Vauvantossut ja kukkapipo

Vaaleanpunainen kausi jatkuu. Kuva on huono, mutta parempaakaan ei saa, kun tossut on jo annettu saajalleen. Vauvantossujen tekeminen on aina aikamoista näpertämistä - miten noin pieneen työhön mahtuukin aina useampi sauma ja lankojen päättelyä.


Ohje: Suuri Käsityölehti 4/2003
Lanka: Sandnes Lanett ja Marks&Kattens Karusel
Puikot 2,5

Vielä vähän kesken on pipo Domino Knitting -kirjan ohjeella. Lanka on Vuorelman Vetoa, joka on sukkalangaksi yllättävän pehmeää. Koostumus on 85 % villaa, 15 % polyamidia, ja jopa herkkäihoinen tytär oli sitä mieltä, että lanka ei kutita. Langan värikartta on hyvä ja mikä parasta, Vetoa löytyy ihan koko värikartan laajuudessa työpaikkani lähilankakaupasta Sypressistä.



Dominoneulonnassa on jotain addiktoivaa. Työ etenee neliö kerrallaan kuin itsekseen. Pipo on aloitettu neulomalla ensiksi alareunan violetit neliöt, sitten ne on yhdistetty toisiinsa poimimalla silmukat aina kahden neliön reunoista vaaleanpunaisella langalla. Viimeiseksi neulotaan alareunaan kolmiot, joiden silmukat jäävät odottamaan ja joilla neulotaan sitten reunus. Yllättäen langanpäitäkään ei jää kohtuuttomasti pääteltäväksi, jos niitä muistaa päätellä neuloen työn edetessä.




Minulla on olohuoneen nurkassa laatikollinen sukkalankoja. Laatikon kansi menee nipin napin kiinni, joten olen aloittanut määrätietoisen sukkalankojen kuluttamisen. Sukkia valmistuukin tasaiseen tahtiin, sillä työmatkakutimena sukka tai lapanen on kaikkein helpoin. Kuvassa olevaa sukkaan tein tiimalasikantapään, joka ei vielä suju täysin ilman ohjeen katsomista, mutta muutoin sukan neulominen on sopivaa ns. aivotonta neulomista bussimatkailijalle.