Satun olemaan työssä, jossa elokuu on vuoden kiireisin kuukausi. Tänä vuonna kiirettä ei ole ainakaan vähentänyt se, että esikoinen aloitti koulun. Lisäksi kuopus vaihtoi uuteen päiväkotiryhmään. Elämänmuutokset väsyttävät niin pieniä kuin isoja - lapset ovat koulu- ja päiväkotipäiviensä jälkeen rättiväsyneitä ja pinna palaa pikkuasioista. Itse yritän selvitä kodin ja työn vaatimusten välillä - seurauksena huono omatunto joka suuntaan. Onneksi kokemuksesta tiedän, että elokuu työkiireineen loppuu aikanaan ja että lapset tottuvat parissa viikossa muutoksiin.
Mutta onhan viime viikoissa ollut paljon hyvääkin. Alkukuusta sain nauttia vielä lomapäivistä ja upeasta hellesäästä ja poimia talven varalle yllin kyllin niin mustikoita kuin vadelmia. Puutarha kukoistaa - tai rehottaa - kun lämpöä riittää ja sadettakin on viime päivinä saatu. Perennapenkkini tosin näyttää aivan kamalalta ja aloittelevana puutarhurina en tiedä, mitä sille tekisin. Ehkä uskaltaudun vielä joskus esittelemään sen täällä blogissani ja pyytämään apua blogistanin taitavammilta puutarhaihmisiltä.
Mistä muistui mieleeni, että yksi armoitettu puutarhuri eli Tellu ja lisäksi Hannaliini ovat myöntäneet minulle tunnustuksen. Kiitoksia - olen otettu! Itse en osaa myöntää sitä yksilöidysti kenellekään, vaan ihan kollektiivisesti kiittää kaikkia niitä neulebloggaajia, jotka omalta osaltaan pitävät yllä tässä yhteisössä rakentavaa ja mukavaa ilmapiiriä!
Minä tykkään kovasti kolmiohuiveista, vaikkakin niiden neulominen vaatii aikamoista itsekuria. Tämän huivin neulomisen aloituksen tulen todennäköisesti muistamaan aika pitkään. Aloitin huivin nimittäin kesälomareissullamme Norjan Sogndalissa yhtenä iltana, kun satoi kaatamalla vettä, eikä voinut kuvitellakaan poistuvansa teltasta ja vähän huoletti, kestääkö teltta varmasti sellaista sadetta. Norjasta kotiuduttuaan huivintekele on matkannut pariin otteeseen Kuopioon ja takaisin ja urheasti olen kieltäytynyt uusista mielenkiintoisista projekteista. Ja kyllä kannatti - huivista tuli ihana, mistä varmasti puolet on unelmankevyen silkki-mohairsekoitelangan ansiota.
Ohje: Onnenlehti
Lanka: Madil Kid Seta, noin 60 g
Puikot nro 4
6 kommenttia:
Oi... Oma Onnenlehti-huivini näyttää tuon rinnalla tosi vaatimattomalta. Syytän käyttämääni halpislankaa. ;) Todella kaunis ja taitavasti neulottu huivi sinulla!
Kerrassaan ihana pitsiunelma!
Pääkaupunkiseudun martalta haluaisin kysyä, että onko martoilla siellä tarjolla keittotaidottomien ruokakurssia? Ystäväni Espoosta ei osaa paljon muuta kuin veden keittää ja asialle pitäisi tehdä jotain....
Liisi ja Altocumulus, kiitoksia. Lanka tekee tosiaankin paljon.
Jaana, onko ystäväsi nuori - jos näin on, niin hän voisi mennä Keittiö K18 - ruoanvalmistuskurssille. Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.uudenmaanmartat.fi/ ja kohdasta Kurssit.
Upea huivi todellakin. Tuota ohjetta en olekaan vielä tarkemmin katsastanut. Neulon nyt Minttumaaria ja kyllä siinä saa olla tarkkana, ettei purota langankiertoja, huoh.
Tutulta kuulostaa tuo riittämättömyyden tunne, se on varmaan useimmilla äideillä. Ja onhan se työtäyteinen, mutta niin ihana elämänvaihe, kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat paljon aikuista. Minä yritän nyt nauttia näistä viimeisistä ajoista, kun pojat vielä asuvat kotona.
*tuijottaa suu pyöreänä* Ihana! Klikkasin tänne tuolta Sukkasadosta, ja heti löysin huivin, joka on pakko toteuttaa. Olen nimittäin etsinyt huivimallia Lang Yarnsin Mohair Luxelle (77% mohair 23% silkki, sen oranssi on niin ihanansävyinen että haluan neuloa siitä jotakin). Ja nyt löytyi. :)
Lähetä kommentti