keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008

Hedera-sukat

Perheen isomman pojan päiväkotiryhmän työntekijöistä osa vaihtaa kesän jälkeen toiseen ryhmään. Ryhmän ihanalle avustajalle neuloin peneksi läksiäislahjaksi sukat. Väriksi valittiin lapsen kanssa yhdessä oranssi - aurinkoiselle ihmiselle aurinkoiset sukat. Sopivaa sukkaohjetta etsin pari iltaa, kun halusin jotain kaunista mutta myös nopeasti neulottavaa eikä missään tapauksessa ohjetta jota pitäisi katsoa vähän väliä. Cookie A:n suunnittelemat Hedera-sukat täyttivät nämä kriteerit täydellisesti. Varren ja kantalapun neuloin lyhyemmäksi kuin ohjeessa mutta muutoin seurasin ohjetta, joka on amerikkalaiseen tapaan hyvin perusteellinen.


Malli: Hedera (Knitty)
Lanka: Supersocke, 70 g

Puikot: ruusupuiset sukkapuikot kokoa 2,5

maanantaina, kesäkuuta 23, 2008

Raidallista


Malli: mukaellen Sandnes Garnin ohjelehden ohjetta (sama ohje ollut myös viime vuonna Modassa)
Lanka: Mandarin Petit, yhteensä vajaat 100 g
Puikot: Addin pyöröt ja ruusupuiset sukkapuikot nro 2,5


Tavoitteena oli neuloa vauvalle puuvillatakki joka on sopivan kokoinen juuri tänä kesänä. Pienensin löytyneestä ohjeesta silmukkamääriä ja vähän senttejäkin ja tästä tulikin aika passeli. Tykkään kovasti ja koska varastosta löytyy samaa lankaa useissä väreissä, tällaisen voisi tehdä toisenkin. Ainoa miinus siitä, että raitaneuleessa on aina liikaa pääteltäviä langanpäitä.

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008

Ompelua opettelemassa


Muistatko vielä kun ensimmäisen kerran ompelit ompelukoneella? Minun ensimmäiset muistoni ompelukoneesta liittyvät mummun poljettavaan Tikkakoski-merkkiseen ompelukoneeseen, jota veljeni kanssa poljimme hulluna. Mummu otti varmuuden vuoksi koneesta neulan pois joten varsinaisista ompeluharjoituksista ei ollut kyse. Sitä en muista, milloin ompelin ensimmäisen kerran ihan oikeasti ompelukoneella. Äitini ompeli jonkin verran mutta hänellä ei ollut oikein aikaa opettaa minua, joten voi olla että ompelukoneeseen tutustuin vasta koulussa. Ala-asteella ollessani taisin olla käsitöissä aika tumpelo eikä ala-asteen opettajakaan ollut kovin innostava. Yläasteelle mennessäni innostuin vaatteiden ompelemisesta ja opin ompelemaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Meille tuli kotiin Suuri Käsityökerho, josta löytyi kaavoja, ja ompelukone oli kotona vapaasti käytettävissä. Pieniä virheitä sattui - esimerkiksi vaatteisiin tuli ylimääräistä väljyyttä kun lisäsin saumanvarat keskietu- ja keskitakakappaleille myös silloin kun ne leikattiin taitteelta.

Esikoinen oli kesäkuun toisella viikolla Helskyn kesäkurssilla, jossa valmistettiin nukke ja nukelle vaatteet. Siellä lapset saivat kokeilla myös ompelukoneella ompelemista, vaikka suurin osa ompelemisesta tehtiinkin käsin. Esikoinen on nyt ommellut kotonakin ompelukoneella pieniä juttuja ja huomasin, että olin ihan turhaan arkaillut opastaa häntä käyttämään ompelukonetta. Suoran sauman ompeleminen sujuu ihan hyvin ja harjoittelemallahan taidot karttuvat.



Alkuviikon sadepäivinä esikoinen alkoi suunnitella kassia, johon hän voisi pakata mm. nukkekodin asukkaat. Valkoiseen lakanakankaaseen syntyi kangastusseilla kuva nukketalosta ja nukkekodin asukkaista piknikillä. Ompelu tehtiin äidin ja tyttären yhteistyönä ja kassista tuli meistä molemmista tosi hieno.



maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Ihan pihalla

Suuret kiitokset vauvaonnitteluista! Neulomishetket ovat vauvan syntymän jälkeen olleet vähissä, ja tässä blogissa esiteltäneenkin neuleita ja muita valmistuneita - tai edes tekeillä olevia - käsitöitä lähitulevaisuudessa harvakseltaan. Olen muutenkin pohtinut blogin pitämisen syvempää tarkoitusta ja ehkä pikkuhiljaa laajennan myös täällä blogissa näkökulmaa kattamaan muitakin mielenkiinnon kohteitani kuin käsityöt.

Yksi kiinnostuksen kohteistani on puutarhat. Matkoilla tykkään käydä kasvitieteellisissä ja muissa puutarhoissa ja pääkaupunkiseudulta löytyy myös monia hienoja puistoja ja puutarhoja. Esimerkiksi Haagan rodopuisto on näkemisen arvoinen paikka näin alkukesästä. Viikko sitten rodojen kukinta oli parhaimmillaan; kohta lienee ohi tältä kesältä.

Kun muutimme kerrostalosta rivitaloon kolmisen vuotta sitten, melkein parasta oli se, että saimme oman pihan. Meillä on pieni etu- ja takapiha ja vähän isompi päätypiha ja vuosi vuodelta pihamme alkaa näyttää enemmän puutarhalta. Koko asuinalue on rakennettu pellolle ja kestää toki aikansa, että puut ja pensaat kasvavat sellaisiksi, että alue ei näytä entiseltä peltoaukealta. Johtuen isojen puiden ja pensaiden puuttumisesta pihamme on toistaiseksi sekä paahteinen että tuulinen, mikä jossakin määrin rajoittaa kasvivalintoja.



Hyötykasvimaata pihalle ei mahdu. Joskus se harmittaa, mutta elämän reaaliteetit tunnustaen se on ehkä vain hyvä asia. Pari kesää harrastin palstaviljelyä, mutta kyseessä ei ollut lainkaan rentouttava harrastus. Isommat lapset olivat vielä niin pieniä, että juoksivat ympäri palsta-aluetta tallaamassa kasvustoja, ja loppujen lopuksi palstalla kukoistivat vain rikkaruohot.

Mausteyrttien suhteen olemme kesäaikaan kuitenkin lähestulkoon omavaraisia. Yrttejä kasvaa perennapenkin reunassa ja ruukuissa. Leikkimökin seinustalla rehottaa mansikka ja sen viereen kylvettiin sokerihernettä.

Pihan kulmauksessa kasvavan tuohituomen alle olen pikkuhiljaa istuttanut erilaisia maanpeitekasveja ja sipulikukkia. Viime syksynä maahan pistetyistä sipuleista myöhäisin avasi kukkansa vasta kesäkuun puolella. Tunnistaako joku, mikä tämä vaaleanpunainen kellokukkainen kasvi mahtaa olla? Väri on ihastuttava hento vaaleanpunainen joka sointuu upeasti lemmikkien vaaleansiniseen.

lauantaina, kesäkuuta 07, 2008

Vaakku

Täytyy vielä esitellä toukokuun tärkein "tuotos":


Toukokuun toiseksi viimeisenä päivänä perheeseemme syntyi kymmenen pisteen poikavauva (4114 g ja 52 cm). Vauva on ihana ja ihmeellinen ja tätä suurempaa onnea on vaikea kuvitella.

perjantaina, kesäkuuta 06, 2008

Neiti Vihreä

Project Spectrumissa huhti-toukokuun värejä olivat vihreä, ruskea ja metallivärit. Toukokuussa valmistuneet ompelukset sopivat hyvin teemaan. Eurokankaan palalaarista löytyi ihanaa vihreää pellavakangasta, josta ompelin tyttärelle kesämekon ja housut Ottobre-lehden kaavoilla. Kangasta jäi vielä sen kokoinen pala, että siitä syntyy kesäkassi tai jotain muuta pientä.



Susanna on tahollaan ihmetellyt Ottobre Design -lehden kaavojen mitoitusta. Itse olen vuosien varrella havainnut, että mitoitus on reilu ja sopii isokokoiselle lapselle. Sirorakenteiselle pojalleni valitsen aina pienemmän koon ja lisään tarvittaessa lahkeisiin ja hihoihin pituutta. Tyttärelleni mitoitus on aikaisemmin ollut suhteellisen hyvä, mutta tällä kertaa kävi niin, että mekkoon tuli valittua pykälää liian iso koko. Otin sivusaumoista sisään sen verran kuin pystyin, mutta siitä huolimatta mekko on vähän liian väljä. No, toisaalta väljä pellavavaate on kesähelteillä miellyttävä päällä, joten ehkä mekollekin löytyy käyttöä.

Mekon miehustaan on ompelukoneella kirjailtu perhonen:


Housut ovat todelliset pikahousut: ei taskuja ja vyötärö kiristyy molemmille sivuille solmittavilla nauhoilla. Tarkoituksena oli tehdä jotain kirjailua tai aplikointia lahkeeseen, mutta suunnitelmilleni sanottiin kiitos ei. Vihreät kangaskengät ovat muuten täsmälleen samaa sävyä kuin mekko ja housut. Tyttäreni mielestä maailman ihanimmat kengät :-)



Project Spectrumin kesä-heinäkuun värit ovat harmaa, valkoinen ja keltainen. Näistä mikään ei ole minun eikä perheeni suosikkivärejä, joten en lupaa saada paljon aikaiseksi tällä teemalla :-)