Innostuin vuosien tauon jälkeen lankojen kasvivärjäyksestä, viimeisenä kimmokkeena taisi olla Mielityn värjäyskokeilut. Lainasin kirjastosta pari värjäyskirjaa ja lueskelin nettisivujakin. Olen värjännyt mm. erilaisilla sienillä villalankaa joskus viime vuosituhannen puolella, joten värjäysprosessin vaiheet eivät olleet enää aivan tuoreena mielessä. Luonnonväreissä minua ihastuttaa erityisesti se, että sävyt sopivat täydellisen hyvin yhteen.
Naapurien ihmetteleviä katseita uhmaten keräsin tänään kotimme vieressä olevalta, toistaiseksi rakentamattomalta puistokaistaleelta saunakukkaa ja pietaryrttiä. Saunakukka kerätään värjäystarkoitukseen ilman kukkia ja pietaryrtistä puolestaan otetaan talteen pelkät keltaiset nappikukat. Pietaryrtin kerääminen oli tästä syystä aika työlästä ja sitä pitää kerätäkin vielä lisää - yllättävän suuri työ kerätä puoli kiloa pietaryrtin kukkia. Puoli kiloa kukkia riittää sadan gramman lankavyyhdin värjäämiseen; tosin pietaryrtistä keitetyllä väräjäysliemellä voi myös jälkivärjätä. Pakastin kasvit odottamaan myöhempää käyttöä, kun pakastimessa sattuu vielä olemaan tilaa. Kuivaamalla kasvit menisivät paljon pienempään tilaan, mutta kuivausolosuhteet eivät meidän huushollissamme ole parhaat mahdolliset. Sitä paitsi pietaryrtin kukat haisevat ja ovat täynnä pieniä hyönteisiä, joten halusin ne nopeasti pois käsistä.
Saunakukan - kuten muidenkin kasvien, joista käytetään lehdet tai varret - optimaalinen keräysaika värjäystarkoitukseen olisi aikaisemmin kesällä, kun kasvi ei vielä kuki. Tuolloin väriaineita on kasvissa runsaimmillaan. Kirjoissa tosin todettiin, että tämän voi kompensoida keräämällä kasveja enemmän. Itse mietiskelin myös sitä, että onko lämmin ja kuiva kesä vähentänyt kasveista väriaineita vai ovatko ne kenties konsentroituneet kasveihin?
Värjäykseen minulla on jäljellä edellisistä kokeiluista Suupohjan Kehruutehtaan kolmisäikeistä villalankaa sekä valkoisena että vaaleanharmaana. Lisäksi lankaa löytyy varastoistani ruskeana (luonnonväri) ja kasviväreillä värjättynä mm. keltaisen, oranssin ja punaruskean eri sävyinä. Langoista voisi tulla vaikka jotain Saaga-kaarrokeneuleen tapaista.
Ai niin, ensimmäiset Haruha-kämmekkäät ovat peukaloita vaille valmiit. Puikoille pääsivät toiset samalla mallilla. Novita Alpaca osoittautui liian paksuksi, mutta sen sijaan Drops Alpacalla sain oikean neuletiheyden. Ja kuinka ihanaa onkaan alpakkalanka neuloa Nallen jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti