Jotain uutta, paljon keskeneräistä

Aloitin eilen uuden neuleen. Ystävälläni on laskettu aika kuukauden kuluttua, ja aloin neuloa vauvalahjaksi haalaria varastoista löytyneestä Woolista Novitassa vuosia sitten olleella nallehaalarin ohjeella. Ohje oli muistaakseni Debbie Blissin alunperin mutta sovellettu jollekin Novitan langalle, joka tiheydeltään vastaa Woolia. Todella helppoa, sillä haalari neulotaan ainaoikeana; tosin nallen korvissa yksityiskohdissa on vähän näpertämistä.

Mistä mahtaa johtua, että on niin paljon mukavampi aloittaa uusi työ kuin jatkaa olemassaolevaa keskeneräistä? En ole todellakaan kovin kurinalainen neuloja, ja uusi lanka ja uusi mallineule tarjoaa aina vähän haastetta ja kokeilemisen ja löytämisen riemua. Sukista ja lapasista jää helposti toinen neulomatta, ellei niille ole välitöntä tarvetta omassa taloudessa tai muualla.

Minulla on jonkinlainen - en osaa arvioida kuinka vakava - keskeneräisten neuleiden ongelma. Pahimmista vuodelta yksi ja kaksi olleista töistä olen päässyt eroon, kiitos mm. Lankahamstereiden, mutta yllättävän monta keskeneräistä työtä lankakoreista löytyy. Tosin mikään näistä ei ole ihan toivoton tapaus, mutta vaaravyöhykkeessä on ainakin Clapotis, aloitettu keväällä 2005 ja neulottu viimeksi elokuussa 2005. Lanka Tusshena ja ongelmana on se, että silkkisekoitelanka ei ehkä parhaiten kyseiseen malliin sovellu. Purkamista yritän kuitenkin välttää, joten jonakin päivänä pitää kaivaa kyseinen tekele kriittisesti tarkasteltavaksi.

Vanhin keskeneräinen työ on neuletakki tyttärelleni Marks&Kattensin puuvillasekoitelangasta. Sen aloitin melko tarkkaan päivälleen kaksi vuotta sitten ja kaivoin lankalaatikon pohjalta viime keväänä. Neuloin etu- ja takakappaleet ja yhden hihan valmiiksi, mutta toisen hihan kanssa törmään usein samaan ongelmaan kuin sukkien ja lapastenkin kanssa. Eli neulominen alkaa tökkiä ja näin ollen toisesta hihasta puuttuu ehkä kolmannes ja vaatisi ehkä pari tuntia neuloa se valmiiksi. Malli on oma ja mitoituksessa oli onneksi alunperin kasvunvaraa, ja neuletakista tulee oikein passeli, jos vain saisin sen tehtyä valmiiksi.

Kesken on myös huhtikuussa aloitettu Kiri. En oikein päässyt sinuiksi mallineuleen kanssa, mutta ohut mohairlanka on mahdotonta purkaa, joten pitäisi ehkä vain kaivaa neule esille, selvittää missä kohdassa kaaviota on menossa ja hammasta purren neuloa huivi valmiiksi. Sitten joskus kun on aikaa.

Kevättalvella Woolista aloittamani kummitytölle tuleva neuletakki on alkuvaiheessaan. Ensin tuli kevät ja sitten kesä, mutta kohta onkin taas syksy ja kummityttäreni äiti saattaisi arvostaa, että luvattu neuletakki valmistuisi suhteellisen pian. Deadlinet auttavat neulomisessakin, vaikkakin yritän välttää urakkaneulomista. Tämän kun on tarkoitus olla rentouttava harrastus muun aikataulutetun elämän vastapainoksi.

Interlocking Balloons -huivi Scarf Stylesta pääsi puikoille viime talvella. Lankana alpakka ja kiehtova mallineule, mutta siellä se vain lojuu lankakorin pohjalla. Tämän neuleen voisin kuvitella ottavani työn alle kohtalaisen pian.

Itselleni on tekeillä ihanasta vaaleanvihreästä Gedifra Tiago -silkkiviskoosilangasta toppi. Työ edistyy, mutta kovin hitaasti, kun lanka tuntuu tahmaavan puikoilla. Kohta on syksy ja haluaisin totta totisesti tuon neuleen valmiiksi ennen sitä, joten sitkeästi yritän pitää tuntumaa pitsineuleeseen ja neuloa kerroksen pari joka ilta.

Tekeillä on myös yhdet lapaset, joita neulon ns. aivottomana neuleena lapsia nukuttaessani, bussimatkoilla tai ruoanlaiton lomassa. Lapasetkaan eivät oikein etene, kun työmatkat fillaroin ja lapset nukahtavat nukuttamatta.

Tällä kertaa en taida kehdata enää kertoa, mitä kaikkea haluaisin neuloa, vaan vetäydyn neulomaan muutaman kerroksen. Ja nähtäväksi jää, kehtaanko edes blogata ennen kuin minulla on jotain valmista esiteltävää.