tiistaina, elokuuta 03, 2010

Kasvivärjäystä pietaryrtillä


Toivottavasti kukaan ei hermostu näihin värjäysjorinoihin - yritän dokumentoida värjäyksistä edes jotakin jonnekin ja se jonnekin sattuu nyt olemaan tämä blogi.

Keräsin pietaryrttejä täyteen ahdetun muovikassillisen ja leikkelin kukat kattilaan (värjäyskirjan ohjeessa neuvotaan ottamaan vain kukat talteen jotta väristä tulee keltainen eikä vihreä). Kukkia oli vajaa kilo ja laitoin vielä joukkoon viime talven aikaan keräämiäni sipulinkuoria. Kaadoin päälle vettä ja annoin liemen muhia kannen alla pari päivää. Sen jälkeen keitin lientä runsaan tunnin (pietaryrtin haju on aika voimakas eli jos on mahdollista, kannattaa keittää ulkona). Värjäsin kaksi vyyhtiä lankaa, joista toinen oli luonnonvalkoista ja toinen harmaata. Valkoisesta tuli kaunis vaaleahko keltainen ja harmaasta tuollainen vähän vihertävä. Kuvassa sävyt eivät ole ihan kohdallaan.

Tulevia värjäyksiä varten on vielä odottamassa männynkäpyjä. Kukkapenkissä kukkii parhaillaan kanadanpiisku, joka muiden piiskujen tapaan on värikasvi. Erityisesti odottelen marja-aronian marjojen kypsymistä, kun niistä pitäisi saada marjapuuronpunaisen ja violetin sävyjä. Mitähän tällainen kuiva ja helteinen kesä tekee kasvien väriaineille? Onko väriaineita niissä enemmän vai vähemmän? Samalla tulee mietittyä sitäkin, että kohta kesä alkaa kääntyä syksyä kohti ja että nyt pitäisi värjätä (tai kuivata värjäyskasveja) kun luonnossa on vielä tarjontaa. Harmi vaan, että minun työssäni elokuu on yksi vuoden kiireisimmistä kuukausista ja työ haittaa näin ollen vakavasti myös kasvivärjäysharrastusta.

1 kommentti:

Maaru kirjoitti...

Sienet! Sienet ovat syksyn väripankki, jonka varantoa kannattaa kuivata/pakastaa/jättää ulos mätänemään. Ainakin veri(heltta)seitikki, suomuorakas, samettijalka ja tatit ovat keräämisen arvoisia. Sävyt ovat syvät ja pysyvät.