Olen helmikuun aikana tehnyt toistaiseksi yhdet kirjoneulelapaset ja kahdet sukat. Yhdet kirjoneulelapaset ovat puoliksi valmiit, ja palmikkovillatakkini etenee vähän kerrassaan. Töissä on ollut taas aika kiire, iltaisin kaikenlaista menoa ja viikonloppuisin olen yrittänyt ulkoilla ja nauttia kunnon talvikeleistä. Minä olen aikamoinen vilukissa ja vaatii aina henkisiä ponnisteluita, että pääsen ulos, mutta tykkään sekä luistella että hiihtää. Ja ulkoilun jälkeen onkin taas mukava käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan.
Kirjoneuleita olen tehnyt aika vähän, mutta nyt on siis puikoilla jo toiset kirjoneulelapaset. Teen siksi kirjoneuletta, koska lapasista tulee siten lämpimämmät. Toinen vaihtoehto olisi vanutetut tumput, mutta tällä kertaa halusin tehdä ohuemmat mutta lämpimät ja pienelle lapselle käytännöllisemmät lapaset. Ensimmäisistä lapasista tuli saajalleen aivan liian pienet, minkä huomasin jo neuloessani, mutta en viitsinyt ruveta purkamaan, kun ajattelin, että kyllä ne jollekin sopivat. Lapaset päätyivätkin työkaverini tyttärelle. Nyt tekeillä olevia lapasia olen sovittanut omien lasten käsiin tiuhaan tahtiin; lapasten saaja on kooltaan jotain omien lasten väliltä.
Molemmat sukkaparit tein mainiolla Ullan kärjestä aloitettavien sukkien ohjeella. Olen huomannut, että monesti olen uusien tekniikoiden, lankojen yms. suhteen vähän hitaasti lämpiävä. Niin kävi tämän sukkaohjeenkin kanssa, mutta nyt oli tarve kokeilla kärjestä aloittamista, kun en ollut varma langan riittävyydestä. Mustissa sukissa on lankana Vuorelman Veto, valkoisissa Nalle ja toinen raitalanka lienee myös Vetoa. Molemmissa kolmosen puikot ja 52 silmukkaa, ja langan menekki noin 70 g. Kantapään aloituskohtaa piti vähän mittailla (koon 38 sukassa pituus kärjestä 17 cm kantapään aloituskohtaan), mutta muutoin loistava tapa tehdä sukat, jos on epävarma langan riittävyydestä tai oikeasta silmukkamäärästä. Mustat sukat menivät synttärilahjaksi työkaverilleni, ja valkoiset tulivat omaan käyttöön kotisukiksi. Kylmänä vuodenaikana tassuttelen kotona aina villasukissa ja yölläkään en tarkene ilman villasukkia. Valkoisissa sukissa näkyy ihan liikaa käsialan epätasaisuus; osaksi vika on varmasti neulojassa mutta lankakin tuntui epätasaiselta ja vähän karhealta.
Valkoiset sukat sinisine raitoineen on myös ensimmäinen valmistunut Project Spectrum -työni.
1 kommentti:
Hienoja sukkia molemmat. Eikä kyllä näy ainakaan tänne asti mitään epätasaista neulepintaan. Minä kiinnitin huomioni kauniisiin kantapäihin.
Lähetä kommentti