Vauvantossut ja kukkapipo

Vaaleanpunainen kausi jatkuu. Kuva on huono, mutta parempaakaan ei saa, kun tossut on jo annettu saajalleen. Vauvantossujen tekeminen on aina aikamoista näpertämistä - miten noin pieneen työhön mahtuukin aina useampi sauma ja lankojen päättelyä.


Ohje: Suuri Käsityölehti 4/2003
Lanka: Sandnes Lanett ja Marks&Kattens Karusel
Puikot 2,5

Vielä vähän kesken on pipo Domino Knitting -kirjan ohjeella. Lanka on Vuorelman Vetoa, joka on sukkalangaksi yllättävän pehmeää. Koostumus on 85 % villaa, 15 % polyamidia, ja jopa herkkäihoinen tytär oli sitä mieltä, että lanka ei kutita. Langan värikartta on hyvä ja mikä parasta, Vetoa löytyy ihan koko värikartan laajuudessa työpaikkani lähilankakaupasta Sypressistä.



Dominoneulonnassa on jotain addiktoivaa. Työ etenee neliö kerrallaan kuin itsekseen. Pipo on aloitettu neulomalla ensiksi alareunan violetit neliöt, sitten ne on yhdistetty toisiinsa poimimalla silmukat aina kahden neliön reunoista vaaleanpunaisella langalla. Viimeiseksi neulotaan alareunaan kolmiot, joiden silmukat jäävät odottamaan ja joilla neulotaan sitten reunus. Yllättäen langanpäitäkään ei jää kohtuuttomasti pääteltäväksi, jos niitä muistaa päätellä neuloen työn edetessä.




Minulla on olohuoneen nurkassa laatikollinen sukkalankoja. Laatikon kansi menee nipin napin kiinni, joten olen aloittanut määrätietoisen sukkalankojen kuluttamisen. Sukkia valmistuukin tasaiseen tahtiin, sillä työmatkakutimena sukka tai lapanen on kaikkein helpoin. Kuvassa olevaa sukkaan tein tiimalasikantapään, joka ei vielä suju täysin ilman ohjeen katsomista, mutta muutoin sukan neulominen on sopivaa ns. aivotonta neulomista bussimatkailijalle.

Talvi on tulossa

Sää muuttui viime viikolla selvästi syksyisemmäksi ja olikin korkea aika ahkeroida sukkia ja lapasia valmiiksi. Tytär sai kahdet uudet sukat:


Hapsureunaiset sukat
Lanka: Sandnes Sisu vajaa 50 g ja OnLine Multidream
Sukkapuikot 2,5
Malli perussukka 48 s, vahvistettu kantapää

Sydänpitsisukat
Lanka: Lana Grossa Meilenweit Cotton, vajaa 50 g
Sukkapuikot 2,5
Pitsikuvion malli Neulojan käsikirjasta, muutoin perussukka

Poika sai Regia Nation Color -langasta Saksan (tai KalPan, kuten Kuopiosta kotoisin olevat pojan kummit totesivat) väreillä sukat ja lapaset, mutta niistä en saanut kuvaa, kun pojalla oli tärkeämpää tekemistä kuin olla äidin kuvattavana villasukat jalassa. Ja lapaset ovat sitä paitsi jo pyykkikorissa. Eikä niissä mitään ihmeellistä olekaan paitsi kelta-puna-mustat leveät raidat.


Itselleni tein viikonloppuna Odessa-ohjeella pipon. Susanna kertoi blogissaan, että pipo kapenee tosi nopeasti, joten neuloin mallineuletta noin 16 cm (ohjeessa 14 cm) ennen kuin aloitin kavennukset. Piposta tuli näin hyvän kokoinen - se suojaa riittävästi korvia ja niskaa. Lanka on La Alpacan alpakkalankaa, jota meni vajaa 50 g.

Alunperin olisin halunnut itselleni baskerin ja tekaisinkin sellaisen Modan 2/2005 ohjeella kaksinkertaisesta Drops Alpacasta. Baskerista tuli varsinainen mörvelö ja se sai välittömästi purkutuomion. Vieläkin ihmettelen, miten Modan kuvassa baskeri on niin sievä, kun minun aikaansaannokseni oli kaikkea muuta.

Seuraavaksi pitäisi aloittaa tyttärelle syyskeleihin sopiva kaulaliina, joka suojaa kaulaa ja niskaa mutta ei ole liian lämmin. Lankana aion käyttää samaa puuvillasekoitetta kuin pitsisukissa plus ehkä merinovillaa tai jotain efektilankaa.

"Miten sulla on aikaa neuloa?"

Olen viime päivinä pohtinut kiirettä ja ajankäyttöä - niin omaani kuin muidenkin. Olen korviani myöten kyllästynyt siihen, että kaikki valittavat kiireitään ja käyttävät kiireitään tekosyynä sille, etteivät hoida töitään tai pidä lupauksiaan. Yksi ihminen aloittaa kaikki (yksityiselämän) sähköpostinsa selittämällä, kuinka kiireinen hän on mutta että hän yrittää kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin... Tosi kivaa.

Minulta kysytään usein, kuinka ihmeessä minulla on aikaa neuloa. Tässä kysymyksessä on joskus aitoa ihmettelyä tai sitten jotain muuta. Varmasti löytyy myös ihmisiä, joiden mielestä ajan voisi käyttää paremminkin kuin käsitöiden tekemiseen. Aikaisemmin minulle jopa ystävällisesti suositeltiin, että pienten lasten äidin kannattaa käyttää vapaa-aikansa johonkin muuhun kuin neulomiseen.

Viime keväänä kampaajalla ollessani lueskelin jotain naistenlehteä, ja sieltä osui silmiin kirjavinkki ajankäytön hallintaan. Kyseinen opus on Juhani Jääskeläisen Aikaa enemmän - kiirettä vähemmän, josta olen löytänyt monta hyvää ajatusta. Lisäksi minulla on nyt hyvä vastaus kysyjille:

"Meillä on aina aikaa sille, mitä pidämme tarpeeksi tärkeänä."

Neulominen on minun harrastukseni, ja toki minulla on siihen aikaa. Kyse on myös käytettävissä olevan ajan jakamisesta eri kohteisiin. Minä olen aina jättänyt kotityöt ruoanlaittoa lukuun ottamatta vähemmälle huomiolle ja panostukselle ja vaikkapa neulonut, ommellut tai lukenut.

Toinen kirjasta napattu ajatus on Parkinsonin periaate: "Tehtävään menee aina sille varattu aika." Toisin sanottuna deadlinet ja kaikenlaiset ajankäytön rajoitteet tehostavat ajankäyttöä. Tein itse jonkun aikaa 80-prosenttista työaikaa ja tein ihan samat työt kuin nytkin mutta lyhyemmässä työajassa. Todennäköisesti saan lasten päiväkotipäivän rajoittamassa kahdeksan tunnin työpäivässäni aikaan saman kuin työkaverini, jotka istuvat joka päivä töissä pari tuntia pidempään kuin minä. Tai joululahjasukkien tekemiseen voi mennä kaksi kuukautta, jos ne aloittaa nyt, tai viikko, jos ne aloittaa viikon ennen joulua.

Ehkä jo arvasittekin, että yritän tällä vuodatuksella vain selittää viime aikojen vähäisiä tuotoksiani ajankäytön kohdistamisella tärkeämpiin asioihin kuin neulomiseen. Parit sukat ja lapaset olen saanut aikaiseksi ja lisäksi olen vähän tuunannut, mutta niistä enemmän, kunhan saan otettua kuvia päivänvalossa.

Dominoneulontaa

Olin viikonloppuna Vantaan aikuisopiston järjestämällä dominoneulontakurssilla. Kurssi oli kiva, opettaja innostava ja dominoneulonnasta ehti oppia kaksipäiväisellä kurssilla perustekniikat: kaitaleet, neliöt ja niiden yhdistämisen ja erilaisia tapoja neuloa reunuksia.

Ylläolevassa kuvassa on toisen päivän harjoitustyö neliöistä ja kolmioista. Lanka on Fritidsgarnia ja alkuperäisenä ajatuksenani oli, että harjoitustyöstä tulisi pannulappu. Valmiin työn halkaisija oli kuitenkin noin 35 cm, ja kuudenkympin pesunkin jälkeen mittaa on enemmän kuin isolla pannulapulla, joten muuta käyttöä pitäisi keksiä.

Vogue Knittingissä on viimeisen parin vuoden aikana ollut useammassa numerossa dominotekniikalla toteutettuja töitä - muistaako joku esimerkiksi huimat neulotut housut viime vuoden ensimmäisestä numerosta? Tämän vuoden eka numerossa oli upea neulottu hame ja tyynyjen yms. ohjeita on myös ollut. Uusimmassa MagKnitsissa on pikkutytön hame dominotekniikalla.

Lisää dominotekniikasta voi lukea Vivian Høxbron sivuilta, joilta löytyy myös ilmaisia ohjeita. Vivian Høxbro teki tekniikasta tunnetun kirjallaan Domino Knitting. Kirja päätyi välittömästi hankintalistalleni, vaikka sinällään kurssilta saaduilla ja netistä löytyvillä ohjeilla pääsee melkoisen pitkälle. Joitakin kirjoja on vain niin kiva ostaa omaksi. Kirjakerhon lehdestä huomasin myös uuden Strömsö-kirjan olevan nyt myynnissä. Kyseinen kirja on aika hintava, mutta kaltaiseni Strömsö-fanin pitää käydä ainakin selaamassa se kirjakaupassa.

Käsi ja kämmekäs

Salainen ystäväni yllätti taas; eilen oli sininen kirjekuori odottamassa ja sieltä paljastui kuvassa näkyvä käsikortti punottuine rannenauhoineen. Kiitos!

Kuvassa näkyy myös oma käteni esittelemässä kämmekästä, joka on tehty Interweave Knitsin kevätnumeron 2006 Rib-and-Cable Mitts –ohjeella. Lanka on Dropsin Alpacaa ja puikot olivat kolmosen bambupuikot. Kämmekkäät ovat päässeet jo käyttöön ja ovat kovasti ihanat. Neuloessani pelkäsin, että niistä tulee liian pienet, mutta ehei; niistä tulikin vain erittäin hyvin istuvat.

Olen neulonut kaikenlaista pientä, mutta kämmekkäiden lisäksi ei ole mitään uutta ja valmista esiteltävää. Pojan lapaset ovat vailla peukkuja, tyttären sukat ovat vielä vähän kesken ja apupupulta puuttuu puolitoista kättä. Hartiani ovat edelleen aika kipeät ja olen suosiolla yrittänyt olla joko kokonaan neulomatta tai neuloa vain vähän. Neulomisaikaa ovat verottaneet myös syksyn kiireet: olen poiminut puolukoita, leiponut urakalla omenapiirakoita pakastimeen ja tehnyt vähän puutarhahommia. Puutarhahommissa olen koko lailla noviisi, joten enemmän aikaa kuluu pähkäilyyn ja tiedon etsimiseen kuin tekemiseen.

Edit: vähän korjailin tekstejä.

Neulomistauko

Loppuviikon ajan olen ollut lähestulkoon neulomatta, mikä on uskomattoman vaikeaa. Olen tottunut neulomaan lähes aina kun on hetkikin aikaa: aamiaisella, lehtiä lukiessani, televisiota katsellessani, lasten leikkiä seuratessa, bussissa, autossa, erilaisissa odotustilanteissa. Lisäksi minulla on kesken erilaisiin neulomishetkiin sopivia töitä, jotta kaikki neulomisaika tulee käytettyä hyödyksi. Ensimmäisenä neulomiskieltopäivänä minulla oli ihan vieroitusoireita: otin neuleen käteeni ja muistin vasta sitten että tämähän on kielletty juttu enkä osannut keksiä neulomisen tilalle oikein mitään tekemistä.

Miksikö sitten olen neulomistauossa tai jopa -kiellossa? Sairastin lievän flunssan, johon liittyi kamalat lihassäryt ja ilmeisesti siihen ja kroonisesti vähän jumissa oleviin hartioihin liittyen yläselästä toinen puoli meni oikein kunnolla jumiin niin, että syvään hengittäminenkin teki kipeää. Tänään on tuntunut siltä, että lääkkeet vihdoin tepsivät, mutta voihan olla, että ne vain vievät kivun pois.

Ja kuten tällaiseen tilanteeseen kuuluu, olen mielessäni luvannut ja vannonut, että kunhan vain saan tämän kivun pois, alan käydä säännöllisesti kuntosalilla, jumpata kotonakin ja heti huomenaamuna soitan (puolisen vuotta aiottuani) työfysioterapeutin katsomaan työpisteeni ergonomiset olosuhteet neulojan hartioille ja selälle sopivammaksi.

Mitä neuloja sitten tekee, kun ei voi neuloa? Järjestää neulekirjastoaan ja lankavarastoaan, kerii vyyhdellä olevia lankoja keriksi, tekee neulontasuunnitelmia, ompelee nappeja ja päättelee langanpäitä niistä töistä, joista se on jäänyt tekemättä. Ja toivoo kovasti, että jo huomenna voisi taas neuloa.

Apupupu

Ensimmäinen apupupu valmistui viikonloppuna, ja lapset tykästyivät siihen heti; kuvassa pupua hoitamassa kuopus. Esikoinen halusi pupun, jolle voi vaihtaa vaatteet, ja sellainen onkin nyt tekeillä, kun esikoinen on ollut kuumeessa ja siksi vähän allapäin. Kuopuksellekin pitänee tasapuolisuuden vuoksi tehdä omansa. Katselin vähän muitakin pupuohjeita, mutta totesin Apupupu-ohjeen niin selkeäksi ja helpoksi, että neulon samalla mallilla. Kuten monet muutkin, olen muuntanut ohjeen mahdollisimman paljon suljettuna neuleena sukkapuikoilla neulottavaksi niin on vähemmän ommeltavaa ja näperrettävää.

Maanantaina oli syyskauden ensimmäinen neuleklubin tapaaminen. Kyseessä ei ollut varsinainen neulontailta, vaan siellä oli esittelyssä La Alpacan tuotteet. Jokainen osallistuja sai roiman tietopaketin alpakoista ja alpakkakuidun ominaisuuksista ja - mikä parasta - lahjaksi pari kerää alpakkalankaa. Ja toki oli kiva tavata viime talvena tutuksi tulleita neuleklubilaisia.

SNY, nallehaalari ja virkkausta

Sain salaiselta neuleystävältä syksyisen eloonjäämispakkauksen, kiitos! Neljä kappaletta heijastimia (lapset valitsivat heti itselleen mieluisimmat), mansikkateetä (hyvää oli, kokeiltiin jo), hunajaa, suklaata, kurkkupastilleja ja paljon muutakin flunssapäivien varalta. Vielä ei ole yhtään syksyä selvitty ilman flunssaa ja kyllähän lapset takuuvarmasti sairastavat, jos itse onnistuisinkin taudeilta välttymään.

Vihdoinkin voin esitellä nappeja vaille valmiin vauvanhaalarin. Ohje on vuosien takaisesta Novitasta ja muistaakseni alunperin Debbie Blissin mutta käännetty ja sovellettu Suomesta saataville langoille. Lankana haalarissa on Novitan tehtaanmyymälän Wool-pussilankaa ja tummanruskean Woolin onnistuin saamaan Vanillan ystävällisellä avustuksella.



Tämä työ osoitti muuten jälleen kerran, että ainaoikein on yksi haastavimmista neulepinnoista. Siinä näkyy käsialan epätasaisuus paljon pahemmin kuin sileässä oikeassa tai nurjassa.

Neuleohjeiden seuraajana olen enemmänkin visuaalinen kuin hyvän sisälukutaidon omaava. Amerikkalaiset sanalliset pitsineuleohjeet ovat kauhistukseni, ja yleensä saan parhaiten selkoa kaavioista ja kuvista. Mutta toisaalta virkkauskaavioita symboleineen en oikein osaa vielä tulkita - pitäisi ehkä opetella. Etsin tänään kirjoista kukkaa tai vastaavaa pyörylää onnittelukortin tekemistä varten. Malliksi valitsin flaamilaisen kukan ja aloin virkata sekä sanallisen ohjeen että valokuvan perusteella. Virkatessa oli vähän vaikeuksia saada riittävä määrä ketjusilmukkakaaria mahtumaan ympyrään, ja kun pyörylä oli valmis, aloin verrata ohjetta ja valokuvaa ja nehän ovatkin ristiriidassa keskenään... No, onneksi tässä ei tällä kertaa sattunut sen suurempaa vahinkoa - joskus on tullut pähkäiltyä tunti jos toinenkin virheellisen tai puutteellisen ohjeen kanssa.

Uusia kirjoja

Tänään kuopus oli sairaana ja olin kotona häntä hoitamassa. Yleensä lasten sairaspäivät ovat hyviä päiviä käytettäväksi mm. neulomiseen, mutta tänään piti tehdä vähän töitäkin lasten päiväuniaikaaan. Kuopus lisäksi vähän protestoi, kun hänen mielestään kotileikkiin ei kuulu neulominen. Ystäväni vauvalle tulevan nallehaalarin sain kuitenkin melkein valmiiksi, ja puikoille pääsi ensimmäinen apupupu.

Tyttäreni (joka viime viikolla vietti 6-vuotissynttäreitään) oppi tänään virkkaamaan ketjusilmukoita, ja niitä syntyikin useamman metrin verran. Virkkaamista hän on kokeillut useastikin aiemminkin, mutta tänään homma alkoi sujua. Vasenkätinen tyttäreni virkkaa muuten oikealla kädellä - päädyin tähän ihan siitä syystä, että erinäisissä nettikeskusteluissa monet vasenkätiset neulojat ovat kertoneet kätevämmäksi neuloa ja virkata oikeakätisesti maailmassa, jossa ohjeet kirjoitetaan oikeakätisille. Tyttäreni ei sitä paitsi ole ihan puhtaasti vasenkätinen, vaan esimerkiksi leikkaa saksilla oikealla kädellä.

Lupasin itselleni jo aikoja sitten, että kun muutaman kuukauden ajan normaalielämää verottanut työrupeama on ohitse, niin saan palkita itseni kirjaharkinnoilla. Kirjat olen hankkinut, mutta elämän normalisoitumisesta työrintamalla voin toistaiseksi vain haaveilla, kun kaikki muut hommat ovat tietysti kasautuneet tuon yhden suuren projektin takia.


Nicky Epstein Knitting on the Edge on yksi suosikkineulekirjoistani. Olen lainannut sen useampaan otteeseen kirjastosta ja löytänyt siitä ratkaisuja erilaisiin pulmiin, mutta hankinnassa olen viivytellyt ehkä juuri sen takia, että sen on kirjastostakin kohtuullisesti saanut lainaan.

Kyselin taannoin neulontalistalla vinkkiä hyvästä virkkauksen perusoppaasta. Minulle suositeltiin Pauline Turnerin Virkkaajan käsikirjaa. Kirjassa on selkeät ja havainnolliset kuvat ja se etenee työpajoittain virkkauksen perussilmukoista muotoamiseen, kirjo-, koho- ja ympyrävirkkaukseen ja jopa koukkuamiseen. Mitään en ole ehtinyt kirjasta vielä kokeilla, mutta kirja vaikuttaa kaipaamaltani perusteokselta.

Nancy Bushin sukkakirjoja Knitting Vintage Socks ja Knitting on the Road on esitelty useammassakin neuleblogeissa, joten niistä ei sen enempää. Olen jossain määrin addiktoitunut sukkakirjoihin, vaikka olenkin laiskanpuoleinen sukanneuloja.

Kädentaito-messuilla sain Vuorelman osastolta Satakieli-langan värikartan. Olisi pitänyt pyytää samantien Veto-langankin värikartta, koska huomasin, että Vuorelman nettikaupasta pelkästään värikartan tilaaminen tulee kohtuuttoman hintaiseksi. Satakieli-lanka taitaa olla maailmalla paljon suositumpaa kuin täällä meillä mm. Nancy Bushin ohjeiden seurauksena. Esimerkiksi kuvassa näkyvät Canal du Midi -sukat Knitting on the Road -kirjasta on tehty Satakieli-langasta.

Kasvivärjäystä, osa I

Kuvassa näkyvät viikonloppuna värjäämäni langat. Lanka on Suupohjan kehruutehtaan kolmisäikeistä kotimaista villalankaa, pohjaväriltään vaaleanharmaata tai valkoista. Harmaasta langasta paljastui värjäämisen myötä, että se ei olekaan tasaisen harmaata, vaan siinä on tummempia kohtia (olisiko yksi säie tms.). Värjätty lankakaan ei ole tästä johtuen tasaväristä.

Värjäyksessä minulla oli apuna jo vuosia sitten hyväksi havaittu Aittomäen et al. kirja Väriä luonnosta (Kirjayhtymä, 1992).

Kellanvihreä lanka:
100 g harmaata lankaa
reilu kilo pakastettua saunakukkaa (varsia ja lehtiä)
15 g alunaa

Väriliemi oli sameanruskeanvihertävää ja ensiksi tuntui, että lankaan ei tartu väriä laisinkaan. Loppujen lopuksi väriksi tuli kellanvihreä, sellainen maansävyinen eikä oikein minkään värinen. Kuvassa lanka taitaa näyttää lähinnä harmaalta; yritän ottaa jossain vaiheessa paremman kuvan.

Oranssinruskea lanka:
100 g harmaata lankaa
50 g krappia
15 g alunaa
10 viinikiveä

Vaalea oranssi lanka:
edellisen värjäysliemi
10 g alunaa
5 g viinikiveä
100 g valkoista lankaa

Värjäyskokeilujen myötä tuli taas valtava innostus kerätä erilaisia värjäykseen soveltuvia kasveja. Harmi vaan, että useimmat kasvit kannattaisi kerätä alkukesästä. Onneksi kerättävää kuitenkin löytyy vielä tähänkin vuodenaikaan, ja talvella voi värjätä vaikkapa sipulinkuorilla. Tai kahvinporoilla Riinan ohjeella.

P niin kuin pellava

Sain Tuulialta P-kirjaimen.

Pellava: Kesällä ehdoton suosikkimateriaalini vaatteissa. Eurokankaassa on hyvä valikoima pellavaa palalaarissa ja Virosta löytyy vielä edullisempaa. Haaveilen käsinkirjailluista pellavalakanoista. Pellavalankaa en ole kuitenkaan tainnut koskaan neuloa, en edes pellavasekoitetta.

Puuvilla: Mieluiten merseroitua egyptiläistä puuvillaa. Suosikkipuuvillalankani taitaa kuitenkin olla Mandarin Petit, jossa on hyvä värikartta ja joka kestää konepesua 60 asteessa.

Puikot: Puikot ovat minulle joko Addin pyöröpuikot tai bambusukkapuikot. Puikkoja löytyy tästä taloudesta paljon ja jostakin syystä ne viihtyvät paremmin muualla kuin puikkopusseissa, joita niitäkin löytyy useammat.

Pitsineuleet: Pitsineuleissa on jotain addiktoivaa. Tykkään malleista, jotka tarjoavat vähän haastetta, mutta ovat kuitenkin ulkoa opittavissa.

Palmikot: Näistäkin tykkään, vaikka palmikoita tuleekin neulottua paljon vähemmän kuin pitsimalleja.

Purkaminen: Yritän välttää viimeiseen asti. Joskus on kuitenkin pakko, erityisesti ompelujutuissa. Nuorempana työ lensi helposti seinään, mutta nyt jaksan kuitenkin kärsivällisesti purkaa ja tehdä uudelleen, jos on ihan pakko.

Polkupyörä: Pyöräily on minulle hyötyliikuntaa. Olen huhtikuusta lähtien pyöräillyt lähes päivittäin töihin, matkaa on noin 15 kilometriä suuntaansa. Fillaroidessa ajatus lentää ja on aikaa siirtyä pikkuhiljaa sekä työasioihin että niistä pois. Ainoa huono puoli on se, että pyöräillessä ei voi neuloa toisin kuin bussimatkoilla.

Piha: Rivitalossa asumisessa parasta on oma pihapläntti, johon mahtuu pensaita, puita ja perennapenkki. Ja grilli, puutarhakalusteet ja leikkimökki.

Pulla: Tuore pulla on melkein parasta mitä tiedän. Leivon pullaa usein ja melkein aina sitä löytyy pakastimesta.

Pasta: Ja pastan päälle parmigianoa. P:llä alkaa myös pizza, pesto, pannacotta... Olen Italia-fani, ja italialaisessa keittiössä minua jaksaa aina ilahduttaa se, että yksinkertaisista ruoka-aineista saadaan aikaan suuria makuelämyksiä.

Jos haluat osallistua tähän kirjainjutskaan, jätä kommentti ja minä annan sinulle kirjaimen. Sitten kirjoitat blogiisi 10 sanaa jotka alkavat kyseisellä kirjaimella, lisää myös selostus mitä kyseinen sana sinulle merkkaa ja miksi.

Ihana yllätys

Sain tänään ensimmäisen paketin Salaiselta Neuleystävältäni, joka on mahdollisesti turkulainen tai muutoin vain liikkunut Turun suunnalla postittamassa kirjeitään. Paketista paljastui ihanat sukat ja itse askarreltu kortti. Minä en ole vuosikausiin saanut lahjaksi mitään itse neulottua, joten tämä paketti oli todellakin mukava yllätys. Olen vieläkin ihan mykistynyt - joku on vartavasten neulonut minulle jotakin. Ja kaiken lisäksi sukat ovat kauniit ja sopivat täydellisesti jalkaani. Suuret kiitokset sinulle, ystäväni.

Ompeluprojekteja

Neulerintamalle ei kuulu mitään uutta, mutta sen sijaan ompelin viikonlopun aikana monenlaista. Yhteistyö ompelukoneen ja saumurin kanssa sujui kerrankin saumattomasti (heh), ja sain valmiiksi mm. perhostrikoosta paidan ja housut tyttärelleni. Kaavat ovat Ottobresta ja erityisesti housujen kaavat olivat niin hyvät, että suunnitelmissa on käydä ostamassa lisää trikoota ja surauttaa muutamat housut lisää. Kuvassa asu näyttää ihan pyjamalta, mutta yhdistettynä yksivärisiin vaatteisiin sekä paita että housut ovat ihan ok. Housuissa on vyötäröllä paitsi kuminauha myös nauhakuja, johon on pujotettu nyörikuminauha, jolla vyötärön voi säätää sopivan kokoiseksi.


Tänään Pikku Kakkosen aikana sain vihdoin ommeltua taannoin aloittamani vihreän silkkihameen helmakäänteen. Kangaspala löytyi Eurokankaan palakorista ja maksoi muistaakseni kympin. Ei paha hinta aidosta silkistä, ja hameestakin tuli sellainen, että kehtaan laittaa sen töihin.



Vaaleanpunainen pellavahame (toistaiseksi ei kuvia siitä projektista) osoittautui vähän haastavammaksi projektiksi. Ensimmäinen virheeni oli se, että en tehnyt sovitushametta tai edes sovituskaarroketta. Modasta piirtämäni hameen kaarrokkeen kaava osoittautui aivan liian isoksi, ja jouduin sitten purkamaan, leikkaamaan ja ompelemaan uudelleen parikin kertaa. Modan kaavoissa on ilmeisestikin reilu väljyysvara, koska valitsin kokotaulukon perusteella itselleni sopivan koon ja sillä mitoituksella ommeltuna hame olisi pudonnut päältäni. Kaiken säätämisen jälkeen hame on kuitenkin helmakäänteen ompelua vaille valmis.


Hameisiin ja mekkoihin laitan lähes poikkeuksetta piilovetoketjun, mutta siitä huolimatta piilovetoketjun ompelemisen joudun lähes aina lunttaamaan Otavan suuresta ompelukirjasta, joka antaa yksityiskohtaisen ohjeen tähänkin asiaan. Onnistumisen takaa piilovetoketjupaininjalka, jota ilman kiinnityksestä on vaikea saada siistiä.

Elokuun lopun projektina yritän saada valmiiksi Anniina Ballerina -ristipistotyön. Noloa tunnustaa, mutta aloitin tämän reilu vuosi sitten tavoitteenani tyttäreni syntymäpäivä. Nyt tyttären syntymäpäivä lähestyy jälleen; mitenkähän käy tällä kertaa?

Valmis huivi

Lanka: Linie 163 Java, runsaat 50 g
Puikot: 4
Ohje: Luo 28 s. Neulo 4 krs ainaoikeaa. Tämän jälkeen neulo kaikki kerrokset seuraavasti: Neulo 2 oikein, toista * 1 o, nosta 1 s nurin neulomatta, lk, neulo 2 oikein yhteen *, neulo 2 oikein. Lopuksi vielä 4 krs ainaoikeaa.

Huivista tuli kiva, mutta lankavalinta epäonnistui. Lanka hajoaa helposti säikeiksi tarttuessaan vähänkään johonkin, joten käytössä huivi taitaa valitettavasti mennä nopeasti epäsiistin näköiseksi. Harmi, toisaalta puuvillaviskoosilangassa on ihana kiilto ja se lasketuu hyvin.

Tarjolla lankaa

EDIT: Langoista on jäljellä enää Ibiza, muut on myyty tai varattu.

Lankavarastossani ovat ylimääräisenä tarjolla seuraavat langat. Varauksia / tarjouksia voi jättää kommentteihin. Toimitan langat postitse (ostaja maksaa postikulut) tai pääkaupunkiseudulla myös nouto, lankatreffit keskustassa tms. on mahdollinen.


Novita Kotiväki, oranssi, yhteensä 500 g (kuvassa keskellä).
Hintapyyntö 6 euroa.

Novita Kotiväki, beige, 110 g (kuvassa oikealla).
Hintapyyntö 1 euro.

Marks&Kattens Camomille, punainen, noin 50 g (=noin 130 m), 100 % merseroitu puuvilla (kuvassa vasemmalla).
Hintapyyntö 1 euro.




Novita Ibiza, vaaleansininen, yhteensä vajaa 400 g (yksi keristä mallitilkun verran vajaa).
Hintapyyntö 5 euroa.







Novita Seitsemän Veljestä, eri värejä mm. sininen, vihreä, harmaa, sinikirjava, vaaleanruskea, yhteensä 360 g. Osa langasta purettua, mutta valtaosin uutta lankaa.
Hintapyyntö 3 euroa.





Novita Kid Mohair, musta, yksi täysi kerä ja kerän loppu, yhteensä 65 g.
Hintapyyntö 1 euro.

Novita Princess Mohair (? vyöte kadonnut), punainen, 50 g
Hintapyyntö 1 euro.




Schoeller Stahl La Spezia, sininen, 50 g (=115 m), 100 % merseroitua puuvilla (kuvassa oikealla).
Hintapyyntö 1 euro.

Linie 163 Java, vihreää ja beigeä molempia 35 g (= noin 100 m).
Puuvilla-viskoosisekoite.
Hintapyyntö yhteensä 1,5 euroa.

Vaaleanpunainen huivi

Keskeneräisten neuleiden valmiiksi saattaminen keskeytyi vähäksi aikaa, kun huomasin, että minulla ei ole mitään tähän vuodenaikaan ja lämpötilaan sopivaa kevyttä huivia. Lanka on puuvilla-viskoosisekoitetta Vihreästä Vyyhdistä ja mallineule yksinkertaista pitsineuletta.

Huivin alla on väriin sointuva fleece, josta on tarkoitus tulla liivihame tyttärelle. Itse ihastuin noihin pompuloihin kovasti ja kangasta löytyi useammassa sävyssä, joista valitsin kuitenkin varman päälle vaaleanpuna-lilasävyisen.

Syksyä kohti

Postilaatikossa oli tänään laskujen ja mainosten joukossa myös Kauhavan Kangas-Aitan hinnasto. Neulontabuumi näkyy Pohjanmaan suunnallakin, sillä mielestäni neulelankatarjontaa on vähän kasvatettu, vaikka perinteiseen tapaan tuotevalikoima painottuu kudontaan. Uutuutena on tarjolla mm. mohairlanka Milla. Lisäksi hinnastossa oli haarukkapitsin ohjeita ja veikkailtiin haarukkapitsistä tulevan talven hittiä.

Kauhavan Kangas-Aitan hinnasto tuli minulla kotiin varmaankin sen takia, että viime talvena tilasin kapeaa heijastinnauhaa, jolle en kuitenkaan sitten keksinyt kovin kummoista käyttöä. Virkkasin nauhasta yhdessä villalangan kanssa pari kukkaa, jotka toimivat heijastimina ihan hyvin. Jotain uutta ideaa pitäisi keksiä, koska heijastin on pimeään vuodenaikaan tuikitärkeä varuste. Tekisi mieli sanoa asuste, mutta valitettavasti heijastimet ovat monesti aika tylsän näköisiä.. Strömsössä tehtiin viime syksynä ihan hauskoja heijastimia, mistähän löytyisi lisää ideoita?

Ja kun talvisiin aiheisiin siirryttiin, niin olisiko kellään vinkata hyvää kauluriohjetta aikuiselle? Viime talvena hankkimani villakangastakki on edestä niin avonainen, että lämpimälle ja suojaavalle kaulurille olisi käyttöä huivien lisäksi.

Kuvassa näkyy myös keskeneräinen vauvanhaalarin lahje. Lanka on Novita Woolia, sitä vanhaa merinovillaista, ja löydetty taannoin Lauttasaaren myymälän pussilankojen joukosta. Vauvanhaalariin tarvitsisin tehosteväriksi myös keski- tai tummanruskeaa, mutta pettymykseksi totesin, että Woolin värikartassa ei sellaisia värejä taida tällä hetkellä olla. Ja onko todellakin niin, että viime keväänä kauppoihin ilmestynyt vaaleanvihreä (lehmuksenvihreä) Wool oli sesonkiväri, jota ei enää saa. Jotenkin toivoisi vähän enemmän pysyvyyttä erään suomalaisen lankavalmistajan värikarttoihin.

Martalle kelpaavat myös neulotut vihannekset. En ole tutkaillut ohjetta tarkemmin, mutta eivät varmaan ole kovin vaikeita tehdä.

"Äiti, tuu leikkiin mun kaa maatilaa"

Traktori peltotöissä ja peräkärryn lavalla tietysti heinäpaaleja.



"Heinäpaalit" ovat Vihreän Vyyhdin poistokorista löytynyttä puuvillasekoitetta Supersoftia, euron kerä. Ostin kuvassa näkyvien värien lisäksi punaista ja vaaleansinistä ja ajatuksena oli, että langoista tulisi iloinen raitapusero meidän pikku maajussille. Samaan hintaan löytyi myös vähän toisenlaista puuvillasekoitetta, jota ostin tyttären neuletakkia tai -puseroa varten. Meillä molemmat lapset ovat aika tarkenevaisia ja villa tuntuu erityisesti atoopikkoesikoista kutittavan, joten villaneuleille meillä ei kovin paljon ole käyttöä. Harkitsin talvineuleiden langaksi jopa täystekokuitua eli Sirdar Snugglya, jolle on mm. Modassa paljon ohjeita ja joka on yllättävän pehmeä ja kivan tuntuinen lanka, mutta onneksi löytyivät nämä puuvillapohjaiset langat.



Sain äitienpäivälahjaksi päiväkodissa kasvatetun auringonkukan taimen. Istutin sen leikkimökin viereen turveharkoilla reunustettuun penkkiin, johon laitoimme myös yrttejä, mansikkaa ja kehäkukkia. Ja ups, tulikohan penkki vähän liian täyteen... Äitienpäiväkukka kukkii joka tapauksessa komeasti!

... ja jotain valmista

Loppuviikon aikana olen ehtinyt neuloa harvinaisen paljon. Minuun iski flunssapöpö ja työssäkäyntiä lukuunottamatta olen yrittänyt ottaa mahdollisimman rennosti. Viikonlopulle suunnitellut sosiaaliset aktiviteetitkin piti perua, joten olen sitten neulonut. Päätin urakoida edellisessä postauksessa mainitsemani tyttäreni neuletakin valmiiksi. Ei siihen montaa tuntia mennyt ja lopputulos on tässä:



Lanka: Marks&Kattens Pacific
Puikot: 4,5 Addi-pyöröpuikko ja sukkapuikot
Malli: omasta päästä, koko noin 120 cm

Kuten jo aikaisemmin kerroin, aloitin tämän neulomisen kaksi vuotta sitten ja sitten tulikin pitkä tauko. Jos nyt suunnittelisin tällaista neuletta, tekisin ehdottomasti raglanhihat ja kohdistaisin raidat, mutta koska inhoan purkamista, en sitten ryhtynyt enää tekemään muutoksia. Takki on tyttärelleni sopiva, ja vielä pitää hakea napit, niin jakku päässee käyttöön, kunhan ilmat viilenevät. Lanka on puuvilla-akryylisekoitetta ja ikävän "lötköä" neulottavaa. Jännään vähän sitäkin, miten se pesussa käyttäytyy. Jos joku ihmettelee, miksi olen moista lankaa hankkinut, niin tietysti siksi että lanka sattui olemaan erityisen edullista (poistokorit koituvat usein kohtalokseni) ja värit tyttären mieleen.

Lisäksi olen neulonut pitsitoppia lehmuksenvihreästä silkkisekoitteesta. Etukappale (tai takakappale, kun ovat identtiset) on valmis ja toinen kappale pääsi puikoille tänään. Ongelmana tämän neulomisessa on eniten kai se, että en osaa mallineuletta ulkoa ja joudun kaivamaan ohjetta vähän väliä esille. Samasta syystä tätä olisi hyvä neuloa päivittäin, että säilyy tuntuma.


Hellesäät sen kuin jatkuvat ja sääennuste lupasi koko viikoksi taas lämmintä ja sateetonta. Tänä kesänä uhkaa garderoobistani loppua kesävaatteet, kun taas joinakin kesinä ne jäävät melkein käyttämättä. Kaupoissakaan ei ole enää jäljellä mitään kesäistä vaatetta. Kaapissa sen sijaan olisi puolitoista metriä ihanaa vaaleanpunaista pellavakangasta, mutta kun ensin pitäisi jaksaa piirtää kaavat. Ajattelin piirtää kaavat yhden vaatekaapissani olevan hameen pohjalta. Ei mitään ihmeellistä: kaarroke, a-linja ja kappaleet täysvinoon. Tuollaisen hameen ompeleekin todella nopeasti, joten se voisi vielä ehtiä tämän viikon helteisiin, jos vain saisin ne kaavat piirrettyä.

Jotain uutta, paljon keskeneräistä

Aloitin eilen uuden neuleen. Ystävälläni on laskettu aika kuukauden kuluttua, ja aloin neuloa vauvalahjaksi haalaria varastoista löytyneestä Woolista Novitassa vuosia sitten olleella nallehaalarin ohjeella. Ohje oli muistaakseni Debbie Blissin alunperin mutta sovellettu jollekin Novitan langalle, joka tiheydeltään vastaa Woolia. Todella helppoa, sillä haalari neulotaan ainaoikeana; tosin nallen korvissa yksityiskohdissa on vähän näpertämistä.

Mistä mahtaa johtua, että on niin paljon mukavampi aloittaa uusi työ kuin jatkaa olemassaolevaa keskeneräistä? En ole todellakaan kovin kurinalainen neuloja, ja uusi lanka ja uusi mallineule tarjoaa aina vähän haastetta ja kokeilemisen ja löytämisen riemua. Sukista ja lapasista jää helposti toinen neulomatta, ellei niille ole välitöntä tarvetta omassa taloudessa tai muualla.

Minulla on jonkinlainen - en osaa arvioida kuinka vakava - keskeneräisten neuleiden ongelma. Pahimmista vuodelta yksi ja kaksi olleista töistä olen päässyt eroon, kiitos mm. Lankahamstereiden, mutta yllättävän monta keskeneräistä työtä lankakoreista löytyy. Tosin mikään näistä ei ole ihan toivoton tapaus, mutta vaaravyöhykkeessä on ainakin Clapotis, aloitettu keväällä 2005 ja neulottu viimeksi elokuussa 2005. Lanka Tusshena ja ongelmana on se, että silkkisekoitelanka ei ehkä parhaiten kyseiseen malliin sovellu. Purkamista yritän kuitenkin välttää, joten jonakin päivänä pitää kaivaa kyseinen tekele kriittisesti tarkasteltavaksi.

Vanhin keskeneräinen työ on neuletakki tyttärelleni Marks&Kattensin puuvillasekoitelangasta. Sen aloitin melko tarkkaan päivälleen kaksi vuotta sitten ja kaivoin lankalaatikon pohjalta viime keväänä. Neuloin etu- ja takakappaleet ja yhden hihan valmiiksi, mutta toisen hihan kanssa törmään usein samaan ongelmaan kuin sukkien ja lapastenkin kanssa. Eli neulominen alkaa tökkiä ja näin ollen toisesta hihasta puuttuu ehkä kolmannes ja vaatisi ehkä pari tuntia neuloa se valmiiksi. Malli on oma ja mitoituksessa oli onneksi alunperin kasvunvaraa, ja neuletakista tulee oikein passeli, jos vain saisin sen tehtyä valmiiksi.

Kesken on myös huhtikuussa aloitettu Kiri. En oikein päässyt sinuiksi mallineuleen kanssa, mutta ohut mohairlanka on mahdotonta purkaa, joten pitäisi ehkä vain kaivaa neule esille, selvittää missä kohdassa kaaviota on menossa ja hammasta purren neuloa huivi valmiiksi. Sitten joskus kun on aikaa.

Kevättalvella Woolista aloittamani kummitytölle tuleva neuletakki on alkuvaiheessaan. Ensin tuli kevät ja sitten kesä, mutta kohta onkin taas syksy ja kummityttäreni äiti saattaisi arvostaa, että luvattu neuletakki valmistuisi suhteellisen pian. Deadlinet auttavat neulomisessakin, vaikkakin yritän välttää urakkaneulomista. Tämän kun on tarkoitus olla rentouttava harrastus muun aikataulutetun elämän vastapainoksi.

Interlocking Balloons -huivi Scarf Stylesta pääsi puikoille viime talvella. Lankana alpakka ja kiehtova mallineule, mutta siellä se vain lojuu lankakorin pohjalla. Tämän neuleen voisin kuvitella ottavani työn alle kohtalaisen pian.

Itselleni on tekeillä ihanasta vaaleanvihreästä Gedifra Tiago -silkkiviskoosilangasta toppi. Työ edistyy, mutta kovin hitaasti, kun lanka tuntuu tahmaavan puikoilla. Kohta on syksy ja haluaisin totta totisesti tuon neuleen valmiiksi ennen sitä, joten sitkeästi yritän pitää tuntumaa pitsineuleeseen ja neuloa kerroksen pari joka ilta.

Tekeillä on myös yhdet lapaset, joita neulon ns. aivottomana neuleena lapsia nukuttaessani, bussimatkoilla tai ruoanlaiton lomassa. Lapasetkaan eivät oikein etene, kun työmatkat fillaroin ja lapset nukahtavat nukuttamatta.

Tällä kertaa en taida kehdata enää kertoa, mitä kaikkea haluaisin neuloa, vaan vetäydyn neulomaan muutaman kerroksen. Ja nähtäväksi jää, kehtaanko edes blogata ennen kuin minulla on jotain valmista esiteltävää.