Melkein stressitöntä jouluvalmistelua

Tänä vuonna minulla oli tarkoituksena selvitä joulusta mahdollisimman vähällä stressillä ja toistaiseksi olen siinä kohtuullisesti onnistunut. Nukkekotiprojektin kanssa menee varmaan aika tiukille, mutta viime kädessä siinä on kyse mieheni stressistä (joka voi tosin aiheuttaa minullekin stressiä), mutta muutoin lahjat on pääosin valmiina tai sellaisessa vaiheessa, että tiedän niiden valmistuvan ilman suuria ongelmia.

Joulua vietämme tänä vuonna tavanomaisesta poiketen siten, että lähdemme joulua edeltäväksi viikoksi etelän aurinkoon ja palaamme kotiin myöhään jouluaattoiltana. Tuttavapiirin joulupuritaaneja tämä ratkaisu hirvittää, mutta meidän perheellemme tämä sopii loistavasti. Lapset saavat lahjat joulupäivänä, ja erityisesti 6-vuotias esikoinen on innoissaan lähdössä katsomaan, miten joulua valmistellaan Kanarian saarilla. Ja koko perhe odottaa innolla aurinkoa ja lämpöä tämän harmaan ja sateisen kaamoskauden vastapainoksi.

Perinteisiä jouluruokia emme aio sattunnesta syystä kokkailla, mutta viimeisen viikon aikana olen leiponut niitä joululeivonnaisia, jotka tuovat minulle joulun: kuivatuilla hedelmillä ja mantelimassalla höystettyä pullaa, Hildegard Bingeniläisen pikkuleipiä, hedelmäkakkua ja piparkakkuja. Lasten kanssa kokosin ja koristelin eilen piparkakkutalon. Leipominen on minulle kuitenkin ensi sijassa mukavaa puuhaa. Kun on oikein huono työpäivä tai muuten vain ahdistaa, leivon sämpylöitä tai pullaa. Käsillä tekeminen vie ajatukset toisaalle, ja onnistunut lopputulos tuo hyvän mielen. Sama vaikutus on toki neulomisella tai muilla käsitöillä, mutta niissä prosessi on monesti hitaampi.

Pienestä stressistä kertoo kuitenkin se, että näin unta, jota tyypillisesti näen stressitilanteissa. Unessa olen lähdössä matkalle lentokoneella, ja unessa tavarat ovat pakkaamatta, passit tai matkaliput kadoksissa ja aikataulu sellainen, että koneeseen on mahdoton ehtiä. Pari yötä sitten näin tästä unesta uuden version, jossa olin lähdössä pitkälle ulkomaanmatkalle ja lentokentällä tajusin, että en olekaan pakannut yhtään neulomusta mukaan. Yritin etsiä epätoivoisesti lankaa lentokentän myymälöistä, vaikka olisi pitänyt mennä jo lähtöportille.

Koska arjen ovat täyttäneet muut askareet, valmistuneita töitä ei ole kovin paljon esiteltäväksi. Fritids-lapaset esittelen sitten kaikki kerralla; niistä puuttuu vielä kaksi paria. Sen sijaan kollegani sukat valmistuivat ja nyt täytyy ainoastaan toivoa, että ne eivät ole liian isot (tai laittaa mukaan optio sukan pienentämiseen).


Father and Son Socks, Interweave Knits, Fall 2006
Lanka: OnLine Supersocke, noin 90 g
Sukkapuikot 2,5