Yksi kiinnostuksen kohteistani on puutarhat. Matkoilla tykkään käydä kasvitieteellisissä ja muissa puutarhoissa ja pääkaupunkiseudulta löytyy myös monia hienoja puistoja ja puutarhoja. Esimerkiksi Haagan rodopuisto on näkemisen arvoinen paikka näin alkukesästä. Viikko sitten rodojen kukinta oli parhaimmillaan; kohta lienee ohi tältä kesältä.
Kun muutimme kerrostalosta rivitaloon kolmisen vuotta sitten, melkein parasta oli se, että saimme oman pihan. Meillä on pieni etu- ja takapiha ja vähän isompi päätypiha ja vuosi vuodelta pihamme alkaa näyttää enemmän puutarhalta. Koko asuinalue on rakennettu pellolle ja kestää toki aikansa, että puut ja pensaat kasvavat sellaisiksi, että alue ei näytä entiseltä peltoaukealta. Johtuen isojen puiden ja pensaiden puuttumisesta pihamme on toistaiseksi sekä paahteinen että tuulinen, mikä jossakin määrin rajoittaa kasvivalintoja.
Hyötykasvimaata pihalle ei mahdu. Joskus se harmittaa, mutta elämän reaaliteetit tunnustaen se on ehkä vain hyvä asia. Pari kesää harrastin palstaviljelyä, mutta kyseessä ei ollut lainkaan rentouttava harrastus. Isommat lapset olivat vielä niin pieniä, että juoksivat ympäri palsta-aluetta tallaamassa kasvustoja, ja loppujen lopuksi palstalla kukoistivat vain rikkaruohot.
Mausteyrttien suhteen olemme kesäaikaan kuitenkin lähestulkoon omavaraisia. Yrttejä kasvaa perennapenkin reunassa ja ruukuissa. Leikkimökin seinustalla rehottaa mansikka ja sen viereen kylvettiin sokerihernettä.
Pihan kulmauksessa kasvavan tuohituomen alle olen pikkuhiljaa istuttanut erilaisia maanpeitekasveja ja sipulikukkia. Viime syksynä maahan pistetyistä sipuleista myöhäisin avasi kukkansa vasta kesäkuun puolella. Tunnistaako joku, mikä tämä vaaleanpunainen kellokukkainen kasvi mahtaa olla? Väri on ihastuttava hento vaaleanpunainen joka sointuu upeasti lemmikkien vaaleansiniseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti