihin - yritän dokumentoida värjäyksistä edes jotakin jonnekin ja se jonnekin sattuu nyt olemaan tämä blogi.

Keräsin pietaryrttejä täyteen ahdetun muovikassillisen ja leikkelin kukat kattilaan (värjäyskirjan ohjeessa neuvotaan ottamaan vain kukat talteen jotta väristä tulee keltainen eikä vihreä). Kukkia oli vajaa kilo ja laitoin vielä joukkoon viime talven aikaan keräämiäni sipulinkuoria. Kaadoin päälle vettä ja annoin liemen muhia kannen alla pari päivää. Sen jälkeen keitin lientä runsaan tunnin (pietaryrtin haju on aika voimakas eli jos on mahdollista, kannattaa keittää ulkona). Värjäsin kaksi vyyhtiä lankaa, joista toinen oli luonnonvalkoista ja toinen harmaata. Valkoisesta tuli kaunis vaaleahko keltainen ja harmaasta tuollainen vähän vihertävä. Kuvassa sävyt eivät ole ihan kohdallaan.

Tulevia värjäyksiä varten on vielä odottamassa männynkäpyjä. Kukkapenkissä kukkii parhaillaan kanadanpiisku, joka muiden piiskujen tapaan on värikasvi. Erityisesti odottelen marja-aronian marjojen kypsymistä, kun niistä pitäisi saada marjapuuronpunaisen ja violetin sävyjä. Mitähän tällainen kuiva ja helteinen kesä tekee kasvien väriaineille? Onko väriaineita niissä enemmän vai vähemmän? Samalla tulee mietittyä sitäkin, että kohta kesä alkaa kääntyä syksyä kohti ja että nyt pitäisi värjätä (tai kuivata värjäyskasveja) kun luonnossa on vielä tarjontaa. Harmi vaan, että minun työssäni elokuu on yksi vuoden kiireisimmistä kuukausista ja työ haittaa näin ollen vakavasti myös kasvivärjäysharrastusta.

Kesän sukkasatoa

2010-07-31T20:50:00.000+03:00

Kesän aikana en ole neulonut juuri muutoin kuin automatkoilla, ja sukka on minulle helpoin matkaneule. Ensimmäisenä valmistuivat kirjavat sukat maissilangasta. Maissisukkalankaa oli ihan pakko ostaa, kun alkukesänä olin työn puolesta käymässä Turussa ja päivän aikana oli juuri sopivasti aikaa pistäytyä Lankabaarissa. Maissilanka on pehmeää mutta nailon antaa sille joustavuutta. Sukista tuli vähän lötköt ja saa nähdä miten lanka käyttäytyy kulutuksessa ja pesussa.

Ohje: perussukka 64 s, ranskalainen kantapää
Lanka: Crystal Palace Yarns Maizy
Sukkapuikot 2,5 mm

Toisena puikolle pääsi Kalajoki-sukat. Ohje on ollut to-do-listallani pidempään ja sukista tuli oikein kauniit. Siinä vaiheessa kun tein toisen sukan kärkikavennuksia huomasin kuitenkin mokanneeni: Minulla olleet kaksi kerää Maija-lankaa olivatkin eri värjäyserää ja keskenään selvästi eri värisiä. Väriero on selvästi havaittavissa sukista kirkkaassa valaistuksessa joten näistä taisi tulla hämärien koti-iltojen sukat.

Ohje: Kalajoki-sukat, Tiina Seppälä silmukkamääränä ohjeesta poiketen 56 s
Lanka: Gjestal Maija
Sukkapuikot 2,75 mm

Kolmannet valmistuneet sukat aloitin jo viime syksynä mutta niiden neulominen jäi kesken jostain syystä. Malli vanha tuttu Cookie A:n Monkey ja lopputuloksena ihan kivat käyttösukat. Lanka on ihanan väristä mutta ensimmäinen lanka joka värjäsi sormet neuloessa. Pitäisi ehkä pestä sukat ennen kuin antaa ne lahjaksi. Nämä menevät siis lahjavarastoon.

Ohje: Monkey, Knitty Winter 2006
Lanka: Supersocke 100
Sukkapuikot 2,25 mm

Matkakertomus Tanskan ja Ruotsin reissulta

2010-07-21T21:55:00.019+03:00

Tässä tiivistetty matkakertomus ja paljon kuvia kesälomamatkastamme (käsityöaiheinen postaus on tulossa sitten seuraavaksi).

Olimme tänä kesänä muutaman kesän tauon jälkeen reissussa omalla autolla ulkomailla ja matkamme suuntautui Ruotsin kautta Tanskaan. Tanskaa (kuten myös Ruotsia) voi lämpimästi suositella matkakohteeksi lapsiperheille. Nähtävää on paljon, erityisesti Tanskassa välimatkat ovat lyhyitä ja molemmat maat ovat lapsiystävällisiä. Tanskassa on myös upeita rantoja; sää ei tosin ole takuuvarmasti lämmin ja poutainen mutta maisemat ovat mielenkiintoisempia ja ihmisiä on vähemmän.

Matkustimme yölaivalla Naantalista Kapellskäriin ja ajoimme ensimmäisenä päivänä Etelä-Ruotsiin Helsinngborgiin. Seuraavana päivänä menimme lautalla yli Helsingöriin Tanskan puolelle ja sieltä ajoimme Jyllannin länsirannikolle Esbjergin pohjoispuolelle, josta olimme vuokranneet mökin viikoksi. Paluumatkalla yövyimme Lundissa ja olimme vielä pari päivää Tukholmassa. Miehelläni ja minulla oli matkasuunnitelmia tehdessämme sellainen ajatus, että myös Ruotsista Tanskaan siirtyessämme ehtisimme nähdä matkan varrellakin mielenkiintoisia paikkoja. Tämä suunnitelma ei oikein toiminut ja hyvä vaihtoehto olisikin lentää Kööpenhaminaan ja vuokrata sieltä auto. Tai liikkua kokonaan julkisilla kulkuvälineillä kuten Elinan perhe. Myös polkupyörä voisi olla hyvä tapa tutustua Tanskan maaseutuun.

Yllättäen perheemme lapsista automatkat sujuivat parhaiten kaksivuotiaalta kuopukselta. Isommat lapset sen sijaan viihtyivät parhaiten jos saivat katsoa elokuvia tai pelata kännykällä tai Nintendolla. Maisemien katselu ei kiinnostanut lainkaan ja pysähdyspaikoilla kiinnostivat lähinnä leikkipaikat ja se milloin pääsee autoon takaisin katsomaan elokuvaa. Sama meininki näytti pysähdyspaikoilla olevan myös muissa lapsiperheissä. Mitenkähän ihmeessä 1970- ja 80-luvuilla meidän lapsuudessamme automatkat saatiin kulumaan ilman näitä vempaimia? Pienellä muistelulla alkaa kyllä palautua mieleen että eivät ne automatkat silloinkaan olleet aina niin auvoisia. Sekin ihmetyttää, miten tavarat saatiin silloin ennen mahtumaan autoihin, jotka olivat paljon pienempiä kuin nykyiset henkilöautot. Ja vaikka autot ovat nykyään isompia, niin ne ovat yhtä tupaten täynnä tavaraa ja useimmilla (niin myös meillä) vielä kattoboksikin täynnä kasseja.

Tanskassa oli kuitenkin mukavaa sitten kun vihdoin perille pääsimme. Meillä oli hyvin varusteltu lomamökki josta oli Pohjanmeren rannalle matkaa noin sata metriä. Silminkantamattomiin jatkuva hiekkaranta ja tyrskyävä meri jaksoivat kiehtoa joka päivä. Rannalta kerättiin kotiin tuomiseksi sileitä aaltojen hiomia kiviä ja simpukan kuoria.

Säät suosivat meitä ja parina päivänä pystyi hyvin uimaan meressä ja lapset viihtyivät ranta-aallokossa kylmemmälläkin säällä. Edellisellä Tanskan reissulla ilma oli viileähkö, kostea ja harmaa, mutta nyt meitä onnisti, sillä lämpötilat olivat 20 ja 30 asteen välillä ja enimmäkseen poutaa.

Retkeilimme viikon aikana noin 100 kilometrin säteellä majapaikastamme. Kävimme tietysti Legolandissa.

Isommat lapset odottivat Legoland-visiittiä kovasti, mutta paikka ei kuitenkaan tainnut olla suurten odotusten veroinen. Heinäkuussa Legolandissa riittää kävijöitä ja huvipuistolaitteisiin oli pitkät jonot. Perheen pienimmäisen kanssa ihastuimme kovasti legopalikoista rakennettuun minimaailmaan, joissa liikkuvat junat ja veneet jaksoivat kiinnostaa kaksivuotiasta loputtomiin.

Esbjergissä on kiva merenkulku- ja kalastusmuseo akvaarioineen. Suosikiksi osoittautui kosketusallas, jossa sai silittää niin meritähteä, rauskua kuin kampelaakin. Keskimmäisen lapsen sai suurinpiirtein kantaa ulos museosta sulkemisaikaan, kun kalojen silittäminen oli hänestä niin kivaa.

Esbjergistä etelään sijaitseva Ribe on tänä vuonna 1300 vuotta täyttävä Tanskan vanhin kaupunki, jonka keskusta on pieni ja viehättävä. Sieltä löytyi myös hyvä lankakauppa, jossa oli hyvä valikoima lähinnä norjalaisia ja tanskalaisia lankoja. Tanskalaiset langat eivät ole Suomessa kovin tunnettuja mutta kaupassa oli hyvä valikoima erivahvuisia villa- ja villasekoitelankoja. Itse päädyin ostamaan vihreänsävyistä ohutta villalankaa, josta voisi tehdä vaikkapa huivin, ja lisäksi paksua sukkalankaa.

Riben keskustan ulkopuolella on mielenkiintoinen viikinkikeskus, jossa kävijöiden on mahdollisuus päästä itsekin kokeilemaan viikinkiajan askareita. Innostuneemmat harrastajat voivat nettisivujen kautta ilmoittautua vapaaehtoiseksi osallistumaan keskuksen toimintaan. Alueella on useita asuinrakennuksia, karjasuoja, eläimiä ja markkinapaikka. Heti ensimmäisenä pääsimme seuraamaan ketun nylkemistä, mikä oli erityisesti keskimmäisestä lapsesta erittäin kiehtovaa katsottavaa. Markkina-alueella eri alojen käsityöläiset valmistavat tuotteita myytäväksi viikinkiajan hengessä. Itse ostin luusta tehtyjä nappeja, mutta myynnissä on muun muassa koruja, keramiikkaa, nauhoja ja nahkatöitä. Päivittäin järjestetään erilaisia näytöksiä; me pääsimme seuraamaan metsästyshaukkoja ja jousiammuntaa. Tanskalaiseen tapaan alueelta löytyy myös kahvila ja lapsille todella hyvä leikkipaikka.

Paluumatkalla pysähdyimme Ruotsissa Linköpingissä Flygvapenmuseumissa, joka oli kyllä ihan huippumielenkiintoinen vierailukohde jopa minulle, joka en ymmärrä mitään sotalentokoneista. Tukholmassa kävimme Skansenilla, uimassa ja kuljeskelimme kaupungilla. Kolmenkymmenen asteen helteessä ei kummoista jaksa tehdä ja eipä ole aikoihin laivamatka Helsinkiin tuntunut niin mukavalta kuin tällä kertaa, kun hytissä oli ilmastoinnin ansiosta viileää ja laivan kannella puolestaan mukavan lämmintä vielä avomerelläkin.

Matkailu avartaa mutta olipa taas kiva palata kotiin. Alan pikkuhiljaa ymmärtää myös niitä perheitä, jotka eivät ole niin innokkaita matkustamaan lasten kanssa. Lasten kiukkukohtauksia ja kinastelua on ehkä helpompi sietää kotioloissa, mutta toisaalta matkustaminen tarjoaa mahdollisuuden irtiottoon arjesta. Kotona lomailu ei ole ongelmaton vaihtoehto kaltaiselleni suorittajalle. Meillä kun ei ole kesämökkiä jonne voisi mennä kesänviettoon ja minun on vaikea rentoutua kotinurkissa, kun kaikki tekemättömät asiat ympärillä alkavat helposti ahdistaa. Viime vuosina harjoittelun tuloksena olen oppinut sentään lomamatkoilla myös olemaan ja nauttimaan pienistä hetkistä enkä vain kiertämään nähtävyydestä toiseen.

Käsityön päivät ja Riikan markkinat Seurasaaressa

2010-07-19T13:21:00.009+03:00

Mennennä viikonloppuna Seurasaaressa oli käsityötapahtuma. Ulkoilmamuseon taloissa oli käsityönäytöksiä ja Antin aukiolla oli käsityöläisiä myymässä tuotteitaan. Taloissa esiteltiin muun muassa kehräystä, pirtanauhan kutomista, kirjovirkkausta, olkitöitä, tuohitöitä ja tykkimyssyn tekoa. Osa käsityöläisistä esitteli työtään innostuneesti niin aikuisille kuin lapsillekin, kun taas joidenkin tekniikoiden perään sai suorastaan kysellä ennen kuin kaivettiin korin kätköistä esille käsityö. Osa Seurasaaren ulkoilmamuseon viehätystä on museon ei-kaupallisuus, mutta silloin tällöin kyllä tulee mieleen, että ripaus asiakaslähtöisyyttä ja palveluhenkisyyttä ei olisi pahitteeksi. Tarkoituksenahan ei ole, että museo palvelee vain asianharrastajia vaan että myös matti ja maija meikäläiset voisivat kokea uusia asioita. Olen joskus myös pohtinut, että Seurasaaressa voisi järjestää käsityöaiheisia opastettuja kierroksia, kun monessa museokohteessa erilaisia käsitöitä on esillä ja suomalainen käsityöperinne on rikas.

Rukin surinassa on jotain kiehtovaa ja rasvainen villa tuoksuu niin hyvälle. Milloinkahan olisi mahdollisuus kokeilla kehräystä?

Viitelöidyt nauhat olivat minulle uusi tuttavuus (pahoittelut surkeasta kuvasta!). Viitelöity nauha oli kuulemma entisajan kuminauha; nauha joustaa molempiin suuntiin. Tekniikkaa olisi kiva kokeilla, esimerkiksi täältä löytyy lisätietoa.

Kasvivärjättyjä lankoja oli myös. Alhaalla vasemmalla oleva upea keltaisen sävy on lähtöisin sipulin kuorista.

Lupiinia lankaan

2010-07-01T09:46:00.004+03:00

Innostuin muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilemaan kasvivärjäystä. Helskyn käsityökoulussa on syksyn alussa tiedossa kasvivärjäystä asiantuntevan opettajan, Anna-Karoliina Tetrin, johdolla. Siihenkin liittyen olen lueskellut kirjoja ja tietysti surffannut internetin ihmemaassa lukemassa muiden värjäyskokeiluista. Tiistai-iltana kävin myös Hyötykasviyhdistyksen ylläpitämässä Annalan puutarhassa kuuntelemassa kasvivärjäys"luentoa". On muuten upea paikka tuo Annala - tiistai-iltaisin siellä on näin kesällä kahvila ja muutakin ohjelmaa.

Lupiininkukilla jotkut ovat onnistuneet saamaan sinivihreän sävyistä lankaa. Minun langastani tuli kauniin vihreää; voisikohan syynä olla se että lupiinien kukinnot alkoivat jo lakastua. Ihan kaunis väri tuo vihreäkin on, mutta sinisen sävyt ovat niin harvinaisia kasvivärjätyissä langoissa että niitä mielellään tavoittelisi. Pieni kerä on puhtaanvalkoista Novitan Bambimoa tai Woolia, muut langat ovat lampaanvalkoista kotimaista lampaanvillaa. Aikamoinen sävyero näiden kahden välillä. Monissa kirjoissa sanotaan, että käsittelemätön lampaanvilla värjäytyy parhaiten, mutta aika monissa blogeissa upeimmat sävyt syntyvät Novitan Nalleen tai Seiskaveikkaan.

Perennapenkissä poimulehti on tänä kesänä kasvanut ihan liiankin hyvin. Niinpä perkasin siitä runsaan kilon verran varsia, kukkia ja lehtiä, pilkoin niitä vähän pienemmiksi saksilla ja kaadoin vettä päälle niin että kasvinosat suurin piirtein peittyivät. Annoin poimulehtien muhia vuorokauden ajan ulkona ja sen jälkeen keitin niitä puolitoista tuntia. Liemi oli voimakkaan vihertävänkeltaista, mutta langasta tuli vähän hailakampaa, ei oikein minkään väristä. Muiden keltaisten sävyisten kasvivärjättyjen lankojen joukkoon se sopii kuitenkin hyvin.

Olen suunnitellut että ensi talven aikana virkkaisin luonnonvärisistä ja kasvivärjätyistä villalangoista ison torkkupeiton. Lankoja on minulla yhteensä monta kiloa ja ensimmäiset on värjätty yli kymmenen vuotta sitten.

Brigid-sukat

2010-06-16T22:02:00.005+03:00

Tässä ei ole mitään uutta eli taas kerran sukat ja taas kerran lahjaksi eläkkeelle siirtyvälle työkaverille. Minun työpaikallani ikärakenne on sellainen, että voisin oikeastaan alkaa neuloa eläkesukkia varastoon. Nämä sukat valmistuivat aika nopeasti ja on lahjoitettu saajalleenkin pari viikkoa sitten. Malli on vanha tuttu Brigid, ohje löytyy Ravelrysta.

Ohje: Brigid
Lanka: Novita Seitsemän Veljestä, noin 100 g
Puikot nro 3½

Täällä on ilmassa kovasti kesäloman odotusta. Jäljellä on enää viisi työpäivää ja sitten alkaa odotettu ja ansaittu loma. Alkuvuosi ja erityisesti viimeinen kuukausi on ollut sellaista rääkkiä töissä, että työelämän mielekkyyttä on joutunut pohtimaan monta kertaa. Onneksi nyt on pari päivää mahdollisuus ihan vain siivota työpöytää ja siirtyä pikkuhiljaa lomamoodiin. Ja huomenna lähden pitkästä aikaa fillarilla töihin ja nautin (toivottavasti) aurinkoisesta kesäaamusta.

Kansainvälinen neulontapäivä 12.6.

2010-06-10T23:15:00.003+03:00

KIP-päivän tapahtumia on taas lukuisia eri puolella Suomea ja Helsingissäkin niitä taitaa olla aika monta. Itse olen ollut ideoimassa Helsingissä Marttakeskuksen kulmilla järjestettävää tapahtumaa, joka on lauantaina 12.6. klo 10-14.

Marttakeskus löytyy osoitteesta Lapinlahdenkatu 3 ja Novita avaa heinäkuussa lankamyymälän samaan kiinteistöön Malminrinteen puolelle, joten on luontevaa että Martat ja Novita järjestävät neulontapäivän tapahtuman yhdessä. Lisätietoa tapahtumasta löytyy vaikkapa marttojen sivuilta.

Toivottavasti säiden haltija suosisi tapahtumaa, mutta sateen sattuessa neulotaan Malminrinteen ja Lapinlahdenkadun kulmassa olevassa marttakahvilassa.

Kevätjuhlia

2010-06-01T21:01:00.005+03:00

Tänään oli keskimmäisen lapsen kevätjuhla, viimeinen juhla päiväkodissa. Eskariryhmillä oli hieno yhteinen esitys ja viimeistään juhlan lopussa äidit ja isät pyyhkivät kyyneleitä, kun päiväkodin henkilökunta lauloi eskareille perinteiseen tapaan "turvallista matkaa me toivotamme näin...".

Oman vanhenemisen huomaa siitäkin, että vuodet tuntuvat kuluvan yhä nopeammin. Seitsemän vuotta on kulunut nopeasti; vasta äskenhän tuo poika tuhisi kantoliinassa ja nyt hän odottaa malttamattomana koulun alkamista ja ilmoitti, että häntä ei sitten tarvitse saattaa kouluun eikä hakea iltapäiväkerhosta.

Toukokuussa vietettiin kaikkien muiden kevätjuhlien lisäksi myös molempien poikien synttäreitä, yhteensä kolmella eri kokoonpanolla. Seitsemänvuotias toivoi synttäreilleen Super Mario -kakkua. Kuvissa näkyvät kaksi kakkua olivat ensimmäiset kokeiluni pastaväreillä. Pohjana on pastavärillä värjätty marsipaanilevy, johon kuva on maalattu. Ääriviivoihin käytin mustaa elintarviketussia ja maalaamiseen pastavärejä. Reunoille pursotin kermavaahtoa, joka sekin värjättiin päivänsankarin toiveiden mukaisesti siniseksi.

Ilman nettiä en olisi kakun tekemisessä onnistunut - hyviä vinkkejä kuvien maalaamiseen löytyy muun muassa Kinuskikissan blogista ja kyselin neuvoa käytettävistä väreistä yms. myös Kulinaristilta. Netistä löytyi innoitukseksi myös toinen toistaan upeampia Super Mario -kakkuja joiden rinnalla nämä omat luomukseni ovat aika vaatimattomia.

Taito-lehdessä käytiin talvella keskustelua kakkublogeista ja siitä, voiko niitä esitellä kädentaitoihin erikoistuneessa lehdessä. Osa lukijoista oli sitä mieltä ettei voi ja oli suorastaan närkästynyt asiasta. Minun mielestäni Taito-lehti on puolestaan ihailtavan ennakkoluuloton sortumatta kuitenkaan yleisön kosiskeluun. Kyseinen lehti onkin yksi suosikkikäsityölehtiäni: se on osannut uudistua sopivalla tavalla tinkimättä kuitenkaan korkeasta tasostaan. Lehti käy vuoropuhelua netin neuleyhteisöjen kanssa ja on ennakkoluulottomasti esitellyt perinteiden ja taidekäsityön rinnalla käsityön uusiakin ulottuvuuksia, kuten edellä mainittuja kakkublogeja tai nukkekotiharrastusta.

Minusta taitavat kakuntekijät ovat kädentaitajia siinä kuin neulojatkin. Ja on upeaa, kuinka harrastukselleen omistautuneet bloggaajat - niin leipurit kuin neulojatkin - jaksavat kirjoittaa tekniikka- ja muita ohjeita muiden iloksi ja hyödyksi ja vastailla monenlaisiin kysymyksiin.

Arjen palasia

2010-05-29T08:26:00.007+03:00

Työpaikan virkistyspäivänä retkeilimme kotoisasti Helsingin Arabianrannassa. Opastettu kiertokävely avaa monesti uusia näkökulmia; niin tälläkin kertaa. Kuvaavaa sekin, että pyöräillessäni töihin reitti kulkee Hämeentietä tai merenrannasssa menevää pyörätietä mutta moni asia alueesta oli jäänyt huomaamatta. Alueeseen voi tutustua omatoimisestikin, täältä löytyy kolme taidepolkua. Työkavereiden kanssa puhuimme kyllä siitä että kynnys lähteä itsekseen tutkimaan toisten pihoja ja kurkkimaan rappukäytäviin on kyllä monille aika korkea, mutta ilmeisesti alueen asukkaat ovat aika tottuneita monenlaisiin kulkijoihin.

Meillä oli myös opastettu kiertokäynti Arabian tehtaalle. Samalla paljastui, että osa työkavereistakin on melkoisia astiafriikkejä. Minun astiakeräilyäintoa rajoittaa se tosiasia että asunnostamme loppuvat neliöt kesken, mutta yhtä kaikki rakastan kauniita astioita ja niihin liittyvä kulttuurihistoriaa.

Alueelta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista: Hyötykasviyhdistyksen Annalan puutarha, Vanhankaupunginkoski, jonka lähistöllä on Tekniikan museo ja mahdollisuus luontoretkeilyyn. Pitkospuita pitkin pääsee Lammassaareen, jossa on raittiusyhdistys Koiton omistama talo ja pikkumökkejä, joita helsinkiläiset voivat vuokrata lomamökeiksi. Lammassaaressa on lintutorni, josta on hyvät näkymät Viikin suuntaan.

Itse tykkäsin eniten Anne Siirtolan taideteoksesta Arjen palasia, joka on koottu tiiliseinään mosaiikkitekniikalla alueelta löytyneistä Arabian astioiden yms. sirpaleista. Kuvat yllä ovat kyseisestä teoksesta.

Äiti ja ompelukone

2010-05-12T21:13:00.004+03:00

Tyttäreni oli kirjoittanut äitienpäiväkorttiin mainion runon:

Äiti ja ompelukone

Äiti tuolissa murisi,
kun ompelukoneella hän ompeli ja
ompelukone hurisi.
Ja jos joku meni pieleen,
niin se jäi varmasti kaikkien mieleen.

Kai se pitää paikkansa että lasten suusta saa kuulla totuuden. Minä kyllä kuvittelin olevani tätä nykyä jo suhteellisen kärsivällinen ihminen...

Ompelukone ei ole hurissut viime aikoina, mutta sain yhdet sukat valmiiksi. Ohjeen esikuvana taas kerran Thuja Knittystä, lanka Gjestalin Maijaa ja kolmosen puikot:

Kukkalapaset ja pitsiä

2010-04-12T23:12:00.004+03:00

Kevät tulee kohisten ja minä nautin niin kuin aina ennenkin tästä vuodenajasta. Olen joka vuosi yhtä innoissani kun kuulen ensimmäisen kiurun liverryksen ja peipon laulun, näen västäräkin ja kevään ensimmäisen leskenlehden muuten ihan kuolleen näköisellä pientareella.

Aamuisin riittää vielä lapaskelejä, joten nämä vanhasta vanutetusta villapaidasta valmistetut, kirjaillut lapaset ovat olleet käytössäkin. Idean lapasiin sain Teresa Searlen kirjasta Herkulliset huopatyöt. Kyseinen teos on täynnä toinen toistaan hienompia toteutuksia ja hauskoja ideoita.

Viime päivinä olen yrittänyt järjestää kangas- ja käsityötilpehöörivarastoani, joka ei ole viime aikoina juuri kasvanut, jos ei ole huvennutkaan. Viime kesänä hamstrasin kirpputoreilta hyväkuntoisia pitsejä, lähinnä itse virkattuja, mutta mukaan tarttui syksyllä myös tällainen paketti Pietarsaaressa valmistettua pitsiä. Koska paketti on avaamaton, arvelisin että pitsiä olisi 10 metriä kuten lapussa luvataan. Mutta mitä käyttöä minä tälle keksisin? Otan mielihyvin vastaan ehdotuksia ja ideoita. Omassa pukeutumisessani en ehkä osaa pitsejä hyödyntää mutta muuten väitän olevani avoin monenlaisille ehdotuksille.

Kuusikulmioita

2010-03-24T22:07:00.004+02:00

Kiitoksia takkipostauksen kommenteista! Ne ilahduttivat mieltä kovasti.

Kässämarttojen tapaamisessa viime viikolla oli aiheena jämälangat ja niiden käyttäminen. Siellä oli näytillä myös upea kuusikulmioista virkattu peitto. Minä innostuin heti kokeilemaan osaanko virkata kuusikulmion ja osasinhan minä. Nyt on valmiina useampi tilkku, mutta saa nähdä kuinka kauan innostusta kestää - tuleeko oikea peitto vaiko nuken peitto :-)

Kuusikulmioita on kiva virkata kun väri vaihtuu joka kerroksella ja langanpäät saa virkattua aina piiloon, joten päättelemisen ei pitäisi olla mahdoton urakka.

Aurinkotakki

2010-03-19T13:12:00.006+02:00

Ohje: yhdistelmä Novita-lehden ohjeita ja omaa soveltamista, koko 120 cm
Lanka: Linie 157 Tessa, keltainen, noin 350 g
Puikot: olisikohan olleet nro 4 tai 4½

Tämä takki oli tekeillä ihan liian kauan. Ajattelin antaa sen alunperin joululahjaksi kummitytölle, mutta takki ei valmistunutkaan jouluun mennessä. Alkuvuoden kiireissä keskeneräinen neule hautautui käsityökoriin, kunnes sain kaivettua sen esille ja tehtyä valmiiksi. Auringonkukka ja lehdet on tehty neulomalla, ja molempiin löytyi ohje Lesley Stanfieldin kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia. Kummityttöni lempiväri on keltainen ja itsekin olen tykästynyt tuohon lämpimään keltaiseen väriin, joka tosin ei sovi minulle lainkaan. Keltainen on ihana väri esimerkiksi kukissa mutta vaatekaappiini en keltaista hanki (tosin vanha viisaus sanoo että vannomatta paras).

Nyt alkaisi vissiin olla kevätneuleiden aika, vaikka kevään tuloa saakin vielä odotella, kun eilenkin tuiskutti lisää lunta. Sesongin voisi aloittaa kaivamalla keskeneräisten käsitöiden laatikosta viime kesänä kesken jääneen pitsineuletakin...

Tauon paikka

2010-01-20T22:00:00.001+02:00

Vuoden vaihtuminen toi muassaan muutoksia: Siirryin tekemään täyttä työviikkoa ja samalla sain hoitaakseni kahden ihmisen työtehtävät. Järjestely on väliaikainen mutta kestänee kuitenkin hyvän osan tätä vuotta. Perheen pienimmäinen aloitti tammikuun alussa päiväkodissa ja arki on sukkulointia kodin, työn ja päiväkodin välillä, iltaisin lasten harrastuksiin ja joskus omiinkin. Tässä tilanteessa on pakko tinkiä monestakin asiasta, joista yksi on blogin päivittäminen. Kieltämättä myös käsitöiden tekeminen on tässä pakkoraossa jäänyt vähemmälle ja käsityöni eivät ole erityisen "hohdokkaita" - niitä tavallisia sukkia enimmäkseen. Käsitöiden terapeuttinen vaikutus on kuitenkin niin huomattava että jotakin - vaikkakin kuinka pientä ja yksinkertaista - pitää kuitenkin aina olla tekeillä.

Näistä syistä johtuen tämä blogi siirtyy toistaiseksi tauolle. Ihanaa talvea teille kaikille!

Hyvää joulua!

2009-12-24T18:37:00.002+02:00

Viikkokausien touhun ja tohinan jälkeen on aika rauhoittua muutamaksi päiväksi. Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

Lahjalapasia

2009-12-20T21:40:00.004+02:00

Keskimmäisen lapsen päiväkotiryhmän työntekijät saivat lahjaksi lapaset. Meillä on ollut todella hyvä onni päiväkodin kanssa. Henkilökunta on motivoitunutta ja vaihtuvuus on vähäistä. Lisäksi meillä kävi tosi hyvin ja kuopuskin sai paikan samasta päiväkodista. Kuopuksen ryhmän henkilökunnasta osa on tuttua jo isompien lasten päiväkotiryhmistä eikä kuopuksen päiväkotiin meno tunnu lainkaan niin vaikealta kuin aikoinaan esikoisen tai keskimmäisen kanssa.

Lapaset ovat peukalokiilalla neulotut perustumput omalla ohjeella. Ainoa erikoisempi juttu on pesukonevanutuksen jälkeen neulotut varret. Teen ne siten, että luon aloitussilmukat puuvillalangalla ja neulon sillä pari kerrosta ennen kuin vaihdoin Fritids-lankaan. Pesukonehuovutuksen jälkeen puran puuvillalangan pois ja poimin reunasta silmukat käyttäen apuna virkkuukoukkua. Ei suju ihan mahdottoman kätevästi mutta onnistuu kuitenkin.

Tässä kuvassa näkyy tuo puuvillalangalla neulottu aloitus:

Kuvioissa on käytetty huovutettua villapaitaa, villa- ja muliinilankoja sekä nappeja. Keskimmäinen lapsi päätti kuvioista ja suunnitteli itse örkkikuvion.

Ohje: huovutettavat lapaset, 34 tai 36 s
Lanka: Sandnes Fritids, vajaa 100 g per pari, ja varsiin Zitron Loftia (ruskea), kaksinkertaista Smartia (siniset) ja Linie 130 Champia (pinkit)
Puikot: sukkapuikot nro 5, 4 ja 3½

Puro-liivi

2009-12-15T22:10:00.003+02:00

Ohje: yhdistelmä Novitan syksyn lehtien ohjeita ja omaa soveltamista
Lanka: Novita Puro, väri Tundra, vajaat 5 kerää
Puikot: olisiko ollut 4½ tai 5 Addin pyöröpuikot

Novitan Puro on kivan näköistä ja tuntuista lankaa. Vähän omituista toki on, että saman värjäyserän lankakerissä sävyt ovat kovin erilaisia ja värit juoksevat eri järjestyksessä eri keriltä. Esimerkiksi tässä käytetyssä Tundra-langassa tuo punaisen sävy vaihteli vaaleasta marjapuuronpunaisesta voimakkaasen vadelmanpunaiseen. Novitan mukaan kyse on langan ominaispiirteestä, josta kannattaa vain nauttia. No, lankaa on miellyttävä neuloa ja neulepinta on pehmeää. Pehmeyden kääntöpuoli on sitten se käytönkestävyys. Kuvassa oleva liivi oli kuvaushetkellä ollut käytössä kolmena päivänä ja pinta oli selvästi alkanut nyppyyntyä ja nuhraantua.

Tämän liivin piti olla ns. nopea neule, mutta sellainen se ei ollut koska ilman ohjetta neuloessani mittaan ja nyhrään, neulon ja puran ja aikaa kuluu ihan älyttömästi. Ensin neuloin liian syvän pääntien, josta tyttäreni totesi liivin muistuttavan luolamiehen vaatetta "mutta kyllä mä tätä voin pitää kun sä oot tämän neulonut". Tytär myös epäili, että liivistä tulee liian pieni mutta onneksi uskoin mallitilkkuun ja mittanauhaan ja liivi on juuri oikean kokoinen.

Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut neule ja tytärkin on tyytyväinen. Haluaisin ehkä neuloa Purosta jotain itsellenikin, mutta täytyy ensin seurata miten lanka kestää käytössä.

Näin jouluvalmistelujen aikaan minulla on elämää myös toisaalla; tervetuloa vierailulle myös jouluvalmistelublogiini.

Ei voi olla totta - taas sukat

2009-12-06T19:13:00.004+02:00

Minulla on edelleen puikoilla muitakin neuleita, mutta tämä sukkaprojekti kiilasi kaiken muun ohi. Arvostamani työkaveri toiselta osastolta sai nimittäin työkyvyttömyyseläkepäätöksen poikkeuksellisen nopeasti ja jäi eläkkeelle joulukuun alussa - vain runsas viikko päätöksen saamisesta. Sukat eivät valmistuneet eläkekahveille mennessä mutta onneksi kuitenkin kohtuuajassa ja laitan ne huomenna postiin.

Kyseinen kollega on ollut kannustamassa, tukemassa ja tarvittaessa myös vaatimassa. Hänen kanssaan otin yhteen, olin joskus tiukastikin eri mieltä enkä ole kenellekään työpaikalla suuttunut niin paljon kuin hänelle. Mutta kaikesta tästä huolimatta hän on myös oikeudenmukainen, reilu ja hyväntahtoinen ihminen, jota arvostan kovasti. Nämä sukat on neulottu lämmöllä ja kirjoneuleraidan kuviot viittaavat mm. APL-kieleen ja muihin työpaikkamme juttuihin.

Minullahan oli vuosien tauko etten neulonut juuri lainkaan Novitan langoista. Viime vuonna totesin, että Nalle on ihan kelpo sukkalankaa, vaikka sen huono puoli on suppea värikartta. Novitan langoissa tuntuu kuitenkin olevan erityisominaisuutena se, että saman langan eri värit tuntuvat keskenään ihan erilaisilta sekä pehmeydeltään että paksuudeltaan. Tämä ruskea lanka oli ihanaa neuloa ja neulepinta on kaunista toisin kuin esimerkiksi harmaassa langassa.

Perussukka 64 s, koko 42
Lanka: Novita Nalle (ruskea) ja Sandnes Sisu (valkoinen)
Sukkapuikot 2½

Palatossut

2009-11-23T20:59:00.004+02:00

Minä elän keskeneräisten neuleiden keskellä. Yhtäkin liivintekelettä - jonka piti olla nopea ja helppo työ - olen neulonut ja purkanut, ja sitten on lapasia, joihin en saa neulottua peukaloita, puolivalmiita sukkapareja ynnä muuta.

Edellisen postauksen palatossut tulivat kuitenkin valmiiksi. Ohje on se traditionaalinen - löytyy esimerkiksi syksyn Novita-lehdestä ja Käspaikan sivuilta - pienillä säädöillä. Nilkassa on virkattu isoäidinneliö, mihin löytyi vinkki Prosessineulojalta, ja palat on neulottu dominotekniikalla, kuten Tiinakin aikoinaan. Palatossut eivät ole minun juttuni, joten nämä menevät lahjalaatikkoon. Uusi tossupari on jo to-do-listalla, sillä tytär toivoi palatossuja joululahjaksi, mikä on neulovalle äidille tietystikin mieluisa toive täyttää.

Ohje: vaikkapa Käspaikan sivuilta
Lanka: Novita Seitsemän Veljestä, yhteensä 110 g
Puikot 3,5 ja virkkuukoukku nro 3

Ukille kassi

2009-11-10T21:28:00.005+02:00

Lasten ukki (appeni) sai isänpäivälahjaksi kassin, jonka molemmilla puolilla oli isompien lasten tekemät metsäaiheiset piirustukset. Alun perin ajatuksena oli tehdä vain yksi metsämaisema, johon olisi applikoitu ja kirjottu eläimiä ja muita yksityiskohtia, mutta taiteellinen johtokaksikko ajautui erimielisyyksiin ja päätyi tekemään kaksi erillistä piirustusta. Lapset saivat valita myös kankaat. Kassi on vuoritettu aurinkoisemmalla (oranssinsävyisellä) Marimekon La Botte -kankaalla, päällinen on "maastopupu"-kangasta.

Se toistaa itseään

2009-11-03T22:48:00.005+02:00

Tänä(kään) syksynä en taida päästä neulomuksissa sukkia ja muita pienempiä vaatekappaleita pidemmälle. Tutulla mallilla valmistui taas yksi sukkapari ja lisäksi olen neulonut vauvansukkia marttojen vauvansukkaprojektiin.

Malli: perussukka 48 s, varren koristeraidat virkattu ja kirjottu
Puikot 3½
Lanka: Novitan 7 veljestä, noin 100 g.

Puikoilla on paitsi lisää sukkia myös palatossut. Halusin vähän haastetta (ja vähemmän saumojen ompelua) joten neulon palat dominotekniikalla. Idean virkatun isoäidinneliön mukaan ottamiseen sain Prosessineulojalta.

Ruskasukat

2009-10-19T21:46:00.004+03:00

Sukat kokoa 38-39, silmukoita 48
Lanka: Riihivillan sukkalanka, noin 100 g ja langanloppuja kahta väriä
Sukkapuikot nro 3

Nämä sukat neuloin syntymäpäivälahjaksi työkaverilleni. Ja kerrankin olen ajoissa liikkeella - syntymäpäivä on vasta tammikuussa. Sukkien lanka on Riihivillan krapilla värjättyä suomenlampaanvillasta tehtyä sukkalankaa (langassa on mukana myös tekokuitua), jota oli mukava neuloa. Lanka oli pehmeää ja pörröistä ja näin ollen myös erityisen lämpimän oloista. Varren koristeraidat on virkattu ja sukansuu on kaksinkertainen (tämäntyylisiä sukkia olen tehnyt aikaisemminkin). Kantapään kanssa piti leikitellä sen verran, että neuloin vahvistetun kantapään tavanomaisesta vähän poiketen siten, että nostettujen silmukoiden paikka vaihtuu joka toisella oikean puolen kerroksella.

Riihivillan lankaa saa paitsi nettikaupasta myös Helsingin Kauppatorilta.

Raidallisia sukkia

2009-10-02T19:57:00.004+03:00

Valmistunut tavissukkia lapsille ja lahjavarastoon.

Vasemmanpuoleiset sukat on neulottu Novitan Nalle-langasta (väri Marjaretki, Lakka). Minusta nämä Nallen raitalangat ovat suhteellisen onnistuneita, mutta toisaalta raitalangan neulominen on alkuinnostuksen jälkeen tylsyyden huippu. Neuloin kerästä vielä toisenkin sukkaparin ja nyt saavat raitalangat hetken aikaa odottaa. Vihreäraidalliset sukat ovat puolestaan Sandnesin Sisua. Jostakin syystä - johtuisikohan puisista puikoista vai mistä - neulepinta jäi aika epätasaiseksi. Leveäraidalliset sukat ovat Regian Nation Color -langasta.

Sukissa on puikoilla 48 tai 52 silmukkaa, ja puikot olivat 2,25 ja 3 mm:n väliltä. Lankaa meni keskimäärin 50 g per pari.

Tulin taannoin ostaneeksi kauppareissulla kaksi kerää Novitan Puro-lankaa. Alunperin ajattelin tehdä siitä pesukoneessa huovutettavat lapaset, mutta sitten luin blogikirjoituksia, jossa huovutuksen lopputulos oli ihan surkea ja joissa varoitettiin tästä syystä huovuttamasta Puroa. Lopulta päädyin neulomaan säärystimet tyttärelleni. Viitosen puikot, 44 silmukkaa ja neulotaan niin pitkään kuin kerässä on lankaa.

Puro on pehmeää ja kaikin puolin kivaa lankaa, jonka tosin epäilen nyppyyntyvän käytössä, joten mitään suurempaa en aio siitä tehdä. Kaikkein eniten tykkäsin Novitan lankojen uudistuneista vyötteistä ja erityisesti siitä, että vyötteen reunassa on mitta.

Ahvenanmaalla

2009-09-24T22:25:00.010+03:00

Olimme viime viikonvaihteen tuntumassa minilomalla Ahvenanmaalla. Sää oli lämmin ja aurinkoinen ja saaristossa oli todella kaunista.

Aikuiset pulahtivat saunasta pikaisesti uimaan mereen, mutta lapset olisivat kirmailleet rantakallioilla vaikka kuinka pitkään.

Luonnossa hehkuivat erilaiset marjat. En ole koskaan nähnyt niin valtavasti ruusunmarjoja.

Neulerintamalta ei mitään uutta

2009-09-18T22:40:00.004+03:00

Kulunut kuukausi on hiljaiseloa paitsi blogissa myös käsityöosastolla. Kiirettä on riittänyt niin töissä kuin kotonakin ja kesän kääntyessä syksyyn on tapahtunut monenlaista yllättävää - onneksi kuitenkin ihan kivoja asioita.

Elokuisen sukkainnostukseni myötä ilmoittauduin mukaan Sukkasatoon ja sen jälkeen menikin into jopa sukkien neulomiseen. Ei vaiskaan, yhdet sukat ovat päättelyä vaille valmiit ja toisetkin jo melkein, mutta niissä sukissa ei paljon esiteltävää ole; perussukkia lapsille arkikäyttöön.

Kulunut kesä ja alkusyksy on ollut yksi upeimmista mitä muistan. Aurinkoa ja sadetta on saatu sopivassa suhteessa, mikä näkyy myös metsän antimissa. Lapsuudenkotini oli peltojen ja metsän ympäröimä ja ilmeisesti sieltä on peräisin se, että työkiireen rasittama mieli lepää kun pääsen metsään. Parina viime viikonloppuna olen löytänyt ihan mukavasti suppilovahveroita ja vähän puolukoitakin.

Ensi kerralla ehkä sitten käsitöitäkin. Hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Sunday Swing

2009-08-16T22:03:00.005+03:00

Kerroinkin jo edellisessä postauksessa - suuret kiitokset muuten kommenteista, niitä on aina mukava saada! - että olen neulonut innolla sukkia. Päivittäisillä työmatkoilla ehtii neuloa yllättävän paljonkin, vaikka en mitenkään nopea neuloja olekaan.

Kummityttö vanhempineen tuli vierailulle, joten oranssin sukkaparin valmistuminen vauhdittui. Tämä sukkapari nimittäin meni lahjaksi kummitytölle, jonka jalka oli kasvanut kesän aikana niin että uusia villasukkia tarvitaan (ei ehkä ihan näillä keleillä mutta kyllä ne villasukkakelitkin taitavat olla tulossa). Eilen virkkasin koristeraidat ja päättelin langat sukkiin, jotka olivat odotelleet jo jonkin aikaa viimeistelyä. Varren koristeraidat on tehty Sukkasillaan-kirjan ohjeella tai ainakin alkuperäinen idea on sieltä lähtöisin.

Ohje: perussukka 48 s, koko 31-32
Lanka: Gjestal Maija, 60 g, ja pätkävärjättyä ohutta sukkalankaa
Sukkapuikot nro 3

Tänään sain valmiiksi Sunday Swing -sukat. Suunnittelija Kristel Nyberg kertoo Knittyssä, että hän halusi löytää mallineuleen kirjavalle sukkalangalle ja minusta tämä tavoite toteutuu hyvin tässä ohjeessa. Nämä olivat mukavat neuloa; mallineule on riittävän helppo ja ohje oli - kuten isossa maailmassa on tapana - perusteellisesti kirjoitettu. Tällaiset voisin tehdä toisetkin, vaikka yleensä iskee kyllästyminen jo toisen sukan kohdalla. Näissä sukissa on maininnan arvoista myös se, että hankin vihdoinkin kauan toivomiani välikoon sukkapuikkoja ja koko 2,25 taitaa olla oikea koko minun käsialalleni ja ohuelle sukkalangalle tyyliä Mokkasukka.

Ohje: Sunday Swing, koko M (64 s)
Lanka: Mokkasukka
Sukkapuikot nro 2,25

Ja ei kun sukkia

2009-08-12T22:21:00.005+03:00

Kun kesäloma loppui, palasin neulomisessakin niin sanotusti arkeen ja aloin taas - parin kuukauden tauon jälkeen - neuloa sukkia. Ensin ihan perussukkia ja nyt sitten vähän muutakin. Suurin osa sukista menee lahjaksi joko nyt tai myöhemmin mutta viimeistään pukinkonttiin. Aikaisemmista vuosista viisastuneena tiedän että joululahjoja ei voi koskaan aloittaa liian aikaisin! Valmiita sukkapareja on jo monta mutta lankojen päättely vähän tökkii. Saltkråkan-sukat sen sijaan päättelin samantien koska ne menevät lahjaksi jo huomenna. Kiva ohje, nopea neuloa ja näyttävä lopputulos. Langan väri on ns. martanvihreä eli samaa sävyä kuin marttojen vauvansukkalangoissa.

Ohje: Saltkråkan Ullasta
Puikot: bampupuikot nro 3,5
Lanka: Novita Seitsemän veljestä, 120 g

Nalletilkkupeitto

2009-07-26T08:47:00.005+03:00

Muutama viikko sitten esittelemäni tilkut on nyt ommeltu peitoksi. Peiton koko on noin 100 x 140 cm. Tilkut ovat tarkoituksella erikokoisia ja muutenkaan peitossa ei ole sellaista symmetriaa kuin tilkkutöissä yleensä on. Peitossa on puuvillavanu ja reunukset on ommeltu pienikukallisesta ruskeasävyisestä kankaasta. Reunuksen sävy ei ole ehkä paras mahdollinen, mutta tavoitteena oli käyttää kaapista löytyviä kankaita. Osa peittotilkuista on vanhoista kauluspaidoista.

Tikkasin peiton koneella tavanomaista ompelulankaa paksummalla tikkauslangalla. Koko kesän (toistaiseksi) paras käsityöjuttu olikin se, että opin käyttämään tilkkutyöpaininjalkaa. Jos monikerroksista tilkkutyötä yrittää tikata tavallisella ompelukoneella, ongelmana on se, että kankaat alkavat poimuttua. Tilkkutyöpaininjalkaa käyttäessä tätä ongelmaa ei ole. Hassua kyllä, tilkkutyöpaininjalka on majaillut kaapissa siitä lähtien, kun sain sen ompelukoneeni mukana kaupanpäällisenä 4 vuotta sitten. Aikaisemmin minulla ei ole ollut riittävää intoa/aikaa/tarvetta tutkia miten se toimii, mutta onneksi kesäloman viimeisinä päivinä vihdoinkin koitti sellainen hetki.

Motivaatiota uuden teknisen vempaimen opetteluun lisäsi myös se, että tällä hetkellä en voi ommella käsin kuin ihan pieniä juttuja, joten tilkkutyön tikkaamisen käsin voi toistaiseksi unohtaa. Sain keväällä oikean käden peukaloon ikävän rasitusvamman, johon olen popsinut pari kuuria tulehduskipulääkettä ja saanut ohjeeksi välttää kaikkea kipua aiheuttavaa. Töissä olen alkanut käyttää hiirtä vasemmalla kädellä ja sain koekäyttöön rullahiiren. Virkkaamista olen välttänyt kokonaan ja neulomistakin vähentänyt, vaikka se ei peukaloa samalla tavalla rasita kuin virkkaus. Nyt pikkuhiljaa alkaa onneksi tuntua siltä, että peukalo alkaa vihdoin parantua. Olen ollut ajoittain aika maassa, kun en osaa edes rentoutua jos en tee käsilläni jotain; on puuha sitten käsityötä, leipomista tai kukkapenkin rapsuttamista.

Mistä tulikin mieleen, että Attic24-blogista löytyy - paitsi mielettömän ihania virkkauksia - myös kertakaikkisen herkullinen Caramel Shortbread -kakkuohje. Kokeilin ohjetta työviikon päätteeksi perjantai-iltana ja tulos oli ihanan äkkimakea ja varmasti ziljoona kaloria sisältävä herkku!

Lahjalle pussi

2009-07-20T21:21:00.007+03:00

Olimme viikonloppuna serkkuni häissä. Hääpari toivoi lahjaksi rahaa joko suoraan tilille tai lahjakorttina, mikä on toki käytännöllistä ja helppoakin, mutta lahjan antajan kannalta vähän tylsää. Päätin sitten ommella lahjakortille edes yksilöllisen lahjapussin. Kirpputorilta löytyi alkukesästä pieni pellavapyyhe, jossa oli ihana ristipistokirjonta ja molemmat lyhyet reunat oli päärmätty reikäompeleella. Pyyhe oli kuitenkin valitettavan tahrainen eivätkä kaikki tahrat lähteneet pesemällä, joten siitä tuli hyvää uusiokäyttömateriaalia. Leveä reikäommeltu päärme toimi ihan sellaisenaan nauhakujana. Pussin toiselle puolelle kiinnitin erilliselle kankaanpalalle varsipistoilla kirjaillut hääparin nimet.

Toiselle puolelle kiinnitin pitsiliinasta irrotetun pikkuympyrän, jonka koristelin helmillä ja kirjonnoilla kukkaseksi.

Edellä mainitun kirpputoriostoksen ristipistokirjonnan käytin sukkapussin koristeeksi. Ennen kesäloman alkua ompelin sukkapussit sekä itselleni että perheen pienimmäiselle:

Kirpputorilöytöjä

2009-07-14T10:11:00.009+03:00

Viime viikkoina olen tehnyt mukavia löytöjä kirpputoreilta. Erityisesti olen kiinnostunut kaikenlaisista hyväkuntoisista tekstiileistä, joita voi uusiokäyttää. Nenäliinoista ja pikkuliinoista voi askarrella nukkekodin verhoja, liinoja ja mattoja. Tänä kesänä olen etsinyt erityisesti hinta-laatusuhteeltaan kohtuullisia pitsilakanoita ja -tyynyliinoja. Minulla oli tarkoituksena ommella niistä leikkimökkiin uudet verhot, mutta sitten kävikin niin, että kirppisreissulla löytyi valmis pitsikappa, josta sai vielä helpommin leikkimökin verhot.

Vanhoissa kodin tekstiileissä ihmetyttää ja ilahduttaa aina se, kuinka huolella ne on ommeltu kaikkia yksityiskohtia myöten.

Kaunis pikkuliina ja Kesäkukka-sarjan lautanen:

Kesälukemista:

Esikoinen on kiinnostunut kaikista lemmikkieläimistä. Näistä kirjoista on paljon iloa eläinrakkaalle lukutoukalle:

Iso pussillinen legoja:

Leikkimökin uudet asukkaat

2009-07-11T13:14:00.004+03:00

Kesälomani aikana olen isompien lasten kanssa käynyt kolmessa lähiseudun lelumuseossa. Ensimmäiseksi vierailimme Suomenlinnan lelumuseossa, jossa on viehättävä kokoelma ja opasvihkosen avulla omatoiminen kävijä saa leluista runsaasti lisätietoa. Museon ohessa on viehättävä kahvila, josta saa hyvää kahvia ja monenlaisia herkkuja.

Porvoossa olevan Nukke- ja lelumuseon kokoelmat ovat hyvin samantyyppiset kuin Suomenlinnassa. Molemmissa museoissa ei tästä syystä välttämättä kannata vierailla - ainakaan lyhyen ajan sisällä. Porvoon museossa plussaa olivat erittäin edulliset pääsyliput, ja lisäksi lipunmyyjäsetä osasi vastata kaikkiin kysymyksiin ja jutusteli mukavia lasten kanssa.

Kuluneella viikolla tein vielä esikoiseni kanssa retken naapurikaupunkiin Espooseen WeeGee-taloon. Itselläni pääkohteena oli EMMA ja sen nykytaiteen kokoelmat; tyttärelläni taas lelumuseon Barbie-juhlanäyttely. Siinä sivussa kävimme myös Helinä Rautavaaran museossa ja vilkaisimme myös Kellomuseoon, kun kaikkiin pääsee samalla pääsylipulla. Espoon lelumuseo Leikkilinna osoittautui mukavaksi paikaksi. Vitriineistä saattoi bongata myös itselleni tutuimpien 1970- ja 1980-lukujen leluja. Barbit olivat monipuolisesti esillä ja siellä oli myös leikkipiste, jossa sai vaihtaa barbeille vaatteita ja rakentaa omia nukkeleikkejään. Esillä oli myös oululaisen Matleena Vartiaisen muokkaamia barbeja juhla- ja fantasia-asuissa.

Ehkä parasta - tai ainakin inspiroivinta - koko museossa kuitenkin olivat keppihevoset, joita espoolaistytöt olivat viime vuosikymmenellä itse tehneet vanhoista sukista ja joilla oli leikitty tallileikkiä ja ratsastuskilpailuja. Kotiin päästyämme leikkimökkiä alettiin suurella innolla muuttaa talliksi ja kaapista etsittiin sopivankokoista ja -väristä sukkaparia hevosta varten. Harjanvarret käytiin hakemassa eilen kaupasta ja kuvassa näkyvät uljaat ratsut pääsivät muuttamaan leikkimökkiin (nykyisin tunnetaan paremmin nimellä Mansikkatalli).

Lomakäsityö

2009-07-08T09:25:00.005+03:00

Kesälomalla käsitöiden tekeminen ei ole toistaiseksi kovin paljon innostanut. Sukankudin on kulkenut mukana ja edennyt hitaanpuoleisesti, mutta suurta inspiraatiota tai tekemisen intoa ei ole löytynyt. Minulla on selvästikin jonkin sortin neuleblääh. Ehkä kyse on todellisuuden ja toiveiden välisestä ristiriidasta, josta yritän selvitä. Minulla on kaapit ja laatikot täynnä ihania lankoja, netti ja lehdet pursuavat upeita neuleohjeita ja tosiasia on se, että minä ehdin tikutella lähinnä sukkia ja peittotilkkuja. Vähemmästäkin tulee ahdistus.

Kangasvaraston suhteen ryhdyin jo ns. järeisiin toimenpiteisiin, kun huomasin, että ompelemiseen minulla ei nykyisessä elämäntilanteessa ole juurikaan tilaisuutta. Siivosin keväällä kaapista suuren osan kankaista suureen jätesäkkiin. Jäljelle jäivät vain laatikollinen tilkkutyökankaita ja pari muuta kangasta, joille minulla on olemassa suunnitelma. Samalla lupasin, että tästä lähtien ostan kankaita ainoastaan selkeästi määriteltyyn käyttötarkoitukseen. Jätesäkki odottaa vielä kuljetusta sopivaan lahjoituskohteeseen, jossa olisi käyttöä erilaisille kankaille.

Kaapin siivouksen yhteydessä löytyivät myös keskimmäisen lapsen tilkkupeittoon varalla pitämäni nallekuvioiset kankaat. Keskimmäinen lapsi on ehtinyt kasvaa jo nallevaiheesta ohi, mutta kuopuksen pinnasäky tarvitsee päiväpeitteen. Yhtenä iltana innostuin, kaivoin tilkkutyökankaat kaapista ja leikkasin kankaat samanlevyisiksi mutta korkeudeltaan vaihteleviksi suorakulmioiksi, joita sommittelin keittiön pöydällä yhteen. Koska tilkut ovat erikokoisia, niiden kohdistamisessa ei tarvitse olla tarkkana, ja tarkoituksella valitsin myös kankaat siten, että peittoon tulee vähän epäsäännöllisyyttä.

Tämän peiton ompeleminenkin sujuu nopeasti, kunhan vain saan pienimmältä apulaiseltani hieman ompelurauhaa. Oikein sopiva lomakäsityö siis.

Raitatakki

2009-06-19T22:31:00.007+03:00

Vuosi sitten esittelin poikaselle neulomani raitatakin. Kuluneella viikolla sain vihdoin pääteltyä langanpäät ja ommeltua napit paikalleen samalla ohjeella neulottuun, pari kokoa isompaan takkiin. Langat ovat omasta varastosta löytyneitä Mandarin Petitin loppuja ja raidoitusta piti vähän säätää, jotta sain eriväriset langat varmasti riittämään. Langan menekki oli yhteensä 130 g ja tällä kertaa neuloin kolmosen pyöröillä, kun puolta kokoa pienemmät ovat mystisesti kadonneet.

Tästäkin tuli ihan kiva käyttövaate. Näillä keleillä neuletakille on hyvinkin käyttöä ja oletan, että takki on hyvän kokoinen vielä kesän jälkeenkin.

Stavangerin tunnelmia

2009-06-17T22:25:00.013+03:00

Olin viime viikonlopun tienoilla käymässä Stavangerissa Norjassa marttojen pohjoismaisen yhteistyön merkeissä. Päinvastoin kuin edellisellä Norjan matkalla sateesta ei ollut tietoakaan ja sää oli aurinkoinen ja melkein lämmin, joskin aika tuulinen. Stavanger osoittautui idylliseksi pikkukaupungiksi, jossa on paljon kauniita puutaloja ja viehättäviä pikkuputiikkeja.

Vanhankaupungin valkoisten puutalojen omistajat taitavat kilpailla keskenään siitä, kenellä on kauneimmat istutukset. Nämä kuvat ovat minulle inspiraatiolähde omaa pihaa ja kesäkukkaistutuksia suunnitellessa. Niin sievää ja siistiä!

Mikähän tämä sininen pensas mahtaa olla?

Stavangerin lähiseudulla muutaman kymmenen kilometrin säteellä on tosineulojalle houkutuksia eli Sandnes Garnin ja Gjestalin tehtaanmyymälät. Niissä en valitettavasti tiukahkon matkaohjelman vuoksi päässyt käymään ja Stavangerista löysin lankakaupan vasta sunnuntaina, jolloin liike oli suljettu. Se ei itse asiassa edes kovin paljon harmittanut, sillä lankaa minulla taitaa ihan oikeasti olla riittämiin; ainakin nykyisellä neulomistahdillani.

Neljä asiaa

2009-05-28T08:36:00.004+03:00

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo kuukausi. Töihinmeno sujuu taas rutiinilla ja arki on asettunut uuteen uomaansa. Elämä on vain kovin kiireistä, päivät vilahtavat töissä ja illat kuluvat lasten kanssa. Toukokuussa on muutenkin paljon kaikenlaista tohinaa: kevätjuhlia, harrastusten päättäjäisiä ja lasten synttäreitä. Neulottu on ja ommeltukin, mutta vielä ei ole mitään esiteltävää, mutta onneksi sain syyn blogata, kun meemihaaste kolahti Meriltä Artisan_notes -blogista.

Tee siis näin: Poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi. Haasta mukaan 4 blogiystävää.

1. Neljä työtä, joita olet elämäsi aikana tehnyt:
- mansikanpoiminta (maaseudulla ei muuta kesätyötä ollut tarjolla)
- ovelta ovelle kiertävä tutkimushaastattelija (kamalaa, mutta opiskeluaikana oli pakko saada lisätienestiä)
- kioskimyyjä
- au pairina Englannissa

2. Neljä tv-ohjelmaa, joita tykkään katsella
- Strömsö
- Tie Avonleaan (nyt rästissä parin viikon jaksot odottamassa)

- puoli yhdeksän uutiset
- Puutarhaunelmia

3. Neljä paikkaa,joissa olen ollut lomalla
- Norjassa telttailemassa koko perheen voimin

- Ahvenanmaalla pyöräilemässä
- Firenzessä ihan yksin
- Berliinissä mieheni kanssa

4. Neljä internetsivua joilla käyn melkein päivittäin

- google
- googlereader
- blogilista
- työpaikan intra

5. Neljä lempiruokaa:

- vuohenjuustosalaatti

- lampaan sisäfile espressokastikkeella

- tuoreesta basilikasta tehty pesto ja spaghetti

- grillatut vihannekset á la Strömsö

6. Neljä paikkaa jossa mieluiten olisin juuri

- joenvarsilehdossa kuuntelemassa satakieliä ja muita yölaulajia
- juoksulenkillä
- katsomassa Tie Avonleaan ja neulomassa (en ole tänään ehtinyt neuloa vielä yhtään)
- nukkumassa

Ja haastanpa tällä kerralla Kissaemon, Tellun, Benglian ja Marian. Vastatkaa jos ehditte ja haluatte.

Kevät

2009-04-26T20:59:00.007+03:00

Ihanaa, kun kevät vihdoinkin on täällä! Minusta on aina yhtä uskomatonta, kuinka nopeasti luonto herää eloon, kun ilma lämpenee. Joka päivä voi havaita uusia kasveja ja muuttolintuja, nurmikko alkaa vihertää, puutarhassa sipulikukat puskevat vauhdilla kukkaan. Ja jokaikinen kevät olen aina yhtä innostunut ensimmäisestä leskenlehdestä, sinivuokosta, kiurusta, peiposta, pääskysestä, koivun hiirenkorvista... Liekö tämä innostus perua ala-asteajoiltani, jolloin täytimme joka kevät luontovihkoa, johon kerättiin kevään merkkejä.

Me olimme tänään koko perhe pyörä- ja eväsretkellä muutaman kilometrin päässä olevassa arboretumissa. Se on meille jokavuotinen retkikohde, pieni puulajipuisto, jonka polut lapsetkin jo tuntevat. Nyt metsä näytti aika paljaalta, kun vanhimpia puita on jouduttu kaatamaan pois ja osa niistä taisi kaatua ihan itsestään syysmyrskyissä. Sini-, valko- ja keltavuokot sekä imikät kukkivat jo näyttävästi, vaikka maa muutoin on vielä aika harmaa.

Arboretumissa on myös pienenpieni lammikko, jonka reunalla kesällä kukkivat kurjenmiekat. Nyt siitä olivat jäät vasta sulamassa, mutta siitä huolimatta siellä oli myös kymmeniä kurnuttavia sammakoita kevätpuuhissaan. Enpä ole aikaisemmin päässyt vastaavaa näkemään!

Huomenna alkaa uudenlainen elämänvaihe, kun minä palaan työelämään. Mies jää hoitovapaalle, joten lasten hoitopaikan suhteen ei ole huolta. Vähän mietityttää, miten vauva (ikää kohta 11 kk) suhtautuu muutokseen, ja ilmassa on monenlaista haikeutta yhden elämänvaiheen päättymisestä, lasten kasvamisesta ja ajan kulumisesta.

Työmatkojen iloksi ompelin uuden käsityöpussin. Minusta tämä maatuskakangas on aivan ihanaa!

Huhtikuun EZ ja tunika

2009-04-25T08:42:00.005+03:00

Knitter's Almanac -kirjan huhtikuun projekti on neulotuista neliötilkuista koottu peitto. Tilkut aloitetaan keskeltä, valmiin tilkun silmukat jätetään odottamaan ja tilkut yhdistetään toisiinsa silmukoimalla reunasilmukat yhteen. Minulla on tässä vaiheessa huhtikuuta valmiina vasta kolme tilkkua, mutta kun saan neljännen valmiiksi, niin pääsen kokeilemaan tilkkujen yhdistämistä toisiinsa.

Jokakeväiseen tapaan sain taas ompelukärpäsen pureman. Tyttären tunikan malli on vuoden ensimmäisessä Ottobre-lehdestä. Eilen kauppareissulla ostin myös uusimman numeron, josta löytyy hyviä kaavoja pienten ja vähän isompien poikien vaatteisiin. Täytyy taas kerran kehua Ottobren selkeitä ompeluohjeita. Tämän tunikan nappilistaa olisin tuskin jaksanut alkaa väkertää, jos ohje olisi ollut ylimalkaisempi.

Valmis!

2009-04-21T21:19:00.008+03:00

Tilkkupeiton tikkaaminen ei tullut valmiiksi maaliskuun loppuun mennessä, kuten pari postausta sitten uhosin. Pääsiäisen tienoilla tein kuitenkin viimeiset tikkaukset ja ompelin reunakaitaleet. Netistä löysin reunakaitaleen kiinnittämiseen erittäin perinpohjaisen kuvallisen ohjeen. Kuvaamiseen - tai kuvaamisen suunnitteluun - menikin sitten useampi päivä. Milloin oli liian harmaata ja milloin liian tuulista. Ja kylmäkin on; milloinkahan se oikea kevät mahtaa tulla?

Voi, kuinka olenkaan tyytyväinen siihen, että sain peiton valmiiksi! Huomaan työssä toki monta kohtaa, jotka olisin voinut tehdä paremmin, mutta virheiden sijasta keskityn kokonaisuuteen, joka on mielestäni varsin kelvollinen. Tilkkutöiden tekijänä olen itseoppinut; olen lueskellut kirjoja ja hakenut netistä tietoa, mutta joku kurssi voisi olla ihan hyvä juttu. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole aikaa mennä esimerkiksi työväenopiston kursseille. Monet tilkkukursseista ovat sitä paitsi päiväsaikaan, mikä entisestään hankaloittaa niille osallistumista.

Peiton kulmissa on tyttären piirustusten pohjalta ompelukoneella kirjotut kuvat. Tytär on aina ollut innokas piirtämään ja nämä neljävuotiaan taideteokset halusin ikuistaa kankaalle. Ompelukoneen alalankana käytin mm. helmilankaa ja lisäksi erilaisia konekirjontalankoja.

Lankojen kutsua on vaikea vastustaa

2009-03-30T14:21:00.005+03:00

Lauantaina teimme retken Villa Mokkaan (ja Hämeenlinnan siinä sivussa) ja sillä aikaa kun minä kuolasin lankahyllyjen äärellä, muu perhe viihtyi samassa korttelissa olevassa lelukaupassa. Jos sää olisi ollut toisenlainen, niin Hämeenlinnassa olisi kenties riittänyt muutakin nähtävää, mutta lanka- ja lelukaupan jälkeen suunnistimme purevaa tuulta ja lumipyryä pakoon sukulaisten luo kylään Hämeenlinnan naapuripitäjään.

Viime viikkoina en ole onnistunut ohittamaan lankakauppoja niin ettei mukaan olisi tarttunut yhtä sun toista kivaa. Villa Mokka ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Sieltä lähti mukaan kaksi vyyhtiä vihreää Mokkasukkaa ja vihreää, oranssia, turkoosia ja ruskeaa lankaa lapasia varten. Minun kokemukseni Suomen keväästä on se, että huhtikuussa tarvitaan vielä hyvinkin lapasia ja että lapasia on hyvä olla useampi pari per käyttäjä.

Korissa näkyvä vadelmanpunainen lanka löytyi puolestaan Priimasta viime viikolla. Debbie Blissin Cathay (puuvilla-viskoosi-silkkisekoite) oli 50 prosentin alennuksessa, joten sitähän oli ihan pakko ostaa puoli kiloa.

Eilisiltana kyllä kävi jo mielessä, että olisinpa yhtä hyvä saattamaan lankoja valmiiksi vaatteiksi kuin niiden ostamisessa!

Villahousut

2009-03-26T21:19:00.006+02:00

Neuloin naapuriin syntyneelle pikkuprinsessalle lahjaksi villaiset vaippahousut. Naapurit hurahtivat odotusaikana kestovaippailuun ja ovat mieltyneitä kaikkiin luonnonmateriaaleihin, joten villapöksyt otettiin ilahtuneena vastaan. Lanka on Ruskovillan hahtuvaa ja ohjeena Ullassa julkaistu villapöpät.

Omilla lapsillani en ole osannut käyttää itse neulottuja villavaippahousuja, vaikka muutamat villahousut on ollut "pakko" neuloa. Ruskovillan villahousut ovat mielestäni olleet ylivertaisen hyvät itseneulottuihin verrattuna ja lisäksi olen käyttänyt vaihtelevasti erilaisia tarrakuoria. Olen myös ollut todella laiska ompelemaan vaippoja tai edes lisäimuja. Silloin kun aloitin kestovaippojen käytön esikoisellani vuonna 2000, kestovaippojen käyttäminen oli aika marginaalinen ilmiö. Vaippoja ei ollut tarjolla montaa sorttia, joten hankin tuolloin villahousuja, harsoja ja erilaisia lisäimuja ja niillä pärjättiin ihan hyvin. Keskimmäisen lapsen syntyessä vuonna 2003 tilanne vaippamarkkinoilla olikin ihan toinen. Tarjolla oli jo vaikka mitä ja minäkin innostuin hankkimaan harsojen seuraksi yhtä sun toista kivaa. Tämän jälkeen suuri osa kestovaipoista oli lainassa kummitytön perheessä ja sen jälkeen odottelivat varastossa seuraavaa käyttäjää. Kuopukselle ei tarvinnut hankkia kuin muutamat vaippakuoret, sillä suuri osa vaipoista oli vielä kolmen käyttäjänkin jälkeen priimakunnossa. Tarralliset kuoret (ne tarrat!) tuntuvat kuluvan nopeimmin, mutta kyllä nekin pari käyttäjää kestävät.

Meidän vaipparatkaisumme ekologisuutta lisää se, että olemme kierrättäneet vaippoja käyttäjältä toiselle. En ole laskenut vaipoille hintaa, mutta arvelisin, että lapselta toiselle kierrätettävät kestovaipat tulevat selvästi edullisemmaksi kuin kertakäyttövaipat. Jos nyt aloittaisin kestovaippailun, haluaisin ommella itse vaippoja kierrätysmateriaaleista. Sen ekologisempaa (ja edullisempaa) vaipparatkaisua lienee vaikea löytää.

Ikuisuusprojekti, osa I

2009-03-24T17:59:00.005+02:00

Vuosi sitten ajattelin, että äitiyslomalla - ainakin ennen vauvan syntymää - on mahdollisuus saattaa loppuun joitakin keskeneräisiä käsityöprojekteja. Ajatus oli hieno mutta kovin epärealistinen. Jos käsityö on ollut kesken yli vuoden, niin mikähän mahtaa olla todennäköisyys että sen tekaisisi ilman erityistä syytä, ihan tuosta noin ja muuten vaan valmiiksi?!

Nyt kun töihinpaluu häämöttää reilun kuukauden päässä, päätin että ainakin yksi ikuisuusprojekti minun on saatava valmiiksi. Aloitin neljä vuotta sitten - silloisen hoitovapaani lähestyessä loppuaan - tekemään tilkkupeittoa tyttärelleni. Valitsin helpon mallin ja kuvittelin tekaisevani peiton valmiiksi muutamassa viikossa. Aika pitkälle pääsinkin, mutta sitten tuli muutto ja alkoivat taas työt ja sen jälkeen olen kaivanut peitontekeleen esille keskimäärin kerran vuodessa. Tikkausvaiheessa peitto on ollut ainakin kaksi vuotta. Viime viikolla otin peitoin jälleen esille ja päätin että nyt teen sen valmiiksi. Aikaa annoin itselleni tämän kuun loppuun asti, joten nyt on neulan suihkittava. En ole aikaisemmin tikannut käsin mitään isompaa työtä, mutta tikkauspistot alkavat väkisinkin sujua.

Tämä tilkkupeitto taitaa aika hyvin kuvastaa minua käsityöntekijänä. Innostun helposti uusista asioista ja aloitan mielelläni uusia projekteja. Innostus kuitenkin saattaa lopahtaa helposti, joten tarvitsen myös deadlinen tai muun tiukan pakotteen, jotta työt valmistuisivat.

Onko kevät jo täällä?

2009-03-13T18:05:00.005+02:00

Kuva: Marimekko

Kevääseen kuuluu verhojen vaihtaminen ja kaappien siivous! Meidän huusholliin on tällä kriteerillä kevät jo saapunut.

Ihastuin jo viime vuonna Miina Äkkijyrkän Marimekolle suunnittelemaan Kevätjuhla-kankaaseen. Olen maatilalta kotoisin ja tiedän, millä innolla vasikat ja vanhemmatkin lehmät kirmaavat ensi kertaa talven jälkeen ulos laitumelle. Miina Äkkijyrkkä on onnistunut vangitsemaan painokuvioon tämän tunnelman. Mutta olen myös hieman hitaastilämpiävä ja hankin kotimme piristykseksi Kevätjuhla-kangasta vasta pari viikkoa sitten. Kuluneella viikolla sain vihdoin ommeltua uudet verhot olohuoneeseen ja kylläpä ne ovatkin ihanat.

Kuluneella viikolla siivosin myös osan perheen vaatekaapeista perusteellisesti ja taas kerran runsaasti vaatetta päätyi kierrätykseen. Lapsiperheessä vaaterumba on ihan loputon. Tyttären vaatteista suurin osa menee hyväkuntoisena kiertoon, mutta keskimmäisen (kohta 6-vuotiaan pojan) vaatteet tuntuvat olevan niin kovalla käytöllä, ettei niistä ole seuraavalle käyttäjälle. Pojalla on esimerkiksi tapana leikkiä autoilla ja muilla leluilla siten, että toinen polvi on lattiassa ja niinpä useimmista housuista ehtii toinen polvi kulua puhki. Vauva puolestaan kasvaa vieläkin niin nopeasti, että vaatteiden käyttöaika ei ole 1-2 kuukautta pidempi. Lähipiiriin on onneksi syntynyt viime aikoina niin monta vauvaa, että hyväkuntoisille vauvanvaatteille löytyy helposti ottajia. Lastenvaatteista olen säilyttänyt rakkaimpia ja kauneimpia vauvanvaatteita, ensimmäisiä juhlavaatteita ja tyttären sievimpiä mekkoja. Ne ovat ehkä jonain päivänä omille lapsilleni mukavia aarteita lapsuudesta.

Meillä ei valitettavasti ole sellaisia säilytystiloja, joihin voisi omia hyväkuntoisia vaatteita laittaa talteen tai odottamaan sitä, että ne tulisivat uudelleen muotiin. Se on hieman sääli, koska minusta oli hauskaa lapsena tutkia vanhoja vaatteita, leikkiä niillä ja myöhemmin myös kuulla niihin liittyviä tarinoita. Hääpukuni ja kaikki opiskeluaikojen iltapukuni sentään olen säästänyt.

***

Kuluneella viikolla pääsin pitkästä aikaa Vantaan neuletapaamiseen. Kiitoksia hyvästä seurasta ja mukavasta keskustelusta Merille, Kristiinalle ja kaikille muillekin - samanhenkinen seura on terapeuttista ja neuletapaaminen todellakin pelasti päiväni.

Huopatöppösiä

2009-03-05T13:44:00.005+02:00

Asetin helmikuun hamsteriprojektiin tavoitteeksi kuluttaa lankaa varastostani vähintään kilon verran ja erityisesti huovuttuvia lankoja, kuten Fritidsgarnia ja hahtuvaa. Nämä tavoitteet saavutin ihan mukavasti.

Neuloin tutulla Käspaikan ohjeella tossuja. Hahtuvan lopuista neulotut, väritykseltään eripariset tossut oli tarkoitettu minulle itselleni, mutta hahtuva kutistui pesukoneessa enemmän kuin Fritids-lanka ja tossut päätyivät tyttärelleni.

Kelta-oranssit tossut Fritids-langasta ovat kummitytölleni ja itselleni neuloin tossut vaaleanruskeasta Fritids-langasta. Toisella yrittämällä tossuista tuli oikeankokoiset, mutta aneeminen väri kaipasi koristetta. Harkitsin koristelua kirjomalla, mutta päädyin kuitenkin virkkaamaan kukkia seitikeillä värjätystä kotimaisesta villalangasta. Kukat on ensin vanutettu pesukoneessa ja sen jälkeen ommeltu käsin kiinni tossuihin.

Sukkien oudot raidat

2009-03-01T16:38:00.005+02:00

Helmikuun pakkasilla totesin oman villasukkatilanteeni hälyttävän huonoksi. Kyllähän minä sukkia neulon itsellenikin, mutta kulutus on myös melkoinen kun tassuttelen kotona villasukissa lähes . Sain vuosi sitten Amerikan tuliaisena muutaman lankavyyhdin, ja nyt Lorna's Laces Shepherd Sock -lanka pääsi vihdoin puikoille. Lanka on tiukkakierteistä ja mukavan tuntuista neuloa, vaikkakin neulepinta tuntuu jopa vähän joustamattomalta. Tiukkakierteisyys antaa luvan toivoa, että lanka kestää kulutusta ja käyttöä nuhjaantumatta.

Ohje: 64 s, ranskalainen kantapää, mallineule Thuja-sukista
Lanka: Shepherd Sock, väri Watercolor, 75 g
Sukkapuikot 2,5

Mutta nuo värit! Ensimmäisessä sukassa (kuvassa vasemmanpuoleinen) langan raidat asettuivat varressa ihan nätisti ja kantapään jälkeenkin melko hyvin. Toisessa sukassa sen sijaan värit alkoivat kasautua harmittavasti jo varressa ja raitoja tuli paljon vähemmän kuin ensimmäisessä sukassa. Voiko käsialani vaihdella niin paljon, että sukkien erilaisuus selittyisi sillä? Niin paljon värivirheisyys ei harmittanut, että olisin purkanut kakkossukan. Kyllä minä kestän käyttää tuonkin näköisiä sukkia, mutta muistiin laitetaan jälleen kerran: älä koskaan enää osta itseraidottuvia sukkalankoja!

Brigid-sukkien ohje on houkutellut jonkin aikaa, joten kun oli tarvetta nopeasti neulottaville sukille, joissa kuitenkin olisi jotain jujua, ohjetta ei tarvinnut kauan haeskella. Nämä menivät tuttavalle syntymäpäivälahjaksi.

Ohje: Brigid
Lanka: Novita 7 Veljestä, 80 g
Sukkapuikot 3,5

Huppuliivi perheen pienimmälle

2009-02-24T22:17:00.004+02:00

Tämä pienen pojan liivi neuloutui nopeasti valmiiksi, mutta vetoketjun kiinnittämiseen sainkin kulumaan yli viikon. Kävin vartavasten Hakaniemen hallissa ostamassa 25 cm pitkän vetoketjun juuri oikeaa tummanruskean sävyä. Minulla oli tosin kiire ja myyjätärkin puhui puhelimessa koko asiakaspalvelutapahtuman ajan, joten ihmekös tuo, että vetoketju olikin väärää lajia. Kiinnitin sen nuppineuloilla neuleeseen ja vasta kun yritin avata ketjua tajusin että olin ostanut leninkiketjun. Uutta vetoketjua en ehtinyt hankkimaan kuin vasta hiihtolomareissun jälkeen ja sitten kävi ilmi, että 25-senttisiä takkiketjuja ei ollut saatavilla kuin muutamassa värissä. Tummanruskean sijaan jouduin tyytymään harmaaseen 30-senttiseen, jota lyhensin kääntämällä ylimääräistä osaa nurjalle. Tämän seurauksena liivin nurja puoli ei ole ollenkaan niin viimeistelty kuin toivoisin, vaikka vetoketjun kiinnittäminen onnistui taas kerran loistavasti Ullan mainioilla ohjeilla.

Muutoin liivi on ihan hauska ja huppukin sai olla rauhassa päässä kuvaussession ajan. Suurempi ongelma on saada pysymään pieni ikiliikkuja paikallaan sen verran aikaa, että saa otettua pari kuvaa.

Ohje: Fiona McTaguen kirjasta Neuleita perheen pienimmille
Lanka: Zitron Loft, yhteensä 120 g
Pyöröpuikko 4,5

February Baby Sweater

2009-02-23T13:14:00.005+02:00

Tuttavapiiriin on lähiviikkoina syntymässä kolme vauvaa. Yksi näistä vauvoista saa lahjaksi tämän neuletakin. Kuvassa nuttu näyttää vähän valjulta, mutta oikeasti väri on lämmin keltainen.

Ohje: February Baby Sweater (Elisabeth Zimmermann, Knitter's Almanac)
Lanka: Mark&Kattens Top Wool, 140 g
Pyöröpuikko nro 3,5

Tein tällä ohjeella vauvan nutun jo viime kesänä. Toisella kertaa neulominen sujui vielä joutuisammin, vaikka mokailin ja jouduin neulomaan ensimmäisen hihan uudelleen, kun suuressa innossa unohdin luoda sitä varten riittävästi silmukoita. Jälleen kerran täytyy todeta, että Elisabeth Zimmermannin ohje on loistava kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sen verran ohjeesta poikkesin, että neuloin hihatkin pyörönä, jolloin ei tarvitse ommella yhtään saumaa.

Tämän pitsinutun ainoa huono puoli taitaa olla siinä, että mielestäni se on vähän tyttömäinen, vai onko oma ajatteluni rajoittunutta? Kiirehdin tässä yhteydessä vakuuttamaan, että omien lasteni vaatetuksessa en ole tehnyt jyrkkää erottelua tyttö- ja poikavaatteisiin enkä missään tapauksessa ole sitä mieltä, että tytöille pitää olla vaaleanpunaista ja pojille sinistä. Lahjaksi haluaisin kuitenkin antaa sellaista, joka ei herätä saajassa ristiriitaisia ajatuksia. Omalle poikavauvalle olisin voinut pukea tällaisen nutun, mutta mitä mieltä te olette: Voiko tällaisen nutun antaa lahjaksi poikavauvalle vai voisiko joku olla sitä mieltä, että se on tyttöjen vaate?

Leikkiä väreillä

2009-02-03T14:27:00.006+02:00

Minä - kuten moni muukin neuloja - alan olla jo aika kyllästynyt itseraidottuviin ja pätkävärjättyihin lankoihin. Parhaimmillaan raidat ja värit asettuvat kauniisti mutta pahimmillaan väriyhdistelmät ovat lievästi sanottuna erikoisia. Tässä Novitan Nalle -langassa värit ja raidoitus ovat kuitenkin mielestäni aika onnistuneet:

Perussukka kokoa 43-44, silmukoita 64
Lanka Novita Nalle, 100 g
Sukkapuikot nro 3

Kun tarkkaan katsoo, kuvassa on havaittavissa myös uutukaiset Succaplokit - minusta alkaa selvästikin tulla välineurheilija mitä neulomiseen tulee :-)

Moniväristen sukkalankojen lopuille on vaikea keksiä mitään ns. järkevää käyttöä. Olenkin päätynyt neulomaan ne peittotilkuiksi siten, että neulon kulmasta aloitettavia ainaoikein-tilkkuja kaksinkertaisella langalla yhdistäen kirjavan langan toiseen kirjavaan tai yksiväriseen lankaan sen mukaan, mitä lankakorista sattuu löytymään. Lopputulos on yllätys yhden tilkun kohdalla puhumattakaan sitten siitä miltä näistä tilkuista koottu peitto näyttää. Tarkoituksena on neuloa myös yksivärisiä tilkkuja tasapainottamaan kokonaisuutta. Tilkkujen koko on 20x20 cm ja laskeskelin, että niitä olisi hyvä olla yhteensä ainakin 42 kpl, jolloin valmiin torkkupeiton koko olisi 120 cm x 140 cm.

Pakko ostaa lisää lankaa

2009-01-29T21:23:00.005+02:00

... ilmoittauduin nimittäin Lankahamstereihin. Ei vaiskaan, ei ole ehkä ihan pakko, mutta ainakin langat yksiin lahjasukkiin täytyy hankkia, kun punaista sukkalankaa ei omasta varastosta löydy.

Hamsterikuukautta valmistelin käymällä lankavarastoa läpi ja poimin esille erityisesti paksumpia lankoja, kuten Fritidsgarnia ja hahtuvaa. Neulon niistä pesukoneessa huovutettavia tossuja ja lapasia. Lisäksi yritän pienentää sukkalankavarastoani. Alkajaisiksi olen kerännyt kaikki sukkalankakerien loput isoon Ilves-lasitölkkiin ja neulon niitä peittotilkuiksi. Todella aivotonta neulottavaa mutta sellaiselle on tarvetta, kun elämässä tapahtuu muutoin niin paljon.

Sain vielä yhden joululahjan tällä viikolla, kun joulupukin kirjatontuilla oli selvästikin toimitusvaikeuksia. Knitted Lace of Estonia täytti kaikki odotukseni: kirjassa on kauniita malleja joista pitäisi valita nyt se ensimmäiseksi toteutettava. Pitsihuivin aloittaminen saa kyllä odottaa hamsterikuukauden yli, vaikka varastosta löytyy sopivia huivilankojakin. Lankahamstereissa kun tavoitteena ovat grammat eivätkä metrit, vaikka en nyt varsinaisesti lähdekään kisan kärkisijoista taistelemaan.

Vauvansukkia kerrakseen

2009-01-14T14:11:00.005+02:00

Tänä vuonna marttajärjestö täyttää 110 vuotta. Myös Novita ja Kätilöliitto täyttävät pyöreitä vuosia. Juhlavuoden kunniaksi edellämainitut tahot lahjoittavat kaikille tänä vuonna Suomessa syntyville vauvoille neulotut sukat. Sukkalanka on Novitan Woolia kolmessa vartavasten martoille värjätyssä värissä: vihreä, sininen ja punainen. Martat neulovat sukat kaikki samalla mallilla mutta niitä tehdään kahdenkokoisia. Kätilöt jakavat sukat vauvaperheille synnytyssairaaloissa.

Vauvoja syntyy Suomessa tänä vuonna arviolta 60 000. Marttoja on noin 40 000, joten keskimäärin yhden martan urakka ei ole kovin iso. Vauvansukkaprojekti on herättänyt paljon innostusta marttojen keskuudessa, ja monet ovat ryhtyneet kertaamaan sukan neulomista. Kaikki martat eivät kuitenkaan harrasta neulomista, joten toisaalla on puikkojen vastaavasti suihkittava ahkerammin. Minäkin olen innolla tikutellut pikkusukkia January Aran Sweaterin neulomisen ohella.

Ystävän viime vuoden puolella syntyneelle vauvalle neuloin lahjaksi sukat omalla mallilla. Lanka löytyi varaston uumenista, olisikohan Novita Bambinoa. Varren raita on virkattu ohuella sukkalangalla.

**********************

Pitkään pähkäiltyäni päätin muuttaa blogini nimen. Kun aloin pitää blogia, minulla oli ajatuksena kirjoittaa muustakin kuin käsitöistä, kuten ruoasta, puutarhanhoidosta ja kaikenlaisista arkisista asioista jotka sivuavat marttaharrastustani. Blogini on kuitenkin melkoisen puhdas käsityöblogi ja sellaisena aion sen pitää, joten vaihdan nimen mielestäni paremmin sisältöä kuvaavaksi.

Punaista

2009-01-03T15:59:00.004+02:00

Viime vuoden viimeinen valmistunut neule - tosin viimeistely tehty tämän vuoden puolella - on talvi-Novitan ohjeella neulottu pusero tyttärelleni. Jätin vartalo-osan pitsineuleesta nypyt pois enkä neulonut kaarrokkeeseen ruusuja, koska halusin neuleesta arkisemman käyttöneuleen. Muutoin neuloin uskollisesti ja suurella innolla ohjetta seuraten, mikä kostautui. Olisi pitänyt sovittaa puseroa tytön päälle, kun pääsin kaarrokevaiheeseen. Hihoista tuli nimittäin liian lyhyet ja tyttö ei tällä kertaa missään tapauksessa halunnut vajaamittaisia hihoja. Virkkasin hihansuihin muutaman kerroksen kiinteitä silmukoita ja lopputuloksesta tuli kelvollinen. Seuraavan kerran taidan kuitenkin malttaa käyttää mittanauhaa!

Lanka on Vihreästä Vyyhdistä taannoin halvalla ostettua Jump-puuvillasekoitetta. Sitä riittäisi vielä toiseenkin samankokoiseen neuleeseen, kun puseron langanmenekki oli yllättävän pieni, vain runsaat 200 g. Ensin taidan kuitenkin seurata, miten lanka kestää käyttöä ja pesua.

Ohje: Novita talvi 2008, malli 28 hieman muokattuna, koko 134 cm
Lanka: Online Linie 86 Jump, 220 g
Puikot: pyöröpuikko nro 3,5

Neulojan almanakka

2009-01-01T19:00:00.006+02:00

Tämä vuosi käynnistyy ja etenee Elisabeth Zimmermannin Knitter's Almanac -kirjan tahdittamana. Lankatarinoita-blogin Maria kertoi syksyllä suunnittelevansa, että neuloo kyseisen kirjan ohjeilla vuoden ajan. Minäkin innostuin ajatuksesta ja päätimme tehdä neulojan almanakasta yhteisprojektin. Sovimme, että "säännöt" ovat väljät ja että kunkin kuukauden projekteja voi toteuttaa siinä määrin kuin ehtii ja jaksaa. Kerromme projektien etenemisestä omissa blogeissamme ja tuossa sivupalkissa ovat projektissa mukana olevien blogit. Jos projekti kiinnostaa, tervetuloa mukaan! Laitathan siinä tapauksessa sähköpostia Marialle; tarkempia ohjeita ja sähköpostiosoite löytyy hänen blogistaan tästä postauksesta.

Neulojan vuoden käynnistää kirjan ehkä suuritöisin projekti eli palmikkoneulepusero. Mietin ensin, että tekisin lasten kokoa olevan puseron tai kirjan ohjeiden mukaisen pipon, mutta lopulta päädyin kuitenkin siihen, että teen itselleni neuletakin. Omasta lankavarastosta löytyi Mark&Kattensin Top Woolia, johon onnistuin hankkimaan täydennystä, ettei lanka vain lopu kesken. Top Woolia hamstrasin viime keväänä mielessä palmikkoneule, joten on loistavaa, että lanka on muovautumassa sellaiseksi. Tänään loin silmukat ja neuloin pari kerrosta - siitä se alkaa uusi neulevuosi.

Uusi lankakauppa ja uusi Moda

2008-12-30T14:21:00.002+02:00

Tänään kävin tutustumassa pääkaupunkiseudun uusimpaan lankakauppaan, Lankamaailma Nordiaan, joka löytyy Oulunkylästä. Liike kehuu olevansa Pohjoismaiden suurin lankamyymälä ja kyllä siellä lankaa olikin varsin hyvät valikoimat. Myyjiä oli useita, mutta lankoja sai myös tutkia ihan rauhassa, mikä on myös tärkeää. Jotenkin myymälä tuntui vielä vähän keskeneräiseltä, mutta voi myös olla, että liikkeen konsepti poikkeaa nykyisestä valtavirrasta (?), jossa lankakaupoista yritetään tehdä houkuttelevia ja mukavia. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kauppa kuitenkin!

Parasta lankakauppavisiitissä oli se, että kaupasta löytyi Mark&Kattensin Top Woolia täsmälleen samaa värjäyserää, mitä minulla oli ennestään olemassa. Viime keväänä tyhjensin jonkun kaupan alennusmyyntihyllystä vaaleanruskeat Top Woolit (yhteensä 700 g). Olen ajatellut tehdä siitä puseron tai villatakin ihan itselleni ja kävin siis varmuuden vuoksi ostamassa Top Woolia vielä muutaman kerän lisää, jotta lanka varmasti riittää.

Kun palasin lankakaupasta kotiin, postilaatikosta löytyi uusi Moda. Selasin lehden läpi samantien ja nyt illalla vielä uudemman kerran perusteellisesti. Ei voi mitään; mielestäni Moda toistaa itseään pahemman kerran. Talvinumerossa on ilmeisesti pakko olla kirjoneuleita, joissa on tähtikuvioita tms. perinteikästä; joka lehdessä on Sublimen neuleohjeita, joissa on harvoin mitään uutta ideaa jne. jne. Vuoden ensimmäisessä numerossa on aina vauvaneuleita, mutta onko niitäkin pakko toistaa samalla kaavalla vuodesta toiseen? Mutta ilmeisestikin lehden nykyinen konsepti on riittävän hyvä, koska lehdellä ei ole tarvetta uusiutua. Tutulta lankakauppiaalta kuulin, että lankavalmistajille (tai näiden suomalaisille maahantuojille ja jälleenmyyjille) on tosi tärkeää saada omia ohjeitaan lehtiin, niin Modaan kuin muihinkin käsityöohjeita julkaiseviin lehtiin. Tämä on helppo uskoa, koska suurin osa taitaa kuitenkin neuloa suoraan ohjeesta ja mielellään vielä ohjeen mukaisilla langoilla. Niin minäkin mielelläni tekisin ja sen taki marmatan suomalaisten käsityölehtien huonoista ohjeista.

Käsityöaiheisten kuvien puuttuessa kuva leikkokukka-amarylliksistä, joiden parhaat päivät alkavat valitettavasti olla ohi. En tänä vuonna halunnut amaryllistä ruukkukukkana, koska sipulin hoitaminen kukinnan jälkeen ja saaminen uudelleen kukkimaan seuraavana jouluna eivät kertakaikkisesti ole minun heiniäni. Amarylliksestä tykkään eniten tuosta oranssin sävystä. Lapsuudenkodissani oli aina sen värinen amaryllis, joka taisi olla vuodesta toiseen se sama - mummuni ja äitini kun olivat paljon parempia viherpeukaloita kuin minä.

Hyvää joulua!

2008-12-24T09:37:00.002+02:00

Hyvää joulua ja rentouttavia joulunpyhiä kaikille blogini lukijoille!

Lahjasukkia, osa II

2008-12-22T23:20:00.005+02:00

Lahjasukkien toisen erän kuvaamisen - vähän neulomisenkin - kanssa tuli kiire, kun sukat piti saada tonttujen matkaan jo viikonloppuna.

Jossain blogissa huomasin mainion Spider-sukkien ohjeen. Aloin ensin neuloa ihan ohjeen mukaan, mutta totesin, että varresta tulee kirjoneuleena liian tiukka, kun tavoitteena oli vähän isommat sukat kuin ohjeessa. Aloitin sitten uudelleen alusta, loin silmukoita pari enemmän ja neuloin varren kokonaan joustinneuleena. Lisäsilmukoiden takia kirjoneulekuviota piti vähän modata. Kiva ohje ja paksulla langalla nopeat neuloa.

Ohje: Arjan Spider-sukkien ohjetta mukaellen, koko noin 36-37
Lanka: Novita Seitsemän veljestä
Sukkapuikot 4 mm

Alkusyksystä tein yhdet virkkaamalla ja aitapistoilla koristellut sukat Sukkasillaan-kirjan ohjeilla ja nämä ovat samaa sarjaa. Virkattujen koristeiden ja aitapistojen tekemiseen kuluu yllättävän paljon aikaa.

Ohje: perussukka 52 s, ranskalainen kantapää, koko 38-39
Lanka: Novita Nalle, koristeisiin Vuorelman Veto
Sukkapuikot ja virkkuukoukku 2,5 mm

Ja seuraavatkin sukat on tehty samalla tekniikalla. Koristeraitoja on näissä enemmän ja virkatut raidat poimuttuvat ihan tarkoituksella.

Ohje: perussukka 48 s, koko 34
Lanka: Gjestal Maija, koristeluun Sisu Glitter
Sukkapuikot ja virkkuukoukku 2,5 mm

Lahjasukkia, osa I

2008-12-19T17:26:00.010+02:00

Perussukat Gjestalin Jannesta

Sukat Kotilieden 22/2008 ohjeella. Lanka 7 veljestä.

Perussukat Nalle Four Seasons -langasta

On tosi vaikea keksiä "järkevää" tapaa lahjoa opettajia ja harrastusten vetäjiä. Tyttären opettaja sai jo viime vuonna neulotut sukat ja suklaarasia tai joulukukka on aika tylsä lahja (varsinkin jos ope saa niitä joka toiselta vanhemmalta). Tänä vuonna päädyimmekin keräämään tuttujen vanhempien kesken kolehdin ja annoimme opettajalle lahjakortin.

Pojan päiväkotiryhmän työntekijät joutuivat sen sijaan maanisen sukankutojan uhriksi ja saivat kaikki lahjaksi sukkaparin (kuvat yllä). Poika askarteli kortit itse ja ekohenkiset lahjapussit taiteltiin Hesarin sivuista.

Myös tyttären tanssinopettaja sai lahjaksi sukat. Tytär ompeli koiran itse (ohje täältä).

Ohje: Floral Lace Anklets (Evelyn A. Clark, kirjasta Lace Style)
Lanka: Supersocke 100
Puikot 2,5

Kirje joulupukille

2008-12-08T20:20:00.004+02:00

Arvoisa Joulupukki!

Olen viime viikot avustanut omalta osaltani ahkerasti vuotuista urakkaasi ja tikuttanut sukkapareja konttiisi. Tässä sukanneulonnan lomassa uskaltaudun esittämään pari lahjatoivetta.

Toivoisin kovasti seuraavia melko hyödyllisiä asioita:
- kuviokaulimen (näkkileivän leipomisessa tarpeellinen!)
- 2,25 ja 2,75 mm:n sukkapuikkoja
- Knitted Lace of Estonia -kirja

Lankaa en tarvitse lisää, mutta olisin kiitollinen, jos pystyisit järjestämään minulle hieman enemmän neulonta-aikaa... Kaikenlainen muukin oma aika olisi tarpeen, mutta ymmärrän kyllä, että joulupukkikaan ei pysty ihan kaikkia toiveita toteuttamaan.

Saattaa olla, että ilmastonmuutoksen ja taloustaantuman uhatessa haluatkin tämän vuoden joululahjoissa painottaa ekologisuutta ja kotimaisen työllisyyden edistämistä. Siinä tapauksessa ottaisin mielelläni vastaan erilaisia palvelulahjakortteja: esimerkiksi hieronta, jalkahoito, elokuvaliput tai ravintolailta ja mielellään vielä lastenhoitolahjakortti samaan pakettiin.

Ja nyt taas neulomaan! Näin joulunaikaan myös meillä pukin apulaisilla riittää kiirettä.

P.S. Paradis-suklaarasian saa myös tuoda, minkä varmaan muistatkin kestotoiveenani vuosien varrelta.

Salaista postia

2008-11-26T10:23:00.004+02:00

Syksyn Salainen neuleystävä -kierros on päättymässä. Itse sain viimeisen pakettini jo viime viikolla. Viimeisessä paketissa oli kerä Step-sukkalankaa - tällä kertaa teenkin tuosta ns. terveysvaikutteisesta, ihanan pehmeästä langasta sukat itselleni! - ja pieni pipityyny, jolle löytyy taatusti käyttöä pienten mustelmien ja kolhujen hoidossa. Ja viimeisen paketin myötä paljastui myös se, että salainen neuleystäväni oli Eija Aititati-blogista. Olipa taas mukavaa osallistua SNY-kierrokseen ja kiitoksia vielä Eijalle mukavista paketeista!

Isommat lapset ovat kuluneen puolentoista viikon aikana sairastaneet syksyn ensimmäiset flunssat ja vatsataudit ja siitä johtuen aikaa on vietetty tavallista enemmän kotona neljän seinän sisällä. Nyt alkaa tuntua jo siltä, että iskee mökkihöperyys, joten toivottavasti taudit olisi kohta selätetty.

Itse olen neulonut ja ommellut aika paljonkin viime viikkoina. Kangasvaraston aarteista ompelin vauvalle kahdet collegehousut, tyttärelle velour-housut, lasten pussilakanan, erilaisia kasseja ja pusseja. Puikoilla on syntynyt erikokoisia perussukkia määränpäänä pukinkontti. Olen huomannut, että ystävät ja sukulaiset arvostavat kaikkein eniten ihan tavallisia paksuhkoja perussukkia, joten teen sitten sellaisia, vaikka ne ovatkin melkoisen aivotonta neulomista (mikä sopii kyllä sinällään erittäin hyvin univelasta kärsivälle pienten lasten äidille, toim. huom.). Näistä kädentöistä ei kuvia tällä kertaa; perussukkia lienee esitelty riittämiin myös tässä blogissa.

Marraskuun puutarharaporttia

2008-11-04T09:16:00.006+02:00

Heti aluksi varoituksen sananen: Tällä kertaa ei asiaa neulomisesta eikä muistakaan käsitöistä. Suunnitteilla on joululahjaneuleita ja puikoilla on muun muassa uusimmasta Novita-lehdestä tytön pitsikaarrokeneule, jonka mallineuleesta pudotin tosin nypyt pois. Uusimmassa Novitassa oli aika kivoja ohjeita, mutta aika moneen ohjeeseen oli saatu tungettua mallineuleeseen nyppyjä. Ihan kivojahan ne ovat mutta kohtuus kaikessa :-)

Viime viikonloppuna ehdin jo sääkarttoja nähdessäni säikähtää että talvi tulee tänne eteläiseenkin Suomeen. No, ei tullutkaan, mutta viikonloppuna ahkeroin pihaa talvikuntoon. Leikkasin kuihtuneet perennat lyhyeksi ja vielä kukkivat kehäkukat joutuivat nekin biojätteen joukkoon. Osa perennoista on vielä vihreänä, joten niitä en leikannut. En oikeasti tiedä, pitäisikö perennat leikata maan tasalle talven edellä vai ei. Edellisinä vuosina en ole niitä leikannut, mutta tänä talvena haluan vähentää myyrien ja muiden jyrsijöiden mahdolliset oleskelupaikat ihan minimiin. Metsähiiret varastoivat marja-aronian marjoja puutarhatarvikelaatikkoon ja sieltä pyydystettiin niitä ihan perinteisellä hiirenloukulla juustoa syöttinä käyttäen kolme kappaletta. Seuraavaksi pitäisi kai pyydystää peltomyyriä, joita tuntuu niitäkin olevan runsaasti. Ja pitää todeta, että ennen tätä syksyä en kyllä erottanut eri jyrsijöitä toisistaan, mutta kiitos tämän vuoden lajirunsauden ja Googlen tietämykseni on kasvanut myös tässä asiassa!

Sipulikukat ovat vielä istuttamatta eikä niillä kiire vielä olekaan. Keväällä toimin mielestäni oikein fiksusti ja otin kuvia kukkapenkeistä silloin, kun tulppaanit ja narsissit kukkivat. Nyt voin sitten istuttaa lisää kukkasipuleita kukkapenkin aukkopaikkoihin.

Kesäkukkia on jäljellä yksi ruukku. Hopealehtisten kasvien seurassa oli alkukesästä uudenguineanliisa, elokuun lopusta lähtien syysasteri ja nyt skimmia. Köynnöstävä kasvi on nimeltään hopeaputous mutta toisen kasvin nimestä minulla ei ole aavistustakaan. Läheisessä puutarhamyymälässä sitä myytiin alkukesästä nimellä "vihreät, lajitelma". Hopeaputous on aivan ihastuttava kasvi, joten sitä laitan kesäkukkaistutuksiin ensi kesänäkin. Ja ehkä laitan seuraksi rungollisen verenpisaran tai ruusun. Nyt on hyvin aikaa suunnitella ensi vuoden istutuksia.

Vauvojen juttuja

2008-10-28T17:42:00.003+02:00

Työkaverini sai esikoisensa jokunen viikko sitten ja annoin vauvalle lahjaksi kesällä valmistuneen February Baby Sweaterin ja sukat. Tuolla ohjeella tehtyjä sukkia on esitelty monessa blogissa ja sukat vaikuttivat oikein toimivilta. Pitäisi jaksaa tikuttaa tuollaiset paremmin jalassa pysyvät sukat omallekin poikaselle, kun tavalliset villasukat tahtovat pudota jaloista, vaikka niitä kuinka tunkisi haalarin lahkeiden alle.

Ohje: Tuulan sukat (loin silmukoita vähän enemmän kuin ohjeessa eli 44 s)
Lanka: Sandnes Lanett, noin 35 g
Puikot nro 2,5

Oma poikanen sai pupuhatun. Modasin ohjetta hieman ja olisi pitänyt modata vähän enemmänkin, mutta purkaminen ei huvittanut lainkaan tällä kertaa. Ohjeen suurin ongelma on mielestäni siinä, että hattu jättää otsan liian paljaaksi ja lisäksi hatusta olisi voinut neuloa korkeamman. Myös ohjeen kokomitoitus ihmetytti hieman. Ohjeessa on koot 3-12 kk ja 12-18 kk. Pienten laskutoimitusten jälkeen päädyin luomaan silmukoita noiden kokojen välisen määrän ja hatusta tuli juuri sopiva viiden kuukauden ikäiselle vauvalle! No, onhan hattu ihan söpö ja jos alle laittaa kypärämyssyn niin toimii käytössäkin.

Ohje: Bunny Hat, Stitch 'n Bitch Nation
Lanka: Novita Wool
Puikot nro 3

Salainen paketti nro 3

2008-10-22T15:52:00.005+03:00

Sain siis jo viime viikolla kolmannen paketin salaiselta neuleystävältäni. Vasta tänään oli kaikin puolin suosiollinen hetki kuvaustuokioon, joten pääsen esittelemään pakettini vasta nyt. Paketista paljastui kaksi kerää Regian itseraidottuvaa sukkalankaa, puikonpäänpidikkeet, silmukanpidike, ihana kissafiguuri tuliaisena Kreetan matkalta ja vähän namiakin (suklaa hävisi jo jonnekin...). Olipa taas mukava paketti!

Pikkukissa pääsi onkivan kaverin seurauksi kärkkymään kaloja:

Tukholma

2008-10-20T09:42:00.011+03:00

Tukholma on ihana! Tukholmassa paistoi aurinko ja kaupunki oli tyystin erilainen kuin sateisen harmaa Helsinki, josta lähdettiin ja jonne palattiin.

Sitten 1980-luvun lopun luokkaretkien, abiristeilyn ja muiden vastaavien reissujen jälkeen meni pitkään että matka Tukholmaan tuntui jotenkin kiinnostavalta ajatukselta. Lukioaikoina laivaristeily oli vähintäänkin puolet huvista ja Tukholmasta shopattiin H&M:n vaatteita kun niitä ei vielä Suomesta saanut. Oi niitä aikoja ja muistoja... Vasta viime vuosina olen alkanut tajuta, kuinka monipuolinen kaupunki Tukholma on ja kuinka paljon siellä riittääkään nähtävää. Se on myös mainio kohde lapsiperheelle ja tavanomaiset ns. perhekohteet, Junibacken, Vasamuseet ja Skansen, ovat minusta ihan oikeasti mielenkiintoisia.

Matkaohjelma suunniteltiin tietysti tälläkin kertaa pitkälti lasten ehdoilla, mutta lauantaiaamupäivällä minä pääsin vauvan kanssa ihan itsekseni kiertelemään vanhankaupungin kapeita kujia ja pieniä kauppoja. Ostosten tekeminen jäi aika vähäiseksi, sillä monet kaupat avaavat ovensa lauantaina vasta klo 11 ja minä olin liikkeellä jo aikaisemmin.

Erityisen kivanoloisia pieniä lastenvaateliikkeitä ja gallerioita oli Hornsgatanilla Södermalmilla. Samoilla kulmilla on myös lankakauppa Marias Garn, josta en siitäkään voi aukioloajan takia sanoa muuta kuin että näyteikkuna oli houkuttelevan näköinen. Vanhankaupungin Österlånggatanilta löytyy kaksi lankakauppaa, Sticka ja Anntorps Väv, joissa hyllyt notkuvat monenlaisia ihanuuksista, mutta tällä kertaa ei löytynyt mitään niin ihanaa tai tarpeellista että olisi ollut pakko ostaa.

Juliet Hornsgatanilla:

Rödbroka aivan Julietin vieressä:

ja vastapäätä kadun toisella puolella on retrohenkinen MatadorKids ja sen vieressä toinen lastenvaatekauppa, jonka nimestä ei ole aavistustakaan, ja toisella puolella askartelutarvikeputiikki.

Hornsgatanilta bongasin myös neulegraffitin:

Piristystä syyspäivään

2008-10-16T13:16:00.004+03:00

Neuloin kummitytölleni lapaset syksyn väreissä. Langat ovat ohuiden sukkalankojen loppuja, menekki yhteensä 30 g. Itselleni merkitsen muistiin, että 48 silmukkaa on oikein hyvä määrä tähän kokoon.

Tänä syksynä on ollut paljon kauniita aurinkoisia päiviä. Aurinkoisten päivien ja valon merkityksen oivaltaa tosin parhaiten sellaisina päivinä kuin tänään, kun taivas on harmaa ja sataa taukoamatta.

Sain eilen taas piristävää postia. Paketti salaiselta neuleystävältä oli taas aivan ihana. Kuvia ei vielä ole, kun tällaisena sateisen harmaana päivänä valo ei riitä kuvien ottamiseen.

Päivää piristää myös se, että olemme lähdössä tänään syyslomareissulle Tukholmaan. Toivottavasti sääennusteet pitävät paikkansa ja saamme nauttia siellä myös kauniista syyssäästä.

Kiva pipo

2008-10-08T20:42:00.005+03:00

Hiljalleen neulon lisää asusteita kylmemmille keleille. Tytär sai uuden pipon lempiväristään. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen ison napin sijasta koristeena on virkattu kukka ja pieni nappi. Tosi kiva pipo-ohje (löytyi Pujoliivin kautta) ja paksulla langalla ja viitosen puikoilla tulee valmista nopeasti.

Ohje: Button Tab Hat
Lanka: Linie 130 Champ (100 % merinovillaa), vaaleanvihreää 50 g ja toista vihreää n. 25 g
Puikot nro 5

Sinisiä sukkia ja mustia myssyjä

2008-10-03T21:25:00.008+03:00

Sää ei ole viime päivinä suosinut neuleiden kuvaamista, mutta tänään sain vihdoin otettua muutaman kuvan sadekuurojen välissä, joten voin pitkähköstä aikaa esitellä valmista neulottua.

Tavallisia sukkia aikuisen ja vauvan kokoa. Menevät ehkä lahjaksi tai jäävät oman perheen käyttöön. Raitalanka on Vihreän Vyyhdin alekorista kesän lopulla ostettua Supersocke Wellness -lankaa, jossa on mukana aloeveraa. Vauvan sukissa lankana keränloput Vuorelman Vetoa ja Smartia.

Musta joustinneulepipo miehelleni on neulottu Käänteisen ohjeella. Kuvissa pipoa esittelee tytär 8-v, jolle pipo on vähän reilun kokoinen (jossakin tosin kerrottiin, että tänä talvena muotia ovat korkeat pipot!). Koska käyttämäni lanka on vähän paksumpaa kuin ohjeessa, pudotin silmukkamäärän pienemmäksi, muistaakseni 144 silmukkaan. Neulomisen aikana onnistuin tekemään aika monta virhettä ja sain purkaa pipoa useampaan kertaan. Ensin tein kavennukset väärillä kohdilla, sitten kun sain kavennukset oikeille kohdille (niin että muodostuu tuo ristikuvio päälaelle), huomasin että tein kavennukset eri tavalla kuin ohjeessa, joten pääsinpä purkamaan vielä kolmannen kerran. Ohjeessa ei siis ollut mitään vikaa, vaan tällä kertaa neuloja taisi kärsiä univelan sivuvaikutuksista. Ohje kannusti myös opettelemaan magic loop -tekniikan, joka onkin kertakaikkisen kätevä. Miten en olekaan tullut aiemmin huomanneeksi, että Ullassa on siihenkin hyvä ohje.

Malli: Käänteinen (Ulla 2/2008)
Lanka: Linie 110 Timona, melkein 100 g
Puikot: Addin pyöröpuikko nro 3

Viime talvena onnistuin tuhoamaan mustan alpakkaisen Odessa-myssyni pesemällä sen pesukoneessa neljässäkympissä. Onneksi La Alpacan lankaa löytyi varastosta toinenkin kerä, josta syntyi uusi samanlainen. Odessa on mainio ohje ja onneksi MagKnitsin häviämisen jälkeen ohje löytyy Ravelrysta.

Malli: Odessa (Ravelry)
Lanka: La Alpacan alpakkalanka, melkein 50 g
Puikot: Addin pyöröpuikko nro 3

******

Sain Lankatarinoita-blogista mieltä lämmittävän tunnustuksen. Kiitos siitä - on mukavaa saada noin kivoja huomionosoituksia. Valitettavasti en osaa itse valita yksittäisiä blogeja, joille tunnustuksen haluaisin jakaa edelleen. Seuraan lukuisia blogeja, joista osa on puhtaita neule- tai kädentaitoblogeja ja osa enemmänkin perhe-, sisustus- tai lifestyle-blogeja. Kaikilla on omat ansionsa, joten ehkä tunnustusten jakamisen sijaan lupaan yrittää olla tästedes ahkerampi kommentoija!

Olipa kerran ruskea villaneule...

2008-09-28T17:51:00.012+03:00

"Olipa kerran ihana Laura Ashleyn neulepusero pehmeää merinovilla-nylonsekoitetta. Pehmeydestään johtuen pusero kuitenkin nyppyyntyi käytössä aika ikävän näköiseksi ja niinpä puserosta ei enää syksyn kynnyksellä ollut käyttövaatteeksi. Neuloja päätti kuitenkin antaa puserolle mahdollisuuden uuteen elämään ja heitti puseron kestovaippapyykin sekaan kuudenkympin pesuun. Ja kas, pesukoneesta kaivettiin esille mukavasti vanuttunutta uusioraaka-ainetta. Neuloja mieli vanuttuneesta neuleesta asusteita lapsilleen ja itselleenkin. Neulojan tytär kuitenkin ilmoitti, että hänelle eivät ruskeat lapaset kelpaa. Onneksi neulojan pojat eivät nurisseet vastaan ja isompi poika kertoi innoissaan, millaiset koristeet hän tumppuihinsa haluaa. Pienemmältä ei kysytty mielipidettä ja tuskin hän olisi sitä edes osannut kertoakaan, joten hän saa kulkea syksyn omppulapasissa. Neuloja haaveili myös hienosta syyshatusta pienimmälleen, mutta kävi kuten on käynyt jollekin räätälille joskus aikaisemmin: ei tullut hattua, tuli kämmekkäät. Neulojan ja poikalapsien käsiä ei enää palellut ja tyttölapsella oli onneksi ennestään lapaset. Ja siitä, mitä vanuttuneesta neulepaidasta oli tämän jälkeen jäljellä, ompeli neulojan tytär barbinvaatteita. Sen pituinen se."

Paketti salaiselta neuleystävältä

2008-09-14T18:00:00.005+03:00

Viikon alkupuolella tuli taas ilahduttava tekstiviesti, että Matkahuollossa on paketti odottamassa. Salaisen neuleystävän paketista paljastui tällä kertaa puuvillaisesta langasta neulotut sukat, iloisen värinen pannulappu, kerä puuvillalankaa, tarvikkeet virkattavaan kukkaheijastimeen ja "ikituikku". Sukat ovat juuri oikean kokoiset ja muutenkin aivan ihanat. Tuntuu tosi kivalta saada lahjaksi itse tehtyä - käsityöntekijä osaa taatusti arvostaa toisen omin käsin valmistamaa lahjaa. Suuret kiitokset kivasta paketista!

Kesän vaihtuessa syksyyn

2008-09-05T14:13:00.006+03:00

Elo-syyskuun vaihteessa alkaa viimeistään tuntua syksyltä. Tänä vuonna syksyfiilis tuli jo aikaisemmin, kun elokuu oli kaiken kaikkiaan aika sateinen tai vähintäänkin epävakainen. Toisaalta elokuussa oli kauniita ja aurinkoisia loppukesän päiviä, joita ei pahinkaan pessimisti voi kutsua syyspäiviksi.

Esikoisemme on syntynyt elokuun lopussa, auringonkukkien ja pihlajanmarjojen aikaan, juuri siihen aikaan, ettei oikein osaa sanoa, onko vielä kesä vai jo syksy. Kahdeksanvuotissynttäreitä juhlittiin tänä vuonna barbie-teemalla. Synttärikakun koristelussa turvauduin tällä kertaa kaupan tarjoamaan ratkaisuun. Valmiita kakkukuvia voin suositella muillekin. Kuvia on hyvät valikoimat, hinta on kohtuullinen, kuva on helppo asetella kakun pinnalle ja lopputulos on näyttävä.

Syksyn tunnistaa myös siitä, että puikoilla on taas villaa, alpakkaa ja mohairia. Nyt tekeillä on myssyjä koko perheelle, mutta ne ovat keskeneräisinä ja ehkä muutenkin harvinaisen tylsää esiteltävää.

Sukat virkatuilla raidoilla

2008-08-29T21:26:00.005+03:00

Viime päivinä olen puuhannut vaikka mitä mutta kotiäidin tuotokset ovat valitettavan näkymättömiä. Kotona olemisessa on ehkä kaikkein haastavinta se, että kotityöt ovat loputon suo. Vaikka kuinka laittaa ruokaa, täyttää tiskikonetta, pyyhkii pöytää, järjestelee tavaroita paikoilleen, pesee pyykkiä jne. niin iltapäivällä koti saattaa näyttää siltä kuin mitään edellä mainituista askareista ei olisi tehty. Saatika sitten jos päättää keskittyä vaikkapa leikkimään lasten kanssa eikä tee melkein mitään kotitöitä.

Yhden sukkaparin sain valmiiksi vaikka muuten en voi käsityöharrastuksella kehua. Neuloessa vilkuilin Kyllikki Mitrosen Sukkasillaan-kirjaa, mutta en varsinaisesti käyttänyt mitään kirjan ohjetta. Sukat ovat tavalliset perussukat ranskalaisella kantapäällä. Varressa on kaksi virkattua raitaa ja niiden välissä aitapistokirjontaa. Tällaisia sukkia aion tehdä lisääkin, sillä mielestäni koristelu on oikein lystikkään näköinen.

Ohje: perussukka (56 s), ranskalainen kantapää
Lanka: Vuorelman Veto, 85 g, ja varren koristeluun nöttöset Vetoa ja Nallea
Puikot nro 2,5

Pehmolemmikit

2008-08-19T13:26:00.005+03:00

Lainasin kirjastosta joku aika sitten tämän kirjan:

ja kirjan ohjeilla syntyi tällaisia:

Kirja osoittautui kesän sateisina päivinä mainioksi ajanvietteeksi. Kirjan ohjeilla on helppo ommella pehmoeläimiä ja niille vaatteita. Vartalon kaava on kaikissa sama, ainoastaan päät ovat erilaiset. Pehmo koostuu kahdesta kappaleesta, joista etukappaleeseen ommellaan muotolaskos. Vaatteita voi ommella käsin tai ompelukoneella ja tyttäreni innostui itse sekä virkkaamaan että ompelemaan.

Tarkkasilmäiset varmasti huomaavat, että kuvan pehmoista ainoastaan possu on ommeltu fleecestä. Muiden materiaali on askarteluhuopaa, kun fleeceä ei sattunut varastosta löytymään sopivissa väreissä. Fleece soveltuu joustavuutensa ansiosta ehdottomasti paremmin tällaiseen pehmoon, mutta ohut huopa toimii sekin.

Kaksi miljoonaa muovipussia

2008-08-17T20:54:00.005+03:00

Viime viikon Helsingin Sanomista jäi mieleen tieto, että suomalaiset käyttävät päivittäin kaksi miljoonaa muovikassia. Ensi näkemältä luku tuntuu hätkähdyttävältä ja epätodellisen korkealta, mutta tarkemmin mietittynä ei ollenkaan mahdottomalta. Itse menen ruokakauppaan lähes poikkeuksetta kangaskassien kanssa, mutta muista kaupoista on vaikea päästä ulos ilman muovikasseja. Monta kertaa pikkuostoksetkin pakataan kysymättä muovikassiin vaikka joskus voisi pärjätä ilmankin. Ja joskus muovikassi on se ainoa vaihtoehto - on vaikea kuvitella että vaatekaupan kassalla kaivaisin ruokakaupan tapaan esille oman ekokassin, koska niin ei vain ole tapana tehdä.

Yritän omalta pieneltä osaltani vähentää edelleen muovikassien käyttöä ja olen ommellut kangaskasseja. Kankaat näihin ovat palalaareista löytyneitä edullisia paloja ja vuorikankaina on osittain kierrätyskankaita. Kankaita riittää kaapissa ja kasseja syntynee vielä lisääkin. Osa näistä päätynee lahjoiksi - kangaskasseillehan löytyy aina käyttöä.

Vielä pitäisi löytää jostakin - joko omista varastoista tai kaupasta - valoverhoa tai tylliä, josta voisi ommella vihannespusseja kaupan muovipussien tilalla käytettäväksi.

Salaisen neuleystävän ensimmäinen paketti

2008-08-15T13:15:00.007+03:00

Osallistun syksyn Salaiseen neuleystävään ja oma ystäväni muisti minua tällä viikolla paketilla. Ehdin hakemaan paketin tänään ja mitä sieltä paljastuikaan! Kaksi kerää Nalle-uutuuslankaa, nallekarkkeja ja tosi hieno virkattu kassi, joka on varta vasten tarkoitettu vaunujen aisaan laitettavaksi. Olen aivan häkeltynyt siitä, että SNY:ni on ehtinyt ja viitsinyt tehdä noin hienon kassin vartavasten minulle. Syksyiset raitasukat päässevät myös kohtapuoliin puikoille. Suuret kiitokset, ystäväni!

Harmaata ja valkoista

2008-08-04T20:59:00.008+03:00

Project Spectrumin elo-syyskuun väreiksi ovat vaihtuneet sininen, musta ja purppura, mutta esittelen vielä nämä edellisen teeman väreissä syntyneet neuleet.

Malli: Lighthouse Gansey Socks, Knitty
Lanka: Gjestal Maija, 115 g
Sukkapuikot nro 3

Harmaat miesten sukat ovat menossa lahjaksi. Näistä oli tulla ikuisuusprojekti, mutta heinäkuun automatkoilla tikuttelin sukat valmiiksi. Olen havainnut, että hyvä keino saada tylsä neule valmiiksi on ottaa se ainoana neuleena mukaan reissuun.

Ostin viime syksynä ihanan pehmeää Hjertegarnin Merino Silk -lankaa ja ajatuksena oli jo tuolloin tehdä siitä jotain vauvanvaatetta. Täydellistä ohjetta ei kuitenkaan talven aikana löytynyt. Kesän aikana siitä neuloutui Elisabeth Zimmermannin ohjeen mukainen jakku. February Baby Sweaterin ohje on kiehtonut minua pitkään. Ohjeen mukainen neuletiheys on 20 silmukkaa 10 cm:llä, tosin huomautuksella "babies come in various sizes". Käyttämälläni langalla tiheys oli luokkaa 23 silmukkaa 10 cm:llä ja erinäisten mittausten ja laskelmien seurauksena päädyin luomaan silmukoita aloitusreunaan vähän enemmän kuin ohjeessa. Laskelmieni mukaan ohjeen mukainen määrä ei olisi riittänyt hyvinsyöneen vauvamme kaulan ympäri.

Jakku on meidän pojallemme juuri oikeankokoinen tällä hetkellä, mutta laitan jakun odottamaan sopivaa saajaa. Poikamme kasvaa nopeasti ja nuttu jäisi todennäköisesti muutamalle käyttökerralle. Suunnitelmissa on neuloa uusi nuttu samalla ohjeella mutta vähän paksummalla langalla ja pidemmillä hihoilla ja helmalla. Ohjeen mukaisesti neulottuna nutun koko lienee 62-68 cm.

Malli: Baby Sweater, Elisabeth Zimmermann's Knitter's Almanac
Lanka: Hjertegarn Merino Silk, alle 2 kerää
Puikot: Addin pyöröt nro 3

Ristiäisiin neuloin vielä pienet vauvantossut Mandarin Petit -langasta. Nämä ovat sellaiset perinteiset tossut. Eivät kovin käytännölliset kun eivät pysy kovin hyvin jalassa mutta kovin ovat söpöt.