Tavissukat

Malli: 60 s, perussukka ranskalaisella kantapäällä, koko n. 42
Lanka: Novita Nalle (musta ja valkoinen), Sandnes Smart (oranssi ja keltainen), yhteensä 95 g
Sukkapuikot nro 3

Nämä sukat menivät edellisten sukkien tapaan lahjaksi päiväkotiin. Näihin sukkiin valitsin tarkoituksella vähän paksumman langan, koska käytettävissä oleva neulomisaika huomioon ottaen en viitsinyt ottaa urakaksi neuloa ohuesta langasta pitsineulesukkia kokoa 42. Uskon kuitenkin, että nämä tavissukat ilahduttivat saajaansa kovasti.

Tuntuu vähän hassulta antaa lahjaksi villasukat keskellä kesää, mutta Suomen kesähän on tunnetusti lyhyt ja kesälläkin tarvitaan villasukkia. Työkaverini kertoi käyttävänsä villasukkia ainoastaan kesämökillä, jossa on kylmät lattiat. Itse laitan kumisaappaisiin aina villasukat (ja kumisaappaita käytän lähinnä marja- ja sienimetsässä), koska ne ovat muutoin inhottavan hiostavat. Lisäksi nukun villasukat jalassa ympäri vuoden. Näin kesällä makuuhuoneen ikkuna on auki ja tarkenen juuri ja juuri ilman untuvatäkkiä kunhan on villasukat jalassa.


Puikoilla on jo uudet sukat, mallina tällä kertaa Koiranputkisukat uudesta upeasta Ullasta jossa on paljon kiinnostavia ohjeita. Kuin tilauksesta Ullassa on myös luksussukkalankatesti. Olen nimittäin jo jonkin aikaa pähkäillyt, voiko Amerikan tuliaisina saamastani ihanaisesta Koigu Premium Merino -langasta todellakin neuloa käyttösukat. Testin perusteella taidan kokeilla, vaikka epäilenkin tarmokkaan kävelytapani ja karheiden kantapäitteni kuluttavan

Ylimääräisiä lehtiä ja puikkoja

Nurkkien siivouksessa on edistytty taas pieni askel ja haluaisin hankkiutua eroon joistakin tarpeettomista lehdistä ja puikoista, joten laitan ne myyntiin tätä kautta. Viime vuosikymmeneltä olevat käsityölehdet annan pois ihan ilmaiseksi, jos joku olisi niistä kiinnostunut. Itse totesin lehtiä selatessani, että noissa vanhoissa lehdissä oli kyllä selkeästi parempia ohjeita kuin SK:ssa nykyään, mutta hylly- ja kaappitila ei millään riitä kaikkien vanhojen lehtien säilyttämiseen.

Jos olet kiinnostunut jostain tavarasta, jätä tähän postaukseen kommentti sähköpostiosoitteesi kera.

Pois lahjoitettavat lehdet antaisin mieluiten pois kaikki kerrallaan, mutta jos olet kiinnostunut yksittäisestä numerosta, jätä toki kommenttia siinäkin tapauksessa.

Ostajalle tulevat maksettavaksi myös mahdolliset postikulut.

Lehdet:

Burda 10/2006
Allt om handarbete 11/2006, 4/2008
Yhteishinta 5 euroa

Sandra 3/2004, 1/2006
Verena kevät 2005, syksy 2006, talvi 2006, syksy 2007
Zip Zap Maschen 2/2006 (lasten ja naisten kesäneuleita)
Filati kesä 2006 (saksankielinen)
Yhteishinta 12 euroa

Novita syksy 2005 ja talvi 2005
Hinta 1 euro / kpl

Annetaan ilmaiseksi:

Filati (syksy 2004) italiankielinen

Suuri Käsityölehti:
vuosi 1993: numerot 1, 2 ja 4
vuosi 1994: numerot 6 ja 7
vuosi 1996: numerot 1, 7, 8, 9, 10 ja 11
vuosi 1997: numerot 1, 2, 5, 7 ja 10
vuosi 1998: numerot 3 ja 11
vuosi 1999: numerot 7, 9 ja 10

Puikot:

Pitkät muovipuikot, hinta 1 euro/pari:

koot 2½, 3 (4 paria), 4½, 5, 5½ ja 6 (2 paria)

Pitkät bambupuikot nro 7, hinta 4 euroa
Pitkät puiset puikot 8 ja 10, hinta 4 euroa/pari
Novita-sukkapuikot nro 8, hinta 2 euroa

Hedera-sukat

Perheen isomman pojan päiväkotiryhmän työntekijöistä osa vaihtaa kesän jälkeen toiseen ryhmään. Ryhmän ihanalle avustajalle neuloin peneksi läksiäislahjaksi sukat. Väriksi valittiin lapsen kanssa yhdessä oranssi - aurinkoiselle ihmiselle aurinkoiset sukat. Sopivaa sukkaohjetta etsin pari iltaa, kun halusin jotain kaunista mutta myös nopeasti neulottavaa eikä missään tapauksessa ohjetta jota pitäisi katsoa vähän väliä. Cookie A:n suunnittelemat Hedera-sukat täyttivät nämä kriteerit täydellisesti. Varren ja kantalapun neuloin lyhyemmäksi kuin ohjeessa mutta muutoin seurasin ohjetta, joka on amerikkalaiseen tapaan hyvin perusteellinen.


Malli: Hedera (Knitty)
Lanka: Supersocke, 70 g
Puikot: ruusupuiset sukkapuikot kokoa 2,5

Raidallista

Malli: mukaellen Sandnes Garnin ohjelehden ohjetta (sama ohje ollut myös viime vuonna Modassa)
Lanka: Mandarin Petit, yhteensä vajaat 100 g
Puikot: Addin pyöröt ja ruusupuiset sukkapuikot nro 2,5


Tavoitteena oli neuloa vauvalle puuvillatakki joka on sopivan kokoinen juuri tänä kesänä. Pienensin löytyneestä ohjeesta silmukkamääriä ja vähän senttejäkin ja tästä tulikin aika passeli. Tykkään kovasti ja koska varastosta löytyy samaa lankaa useissä väreissä, tällaisen voisi tehdä toisenkin. Ainoa miinus siitä, että raitaneuleessa on aina liikaa pääteltäviä langanpäitä.

Ompelua opettelemassa

Muistatko vielä kun ensimmäisen kerran ompelit ompelukoneella? Minun ensimmäiset muistoni ompelukoneesta liittyvät mummun poljettavaan Tikkakoski-merkkiseen ompelukoneeseen, jota veljeni kanssa poljimme hulluna. Mummu otti varmuuden vuoksi koneesta neulan pois joten varsinaisista ompeluharjoituksista ei ollut kyse. Sitä en muista, milloin ompelin ensimmäisen kerran ihan oikeasti ompelukoneella. Äitini ompeli jonkin verran mutta hänellä ei ollut oikein aikaa opettaa minua, joten voi olla että ompelukoneeseen tutustuin vasta koulussa. Ala-asteella ollessani taisin olla käsitöissä aika tumpelo eikä ala-asteen opettajakaan ollut kovin innostava. Yläasteelle mennessäni innostuin vaatteiden ompelemisesta ja opin ompelemaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Meille tuli kotiin Suuri Käsityökerho, josta löytyi kaavoja, ja ompelukone oli kotona vapaasti käytettävissä. Pieniä virheitä sattui - esimerkiksi vaatteisiin tuli ylimääräistä väljyyttä kun lisäsin saumanvarat keskietu- ja keskitakakappaleille myös silloin kun ne leikattiin taitteelta.

Esikoinen oli kesäkuun toisella viikolla Helskyn kesäkurssilla, jossa valmistettiin nukke ja nukelle vaatteet. Siellä lapset saivat kokeilla myös ompelukoneella ompelemista, vaikka suurin osa ompelemisesta tehtiinkin käsin. Esikoinen on nyt ommellut kotonakin ompelukoneella pieniä juttuja ja huomasin, että olin ihan turhaan arkaillut opastaa häntä käyttämään ompelukonetta. Suoran sauman ompeleminen sujuu ihan hyvin ja harjoittelemallahan taidot karttuvat.



Alkuviikon sadepäivinä esikoinen alkoi suunnitella kassia, johon hän voisi pakata mm. nukkekodin asukkaat. Valkoiseen lakanakankaaseen syntyi kangastusseilla kuva nukketalosta ja nukkekodin asukkaista piknikillä. Ompelu tehtiin äidin ja tyttären yhteistyönä ja kassista tuli meistä molemmista tosi hieno.

Ihan pihalla

Suuret kiitokset vauvaonnitteluista! Neulomishetket ovat vauvan syntymän jälkeen olleet vähissä, ja tässä blogissa esiteltäneenkin neuleita ja muita valmistuneita - tai edes tekeillä olevia - käsitöitä lähitulevaisuudessa harvakseltaan. Olen muutenkin pohtinut blogin pitämisen syvempää tarkoitusta ja ehkä pikkuhiljaa laajennan myös täällä blogissa näkökulmaa kattamaan muitakin mielenkiinnon kohteitani kuin käsityöt.

Yksi kiinnostuksen kohteistani on puutarhat. Matkoilla tykkään käydä kasvitieteellisissä ja muissa puutarhoissa ja pääkaupunkiseudulta löytyy myös monia hienoja puistoja ja puutarhoja. Esimerkiksi Haagan rodopuisto on näkemisen arvoinen paikka näin alkukesästä. Viikko sitten rodojen kukinta oli parhaimmillaan; kohta lienee ohi tältä kesältä.

Kun muutimme kerrostalosta rivitaloon kolmisen vuotta sitten, melkein parasta oli se, että saimme oman pihan. Meillä on pieni etu- ja takapiha ja vähän isompi päätypiha ja vuosi vuodelta pihamme alkaa näyttää enemmän puutarhalta. Koko asuinalue on rakennettu pellolle ja kestää toki aikansa, että puut ja pensaat kasvavat sellaisiksi, että alue ei näytä entiseltä peltoaukealta. Johtuen isojen puiden ja pensaiden puuttumisesta pihamme on toistaiseksi sekä paahteinen että tuulinen, mikä jossakin määrin rajoittaa kasvivalintoja.



Hyötykasvimaata pihalle ei mahdu. Joskus se harmittaa, mutta elämän reaaliteetit tunnustaen se on ehkä vain hyvä asia. Pari kesää harrastin palstaviljelyä, mutta kyseessä ei ollut lainkaan rentouttava harrastus. Isommat lapset olivat vielä niin pieniä, että juoksivat ympäri palsta-aluetta tallaamassa kasvustoja, ja loppujen lopuksi palstalla kukoistivat vain rikkaruohot.

Mausteyrttien suhteen olemme kesäaikaan kuitenkin lähestulkoon omavaraisia. Yrttejä kasvaa perennapenkin reunassa ja ruukuissa. Leikkimökin seinustalla rehottaa mansikka ja sen viereen kylvettiin sokerihernettä.

Pihan kulmauksessa kasvavan tuohituomen alle olen pikkuhiljaa istuttanut erilaisia maanpeitekasveja ja sipulikukkia. Viime syksynä maahan pistetyistä sipuleista myöhäisin avasi kukkansa vasta kesäkuun puolella. Tunnistaako joku, mikä tämä vaaleanpunainen kellokukkainen kasvi mahtaa olla? Väri on ihastuttava hento vaaleanpunainen joka sointuu upeasti lemmikkien vaaleansiniseen.

Vaakku

Täytyy vielä esitellä toukokuun tärkein "tuotos":


Toukokuun toiseksi viimeisenä päivänä perheeseemme syntyi kymmenen pisteen poikavauva (4114 g ja 52 cm). Vauva on ihana ja ihmeellinen ja tätä suurempaa onnea on vaikea kuvitella.

Neiti Vihreä

Project Spectrumissa huhti-toukokuun värejä olivat vihreä, ruskea ja metallivärit. Toukokuussa valmistuneet ompelukset sopivat hyvin teemaan. Eurokankaan palalaarista löytyi ihanaa vihreää pellavakangasta, josta ompelin tyttärelle kesämekon ja housut Ottobre-lehden kaavoilla. Kangasta jäi vielä sen kokoinen pala, että siitä syntyy kesäkassi tai jotain muuta pientä.



Susanna on tahollaan ihmetellyt Ottobre Design -lehden kaavojen mitoitusta. Itse olen vuosien varrella havainnut, että mitoitus on reilu ja sopii isokokoiselle lapselle. Sirorakenteiselle pojalleni valitsen aina pienemmän koon ja lisään tarvittaessa lahkeisiin ja hihoihin pituutta. Tyttärelleni mitoitus on aikaisemmin ollut suhteellisen hyvä, mutta tällä kertaa kävi niin, että mekkoon tuli valittua pykälää liian iso koko. Otin sivusaumoista sisään sen verran kuin pystyin, mutta siitä huolimatta mekko on vähän liian väljä. No, toisaalta väljä pellavavaate on kesähelteillä miellyttävä päällä, joten ehkä mekollekin löytyy käyttöä.

Mekon miehustaan on ompelukoneella kirjailtu perhonen:


Housut ovat todelliset pikahousut: ei taskuja ja vyötärö kiristyy molemmille sivuille solmittavilla nauhoilla. Tarkoituksena oli tehdä jotain kirjailua tai aplikointia lahkeeseen, mutta suunnitelmilleni sanottiin kiitos ei. Vihreät kangaskengät ovat muuten täsmälleen samaa sävyä kuin mekko ja housut. Tyttäreni mielestä maailman ihanimmat kengät :-)



Project Spectrumin kesä-heinäkuun värit ovat harmaa, valkoinen ja keltainen. Näistä mikään ei ole minun eikä perheeni suosikkivärejä, joten en lupaa saada paljon aikaiseksi tällä teemalla :-)

Virkattu vauvanpeitto

Lanka: Mandarin Petit ja jotain muutakin puuvillaa, yhteensä 430 g
Virkkuukoukku 2,5

Vauvanpeitto tuli valmiiksi kuluneella viikolla. Kuten jo aikaisemmin totesin, virkkaan hitaanpuoleisesti ja tämä peitto - kooltaan noin 70 x 90 cm - oli ihan riittävä projekti minulle. Niin ihana kuin virkattu parisängyn peitto olisi, niin minusta ei tässä elämässä taida olla sellaisen virkkaajaksi. Mutta tähän vauvanpeittoon olen oikein tyytyväinen; värit ovat reippaat eivätkä tippaakaan vauvanpastelliset. Mandarin Petit -lanka on yksi suosikkilangoistani vaikka onkin ohuenpuoleista ja siitä johtuen valmista ei tule kovin nopeasti. Lastenneuleisiin kuitenkin loistava lanka, kun kestää 60 asteen konepesunkin.

Äitiyslomatunnelmia

Olen ollut äitiyslomalla kohta kolme viikkoa ja aika on kulunut kuin siivillä. Olen järjestellyt kotona kaappeja ja tehnyt tarpeellisia sisustusjärjestelyjä, jotta vauvansängylle ja muille vauvantarvikkeille löytyy paikka. Lastenvaatteita on viety kassikaupalla kierrätykseen ja kirjahyllyissä on tehty perusteellinen inventaario. Käsityökirjat ja -lehdet joutuivat muuttamaan alakertaan vauvanvaatteiden tieltä ja sen seurauksena alakerran kirjahylly piti järjestää uudelleen, jotta sinne mahtuisi lisää kirjoja ja lehtikoteloita. Pari kassillista kirjoja odottaa kirpparille kiikuttamista ja ainakin käsityölehtiä - kenties muutakin käsityötarviketta - ajattelin laittaa myyntiin taikka kiertoon blogin kautta tässä lähipäivinä.

Käsityöjutut ovat yllättäen jääneet aika vähälle, vaikka kuvittelin, että äitiyslomalla ollessani katselisin hömppäelokuvia ja neuloisin päivät pitkät. Päivittäinen neulominen saattaa olla jopa vähentynyt, koska töissä käydessäni neuloin sentään bussimatkoilla mennen tullen. Kaikkea muuta tekemistä tuntuu näin keväällä olevan niin paljon - pienestä pihastammekin löytyy monenlaista näpertämistä ja lisäksi olen puutarhurina niin aloittelija, että minulla menee ihan valtavasti aikaa pelkästään suunnitteluun ja tiedon hakemiseen eri kasveista, oikeasta tavasta istuttaa yms. Pihamme on pieni, joten puutarhan hoito on varsinaista pipertämistä: istutan pensaiden alle maanpeittokasveja ja pihaa osittain reunustavaan puurakenteiseen aitaan lisää köynnöksiä ja suunnittelen kesäkukka- ja yrtti-istutuksia.

Lapsille olen vähän ommellut kesävaatetta ja lisää on tulossa, kunhan on taas aikaa istahtaa ompelukoneen ääreen. Uusimman Ottobren kaavoilla vähän soveltaen tein alekorista löytyneistä ohuista valkoisista kankaista tyttärelleni kesäisen tunikan.


Kaapista löytyneestä pellavasta poika sai puolestaan shortsit. Kaava on hyväksi havaittu peruskaava jostain vanhemmasta Ottobre-lehdestä ja hämähäkkiprintin ohje löytyy uusimmasta Ottobre-lehdestä. Shortseja voisi ommella lisääkin. Ilman mitään koristeluita perusshortsit syntyvät hetkessä, mutta toisaalta noita printtejä ja applikointeja on niin kiva väkertää niitäkin.

Saatua ja annettua

Viime viikolla töissä oli aamukahvilla keskustelua kaappien siivoamisesta ja turhan tavaran kierrättämisestä. Osastosihteerimme kysäisi, haluaisinko minä marttana ja käsityöihmisenä :-) pinon hänen edesmenneen äitinsä käsityölehtiä. Minä vastasin tottakai ja seuraavana päivänä työhuoneessani odotti oikea aarrekassi. Saamani käsityölehdet ja ohjekansiot ovat enimmäkseen 1950- ja 1960-luvulta, joukossa oli ranskalaisiakin lehtiä ja monta kirjaa, mm. Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia ja Viivi Merisalon Nauhoja. Olen vieläkin ihan onnessani noista kirjoista ja lehdistä ja kiittelin työkaveriani moneen kertaan.


Tyttären parhaalla kaverilla oli synttärit viikonloppuna ja tänäkään vuonna hän ei välttynyt osittain itsetehdyltä lahjalta. Nuken poncho on tehty niistä pikkukeristä, joita edellisen postauksen sukista jäi jäljelle. Eivätkä ne loppuneet vieläkään; osaakin olla riittoisia keränloppuja. Kassi on vuoritettu peruskassi, johon koiran kuva on askarreltu käyttäen apuna kaksipuoleisia liimakankaita. Innoituksen sain viikontakaisesta Strömsöstä, vaikka päädyinkin vähän erilaisen toteutukseen kuin ohjelmassa.

Pitkästä aikaa

Huhtikuu on mennä vilistänyt enkä osaa edes sanoa, mihin aika oikein on kulunut. Ensi viikolla olenkin sitten jo äitiyslomalla. Lapsetkin osaavat jo odottaa sitä, että ei tarvitse mennä joka päivä päiväkotiin tai koulun jälkeen iltapäiväkerhoon.

Olen neulonut aika paljon, mutta tuotokset ovat olleet sellaista pientä ja tavallista. Lapsille neuloin molemmille käsineet puuvillaisesta sukkalangasta. Poika sai vihreät lapaset ja tytär toiveensa mukaisesti sormikkaat. Enpä ole tainnut neuloa sormikkaita sitten lukioaikojen, mutta Käspaikan loistavilla ohjeilla sormikkaat syntyivät helposti.




Neuloin tyttärelle uuteen kevättakkiin sointuvan pipon. Malli on tuttu suosikki viime kesältä eli Kiritys. Poikkesin ohjeesta sen verran, että neuloin puoli mallikertaa lisää ennen kavennuksia. Mukava ohje edelleenkin. Lanka on Sublimen Soya Cotton DK:ta, jossa on puolet soijaa ja puolet puuvillaa. Unelmanpehmeää lankaa ja värikin on tosi herkullinen.




Ilmoittauduin mukaan huhtikuun ajan meneillään olevaan jämälankaprojektiin, mutta kontribuutioni on tähän asti ollut olematon. Jotenkin tuntuu siltä, että viimeaikaisissa blogimaailman yhteisprojekteissa olen ollut kertakaikkisen surkea alisuoriutuja! Viime viikonlopun järjestöaktiviteeteissa valmistuivat kuitenkin nämä sukat, joiden valkoinen lanka on Novita Nallea ja raitalangat Vuorelman Vetoa ja näin ollen en jää projektissa nollasaldoon. Sukat ovat isohkoa naisten kokoa ja menevät todennäköisesti hyväntekeväisyyteen.

Oranssi pipo

Ihana kevät on saapunut mutta sääennusteiden perusteella pipojakin vielä tarvitaan. Tämä oranssinsävyisistä keränlopuista tehty pipo valmistui aikapäiviä sitten, mutta kuvan sain otettua vasta tällä viikolla. Alunperin tein tätäkin pipoa SPR:n pipokeräykseen, mutta poikani tykästyi pipoon niin, että olkoon sitten pojan käytössä.



Lanka: Sandnes Smart ja Sisu
Puikot nro 3
Silmukoita 112 s

Tämä pipo sopi erinomaisesti Project Spectrumin aloitusvärien maailmaan. Teen myöhemmin koosteen, mitä muuta sain Project Spectrum -teemalla aikaiseksi. Huhti- ja toukokuun värit ovat vihreä, ruskea ja metallivärit, jotka ovat - ehkä tuota viimeistä lukuunottamatta - lähempänä omaa värimaailmaani.

Hernepussi

Pojalle nousi eilisiltana korkea kuume ja niinpä olen ollut tämän päivän kotosalla. Ei oikeastaan ole hirveästi harmittanut, kun ulkona on talven pahin lumimyräkkä. Lapsen kanssa ollaan puuhailtu kaikessa rauhassa sitä mitä potilas on jaksanut ja halunnut ja lapsen nukkuessa olen katsonut telkkarista hömppää ja tehnyt käsitöitä.

Huomenna tapaan pitkästä aikaa äitiyslomalla olevan työkaverini, jonka puolivuotiaalle tytölle ompelin hernepussin. Ajattelin, että on käytännöllistä, jos lelun voi välillä pestäkin, joten varsinainen hernepussi on sisällä ja tuo ulkokuorena oleva kissapussi on tarrakiinnitteinen ja näin ollen helposti irrotettavissa pesuun. Kissa on applikoitu tyttäreni piirtämän kuvan pohjalta.

Mikähän muuten mahtaa olla vikana, kun applikoitu kuvio tahtoo aina vähän aaltoilla? Palttinasidoksisen puuvillakankaan tapauksessa kuprut talttuvat silitysraudalla, mutta miten ihmeessä applikoidaan siististi trikoolle?

Virkattua ja ommeltua

Onpa vierähtänyt aikaa sitten viime postauksen enkä ole edes saanut valmiiksi kuin yhden pipon. Keskeneräiset neuleet ovat edistyneet hitaanpuoleisesti ja uusia töitä en ole niitäkään aloittanut.



Suosikkityöni on tällä hetkellä hieman yllättäen virkattava peitto. Näitä raidallisia peittoja on näkynyt useammassa blogissa. Upeita toteutuksia on mm. Posie gets cozy -blogissa ja Lankataivaassa on tulossa myös hieno peitto. Omasta peitostani tulee huomattavan paljon pienempi, noin 80 cm leveä vauvanpeitto. Olen ehkä maailman hitain virkkaaja; joudun jatkuvasti kiinnittämään huomiota käsialaani, etten virkkaa vahingossa löysempää. Lanka on Mandarin Petitiä ja työhön on tarkoitus käyttää kaikki pienet ja isommat kerät joita varastoistani löytyy.

Peiton tuleva käyttäjän on tarkoitus syntyä kesän kynnyksellä. Raskauteni alkaa olla siinä vaiheessa, että vaatekaapissa on päälle sopivia vaatteita enää rajallinen määrä ja niissä päälle mahtuvissa näytän ihan valaalta. Kaupoista ei tahdo löytyä mitään kohtuuhintaista työvaatteeksi kelpaavaa vaatetta, joten ompelin itselleni hameen.


Hameesta tuli ihan onnistunut siihen nähden, millaista säätämistä ja mokailua ompeleminen oli. Valmiita kaavoja ei tietystikään löytynyt ja siinä vaiheessa kun alkaa soveltamaan kaavasta ja valmiista vaatteesta pitäisi olla erityisen huolellinen ja tarkkaavainen. Minä en ollut ja hameesta tuli muun muassa aavistuksen liian lyhyt. Tästä johtuen huolittelin helman vinokaitaleella, ja jälleen kerran muistan lämmöllä työväenopiston ompeluopettajaa, joka opetti tekemään ja käyttämään vinokaitaletta (ja myös piilovetoketjun ompelemisen).


Vaikka neulomisrintamalla on ollut aika hiljaista, niin uusia neulesuunnitelmia on vaikka kuinka. Ihan ensimmäiseksi haluaisin neuloa tyttärelleni punaisesta puuvillasekoitteesta tunikan. Ohjetta ei ole mutta ideoita kylläkin joten nyt pitäisi vain päästä alkuun. Uudessa Knittyssäkin oli paljon kivoja juttuja mm. Lace Ribbon Scarf ja Laminaria ja Ullassa oli kuin tilauksesta villavaippahousujen ohje. En ole vielä osannut päättää, neulonko kesävauvalle villapöksyjä vastasyntyneen kokoa vaiko vähän isompaa kokoa. Villahan on hengittävää materiaalia ja Suomen kesä voi olla niin kylmä, että villavaatteille on käyttöä joka tapauksessa. Mutta jos on kovin lämmintä, niin villaiset vaippapöksyt saattaisivat näyttää vähän hassuilta. Pitäisiköhän aloittaa neulomalla isommat pöksyt ja sitten ehkä tarvittaessa tekaista pienemmät?

Köh köh edelleen

Meillä jatkuu sairastaminen. Itse olin käytännössä koko viime viikon kotona potemassa flunssaa. Keskiviikkona olin töissä ja kävin lääkärillä ja sain määräyksen olla loppuviikon kotona. Oma oloni alkaa pikkuhiljaa kohentua, mutta kotona ollaan edelleen ainakin huominen päivä, sillä nyt on vuorostaan tytär (taas) kuumeessa. Mies on työmatkalla, joten tällä kertaa ei ole epäilystäkään siitä, kumpi vanhemmista jää sairaan lapsen kanssa kotiin.

Voisi kuvitella, että viikon sairasloma olisi loistavaa aikaa neuloa. Itse asiassa olen neulonut vähemmän kuin normaalisti. Päivisin olen tehnyt jonkin verran töitä ja illat menevät aika intensiivisesti lasten kanssa. Sitten kun lapset saa nukkumaan, on taas kotitöiden vuoro. Meillä on kotona harvinaisen siistiä ja hyvä järjestys, kun ei ole varaa kasvattaa tiski- eikä pyykkivuoria, kun tietää että joutuisin ne kuitenkin itse purkamaan.

Tyttären raidalliset polvisukat Project Spectrumin hengessä tulivat kuitenkin viikolla valmiiksi. Värit ovat aurinkoiset ja raidat yllättävän säännöllisiä. Tein sukista tarkoituksella vähän reilunkokoiset, joten nämä sukat tulevat käyttöön todennäköisesti vasta ensi syksynä/talvena.


Ohje: Kärjestä aloitettu perussukka, 52 s
Lanka: Regian sukkalanka, 75 g
Sukkapuikot nro 2,5

Lasten kanssa olemme askarrelleet muun muassa pääsiäisjuttuja. Tytär on innostunut ja taitava askartelija eikä tarvitse paljonkaan apua vaan tekee ja ideoi itse kuvien ja ohjeiden pohjalta. Poika puolestaan tykkää leikata ja on aika taitava saksien käsittelijä, mutta ei tykkää esimerkiksi ollenkaan liimata ja kulkee askartelussakin omia polkujaan. Näin ollen hänen pääsiäisaskarteluissaan alkoivat pian seikkailla örkit ja ties mitkä otukset. Lasten askartelussa on minusta kuitenkin tärkeintä itse prosessi; se, että lapsi kokee onnistumisen iloa ja saa olla aidosti luova. Ja se, että lapsi haluaa toistekin askarrella! Lopputuotos saa olla lapsen näköinen - minun on vaikea ymmärtää sitä, että lapsi tuo päiväkodista kotiin askartelemansa jutun, josta heti näkee, että päiväkodin tädit ovat auttaneet viimeistelyssä vähän liikaa.

Origamitulppaaneja korteiksi:



Tyttären itse ideoima ja toteuttama pupu:


Jääkaappimagneetteja:


Kukkia silkkipaperista (idea Martha Stewartin sivuilta; Marthan toteutus oli kyllä tuhat kertaa parempi, joten nämä vaativat vielä vähän harjoittelua):

Ene's Scarf

Ohje: Ene's Scarf kirjasta Scarf Style
Lanka: Kamena, 125 g
Puikot nro 4

Mitä tästä nyt sanoisi? Mukava ja nopea malli neuloa - minulle sopii ehdottomasti paremmin näin päin, että ensin luodaan 375 silmukkaa, jotka mallikerta mallikerralta vähenevät. Kun neulominen saattaisi muuten jo alkaa kyllästyttää, jaksaa jatkaa ihan siitä ilosta, että silmukoiden vähenemisen alkaa jo selvästi huomata.

Scarf Style on muuten neulekirjastoni käytetyin kirja siinä mielessä, että sen ohjeista olen toteuttanut hyvän osan ja edelleen siitä löytyy malleja jotka voisin tehdä.

Atsii atsii aivastus

Niinpä siinä sitten kävi, että hiihtolomaviikon päätteeksi sairastuin itsekin flunssaan. Olo on kuin jyrän alle jääneellä ja minua harmittaa ja stressaa sekin, että en pääse huomenna töihin. Lomaviikon aikana tekemättömät työt kun eivät ole itsekseen mihinkäään kadonneet. Muu perhe on flunssan jo sairastanut ja heiltä on onneksi riittänyt kiitettävästi myötätuntoa itsesäälissä rypevälle potilaalle.

Hiihtoloman aikana neuloin itselleni uuden pitsihuivin. Eilen pingotin sen mutta tänäänpä ei valon määrä riittänyt huivin kuvaamiseen, joten huivin esittely sitten joskus tuonnempana. Matkaneuleena minulla oli myös kuvassa näkyvät raitasukat, joita olen hiljakseen tänäänkin neuloskellut. Ajattelin alunperin neulovani sukkiin niin pitkät varret kuin lankaa riittää, mutta taitaa polvipituiset sukat olla riittävän pitkät tyttärelleni ja lankaa jäädä taas kerran pieni nötönen.

Sairastumistakin enemmän harmittaa se, että ihan pelkkää omaa laiskuuttani menin ja pesin pilalle lempparipiponi eli mustasta alpakkalangasta neulotun Odessa-pipon. Heitin sen koneeseen muiden villavaatteiden kanssa kolmenkympin hienopesuun sen kummempia ajattelematta ja koneesta tuli putipuhdas ja hienosti huopunut pipo, joka on ehkä noin puolivuotiaan kokoa. Ja minä kun luulin, että alpakkalanka ei edes kunnolla vanuttuisi...

Harmaa huivi

Malli: Antique Stitch Scarf, Vogue Knitting Spring/Summer 2006
Lanka: Kamena, noin 50 g
Puikot: Addit nro 4

Tämä huiviohje oli pitkään to-do-listalla ennen kuin pääsi puikoille. Mallineule on helppo: se muodostuu pidennetyistä silmukoista, jotka neulotaan ristiin, ja väliin pari kerrosta ainaoikeaa. Lopputulos ei ole ehkä niin ihana kuin ajattelin, mutta ilman muuta tämä huivi pääsee käyttöön.

Taas sukkia

Sukkien neulomisintoa on viime aikoina vähän rajoittanut se, että itsellä, omalla perheellä ja lähipiirillä on jostain kumman syystä aika hyvä villasukkatilanne. Onneksi sukkia voi neuloa myös hyväntekeväisyyteen. Muun muassa martoilla ja Novitalla on meneillään yhteistyöprojekti. Novita on lahjoittanut Seitsemän veljestä -lankaa, josta martat neulovat sukkia lahjoitettavaksi eri tahoille. Minäkin kävin hakemassa pari kerää lahjoituslankaa ja vaaleanpunaiset palmikkosukat Seitsemän veljestä -langasta valmistuivat pikaisesti muutaman kokouksen sivutuotteena.


Selvyyden vuoksi todettakoon, että varsinaisessa leipätyössäni en neulo kokouksissa enkä seminaareissa, vaikka joskus mieli tekisikin. Vapaa-ajan kokouksissa neulon sen sijaan aina. Neulominen auttaa keskittymään ja on joskus myös tarpeen siksi, että maltan pysyä hiljaa. En ollut aikoihin neulonut Seiskaveikka-lankaa. Se on nopeaa neuloa, mutta aika karhealta se kyllä tuntuu yleensä käyttämieni sukkalankojen jälkeen. Palmikkomalli on otettu tammikuun MagKnitsin Evangeline-kämmekäsohjeesta. Vihreät lasten sukat on neulottu Thuja-sukkien mallineuleella Sisu-langasta ja vadelmanpunaiset simppelillä palmikkoneuleella samaten Sisusta.

Uusin innostukseni on pipojen neulominen Pipoapu-keräykseen. Sukkia voi lahjoittaa tuohonkin keräykseen, mutta nyt olen pipoinnostuksen vallassa. Pipoissa kun on sekin hyvä puoli, että niille ei tarvitse neuloa paria.

Olemme hiihtolomaa viettämässä Kuopiossa. Pääkaupunkiseudun talveen (tai talvettomuuteen) tottuneelle perheellemme on suuri ilon ja ihmetyksen aihe, että täällä on lunta ja muutama aste pakkasta. Aamupäivällä kävimme hiihtämässä jäällä ja iltapäivällä kuopus pääsee kokeilemaan uusia luistimiaan. Tytär sairastui suureksi harmikseen flunssaan heti loman alkaessa, mutta tauti tuntuu onneksi lievältä ja taitaa olla jo menossa ohi. Itse taisin lapsena sairastaa aina koulun lomien alkajaiseksi. Hiihtolomista tosin muistelen myös, että sairastaminen ei paljon haitannut, sillä lapsena olin paljon mieluummin sisällä lukemassa kuin ulkona reippailemassa. Olin ja olen aikamoinen vilukissa, mutta ulkoiluvaatteet ovat onneksi kehittyneet (ja talvet lauhtuneet) sitten 1980-luvun.