Nalletilkkupeitto

Muutama viikko sitten esittelemäni tilkut on nyt ommeltu peitoksi. Peiton koko on noin 100 x 140 cm. Tilkut ovat tarkoituksella erikokoisia ja muutenkaan peitossa ei ole sellaista symmetriaa kuin tilkkutöissä yleensä on. Peitossa on puuvillavanu ja reunukset on ommeltu pienikukallisesta ruskeasävyisestä kankaasta. Reunuksen sävy ei ole ehkä paras mahdollinen, mutta tavoitteena oli käyttää kaapista löytyviä kankaita. Osa peittotilkuista on vanhoista kauluspaidoista.

Tikkasin peiton koneella tavanomaista ompelulankaa paksummalla tikkauslangalla. Koko kesän (toistaiseksi) paras käsityöjuttu olikin se, että opin käyttämään tilkkutyöpaininjalkaa. Jos monikerroksista tilkkutyötä yrittää tikata tavallisella ompelukoneella, ongelmana on se, että kankaat alkavat poimuttua. Tilkkutyöpaininjalkaa käyttäessä tätä ongelmaa ei ole. Hassua kyllä, tilkkutyöpaininjalka on majaillut kaapissa siitä lähtien, kun sain sen ompelukoneeni mukana kaupanpäällisenä 4 vuotta sitten. Aikaisemmin minulla ei ole ollut riittävää intoa/aikaa/tarvetta tutkia miten se toimii, mutta onneksi kesäloman viimeisinä päivinä vihdoinkin koitti sellainen hetki.


Motivaatiota uuden teknisen vempaimen opetteluun lisäsi myös se, että tällä hetkellä en voi ommella käsin kuin ihan pieniä juttuja, joten tilkkutyön tikkaamisen käsin voi toistaiseksi unohtaa. Sain keväällä oikean käden peukaloon ikävän rasitusvamman, johon olen popsinut pari kuuria tulehduskipulääkettä ja saanut ohjeeksi välttää kaikkea kipua aiheuttavaa. Töissä olen alkanut käyttää hiirtä vasemmalla kädellä ja sain koekäyttöön rullahiiren. Virkkaamista olen välttänyt kokonaan ja neulomistakin vähentänyt, vaikka se ei peukaloa samalla tavalla rasita kuin virkkaus. Nyt pikkuhiljaa alkaa onneksi tuntua siltä, että peukalo alkaa vihdoin parantua. Olen ollut ajoittain aika maassa, kun en osaa edes rentoutua jos en tee käsilläni jotain; on puuha sitten käsityötä, leipomista tai kukkapenkin rapsuttamista.

Mistä tulikin mieleen, että Attic24-blogista löytyy - paitsi mielettömän ihania virkkauksia - myös kertakaikkisen herkullinen Caramel Shortbread -kakkuohje. Kokeilin ohjetta työviikon päätteeksi perjantai-iltana ja tulos oli ihanan äkkimakea ja varmasti ziljoona kaloria sisältävä herkku!

Lahjalle pussi

Olimme viikonloppuna serkkuni häissä. Hääpari toivoi lahjaksi rahaa joko suoraan tilille tai lahjakorttina, mikä on toki käytännöllistä ja helppoakin, mutta lahjan antajan kannalta vähän tylsää. Päätin sitten ommella lahjakortille edes yksilöllisen lahjapussin. Kirpputorilta löytyi alkukesästä pieni pellavapyyhe, jossa oli ihana ristipistokirjonta ja molemmat lyhyet reunat oli päärmätty reikäompeleella. Pyyhe oli kuitenkin valitettavan tahrainen eivätkä kaikki tahrat lähteneet pesemällä, joten siitä tuli hyvää uusiokäyttömateriaalia. Leveä reikäommeltu päärme toimi ihan sellaisenaan nauhakujana. Pussin toiselle puolelle kiinnitin erilliselle kankaanpalalle varsipistoilla kirjaillut hääparin nimet.


Toiselle puolelle kiinnitin pitsiliinasta irrotetun pikkuympyrän, jonka koristelin helmillä ja kirjonnoilla kukkaseksi.


Edellä mainitun kirpputoriostoksen ristipistokirjonnan käytin sukkapussin koristeeksi. Ennen kesäloman alkua ompelin sukkapussit sekä itselleni että perheen pienimmäiselle:

Kirpputorilöytöjä

Viime viikkoina olen tehnyt mukavia löytöjä kirpputoreilta. Erityisesti olen kiinnostunut kaikenlaisista hyväkuntoisista tekstiileistä, joita voi uusiokäyttää. Nenäliinoista ja pikkuliinoista voi askarrella nukkekodin verhoja, liinoja ja mattoja. Tänä kesänä olen etsinyt erityisesti hinta-laatusuhteeltaan kohtuullisia pitsilakanoita ja -tyynyliinoja. Minulla oli tarkoituksena ommella niistä leikkimökkiin uudet verhot, mutta sitten kävikin niin, että kirppisreissulla löytyi valmis pitsikappa, josta sai vielä helpommin leikkimökin verhot.

Vanhoissa kodin tekstiileissä ihmetyttää ja ilahduttaa aina se, kuinka huolella ne on ommeltu kaikkia yksityiskohtia myöten.


Kaunis pikkuliina ja Kesäkukka-sarjan lautanen:


Kesälukemista:


Esikoinen on kiinnostunut kaikista lemmikkieläimistä. Näistä kirjoista on paljon iloa eläinrakkaalle lukutoukalle:


Iso pussillinen legoja:

Leikkimökin uudet asukkaat

Kesälomani aikana olen isompien lasten kanssa käynyt kolmessa lähiseudun lelumuseossa. Ensimmäiseksi vierailimme Suomenlinnan lelumuseossa, jossa on viehättävä kokoelma ja opasvihkosen avulla omatoiminen kävijä saa leluista runsaasti lisätietoa. Museon ohessa on viehättävä kahvila, josta saa hyvää kahvia ja monenlaisia herkkuja.

Porvoossa olevan Nukke- ja lelumuseon kokoelmat ovat hyvin samantyyppiset kuin Suomenlinnassa. Molemmissa museoissa ei tästä syystä välttämättä kannata vierailla - ainakaan lyhyen ajan sisällä. Porvoon museossa plussaa olivat erittäin edulliset pääsyliput, ja lisäksi lipunmyyjäsetä osasi vastata kaikkiin kysymyksiin ja jutusteli mukavia lasten kanssa.

Kuluneella viikolla tein vielä esikoiseni kanssa retken naapurikaupunkiin Espooseen WeeGee-taloon. Itselläni pääkohteena oli EMMA ja sen nykytaiteen kokoelmat; tyttärelläni taas lelumuseon Barbie-juhlanäyttely. Siinä sivussa kävimme myös Helinä Rautavaaran museossa ja vilkaisimme myös Kellomuseoon, kun kaikkiin pääsee samalla pääsylipulla. Espoon lelumuseo Leikkilinna osoittautui mukavaksi paikaksi. Vitriineistä saattoi bongata myös itselleni tutuimpien 1970- ja 1980-lukujen leluja. Barbit olivat monipuolisesti esillä ja siellä oli myös leikkipiste, jossa sai vaihtaa barbeille vaatteita ja rakentaa omia nukkeleikkejään. Esillä oli myös oululaisen Matleena Vartiaisen muokkaamia barbeja juhla- ja fantasia-asuissa.

Ehkä parasta - tai ainakin inspiroivinta - koko museossa kuitenkin olivat keppihevoset, joita espoolaistytöt olivat viime vuosikymmenellä itse tehneet vanhoista sukista ja joilla oli leikitty tallileikkiä ja ratsastuskilpailuja. Kotiin päästyämme leikkimökkiä alettiin suurella innolla muuttaa talliksi ja kaapista etsittiin sopivankokoista ja -väristä sukkaparia hevosta varten. Harjanvarret käytiin hakemassa eilen kaupasta ja kuvassa näkyvät uljaat ratsut pääsivät muuttamaan leikkimökkiin (nykyisin tunnetaan paremmin nimellä Mansikkatalli).

Lomakäsityö

Kesälomalla käsitöiden tekeminen ei ole toistaiseksi kovin paljon innostanut. Sukankudin on kulkenut mukana ja edennyt hitaanpuoleisesti, mutta suurta inspiraatiota tai tekemisen intoa ei ole löytynyt. Minulla on selvästikin jonkin sortin neuleblääh. Ehkä kyse on todellisuuden ja toiveiden välisestä ristiriidasta, josta yritän selvitä. Minulla on kaapit ja laatikot täynnä ihania lankoja, netti ja lehdet pursuavat upeita neuleohjeita ja tosiasia on se, että minä ehdin tikutella lähinnä sukkia ja peittotilkkuja. Vähemmästäkin tulee ahdistus.

Kangasvaraston suhteen ryhdyin jo ns. järeisiin toimenpiteisiin, kun huomasin, että ompelemiseen minulla ei nykyisessä elämäntilanteessa ole juurikaan tilaisuutta. Siivosin keväällä kaapista suuren osan kankaista suureen jätesäkkiin. Jäljelle jäivät vain laatikollinen tilkkutyökankaita ja pari muuta kangasta, joille minulla on olemassa suunnitelma. Samalla lupasin, että tästä lähtien ostan kankaita ainoastaan selkeästi määriteltyyn käyttötarkoitukseen. Jätesäkki odottaa vielä kuljetusta sopivaan lahjoituskohteeseen, jossa olisi käyttöä erilaisille kankaille.

Kaapin siivouksen yhteydessä löytyivät myös keskimmäisen lapsen tilkkupeittoon varalla pitämäni nallekuvioiset kankaat. Keskimmäinen lapsi on ehtinyt kasvaa jo nallevaiheesta ohi, mutta kuopuksen pinnasäky tarvitsee päiväpeitteen. Yhtenä iltana innostuin, kaivoin tilkkutyökankaat kaapista ja leikkasin kankaat samanlevyisiksi mutta korkeudeltaan vaihteleviksi suorakulmioiksi, joita sommittelin keittiön pöydällä yhteen. Koska tilkut ovat erikokoisia, niiden kohdistamisessa ei tarvitse olla tarkkana, ja tarkoituksella valitsin myös kankaat siten, että peittoon tulee vähän epäsäännöllisyyttä.

Tämän peiton ompeleminenkin sujuu nopeasti, kunhan vain saan pienimmältä apulaiseltani hieman ompelurauhaa. Oikein sopiva lomakäsityö siis.