Sunnuntai-iltaa

Viime viikolla marttayhdistyksemme oli kutsuttu naapurilähiön vähän iäkkäämpien marttojen vieraaksi. Minulla oli tietty sukankudin mukana (vastoin yleistä uskomusta marttailloissa ei yleensä neulota) ja sain valmiiksi kuvassa näkyvän sinisävyisen sukkaparin illan aikana. Itseraidoittuva sukkalanka herätti valtaisaa ihmetystä ja sain kerran toisensa jälkeen esitellä lankaa ja siitä syntyvää neulepintaa. Monet kyselivät mistä lankaa saa ja onko Novitalla vastaavaa lankaa tarjolla. Niinhän se vain on, että valtaosalle potentiaalisista suomalaisista neulojista Novita on se ainoa oikea.

Molemman sukkaparin lanka on muistaakseni Regiaa. Molemmista langoista olen neulonut aiemmin lapsille sukat ja nyt tuli osoitettua sekin, että yhdestä kerästä Regian sukkalankaa tulee yksi lasten sukkapari eli aika riittoisaa lankaa se on. Nämä sukkaparit menevät lasten serkuille - toivottavasti ovat oikean kokoiset.

Ja pitää vähän hehkuttaakin, että nyt minä sitten osaan tehdä tiimalasikantapään ilman ohjetta. Työmatkaneuleena on taas sukat - tällä kertaa sydänpitsisukkat aikuisen kokoa ja lankana Vuorelman Veto.

Sain luotua silmukat ja neulottua muutaman kerroksen joustinta palmikkoneuleesta, jonka neulomista olen suunnitellut kohta vuoden päivät. Ohje on vuoden takaisesta Vogue Knittingistä. Lanka on merinovillaa, jota ostin vuosi sitten Kädentaitomessuilta.



Joulukorttiaskartelukin on jo täydessä vauhdissa (eläköön kuviolävistimet - lapset osallistuvat vielä tavallista suuremmalla innolla askarteluun). Lisäksi tein saksalaisen askartelulehden ohjeella salaisen neuleystävän viimeiseen pakettiin laitettavaksi joulutervehdyksen, jonka voi laittaa tähän näkyville, koska tämän viimeisen paketin jälkeen en ole enää salainen neuleystävä.