Apina

Perheen pikkuinen täytti kolme vuotta ja sai lahjaksi virkatun apinan:


Ohje: Interweave Crochet, Spring 2011
Lanka: Novitan minikerät
Virkkuukoukku 3 mm

Synttärilahja

Kun näin Neulova Narttu -blogissa tämän postauksen, minulle valkeni hetkessä, mitä teen keskimmäiselle lapselle synttärilahjaksi. Little Big Planet on meidän isoille lapsille kova juttu, ja tuo hahmo on minustakin kertakaikkisen liikkis. Sackboy'n neulominen oli aikamoista näpertelyä, mutta mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi.


Ohje: Täältä (linkki)
Lanka: Sandnes Smart, melkein 50 g, ja kirjontaan sekalaisia lankoja
Sukkapuikot nro 3


Ja uskokaa tai älkää, mutta lisää seuraa: nyt olen virkkaamassa apinaa seuraavalle synttärisankarille...

Pitsit puikoille

Olen joskus tainnut luvata (ainakin hiljaa mielessäni) vähentää kirjojen ja lehtien ostamista. En ole tainnut onnistua siinä kovin hyvin, kun taas kirjoittelen kirjahankinnoista... Viimeisin kirjaostokseni kuuluu kategoriaan pakko-saada eli kyseessä on Kristel Nybergin ja Johanna Kosken Pitsit puikoille. Pidin kovasti tekijäkaksikon ensimmäisestä kirjasta, Punokset puikoille, eikä toinenkaan kirja tuottanut pettymystä. Kirja on lajissaan helmi ainakin neulojille, jotka hakevat pientä tai suurempaakin haastetta. Pienoisen miinuksen kirja saa kuvituksesta - tämäntasoinen kirja olisi ansainnut paremmat valokuvat. Toistaiseksi kirja on ollut minulla niin ilta- kuin bussilukemisena, mutta toivottavasti saisin myös toteutettua jotakin kirjan ohjeilla.

Omat aikaansaannokseni eivät ole kummoisia, kun mikään ei tunnu neulekorin suunnalla innostavan juuri tällä hetkellä. Lisäksi olen saanut peukalooni samanlaisen rasitusvamman kuin kaksi vuotta sitten ja siihen ei taida auttaa muu kuin lepo.

Keskimmäiselle lapselle virkkasin munamiehen Suuren Käsityölehden ohjetta soveltaen. On kyllä liikuttavaa, kuinka paljon kohta 8-vuotias poika ilahtui munamiehestä. Puikoilla on jotain samanhenkistä tulossa samaiselle lapselle synttärilahjaksi - siitä toivottavasti lisää seuraavassa postauksessa.

Leikkimökin uudet asukkaat

Kesälomani aikana olen isompien lasten kanssa käynyt kolmessa lähiseudun lelumuseossa. Ensimmäiseksi vierailimme Suomenlinnan lelumuseossa, jossa on viehättävä kokoelma ja opasvihkosen avulla omatoiminen kävijä saa leluista runsaasti lisätietoa. Museon ohessa on viehättävä kahvila, josta saa hyvää kahvia ja monenlaisia herkkuja.

Porvoossa olevan Nukke- ja lelumuseon kokoelmat ovat hyvin samantyyppiset kuin Suomenlinnassa. Molemmissa museoissa ei tästä syystä välttämättä kannata vierailla - ainakaan lyhyen ajan sisällä. Porvoon museossa plussaa olivat erittäin edulliset pääsyliput, ja lisäksi lipunmyyjäsetä osasi vastata kaikkiin kysymyksiin ja jutusteli mukavia lasten kanssa.

Kuluneella viikolla tein vielä esikoiseni kanssa retken naapurikaupunkiin Espooseen WeeGee-taloon. Itselläni pääkohteena oli EMMA ja sen nykytaiteen kokoelmat; tyttärelläni taas lelumuseon Barbie-juhlanäyttely. Siinä sivussa kävimme myös Helinä Rautavaaran museossa ja vilkaisimme myös Kellomuseoon, kun kaikkiin pääsee samalla pääsylipulla. Espoon lelumuseo Leikkilinna osoittautui mukavaksi paikaksi. Vitriineistä saattoi bongata myös itselleni tutuimpien 1970- ja 1980-lukujen leluja. Barbit olivat monipuolisesti esillä ja siellä oli myös leikkipiste, jossa sai vaihtaa barbeille vaatteita ja rakentaa omia nukkeleikkejään. Esillä oli myös oululaisen Matleena Vartiaisen muokkaamia barbeja juhla- ja fantasia-asuissa.

Ehkä parasta - tai ainakin inspiroivinta - koko museossa kuitenkin olivat keppihevoset, joita espoolaistytöt olivat viime vuosikymmenellä itse tehneet vanhoista sukista ja joilla oli leikitty tallileikkiä ja ratsastuskilpailuja. Kotiin päästyämme leikkimökkiä alettiin suurella innolla muuttaa talliksi ja kaapista etsittiin sopivankokoista ja -väristä sukkaparia hevosta varten. Harjanvarret käytiin hakemassa eilen kaupasta ja kuvassa näkyvät uljaat ratsut pääsivät muuttamaan leikkimökkiin (nykyisin tunnetaan paremmin nimellä Mansikkatalli).