lauantaina, heinäkuuta 31, 2010

Kesän sukkasatoa

Kesän aikana en ole neulonut juuri muutoin kuin automatkoilla, ja sukka on minulle helpoin matkaneule. Ensimmäisenä valmistuivat kirjavat sukat maissilangasta. Maissisukkalankaa oli ihan pakko ostaa, kun alkukesänä olin työn puolesta käymässä Turussa ja päivän aikana oli juuri sopivasti aikaa pistäytyä Lankabaarissa. Maissilanka on pehmeää mutta nailon antaa sille joustavuutta. Sukista tuli vähän lötköt ja saa nähdä miten lanka käyttäytyy kulutuksessa ja pesussa.


Ohje: perussukka 64 s, ranskalainen kantapää
Lanka: Crystal Palace Yarns Maizy
Sukkapuikot 2,5 mm

Toisena puikolle pääsi Kalajoki-sukat. Ohje on ollut to-do-listallani pidempään ja sukista tuli oikein kauniit. Siinä vaiheessa kun tein toisen sukan kärkikavennuksia huomasin kuitenkin mokanneeni: Minulla olleet kaksi kerää Maija-lankaa olivatkin eri värjäyserää ja keskenään selvästi eri värisiä. Väriero on selvästi havaittavissa sukista kirkkaassa valaistuksessa joten näistä taisi tulla hämärien koti-iltojen sukat.


Ohje: Kalajoki-sukat, Tiina Seppälä silmukkamääränä ohjeesta poiketen 56 s
Lanka: Gjestal Maija
Sukkapuikot 2,75 mm

Kolmannet valmistuneet sukat aloitin jo viime syksynä mutta niiden neulominen jäi kesken jostain syystä. Malli vanha tuttu Cookie A:n Monkey ja lopputuloksena ihan kivat käyttösukat. Lanka on ihanan väristä mutta ensimmäinen lanka joka värjäsi sormet neuloessa. Pitäisi ehkä pestä sukat ennen kuin antaa ne lahjaksi. Nämä menevät siis lahjavarastoon.



Ohje: Monkey, Knitty Winter 2006
Lanka: Supersocke 100
Sukkapuikot 2,25 mm

keskiviikkona, heinäkuuta 21, 2010

Matkakertomus Tanskan ja Ruotsin reissulta


Tässä tiivistetty matkakertomus ja paljon kuvia kesälomamatkastamme (käsityöaiheinen postaus on tulossa sitten seuraavaksi).

Olimme tänä kesänä muutaman kesän tauon jälkeen reissussa omalla autolla ulkomailla ja matkamme suuntautui Ruotsin kautta Tanskaan. Tanskaa (kuten myös Ruotsia) voi lämpimästi suositella matkakohteeksi lapsiperheille. Nähtävää on paljon, erityisesti Tanskassa välimatkat ovat lyhyitä ja molemmat maat ovat lapsiystävällisiä. Tanskassa on myös upeita rantoja; sää ei tosin ole takuuvarmasti lämmin ja poutainen mutta maisemat ovat mielenkiintoisempia ja ihmisiä on vähemmän.

Matkustimme yölaivalla Naantalista Kapellskäriin ja ajoimme ensimmäisenä päivänä Etelä-Ruotsiin Helsinngborgiin. Seuraavana päivänä menimme lautalla yli Helsingöriin Tanskan puolelle ja sieltä ajoimme Jyllannin länsirannikolle Esbjergin pohjoispuolelle, josta olimme vuokranneet mökin viikoksi. Paluumatkalla yövyimme Lundissa ja olimme vielä pari päivää Tukholmassa. Miehelläni ja minulla oli matkasuunnitelmia tehdessämme sellainen ajatus, että myös Ruotsista Tanskaan siirtyessämme ehtisimme nähdä matkan varrellakin mielenkiintoisia paikkoja. Tämä suunnitelma ei oikein toiminut ja hyvä vaihtoehto olisikin lentää Kööpenhaminaan ja vuokrata sieltä auto. Tai liikkua kokonaan julkisilla kulkuvälineillä kuten Elinan perhe. Myös polkupyörä voisi olla hyvä tapa tutustua Tanskan maaseutuun.


Yllättäen perheemme lapsista automatkat sujuivat parhaiten kaksivuotiaalta kuopukselta. Isommat lapset sen sijaan viihtyivät parhaiten jos saivat katsoa elokuvia tai pelata kännykällä tai Nintendolla. Maisemien katselu ei kiinnostanut lainkaan ja pysähdyspaikoilla kiinnostivat lähinnä leikkipaikat ja se milloin pääsee autoon takaisin katsomaan elokuvaa. Sama meininki näytti pysähdyspaikoilla olevan myös muissa lapsiperheissä. Mitenkähän ihmeessä 1970- ja 80-luvuilla meidän lapsuudessamme automatkat saatiin kulumaan ilman näitä vempaimia? Pienellä muistelulla alkaa kyllä palautua mieleen että eivät ne automatkat silloinkaan olleet aina niin auvoisia. Sekin ihmetyttää, miten tavarat saatiin silloin ennen mahtumaan autoihin, jotka olivat paljon pienempiä kuin nykyiset henkilöautot. Ja vaikka autot ovat nykyään isompia, niin ne ovat yhtä tupaten täynnä tavaraa ja useimmilla (niin myös meillä) vielä kattoboksikin täynnä kasseja.


Tanskassa oli kuitenkin mukavaa sitten kun vihdoin perille pääsimme. Meillä oli hyvin varusteltu lomamökki josta oli Pohjanmeren rannalle matkaa noin sata metriä. Silminkantamattomiin jatkuva hiekkaranta ja tyrskyävä meri jaksoivat kiehtoa joka päivä. Rannalta kerättiin kotiin tuomiseksi sileitä aaltojen hiomia kiviä ja simpukan kuoria.

Säät suosivat meitä ja parina päivänä pystyi hyvin uimaan meressä ja lapset viihtyivät ranta-aallokossa kylmemmälläkin säällä. Edellisellä Tanskan reissulla ilma oli viileähkö, kostea ja harmaa, mutta nyt meitä onnisti, sillä lämpötilat olivat 20 ja 30 asteen välillä ja enimmäkseen poutaa.



Retkeilimme viikon aikana noin 100 kilometrin säteellä majapaikastamme. Kävimme tietysti Legolandissa.


Isommat lapset odottivat Legoland-visiittiä kovasti, mutta paikka ei kuitenkaan tainnut olla suurten odotusten veroinen. Heinäkuussa Legolandissa riittää kävijöitä ja huvipuistolaitteisiin oli pitkät jonot. Perheen pienimmäisen kanssa ihastuimme kovasti legopalikoista rakennettuun minimaailmaan, joissa liikkuvat junat ja veneet jaksoivat kiinnostaa kaksivuotiasta loputtomiin.


Esbjergissä on kiva merenkulku- ja kalastusmuseo akvaarioineen. Suosikiksi osoittautui kosketusallas, jossa sai silittää niin meritähteä, rauskua kuin kampelaakin. Keskimmäisen lapsen sai suurinpiirtein kantaa ulos museosta sulkemisaikaan, kun kalojen silittäminen oli hänestä niin kivaa.

Esbjergistä etelään sijaitseva Ribe on tänä vuonna 1300 vuotta täyttävä Tanskan vanhin kaupunki, jonka keskusta on pieni ja viehättävä. Sieltä löytyi myös hyvä lankakauppa, jossa oli hyvä valikoima lähinnä norjalaisia ja tanskalaisia lankoja. Tanskalaiset langat eivät ole Suomessa kovin tunnettuja mutta kaupassa oli hyvä valikoima erivahvuisia villa- ja villasekoitelankoja. Itse päädyin ostamaan vihreänsävyistä ohutta villalankaa, josta voisi tehdä vaikkapa huivin, ja lisäksi paksua sukkalankaa.


Riben keskustan ulkopuolella on mielenkiintoinen viikinkikeskus, jossa kävijöiden on mahdollisuus päästä itsekin kokeilemaan viikinkiajan askareita. Innostuneemmat harrastajat voivat nettisivujen kautta ilmoittautua vapaaehtoiseksi osallistumaan keskuksen toimintaan. Alueella on useita asuinrakennuksia, karjasuoja, eläimiä ja markkinapaikka. Heti ensimmäisenä pääsimme seuraamaan ketun nylkemistä, mikä oli erityisesti keskimmäisestä lapsesta erittäin kiehtovaa katsottavaa. Markkina-alueella eri alojen käsityöläiset valmistavat tuotteita myytäväksi viikinkiajan hengessä. Itse ostin luusta tehtyjä nappeja, mutta myynnissä on muun muassa koruja, keramiikkaa, nauhoja ja nahkatöitä. Päivittäin järjestetään erilaisia näytöksiä; me pääsimme seuraamaan metsästyshaukkoja ja jousiammuntaa. Tanskalaiseen tapaan alueelta löytyy myös kahvila ja lapsille todella hyvä leikkipaikka.

Paluumatkalla pysähdyimme Ruotsissa Linköpingissä Flygvapenmuseumissa, joka oli kyllä ihan huippumielenkiintoinen vierailukohde jopa minulle, joka en ymmärrä mitään sotalentokoneista. Tukholmassa kävimme Skansenilla, uimassa ja kuljeskelimme kaupungilla. Kolmenkymmenen asteen helteessä ei kummoista jaksa tehdä ja eipä ole aikoihin laivamatka Helsinkiin tuntunut niin mukavalta kuin tällä kertaa, kun hytissä oli ilmastoinnin ansiosta viileää ja laivan kannella puolestaan mukavan lämmintä vielä avomerelläkin.

Matkailu avartaa mutta olipa taas kiva palata kotiin. Alan pikkuhiljaa ymmärtää myös niitä perheitä, jotka eivät ole niin innokkaita matkustamaan lasten kanssa. Lasten kiukkukohtauksia ja kinastelua on ehkä helpompi sietää kotioloissa, mutta toisaalta matkustaminen tarjoaa mahdollisuuden irtiottoon arjesta. Kotona lomailu ei ole ongelmaton vaihtoehto kaltaiselleni suorittajalle. Meillä kun ei ole kesämökkiä jonne voisi mennä kesänviettoon ja minun on vaikea rentoutua kotinurkissa, kun kaikki tekemättömät asiat ympärillä alkavat helposti ahdistaa. Viime vuosina harjoittelun tuloksena olen oppinut sentään lomamatkoilla myös olemaan ja nauttimaan pienistä hetkistä enkä vain kiertämään nähtävyydestä toiseen.

maanantaina, heinäkuuta 19, 2010

Käsityön päivät ja Riikan markkinat Seurasaaressa


Mennennä viikonloppuna Seurasaaressa oli käsityötapahtuma. Ulkoilmamuseon taloissa oli käsityönäytöksiä ja Antin aukiolla oli käsityöläisiä myymässä tuotteitaan. Taloissa esiteltiin muun muassa kehräystä, pirtanauhan kutomista, kirjovirkkausta, olkitöitä, tuohitöitä ja tykkimyssyn tekoa. Osa käsityöläisistä esitteli työtään innostuneesti niin aikuisille kuin lapsillekin, kun taas joidenkin tekniikoiden perään sai suorastaan kysellä ennen kuin kaivettiin korin kätköistä esille käsityö. Osa Seurasaaren ulkoilmamuseon viehätystä on museon ei-kaupallisuus, mutta silloin tällöin kyllä tulee mieleen, että ripaus asiakaslähtöisyyttä ja palveluhenkisyyttä ei olisi pahitteeksi. Tarkoituksenahan ei ole, että museo palvelee vain asianharrastajia vaan että myös matti ja maija meikäläiset voisivat kokea uusia asioita. Olen joskus myös pohtinut, että Seurasaaressa voisi järjestää käsityöaiheisia opastettuja kierroksia, kun monessa museokohteessa erilaisia käsitöitä on esillä ja suomalainen käsityöperinne on rikas.

Rukin surinassa on jotain kiehtovaa ja rasvainen villa tuoksuu niin hyvälle. Milloinkahan olisi mahdollisuus kokeilla kehräystä?


Viitelöidyt nauhat olivat minulle uusi tuttavuus (pahoittelut surkeasta kuvasta!). Viitelöity nauha oli kuulemma entisajan kuminauha; nauha joustaa molempiin suuntiin. Tekniikkaa olisi kiva kokeilla, esimerkiksi täältä löytyy lisätietoa.



Kasvivärjättyjä lankoja oli myös. Alhaalla vasemmalla oleva upea keltaisen sävy on lähtöisin sipulin kuorista.

torstaina, heinäkuuta 01, 2010

Lupiinia lankaan


Innostuin muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilemaan kasvivärjäystä. Helskyn käsityökoulussa on syksyn alussa tiedossa kasvivärjäystä asiantuntevan opettajan, Anna-Karoliina Tetrin, johdolla. Siihenkin liittyen olen lueskellut kirjoja ja tietysti surffannut internetin ihmemaassa lukemassa muiden värjäyskokeiluista. Tiistai-iltana kävin myös Hyötykasviyhdistyksen ylläpitämässä Annalan puutarhassa kuuntelemassa kasvivärjäys"luentoa". On muuten upea paikka tuo Annala - tiistai-iltaisin siellä on näin kesällä kahvila ja muutakin ohjelmaa.


Lupiininkukilla jotkut ovat onnistuneet saamaan sinivihreän sävyistä lankaa. Minun langastani tuli kauniin vihreää; voisikohan syynä olla se että lupiinien kukinnot alkoivat jo lakastua. Ihan kaunis väri tuo vihreäkin on, mutta sinisen sävyt ovat niin harvinaisia kasvivärjätyissä langoissa että niitä mielellään tavoittelisi. Pieni kerä on puhtaanvalkoista Novitan Bambimoa tai Woolia, muut langat ovat lampaanvalkoista kotimaista lampaanvillaa. Aikamoinen sävyero näiden kahden välillä. Monissa kirjoissa sanotaan, että käsittelemätön lampaanvilla värjäytyy parhaiten, mutta aika monissa blogeissa upeimmat sävyt syntyvät Novitan Nalleen tai Seiskaveikkaan.

Perennapenkissä poimulehti on tänä kesänä kasvanut ihan liiankin hyvin. Niinpä perkasin siitä runsaan kilon verran varsia, kukkia ja lehtiä, pilkoin niitä vähän pienemmiksi saksilla ja kaadoin vettä päälle niin että kasvinosat suurin piirtein peittyivät. Annoin poimulehtien muhia vuorokauden ajan ulkona ja sen jälkeen keitin niitä puolitoista tuntia. Liemi oli voimakkaan vihertävänkeltaista, mutta langasta tuli vähän hailakampaa, ei oikein minkään väristä. Muiden keltaisten sävyisten kasvivärjättyjen lankojen joukkoon se sopii kuitenkin hyvin.

Olen suunnitellut että ensi talven aikana virkkaisin luonnonvärisistä ja kasvivärjätyistä villalangoista ison torkkupeiton. Lankoja on minulla yhteensä monta kiloa ja ensimmäiset on värjätty yli kymmenen vuotta sitten.