maanantaina, maaliskuuta 30, 2009

Lankojen kutsua on vaikea vastustaa


Lauantaina teimme retken Villa Mokkaan (ja Hämeenlinnan siinä sivussa) ja sillä aikaa kun minä kuolasin lankahyllyjen äärellä, muu perhe viihtyi samassa korttelissa olevassa lelukaupassa. Jos sää olisi ollut toisenlainen, niin Hämeenlinnassa olisi kenties riittänyt muutakin nähtävää, mutta lanka- ja lelukaupan jälkeen suunnistimme purevaa tuulta ja lumipyryä pakoon sukulaisten luo kylään Hämeenlinnan naapuripitäjään.

Viime viikkoina en ole onnistunut ohittamaan lankakauppoja niin ettei mukaan olisi tarttunut yhtä sun toista kivaa. Villa Mokka ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Sieltä lähti mukaan kaksi vyyhtiä vihreää Mokkasukkaa ja vihreää, oranssia, turkoosia ja ruskeaa lankaa lapasia varten. Minun kokemukseni Suomen keväästä on se, että huhtikuussa tarvitaan vielä hyvinkin lapasia ja että lapasia on hyvä olla useampi pari per käyttäjä.

Korissa näkyvä vadelmanpunainen lanka löytyi puolestaan Priimasta viime viikolla. Debbie Blissin Cathay (puuvilla-viskoosi-silkkisekoite) oli 50 prosentin alennuksessa, joten sitähän oli ihan pakko ostaa puoli kiloa.

Eilisiltana kyllä kävi jo mielessä, että olisinpa yhtä hyvä saattamaan lankoja valmiiksi vaatteiksi kuin niiden ostamisessa!

torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Villahousut


Neuloin naapuriin syntyneelle pikkuprinsessalle lahjaksi villaiset vaippahousut. Naapurit hurahtivat odotusaikana kestovaippailuun ja ovat mieltyneitä kaikkiin luonnonmateriaaleihin, joten villapöksyt otettiin ilahtuneena vastaan. Lanka on Ruskovillan hahtuvaa ja ohjeena Ullassa julkaistu villapöpät.

Omilla lapsillani en ole osannut käyttää itse neulottuja villavaippahousuja, vaikka muutamat villahousut on ollut "pakko" neuloa. Ruskovillan villahousut ovat mielestäni olleet ylivertaisen hyvät itseneulottuihin verrattuna ja lisäksi olen käyttänyt vaihtelevasti erilaisia tarrakuoria. Olen myös ollut todella laiska ompelemaan vaippoja tai edes lisäimuja. Silloin kun aloitin kestovaippojen käytön esikoisellani vuonna 2000, kestovaippojen käyttäminen oli aika marginaalinen ilmiö. Vaippoja ei ollut tarjolla montaa sorttia, joten hankin tuolloin villahousuja, harsoja ja erilaisia lisäimuja ja niillä pärjättiin ihan hyvin. Keskimmäisen lapsen syntyessä vuonna 2003 tilanne vaippamarkkinoilla olikin ihan toinen. Tarjolla oli jo vaikka mitä ja minäkin innostuin hankkimaan harsojen seuraksi yhtä sun toista kivaa. Tämän jälkeen suuri osa kestovaipoista oli lainassa kummitytön perheessä ja sen jälkeen odottelivat varastossa seuraavaa käyttäjää. Kuopukselle ei tarvinnut hankkia kuin muutamat vaippakuoret, sillä suuri osa vaipoista oli vielä kolmen käyttäjänkin jälkeen priimakunnossa. Tarralliset kuoret (ne tarrat!) tuntuvat kuluvan nopeimmin, mutta kyllä nekin pari käyttäjää kestävät.

Meidän vaipparatkaisumme ekologisuutta lisää se, että olemme kierrättäneet vaippoja käyttäjältä toiselle. En ole laskenut vaipoille hintaa, mutta arvelisin, että lapselta toiselle kierrätettävät kestovaipat tulevat selvästi edullisemmaksi kuin kertakäyttövaipat. Jos nyt aloittaisin kestovaippailun, haluaisin ommella itse vaippoja kierrätysmateriaaleista. Sen ekologisempaa (ja edullisempaa) vaipparatkaisua lienee vaikea löytää.

tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Ikuisuusprojekti, osa I

Vuosi sitten ajattelin, että äitiyslomalla - ainakin ennen vauvan syntymää - on mahdollisuus saattaa loppuun joitakin keskeneräisiä käsityöprojekteja. Ajatus oli hieno mutta kovin epärealistinen. Jos käsityö on ollut kesken yli vuoden, niin mikähän mahtaa olla todennäköisyys että sen tekaisisi ilman erityistä syytä, ihan tuosta noin ja muuten vaan valmiiksi?!


Nyt kun töihinpaluu häämöttää reilun kuukauden päässä, päätin että ainakin yksi ikuisuusprojekti minun on saatava valmiiksi. Aloitin neljä vuotta sitten - silloisen hoitovapaani lähestyessä loppuaan - tekemään tilkkupeittoa tyttärelleni. Valitsin helpon mallin ja kuvittelin tekaisevani peiton valmiiksi muutamassa viikossa. Aika pitkälle pääsinkin, mutta sitten tuli muutto ja alkoivat taas työt ja sen jälkeen olen kaivanut peitontekeleen esille keskimäärin kerran vuodessa. Tikkausvaiheessa peitto on ollut ainakin kaksi vuotta. Viime viikolla otin peitoin jälleen esille ja päätin että nyt teen sen valmiiksi. Aikaa annoin itselleni tämän kuun loppuun asti, joten nyt on neulan suihkittava. En ole aikaisemmin tikannut käsin mitään isompaa työtä, mutta tikkauspistot alkavat väkisinkin sujua.

Tämä tilkkupeitto taitaa aika hyvin kuvastaa minua käsityöntekijänä. Innostun helposti uusista asioista ja aloitan mielelläni uusia projekteja. Innostus kuitenkin saattaa lopahtaa helposti, joten tarvitsen myös deadlinen tai muun tiukan pakotteen, jotta työt valmistuisivat.

perjantaina, maaliskuuta 13, 2009

Onko kevät jo täällä?

Kuva: Marimekko

Kevääseen kuuluu verhojen vaihtaminen ja kaappien siivous! Meidän huusholliin on tällä kriteerillä kevät jo saapunut.

Ihastuin jo viime vuonna Miina Äkkijyrkän Marimekolle suunnittelemaan Kevätjuhla-kankaaseen. Olen maatilalta kotoisin ja tiedän, millä innolla vasikat ja vanhemmatkin lehmät kirmaavat ensi kertaa talven jälkeen ulos laitumelle. Miina Äkkijyrkkä on onnistunut vangitsemaan painokuvioon tämän tunnelman. Mutta olen myös hieman hitaastilämpiävä ja hankin kotimme piristykseksi Kevätjuhla-kangasta vasta pari viikkoa sitten. Kuluneella viikolla sain vihdoin ommeltua uudet verhot olohuoneeseen ja kylläpä ne ovatkin ihanat.

Kuluneella viikolla siivosin myös osan perheen vaatekaapeista perusteellisesti ja taas kerran runsaasti vaatetta päätyi kierrätykseen. Lapsiperheessä vaaterumba on ihan loputon. Tyttären vaatteista suurin osa menee hyväkuntoisena kiertoon, mutta keskimmäisen (kohta 6-vuotiaan pojan) vaatteet tuntuvat olevan niin kovalla käytöllä, ettei niistä ole seuraavalle käyttäjälle. Pojalla on esimerkiksi tapana leikkiä autoilla ja muilla leluilla siten, että toinen polvi on lattiassa ja niinpä useimmista housuista ehtii toinen polvi kulua puhki. Vauva puolestaan kasvaa vieläkin niin nopeasti, että vaatteiden käyttöaika ei ole 1-2 kuukautta pidempi. Lähipiiriin on onneksi syntynyt viime aikoina niin monta vauvaa, että hyväkuntoisille vauvanvaatteille löytyy helposti ottajia. Lastenvaatteista olen säilyttänyt rakkaimpia ja kauneimpia vauvanvaatteita, ensimmäisiä juhlavaatteita ja tyttären sievimpiä mekkoja. Ne ovat ehkä jonain päivänä omille lapsilleni mukavia aarteita lapsuudesta.

Meillä ei valitettavasti ole sellaisia säilytystiloja, joihin voisi omia hyväkuntoisia vaatteita laittaa talteen tai odottamaan sitä, että ne tulisivat uudelleen muotiin. Se on hieman sääli, koska minusta oli hauskaa lapsena tutkia vanhoja vaatteita, leikkiä niillä ja myöhemmin myös kuulla niihin liittyviä tarinoita. Hääpukuni ja kaikki opiskeluaikojen iltapukuni sentään olen säästänyt.

***

Kuluneella viikolla pääsin pitkästä aikaa Vantaan neuletapaamiseen. Kiitoksia hyvästä seurasta ja mukavasta keskustelusta Merille, Kristiinalle ja kaikille muillekin - samanhenkinen seura on terapeuttista ja neuletapaaminen todellakin pelasti päiväni.

torstaina, maaliskuuta 05, 2009

Huopatöppösiä

Asetin helmikuun hamsteriprojektiin tavoitteeksi kuluttaa lankaa varastostani vähintään kilon verran ja erityisesti huovuttuvia lankoja, kuten Fritidsgarnia ja hahtuvaa. Nämä tavoitteet saavutin ihan mukavasti.


Neuloin tutulla Käspaikan ohjeella tossuja. Hahtuvan lopuista neulotut, väritykseltään eripariset tossut oli tarkoitettu minulle itselleni, mutta hahtuva kutistui pesukoneessa enemmän kuin Fritids-lanka ja tossut päätyivät tyttärelleni.


Kelta-oranssit tossut Fritids-langasta ovat kummitytölleni ja itselleni neuloin tossut vaaleanruskeasta Fritids-langasta. Toisella yrittämällä tossuista tuli oikeankokoiset, mutta aneeminen väri kaipasi koristetta. Harkitsin koristelua kirjomalla, mutta päädyin kuitenkin virkkaamaan kukkia seitikeillä värjätystä kotimaisesta villalangasta. Kukat on ensin vanutettu pesukoneessa ja sen jälkeen ommeltu käsin kiinni tossuihin.

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2009

Sukkien oudot raidat

Helmikuun pakkasilla totesin oman villasukkatilanteeni hälyttävän huonoksi. Kyllähän minä sukkia neulon itsellenikin, mutta kulutus on myös melkoinen kun tassuttelen kotona villasukissa lähes . Sain vuosi sitten Amerikan tuliaisena muutaman lankavyyhdin, ja nyt Lorna's Laces Shepherd Sock -lanka pääsi vihdoin puikoille. Lanka on tiukkakierteistä ja mukavan tuntuista neuloa, vaikkakin neulepinta tuntuu jopa vähän joustamattomalta. Tiukkakierteisyys antaa luvan toivoa, että lanka kestää kulutusta ja käyttöä nuhjaantumatta.


Ohje: 64 s, ranskalainen kantapää, mallineule Thuja-sukista
Lanka: Shepherd Sock, väri Watercolor, 75 g
Sukkapuikot 2,5

Mutta nuo värit! Ensimmäisessä sukassa (kuvassa vasemmanpuoleinen) langan raidat asettuivat varressa ihan nätisti ja kantapään jälkeenkin melko hyvin. Toisessa sukassa sen sijaan värit alkoivat kasautua harmittavasti jo varressa ja raitoja tuli paljon vähemmän kuin ensimmäisessä sukassa. Voiko käsialani vaihdella niin paljon, että sukkien erilaisuus selittyisi sillä? Niin paljon värivirheisyys ei harmittanut, että olisin purkanut kakkossukan. Kyllä minä kestän käyttää tuonkin näköisiä sukkia, mutta muistiin laitetaan jälleen kerran: älä koskaan enää osta itseraidottuvia sukkalankoja!

Brigid-sukkien ohje on houkutellut jonkin aikaa, joten kun oli tarvetta nopeasti neulottaville sukille, joissa kuitenkin olisi jotain jujua, ohjetta ei tarvinnut kauan haeskella. Nämä menivät tuttavalle syntymäpäivälahjaksi.


Ohje: Brigid
Lanka: Novita 7 Veljestä, 80 g
Sukkapuikot 3,5