Olen viime päivinä pohtinut kiirettä ja ajankäyttöä - niin omaani kuin muidenkin. Olen korviani myöten kyllästynyt siihen, että kaikki valittavat kiireitään ja käyttävät kiireitään tekosyynä sille, etteivät hoida töitään tai pidä lupauksiaan. Yksi ihminen aloittaa kaikki (yksityiselämän) sähköpostinsa selittämällä, kuinka kiireinen hän on mutta että hän yrittää kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin... Tosi kivaa.
Minulta kysytään usein, kuinka ihmeessä minulla on aikaa neuloa. Tässä kysymyksessä on joskus aitoa ihmettelyä tai sitten jotain muuta. Varmasti löytyy myös ihmisiä, joiden mielestä ajan voisi käyttää paremminkin kuin käsitöiden tekemiseen. Aikaisemmin minulle jopa ystävällisesti suositeltiin, että pienten lasten äidin kannattaa käyttää vapaa-aikansa johonkin muuhun kuin neulomiseen.
Viime keväänä kampaajalla ollessani lueskelin jotain naistenlehteä, ja sieltä osui silmiin kirjavinkki ajankäytön hallintaan. Kyseinen opus on Juhani Jääskeläisen Aikaa enemmän - kiirettä vähemmän, josta olen löytänyt monta hyvää ajatusta. Lisäksi minulla on nyt hyvä vastaus kysyjille:
"Meillä on aina aikaa sille, mitä pidämme tarpeeksi tärkeänä."
Neulominen on minun harrastukseni, ja toki minulla on siihen aikaa. Kyse on myös käytettävissä olevan ajan jakamisesta eri kohteisiin. Minä olen aina jättänyt kotityöt ruoanlaittoa lukuun ottamatta vähemmälle huomiolle ja panostukselle ja vaikkapa neulonut, ommellut tai lukenut.
Toinen kirjasta napattu ajatus on Parkinsonin periaate: "Tehtävään menee aina sille varattu aika." Toisin sanottuna deadlinet ja kaikenlaiset ajankäytön rajoitteet tehostavat ajankäyttöä. Tein itse jonkun aikaa 80-prosenttista työaikaa ja tein ihan samat työt kuin nytkin mutta lyhyemmässä työajassa. Todennäköisesti saan lasten päiväkotipäivän rajoittamassa kahdeksan tunnin työpäivässäni aikaan saman kuin työkaverini, jotka istuvat joka päivä töissä pari tuntia pidempään kuin minä. Tai joululahjasukkien tekemiseen voi mennä kaksi kuukautta, jos ne aloittaa nyt, tai viikko, jos ne aloittaa viikon ennen joulua.
Ehkä jo arvasittekin, että yritän tällä vuodatuksella vain selittää viime aikojen vähäisiä tuotoksiani ajankäytön kohdistamisella tärkeämpiin asioihin kuin neulomiseen. Parit sukat ja lapaset olen saanut aikaiseksi ja lisäksi olen vähän tuunannut, mutta niistä enemmän, kunhan saan otettua kuvia päivänvalossa.
1 kommentti:
No juu, eiköhän meillä kaikilla ole aikoja kun töitä valmistuu enemmän ja toisinaan vähemmän. Elämä pitää kiireisenä, vaikka itse ainakin haaveilin kesällä että syysiltoisin käpertyisin sohvalle neulomaan. Höpöhöpö, nyt on vaan oltu ja nautittu elämästä.
Lähetä kommentti