Mustikkaa, mustikkaa

Sää oli viikonloppuna pääkaupunkiseudulla paljon parempi kuin mitä sääennusteet lupasivat. Lauantaina ei satanut lainkaan ja tänäänkin tuli vain pari pientä kuuroa iltapäivällä. Onneksi lähdimme sääennusteista huolimatta aamupäivällä mustikkaan.

Minusta on ikävää lähteä yksin metsään, joten yleensä olemme liikkeellä koko perhe. Minä keskityn marjojen poimimiseen, kun taas mies huolehtii enemmänkin lapsista. Lapset seikkailevat metsässä ja syövät marjoja minkä ehtivät. Viimeisimmillä metsäretkillä miehelläni on ollut puukko mukana, ja hän on veistänyt lasten hänelle kantamista kepeistä milloin mitäkin. Lisäksi meillä on aina retkillä mukana eväät, koska ainahan metsässä tulee nälkä. Toivoisin, että lapsille jäisi marjareissuista mukavat muistot ja että he pikkuhiljaa oppisivat metsässä liikkumisen taitoja ja ehkä ajan myöt innostuisivat - ilman mitään pakkoa - myös poimimaan marjoja ja sieniä.

Tänään lapset etsivät erityisesti sieniä, joita löytyikin jonkin verran: kantarelleja, orakkaita, kehnäsieniä ja yksi punikkitatti. Haperoita metsässä oli vaikka kuinka, mutta valitettavasti en tunnista haperoita kovinkaan hyvin ja sienikirjaakaan ei ollut tällä kertaa mukana. Mustikkaa löytyi sitäkin ihan kohtalaisesti; pakastimeen päätyi noin seitsemän litraa mustikoita. Sienistä tehtiin makoisa kastike päivälliselle.

Illansuussa kävin vielä keräämässä pietaryrttejä värjäämistä varten. Neulominen jäi tänä viikonloppuna vähemmälle, mutta iltalukemisena olen lueskellut sekä neulekirjoja että -lehtiä. Pari mallitilkkuakin on syntynyt lasten neulepuseroita varten, joita pääsen aloittelemaan sitten kun sää on taas sateisempi. Sääennusteiden mukaan siis aika pian.