sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2009

Kevät


Ihanaa, kun kevät vihdoinkin on täällä! Minusta on aina yhtä uskomatonta, kuinka nopeasti luonto herää eloon, kun ilma lämpenee. Joka päivä voi havaita uusia kasveja ja muuttolintuja, nurmikko alkaa vihertää, puutarhassa sipulikukat puskevat vauhdilla kukkaan. Ja jokaikinen kevät olen aina yhtä innostunut ensimmäisestä leskenlehdestä, sinivuokosta, kiurusta, peiposta, pääskysestä, koivun hiirenkorvista... Liekö tämä innostus perua ala-asteajoiltani, jolloin täytimme joka kevät luontovihkoa, johon kerättiin kevään merkkejä.


Me olimme tänään koko perhe pyörä- ja eväsretkellä muutaman kilometrin päässä olevassa arboretumissa. Se on meille jokavuotinen retkikohde, pieni puulajipuisto, jonka polut lapsetkin jo tuntevat. Nyt metsä näytti aika paljaalta, kun vanhimpia puita on jouduttu kaatamaan pois ja osa niistä taisi kaatua ihan itsestään syysmyrskyissä. Sini-, valko- ja keltavuokot sekä imikät kukkivat jo näyttävästi, vaikka maa muutoin on vielä aika harmaa.


Arboretumissa on myös pienenpieni lammikko, jonka reunalla kesällä kukkivat kurjenmiekat. Nyt siitä olivat jäät vasta sulamassa, mutta siitä huolimatta siellä oli myös kymmeniä kurnuttavia sammakoita kevätpuuhissaan. Enpä ole aikaisemmin päässyt vastaavaa näkemään!



Huomenna alkaa uudenlainen elämänvaihe, kun minä palaan työelämään. Mies jää hoitovapaalle, joten lasten hoitopaikan suhteen ei ole huolta. Vähän mietityttää, miten vauva (ikää kohta 11 kk) suhtautuu muutokseen, ja ilmassa on monenlaista haikeutta yhden elämänvaiheen päättymisestä, lasten kasvamisesta ja ajan kulumisesta.

Työmatkojen iloksi ompelin uuden käsityöpussin. Minusta tämä maatuskakangas on aivan ihanaa!

lauantaina, huhtikuuta 25, 2009

Huhtikuun EZ ja tunika


Knitter's Almanac -kirjan huhtikuun projekti on neulotuista neliötilkuista koottu peitto. Tilkut aloitetaan keskeltä, valmiin tilkun silmukat jätetään odottamaan ja tilkut yhdistetään toisiinsa silmukoimalla reunasilmukat yhteen. Minulla on tässä vaiheessa huhtikuuta valmiina vasta kolme tilkkua, mutta kun saan neljännen valmiiksi, niin pääsen kokeilemaan tilkkujen yhdistämistä toisiinsa.



Jokakeväiseen tapaan sain taas ompelukärpäsen pureman. Tyttären tunikan malli on vuoden ensimmäisessä Ottobre-lehdestä. Eilen kauppareissulla ostin myös uusimman numeron, josta löytyy hyviä kaavoja pienten ja vähän isompien poikien vaatteisiin. Täytyy taas kerran kehua Ottobren selkeitä ompeluohjeita. Tämän tunikan nappilistaa olisin tuskin jaksanut alkaa väkertää, jos ohje olisi ollut ylimalkaisempi.

tiistaina, huhtikuuta 21, 2009

Valmis!


Tilkkupeiton tikkaaminen ei tullut valmiiksi maaliskuun loppuun mennessä, kuten pari postausta sitten uhosin. Pääsiäisen tienoilla tein kuitenkin viimeiset tikkaukset ja ompelin reunakaitaleet. Netistä löysin reunakaitaleen kiinnittämiseen erittäin perinpohjaisen kuvallisen ohjeen. Kuvaamiseen - tai kuvaamisen suunnitteluun - menikin sitten useampi päivä. Milloin oli liian harmaata ja milloin liian tuulista. Ja kylmäkin on; milloinkahan se oikea kevät mahtaa tulla?

Voi, kuinka olenkaan tyytyväinen siihen, että sain peiton valmiiksi! Huomaan työssä toki monta kohtaa, jotka olisin voinut tehdä paremmin, mutta virheiden sijasta keskityn kokonaisuuteen, joka on mielestäni varsin kelvollinen. Tilkkutöiden tekijänä olen itseoppinut; olen lueskellut kirjoja ja hakenut netistä tietoa, mutta joku kurssi voisi olla ihan hyvä juttu. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole aikaa mennä esimerkiksi työväenopiston kursseille. Monet tilkkukursseista ovat sitä paitsi päiväsaikaan, mikä entisestään hankaloittaa niille osallistumista.




Peiton kulmissa on tyttären piirustusten pohjalta ompelukoneella kirjotut kuvat. Tytär on aina ollut innokas piirtämään ja nämä neljävuotiaan taideteokset halusin ikuistaa kankaalle. Ompelukoneen alalankana käytin mm. helmilankaa ja lisäksi erilaisia konekirjontalankoja.