tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Koiranputkisukat ja kesäponcho

Edellisen postauksen kommentteihin liittyen voin todeta, että olen itsekin ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon olen ehtinyt neuloa pienen vauvan kanssa. Mihinkään kovin monimutkaiseen en jaksa ryhtyä, mutta päiväaskareiden lomassa ehtii ihan hyvin neulomaan kerroksen tai pari.

Aloin neuloa Koiranputkisukkia innolla heti kun uusimman Ullan ohjeet olivat jäsensivuilla nähtävissä. Totesin tosin aika pian, että tummanharmaassa langassa kaunis pitsineulekuvio ei kovin hyvin erotu ja lisäksi podin lievää toisen sukan syndroomaa, mutta ihan sutjakasti nämä tulivat valmiiksi. Sukkien kavennusten kanssa vähän pähkäilin, kun en saanut kavennuksia ihan täsmäämään. Minulla on sen verran univelkaa, että välillä yksinkertaistenkin asioiden tajuamiseen kuluu ihan kohtuuttomasti aikaa, joten voi olla, että en vain osannut tulkita ohjeen kaaviota oikein.

Tummanharmaa Nalle-lanka oli muuten aivan erilaista neuloa kuin edellisiin sukkiin käyttämäni musta Nalle-lanka. Tummanharmaa lanka hajosi helpommin säikeiksi ja lisäksi siitä erottui se valkoinen "nöyhtä" mitä puskee ulos joistain muistakin sukkalangoista. Mustan langan kanssa tuota ongelmaa ei ollut.


Malli: Koiranputkisukat
Lanka: Novita Nalle, 95 g

Sukkapuikot nro 3


Virkkasin tyttärelleni pastellisävyisistä puuvillalangan lopuista kesäponchon. Innoitus tähän tuli siitä, että tytär kaivoi sitkeästi vaatekaapistaan villaponchoa esille. Minusta paksu villaponcho ei sovi kesällä pidettäväksi - ei tämä kesä sentään niin viileä ole ollut. Poncho oli hyvä jämälankatyö, koska sain käytettyä siihen monta potentiaalista ongelmalankanöttöstä ihan viimeistä senttiä myöten.


Poncho omalla ohjeella (=ilman ohjetta)
Puuvilla- ja puuvillasekoitelankojen loppuja, yht. noin 250 g
Virkkuukoukku 3,5

2 kommenttia:

Marja Kyy kirjoitti...

Voi että nuo koiranputket ovat nätit!

Huojentavaa kuulla, etteivät käsityöt ihan jää käärönkään kanssa. Lukeakin kun vielä ehtisi!

Anonyymi kirjoitti...

Heippa,
Snysi täällä luuraa, mitä kuuluu uudelle tuttavuudelle, syksyä odotellen.

tv sny