tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Ikuisuusprojekti, osa I

Vuosi sitten ajattelin, että äitiyslomalla - ainakin ennen vauvan syntymää - on mahdollisuus saattaa loppuun joitakin keskeneräisiä käsityöprojekteja. Ajatus oli hieno mutta kovin epärealistinen. Jos käsityö on ollut kesken yli vuoden, niin mikähän mahtaa olla todennäköisyys että sen tekaisisi ilman erityistä syytä, ihan tuosta noin ja muuten vaan valmiiksi?!


Nyt kun töihinpaluu häämöttää reilun kuukauden päässä, päätin että ainakin yksi ikuisuusprojekti minun on saatava valmiiksi. Aloitin neljä vuotta sitten - silloisen hoitovapaani lähestyessä loppuaan - tekemään tilkkupeittoa tyttärelleni. Valitsin helpon mallin ja kuvittelin tekaisevani peiton valmiiksi muutamassa viikossa. Aika pitkälle pääsinkin, mutta sitten tuli muutto ja alkoivat taas työt ja sen jälkeen olen kaivanut peitontekeleen esille keskimäärin kerran vuodessa. Tikkausvaiheessa peitto on ollut ainakin kaksi vuotta. Viime viikolla otin peitoin jälleen esille ja päätin että nyt teen sen valmiiksi. Aikaa annoin itselleni tämän kuun loppuun asti, joten nyt on neulan suihkittava. En ole aikaisemmin tikannut käsin mitään isompaa työtä, mutta tikkauspistot alkavat väkisinkin sujua.

Tämä tilkkupeitto taitaa aika hyvin kuvastaa minua käsityöntekijänä. Innostun helposti uusista asioista ja aloitan mielelläni uusia projekteja. Innostus kuitenkin saattaa lopahtaa helposti, joten tarvitsen myös deadlinen tai muun tiukan pakotteen, jotta työt valmistuisivat.

4 kommenttia:

-maria- kirjoitti...

Kaunis peitto tulossa! En ole tilkkutöitä tehnyt kuin koulukäsitöissä aikoinaan, mutta nyt olen alkanut katsella näitä vähän "sillä silmällä". Että saa nähdä, milloin innostun :)

Huijui - miltäs töihin paluu tuntuu?

benglia kirjoitti...

Peitto näyttää kauniilta. Kuulostaa muuten tutulta tuo projektien aloittaminen ja alkuinnostuksen hiipuminen. Minulla blogi toivottavasti toimii innoittajana, että saan jotain päätökseenkiin.

Tanja kirjoitti...

Maria: Töihin paluu herättää ristiriitaisia tunteita. Välillä kauhistuttaa, toisaalta odotan melkein innolla, kun kuitenkin tykkään työstäni. Mies jää kotiin, joten vauvan puolesta ei ole huolta :-)

Tintin kirjoitti...

Kaunis peitto on todellakin tulossa.
Mulla on tikkausta odottamassa parisängyn peitto, jota olen tehnyt jo kolmisen vuotta. Kavereiden avulla se harsittiin joskus lokakuussa ja tuossa se yhä vain kököttää. Minullakin on tarkoituksena tikata se käsin, enkä ole tähän mennessä vielä käsin mitään tikannut.

Tsemppiä projektille!