Käsi ja kämmekäs

Salainen ystäväni yllätti taas; eilen oli sininen kirjekuori odottamassa ja sieltä paljastui kuvassa näkyvä käsikortti punottuine rannenauhoineen. Kiitos!

Kuvassa näkyy myös oma käteni esittelemässä kämmekästä, joka on tehty Interweave Knitsin kevätnumeron 2006 Rib-and-Cable Mitts –ohjeella. Lanka on Dropsin Alpacaa ja puikot olivat kolmosen bambupuikot. Kämmekkäät ovat päässeet jo käyttöön ja ovat kovasti ihanat. Neuloessani pelkäsin, että niistä tulee liian pienet, mutta ehei; niistä tulikin vain erittäin hyvin istuvat.

Olen neulonut kaikenlaista pientä, mutta kämmekkäiden lisäksi ei ole mitään uutta ja valmista esiteltävää. Pojan lapaset ovat vailla peukkuja, tyttären sukat ovat vielä vähän kesken ja apupupulta puuttuu puolitoista kättä. Hartiani ovat edelleen aika kipeät ja olen suosiolla yrittänyt olla joko kokonaan neulomatta tai neuloa vain vähän. Neulomisaikaa ovat verottaneet myös syksyn kiireet: olen poiminut puolukoita, leiponut urakalla omenapiirakoita pakastimeen ja tehnyt vähän puutarhahommia. Puutarhahommissa olen koko lailla noviisi, joten enemmän aikaa kuluu pähkäilyyn ja tiedon etsimiseen kuin tekemiseen.

Edit: vähän korjailin tekstejä.

Neulomistauko

Loppuviikon ajan olen ollut lähestulkoon neulomatta, mikä on uskomattoman vaikeaa. Olen tottunut neulomaan lähes aina kun on hetkikin aikaa: aamiaisella, lehtiä lukiessani, televisiota katsellessani, lasten leikkiä seuratessa, bussissa, autossa, erilaisissa odotustilanteissa. Lisäksi minulla on kesken erilaisiin neulomishetkiin sopivia töitä, jotta kaikki neulomisaika tulee käytettyä hyödyksi. Ensimmäisenä neulomiskieltopäivänä minulla oli ihan vieroitusoireita: otin neuleen käteeni ja muistin vasta sitten että tämähän on kielletty juttu enkä osannut keksiä neulomisen tilalle oikein mitään tekemistä.

Miksikö sitten olen neulomistauossa tai jopa -kiellossa? Sairastin lievän flunssan, johon liittyi kamalat lihassäryt ja ilmeisesti siihen ja kroonisesti vähän jumissa oleviin hartioihin liittyen yläselästä toinen puoli meni oikein kunnolla jumiin niin, että syvään hengittäminenkin teki kipeää. Tänään on tuntunut siltä, että lääkkeet vihdoin tepsivät, mutta voihan olla, että ne vain vievät kivun pois.

Ja kuten tällaiseen tilanteeseen kuuluu, olen mielessäni luvannut ja vannonut, että kunhan vain saan tämän kivun pois, alan käydä säännöllisesti kuntosalilla, jumpata kotonakin ja heti huomenaamuna soitan (puolisen vuotta aiottuani) työfysioterapeutin katsomaan työpisteeni ergonomiset olosuhteet neulojan hartioille ja selälle sopivammaksi.

Mitä neuloja sitten tekee, kun ei voi neuloa? Järjestää neulekirjastoaan ja lankavarastoaan, kerii vyyhdellä olevia lankoja keriksi, tekee neulontasuunnitelmia, ompelee nappeja ja päättelee langanpäitä niistä töistä, joista se on jäänyt tekemättä. Ja toivoo kovasti, että jo huomenna voisi taas neuloa.

Apupupu

Ensimmäinen apupupu valmistui viikonloppuna, ja lapset tykästyivät siihen heti; kuvassa pupua hoitamassa kuopus. Esikoinen halusi pupun, jolle voi vaihtaa vaatteet, ja sellainen onkin nyt tekeillä, kun esikoinen on ollut kuumeessa ja siksi vähän allapäin. Kuopuksellekin pitänee tasapuolisuuden vuoksi tehdä omansa. Katselin vähän muitakin pupuohjeita, mutta totesin Apupupu-ohjeen niin selkeäksi ja helpoksi, että neulon samalla mallilla. Kuten monet muutkin, olen muuntanut ohjeen mahdollisimman paljon suljettuna neuleena sukkapuikoilla neulottavaksi niin on vähemmän ommeltavaa ja näperrettävää.

Maanantaina oli syyskauden ensimmäinen neuleklubin tapaaminen. Kyseessä ei ollut varsinainen neulontailta, vaan siellä oli esittelyssä La Alpacan tuotteet. Jokainen osallistuja sai roiman tietopaketin alpakoista ja alpakkakuidun ominaisuuksista ja - mikä parasta - lahjaksi pari kerää alpakkalankaa. Ja toki oli kiva tavata viime talvena tutuksi tulleita neuleklubilaisia.

SNY, nallehaalari ja virkkausta

Sain salaiselta neuleystävältä syksyisen eloonjäämispakkauksen, kiitos! Neljä kappaletta heijastimia (lapset valitsivat heti itselleen mieluisimmat), mansikkateetä (hyvää oli, kokeiltiin jo), hunajaa, suklaata, kurkkupastilleja ja paljon muutakin flunssapäivien varalta. Vielä ei ole yhtään syksyä selvitty ilman flunssaa ja kyllähän lapset takuuvarmasti sairastavat, jos itse onnistuisinkin taudeilta välttymään.

Vihdoinkin voin esitellä nappeja vaille valmiin vauvanhaalarin. Ohje on vuosien takaisesta Novitasta ja muistaakseni alunperin Debbie Blissin mutta käännetty ja sovellettu Suomesta saataville langoille. Lankana haalarissa on Novitan tehtaanmyymälän Wool-pussilankaa ja tummanruskean Woolin onnistuin saamaan Vanillan ystävällisellä avustuksella.



Tämä työ osoitti muuten jälleen kerran, että ainaoikein on yksi haastavimmista neulepinnoista. Siinä näkyy käsialan epätasaisuus paljon pahemmin kuin sileässä oikeassa tai nurjassa.

Neuleohjeiden seuraajana olen enemmänkin visuaalinen kuin hyvän sisälukutaidon omaava. Amerikkalaiset sanalliset pitsineuleohjeet ovat kauhistukseni, ja yleensä saan parhaiten selkoa kaavioista ja kuvista. Mutta toisaalta virkkauskaavioita symboleineen en oikein osaa vielä tulkita - pitäisi ehkä opetella. Etsin tänään kirjoista kukkaa tai vastaavaa pyörylää onnittelukortin tekemistä varten. Malliksi valitsin flaamilaisen kukan ja aloin virkata sekä sanallisen ohjeen että valokuvan perusteella. Virkatessa oli vähän vaikeuksia saada riittävä määrä ketjusilmukkakaaria mahtumaan ympyrään, ja kun pyörylä oli valmis, aloin verrata ohjetta ja valokuvaa ja nehän ovatkin ristiriidassa keskenään... No, onneksi tässä ei tällä kertaa sattunut sen suurempaa vahinkoa - joskus on tullut pähkäiltyä tunti jos toinenkin virheellisen tai puutteellisen ohjeen kanssa.

Uusia kirjoja

Tänään kuopus oli sairaana ja olin kotona häntä hoitamassa. Yleensä lasten sairaspäivät ovat hyviä päiviä käytettäväksi mm. neulomiseen, mutta tänään piti tehdä vähän töitäkin lasten päiväuniaikaaan. Kuopus lisäksi vähän protestoi, kun hänen mielestään kotileikkiin ei kuulu neulominen. Ystäväni vauvalle tulevan nallehaalarin sain kuitenkin melkein valmiiksi, ja puikoille pääsi ensimmäinen apupupu.

Tyttäreni (joka viime viikolla vietti 6-vuotissynttäreitään) oppi tänään virkkaamaan ketjusilmukoita, ja niitä syntyikin useamman metrin verran. Virkkaamista hän on kokeillut useastikin aiemminkin, mutta tänään homma alkoi sujua. Vasenkätinen tyttäreni virkkaa muuten oikealla kädellä - päädyin tähän ihan siitä syystä, että erinäisissä nettikeskusteluissa monet vasenkätiset neulojat ovat kertoneet kätevämmäksi neuloa ja virkata oikeakätisesti maailmassa, jossa ohjeet kirjoitetaan oikeakätisille. Tyttäreni ei sitä paitsi ole ihan puhtaasti vasenkätinen, vaan esimerkiksi leikkaa saksilla oikealla kädellä.

Lupasin itselleni jo aikoja sitten, että kun muutaman kuukauden ajan normaalielämää verottanut työrupeama on ohitse, niin saan palkita itseni kirjaharkinnoilla. Kirjat olen hankkinut, mutta elämän normalisoitumisesta työrintamalla voin toistaiseksi vain haaveilla, kun kaikki muut hommat ovat tietysti kasautuneet tuon yhden suuren projektin takia.


Nicky Epstein Knitting on the Edge on yksi suosikkineulekirjoistani. Olen lainannut sen useampaan otteeseen kirjastosta ja löytänyt siitä ratkaisuja erilaisiin pulmiin, mutta hankinnassa olen viivytellyt ehkä juuri sen takia, että sen on kirjastostakin kohtuullisesti saanut lainaan.

Kyselin taannoin neulontalistalla vinkkiä hyvästä virkkauksen perusoppaasta. Minulle suositeltiin Pauline Turnerin Virkkaajan käsikirjaa. Kirjassa on selkeät ja havainnolliset kuvat ja se etenee työpajoittain virkkauksen perussilmukoista muotoamiseen, kirjo-, koho- ja ympyrävirkkaukseen ja jopa koukkuamiseen. Mitään en ole ehtinyt kirjasta vielä kokeilla, mutta kirja vaikuttaa kaipaamaltani perusteokselta.

Nancy Bushin sukkakirjoja Knitting Vintage Socks ja Knitting on the Road on esitelty useammassakin neuleblogeissa, joten niistä ei sen enempää. Olen jossain määrin addiktoitunut sukkakirjoihin, vaikka olenkin laiskanpuoleinen sukanneuloja.

Kädentaito-messuilla sain Vuorelman osastolta Satakieli-langan värikartan. Olisi pitänyt pyytää samantien Veto-langankin värikartta, koska huomasin, että Vuorelman nettikaupasta pelkästään värikartan tilaaminen tulee kohtuuttoman hintaiseksi. Satakieli-lanka taitaa olla maailmalla paljon suositumpaa kuin täällä meillä mm. Nancy Bushin ohjeiden seurauksena. Esimerkiksi kuvassa näkyvät Canal du Midi -sukat Knitting on the Road -kirjasta on tehty Satakieli-langasta.