Unihattu

Mitä harvemmin blogia päivittää, sen vähemmän tuntuu olevan kirjoitettavaa. Vai johtuisikohan sanomisen vähyys siitä, että viimeiset kolme viikkoa elämäni on ollut varsin työpainotteista ja että kaikki muu elämässä on joutunut kärsimään. Stressin purkamiseen käsillä tekeminen on hyvää ensiapua, mutta viime viikkoina olen enemmänkin leiponut, siivonnut ja tehnyt puutarhahommia kuin käsitöitä.

Sukkien neulominen kuitenkin jatkuu. Kesäkuussa Turussa järjestetään ACWW:n (Maailman maaseutunaiset) maailmankongressi, jonne odotetaan yli 500 vierasta eri puolelta maailmaa. Suomalaiset järjestäjätahot, Marttaliitto ja Maa- ja kotitalousnaiset, haastoivat jäsenensä neulomaan osallistujille lahjaksi sukkia. Novita lahjoitti Seiskaveikka-raitalankaa ja niinpä minäkin neuloin kaksi paria sukkia.

Poika halusi samanlaisen hatun kuin tein tytöllekin (edellinen postaus). Tylsä äiti oli kuitenkin jo aloittanut ompelemaan pojalle hattua ja sai sen vihdoin valmiiksikin. Kankaat ovat kierrätettyjä ja ovat edellisessä elämässään palvelleet hameessa ja paidassa. Hattu oli mieluinen ja ulkona vietetyn päivän jälkeen poika nukahti lastenohjelmia katsellessaan sohvalle - hattu päässä edelleenkin.

Hattu on ommeltu vanhan käsityölehden kalastajahatun kaavoilla. Ohje oli ns. pikatikki-ohje, johon tosin totean, että kattia kanssa. Ompeleminen oli varsinaista näpertelyä. Minun ompelujutuissa tosin taitaa suurin ongelma olla siinä, että harvoin on aikaa käytettävissä useampi tunti ja kun kaiken tekee pienissä osissa (yhtenä iltana piirtää kaavat, toisena leikkaa kankaat ja sitten ompelee useampana iltana ja joka ilta ei ehdi ompelemaan), niin aikaa tuntuu menevän ihan liikaa.