Ihanaa, kun kevät vihdoinkin on täällä! Minusta on aina yhtä uskomatonta, kuinka nopeasti luonto herää eloon, kun ilma lämpenee. Joka päivä voi havaita uusia kasveja ja muuttolintuja, nurmikko alkaa vihertää, puutarhassa sipulikukat puskevat vauhdilla kukkaan. Ja jokaikinen kevät olen aina yhtä innostunut ensimmäisestä leskenlehdestä, sinivuokosta, kiurusta, peiposta, pääskysestä, koivun hiirenkorvista... Liekö tämä innostus perua ala-asteajoiltani, jolloin täytimme joka kevät luontovihkoa, johon kerättiin kevään merkkejä.
Me olimme tänään koko perhe pyörä- ja eväsretkellä muutaman kilometrin päässä olevassa arboretumissa. Se on meille jokavuotinen retkikohde, pieni puulajipuisto, jonka polut lapsetkin jo tuntevat. Nyt metsä näytti aika paljaalta, kun vanhimpia puita on jouduttu kaatamaan pois ja osa niistä taisi kaatua ihan itsestään syysmyrskyissä. Sini-, valko- ja keltavuokot sekä imikät kukkivat jo näyttävästi, vaikka maa muutoin on vielä aika harmaa.
Arboretumissa on myös pienenpieni lammikko, jonka reunalla kesällä kukkivat kurjenmiekat. Nyt siitä olivat jäät vasta sulamassa, mutta siitä huolimatta siellä oli myös kymmeniä kurnuttavia sammakoita kevätpuuhissaan. Enpä ole aikaisemmin päässyt vastaavaa näkemään!
Huomenna alkaa uudenlainen elämänvaihe, kun minä palaan työelämään. Mies jää hoitovapaalle, joten lasten hoitopaikan suhteen ei ole huolta. Vähän mietityttää, miten vauva (ikää kohta 11 kk) suhtautuu muutokseen, ja ilmassa on monenlaista haikeutta yhden elämänvaiheen päättymisestä, lasten kasvamisesta ja ajan kulumisesta.
Työmatkojen iloksi ompelin uuden käsityöpussin. Minusta tämä maatuskakangas on aivan ihanaa!