maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Havukranssi


Eilen lasten kanssa ulkoillessani keräsin tammenterhoja, pähkinöitä, käpyjä sekä syysmyrskyn pudottamia männyn- ja kuusenoksia kranssiaskartelua varten. Eilisiltana tein kauden ensimmäisen ovikranssin männyn- ja kuusenhavuista. Kranssi kaipaisi koristeekseen jotain pientä, ehkäpä käpyjä, ja sitten lähempänä adventtiaikaa kietaisen koristeeksi punaisen nauhan.

Joulu on tulossa, kiva! En minä itse joulusta niin paljon perusta, mutta valmisteluista tykkään.

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Haarukkapitsiä

Kuluneella viikolla Salainen neuleystävä muisti minua jälleen! Juurihan sain SNY:ltä nimpparionnittelut ja nyt taas kunnon paketin, jossa oli lapaset samaa mallineuletta ja lankaa kuin ensimmäisen paketin ihanat sukat, huovutettu pannulappu ja inkiväärinamia. Kiitos mukavasta paketista!


Neuleklubissa tällä viikolla oli ohjelmassa haarukkapitsin tekemistä. Alkuun touhu vaikutti monimutkaiselta, mutta alkoi sitten sujua. Lanka on Vattumadon blogista palkinnoksi saatu Novita Kid Mohair. Neuleklubissa monet kokeilivat haarukkapitsiä paksummilla langoilla ja pinnasta tuli kivan näköistä, mutta minusta haarukkapitsi on kauneimmillaan ohuehkosta mohairlangasta.


Viimeisen viikon parin aikana meille on ilmestynyt yllättävän monta käsityölehteä. Ottobressa on aivan täydellinen villakangastakin ohje meidän prinsessalle, Verenassa oli vaihteeksi todella kivoja ohjeita, VK:hon olen jäänyt koukkuun eli jokainen numero on pakko hankkia, Burdassa on pari kivaa hameohjetta ja loput lehdet hankin lähinnä jouluaskartelujen yms. takia.



Viikonloppu on jälleen kerran raivostuttavan lyhyt. Eilinen päivä meni lähes kokonaan Marttaliiton syyskokouksessa ja minä sain jopa kunnian toimia kokouksen puheenjohtajana. Kokouksessa tehtiin historiallisiakin päätöksiä: mm. marttajärjestön lehden nimi muutettiin Emäntälehdestä Martat-lehdeksi. Aika oli kypsä tälle päätökselle, kun lehdestä tulee ensi vuoden alusta sääntöuudistuksen myötä jäsenlehti. Kahden viikon kuluttua on sitten vuorossa oman marttapiiriliiton syyskokous, johon menee samoin yksi lauantaipäivä. En varsinaisesti valita, sillä järjestötoiminta on kaikin puolin antoisaa, mutta ajan niukkuus on surullinen tosiasia.

Tänään olin aamusta lasten kanssa pitkään ulkona ja nautimme kirpakasta syyspäivästä. Lasten päivälevon aikaan aloin käydä korjausompelupinoa läpi, jotta ompelupöydälle mahtuisi tekemään jotakin. Vielä jäi yhdet lyhennettävät housut, mutta nyt pöydälle mahtuu taas saumurikin. Korjausompelu on vähän samanlaista kuin lankojen päätteleminen tai kappaleiden yhdistäminen - aloittaminen ei huvittaisi millään, mutta kun toimeen tarttuu valmista tulee nopeasti.

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Vauvantossut ja kukkapipo

Vaaleanpunainen kausi jatkuu. Kuva on huono, mutta parempaakaan ei saa, kun tossut on jo annettu saajalleen. Vauvantossujen tekeminen on aina aikamoista näpertämistä - miten noin pieneen työhön mahtuukin aina useampi sauma ja lankojen päättelyä.


Ohje: Suuri Käsityölehti 4/2003
Lanka: Sandnes Lanett ja Marks&Kattens Karusel
Puikot 2,5

Vielä vähän kesken on pipo Domino Knitting -kirjan ohjeella. Lanka on Vuorelman Vetoa, joka on sukkalangaksi yllättävän pehmeää. Koostumus on 85 % villaa, 15 % polyamidia, ja jopa herkkäihoinen tytär oli sitä mieltä, että lanka ei kutita. Langan värikartta on hyvä ja mikä parasta, Vetoa löytyy ihan koko värikartan laajuudessa työpaikkani lähilankakaupasta Sypressistä.



Dominoneulonnassa on jotain addiktoivaa. Työ etenee neliö kerrallaan kuin itsekseen. Pipo on aloitettu neulomalla ensiksi alareunan violetit neliöt, sitten ne on yhdistetty toisiinsa poimimalla silmukat aina kahden neliön reunoista vaaleanpunaisella langalla. Viimeiseksi neulotaan alareunaan kolmiot, joiden silmukat jäävät odottamaan ja joilla neulotaan sitten reunus. Yllättäen langanpäitäkään ei jää kohtuuttomasti pääteltäväksi, jos niitä muistaa päätellä neuloen työn edetessä.




Minulla on olohuoneen nurkassa laatikollinen sukkalankoja. Laatikon kansi menee nipin napin kiinni, joten olen aloittanut määrätietoisen sukkalankojen kuluttamisen. Sukkia valmistuukin tasaiseen tahtiin, sillä työmatkakutimena sukka tai lapanen on kaikkein helpoin. Kuvassa olevaa sukkaan tein tiimalasikantapään, joka ei vielä suju täysin ilman ohjeen katsomista, mutta muutoin sukan neulominen on sopivaa ns. aivotonta neulomista bussimatkailijalle.

sunnuntaina, lokakuuta 15, 2006

Talvi on tulossa

Sää muuttui viime viikolla selvästi syksyisemmäksi ja olikin korkea aika ahkeroida sukkia ja lapasia valmiiksi. Tytär sai kahdet uudet sukat:


Hapsureunaiset sukat
Lanka: Sandnes Sisu vajaa 50 g ja OnLine Multidream
Sukkapuikot 2,5
Malli perussukka 48 s, vahvistettu kantapää

Sydänpitsisukat
Lanka: Lana Grossa Meilenweit Cotton, vajaa 50 g
Sukkapuikot 2,5
Pitsikuvion malli Neulojan käsikirjasta, muutoin perussukka

Poika sai Regia Nation Color -langasta Saksan (tai KalPan, kuten Kuopiosta kotoisin olevat pojan kummit totesivat) väreillä sukat ja lapaset, mutta niistä en saanut kuvaa, kun pojalla oli tärkeämpää tekemistä kuin olla äidin kuvattavana villasukat jalassa. Ja lapaset ovat sitä paitsi jo pyykkikorissa. Eikä niissä mitään ihmeellistä olekaan paitsi kelta-puna-mustat leveät raidat.


Itselleni tein viikonloppuna Odessa-ohjeella pipon. Susanna kertoi blogissaan, että pipo kapenee tosi nopeasti, joten neuloin mallineuletta noin 16 cm (ohjeessa 14 cm) ennen kuin aloitin kavennukset. Piposta tuli näin hyvän kokoinen - se suojaa riittävästi korvia ja niskaa. Lanka on La Alpacan alpakkalankaa, jota meni vajaa 50 g.

Alunperin olisin halunnut itselleni baskerin ja tekaisinkin sellaisen Modan 2/2005 ohjeella kaksinkertaisesta Drops Alpacasta. Baskerista tuli varsinainen mörvelö ja se sai välittömästi purkutuomion. Vieläkin ihmettelen, miten Modan kuvassa baskeri on niin sievä, kun minun aikaansaannokseni oli kaikkea muuta.

Seuraavaksi pitäisi aloittaa tyttärelle syyskeleihin sopiva kaulaliina, joka suojaa kaulaa ja niskaa mutta ei ole liian lämmin. Lankana aion käyttää samaa puuvillasekoitetta kuin pitsisukissa plus ehkä merinovillaa tai jotain efektilankaa.

tiistaina, lokakuuta 10, 2006

"Miten sulla on aikaa neuloa?"

Olen viime päivinä pohtinut kiirettä ja ajankäyttöä - niin omaani kuin muidenkin. Olen korviani myöten kyllästynyt siihen, että kaikki valittavat kiireitään ja käyttävät kiireitään tekosyynä sille, etteivät hoida töitään tai pidä lupauksiaan. Yksi ihminen aloittaa kaikki (yksityiselämän) sähköpostinsa selittämällä, kuinka kiireinen hän on mutta että hän yrittää kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin... Tosi kivaa.

Minulta kysytään usein, kuinka ihmeessä minulla on aikaa neuloa. Tässä kysymyksessä on joskus aitoa ihmettelyä tai sitten jotain muuta. Varmasti löytyy myös ihmisiä, joiden mielestä ajan voisi käyttää paremminkin kuin käsitöiden tekemiseen. Aikaisemmin minulle jopa ystävällisesti suositeltiin, että pienten lasten äidin kannattaa käyttää vapaa-aikansa johonkin muuhun kuin neulomiseen.

Viime keväänä kampaajalla ollessani lueskelin jotain naistenlehteä, ja sieltä osui silmiin kirjavinkki ajankäytön hallintaan. Kyseinen opus on Juhani Jääskeläisen Aikaa enemmän - kiirettä vähemmän, josta olen löytänyt monta hyvää ajatusta. Lisäksi minulla on nyt hyvä vastaus kysyjille:

"Meillä on aina aikaa sille, mitä pidämme tarpeeksi tärkeänä."

Neulominen on minun harrastukseni, ja toki minulla on siihen aikaa. Kyse on myös käytettävissä olevan ajan jakamisesta eri kohteisiin. Minä olen aina jättänyt kotityöt ruoanlaittoa lukuun ottamatta vähemmälle huomiolle ja panostukselle ja vaikkapa neulonut, ommellut tai lukenut.

Toinen kirjasta napattu ajatus on Parkinsonin periaate: "Tehtävään menee aina sille varattu aika." Toisin sanottuna deadlinet ja kaikenlaiset ajankäytön rajoitteet tehostavat ajankäyttöä. Tein itse jonkun aikaa 80-prosenttista työaikaa ja tein ihan samat työt kuin nytkin mutta lyhyemmässä työajassa. Todennäköisesti saan lasten päiväkotipäivän rajoittamassa kahdeksan tunnin työpäivässäni aikaan saman kuin työkaverini, jotka istuvat joka päivä töissä pari tuntia pidempään kuin minä. Tai joululahjasukkien tekemiseen voi mennä kaksi kuukautta, jos ne aloittaa nyt, tai viikko, jos ne aloittaa viikon ennen joulua.

Ehkä jo arvasittekin, että yritän tällä vuodatuksella vain selittää viime aikojen vähäisiä tuotoksiani ajankäytön kohdistamisella tärkeämpiin asioihin kuin neulomiseen. Parit sukat ja lapaset olen saanut aikaiseksi ja lisäksi olen vähän tuunannut, mutta niistä enemmän, kunhan saan otettua kuvia päivänvalossa.

maanantaina, lokakuuta 02, 2006

Dominoneulontaa


Olin viikonloppuna Vantaan aikuisopiston järjestämällä dominoneulontakurssilla. Kurssi oli kiva, opettaja innostava ja dominoneulonnasta ehti oppia kaksipäiväisellä kurssilla perustekniikat: kaitaleet, neliöt ja niiden yhdistämisen ja erilaisia tapoja neuloa reunuksia.

Ylläolevassa kuvassa on toisen päivän harjoitustyö neliöistä ja kolmioista. Lanka on Fritidsgarnia ja alkuperäisenä ajatuksenani oli, että harjoitustyöstä tulisi pannulappu. Valmiin työn halkaisija oli kuitenkin noin 35 cm, ja kuudenkympin pesunkin jälkeen mittaa on enemmän kuin isolla pannulapulla, joten muuta käyttöä pitäisi keksiä.

Vogue Knittingissä on viimeisen parin vuoden aikana ollut useammassa numerossa dominotekniikalla toteutettuja töitä - muistaako joku esimerkiksi huimat neulotut housut viime vuoden ensimmäisestä numerosta? Tämän vuoden eka numerossa oli upea neulottu hame ja tyynyjen yms. ohjeita on myös ollut. Uusimmassa MagKnitsissa on pikkutytön hame dominotekniikalla.

Lisää dominotekniikasta voi lukea Vivian Høxbron sivuilta, joilta löytyy myös ilmaisia ohjeita. Vivian Høxbro teki tekniikasta tunnetun kirjallaan Domino Knitting. Kirja päätyi välittömästi hankintalistalleni, vaikka sinällään kurssilta saaduilla ja netistä löytyvillä ohjeilla pääsee melkoisen pitkälle. Joitakin kirjoja on vain niin kiva ostaa omaksi. Kirjakerhon lehdestä huomasin myös uuden Strömsö-kirjan olevan nyt myynnissä. Kyseinen kirja on aika hintava, mutta kaltaiseni Strömsö-fanin pitää käydä ainakin selaamassa se kirjakaupassa.