Isoäidinneliöpeitto

Yksi pitkäkestoinen projekti saavutti päätöksensä, kun tämä peitto tuli valmiiksi. Isoäidinneliöiden virkkaamisen aloitin vuosi sitten kesälomalla, ja kaivoin neliöt taas esille pääsiäisen tienoilla. Kesälomalla virkkasin paloja sitten määrätietoisemmin tavoitteena saada peitto valmiiksi. Valitettavasti huomasin taas tänä kesänä, että sormeni eivät oikein kestä virkkaamista. Onneksi projekti oli jo loppusuoralla tuossa vaiheessa.

Peiton lanka on luonnonväristä ja kasvivärjättyä kotimaista villalankaa. Ensimmäiset langat värjäsin jo viisitoista vuotta sitten eli viime vuosituhannen puolella (!) Sitten tuli vuosien tauko värjäyksissä, kunnes taas viime vuosina olen innostunut kasvivärjäämään lankoja, kuten blogistakin on voinut lukea. Aiemmin olen neulonut itse värjäämistäni langoista muun muassa yhden villatakin, joka on esitelty tarkemmin käsityökoulublogissani. On lankaa toki vieläkin jäljellä jonkin verran, mutta värivalikoima on kutistunut aika tavalla.

 Peiton värimaailma on maanläheinen enkä osaa päättää, onko väriyhdistelmä ihan karmea vai aivan ihana. Tuollainen tuosta nyt tuli. Vaikka peitto on väritykseltään syksyinen, minulle se on ennen kaikkea kesäpeitto: siihen liittyy paljon muistoja ja tunnelmia eri kesiltä, niin värikasvien keräämisestä kuin värjäyssessioista. Mukana on muun muassa pietaryrttiä, kultapiiskua, lupiinia, mesiangervoa ja krappia kuin sieniäkin: verihelttaseitikkiä ja kangastattia ainakin.

Peiton koko on noin 110 cm kertaa 170 cm. Oikein sopivan kokoinen torkkupeitoksi ja jalkojen lämmikkeeksi pimeneviin syysiltoihin.

Lanka: Suupohjan kehräämön kolmisäikeistä villalankaa, luonnonruskeaa ja kasvivärjättyä. Valmiin peiton paino noin 1100 g.
Virkkuukoukku 4,5 mm

Jules-sukat

Taas tuli tarve neuloa villasukat eläkkeelle lähtevälle. Ja aikaa neulomiseen oli reilu viikko. Miksi ihmeessä nämä eläkkeelle lähtijät eivät voi kertoa aikeistaan hyvissä ajoin...

Koska aikaa sukkaparin neulomiseen oli vain reilu viikko, päätin valita langaksi 7 Veljestä ja sitten pitikin vain löytää sopiva ohje. Jules-sukat löytyivät googlaamalla ja käytin rinnakkain sekä alkuperäistä ohjetta että Eilen tein -blogin suomennettua ohjetta. Mielestäni kiva ohje ja lopputulos miellyttää ainakin omaa silmääni.

Ohje: mukaillut Jules-sukat
Lanka: Novita 7 Veljestä, vajaa 150 g
Sukkapuikot 3,25 mm

Kesä saa taas innostumaan kasvivärjäyksestä. Nämä langat on kuitenkin värjätty vielä viime kesänä kerätyillä kasveilla. Keltainen väri on pietaryrtin kukista, joita minulla oli iso pussillinen pakastimessa. Pohjalanka oli puhtaanvalkoista Seiskaveikkaa, ja olin vähän pettynyt, että langasta ei tullut heleämpää keltaista. Haalea oranssinsävy on peräisin puolestaan tiikerikaunosilmästä. Kasvatin viime kesänä tiikerikaunosilmää isossa ruukussa ja sain siitä juuri ja juuri riittävästi kukkia yhden lankavyyhdin värjäämiseen. Kuivattuja kukkia oli muistaakseni noin 20 grammaa, eli on riittoisa värikasvi.

Kasvivärjäystä pietaryrtillä

Toivottavasti kukaan ei hermostu näihin värjäysjorinoihin - yritän dokumentoida värjäyksistä edes jotakin jonnekin ja se jonnekin sattuu nyt olemaan tämä blogi.

Keräsin pietaryrttejä täyteen ahdetun muovikassillisen ja leikkelin kukat kattilaan (värjäyskirjan ohjeessa neuvotaan ottamaan vain kukat talteen jotta väristä tulee keltainen eikä vihreä). Kukkia oli vajaa kilo ja laitoin vielä joukkoon viime talven aikaan keräämiäni sipulinkuoria. Kaadoin päälle vettä ja annoin liemen muhia kannen alla pari päivää. Sen jälkeen keitin lientä runsaan tunnin (pietaryrtin haju on aika voimakas eli jos on mahdollista, kannattaa keittää ulkona). Värjäsin kaksi vyyhtiä lankaa, joista toinen oli luonnonvalkoista ja toinen harmaata. Valkoisesta tuli kaunis vaaleahko keltainen ja harmaasta tuollainen vähän vihertävä. Kuvassa sävyt eivät ole ihan kohdallaan.

Tulevia värjäyksiä varten on vielä odottamassa männynkäpyjä. Kukkapenkissä kukkii parhaillaan kanadanpiisku, joka muiden piiskujen tapaan on värikasvi. Erityisesti odottelen marja-aronian marjojen kypsymistä, kun niistä pitäisi saada marjapuuronpunaisen ja violetin sävyjä. Mitähän tällainen kuiva ja helteinen kesä tekee kasvien väriaineille? Onko väriaineita niissä enemmän vai vähemmän? Samalla tulee mietittyä sitäkin, että kohta kesä alkaa kääntyä syksyä kohti ja että nyt pitäisi värjätä (tai kuivata värjäyskasveja) kun luonnossa on vielä tarjontaa. Harmi vaan, että minun työssäni elokuu on yksi vuoden kiireisimmistä kuukausista ja työ haittaa näin ollen vakavasti myös kasvivärjäysharrastusta.

Lupiinia lankaan

Innostuin muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilemaan kasvivärjäystä. Helskyn käsityökoulussa on syksyn alussa tiedossa kasvivärjäystä asiantuntevan opettajan, Anna-Karoliina Tetrin, johdolla. Siihenkin liittyen olen lueskellut kirjoja ja tietysti surffannut internetin ihmemaassa lukemassa muiden värjäyskokeiluista. Tiistai-iltana kävin myös Hyötykasviyhdistyksen ylläpitämässä Annalan puutarhassa kuuntelemassa kasvivärjäys"luentoa". On muuten upea paikka tuo Annala - tiistai-iltaisin siellä on näin kesällä kahvila ja muutakin ohjelmaa.


Lupiininkukilla jotkut ovat onnistuneet saamaan sinivihreän sävyistä lankaa. Minun langastani tuli kauniin vihreää; voisikohan syynä olla se että lupiinien kukinnot alkoivat jo lakastua. Ihan kaunis väri tuo vihreäkin on, mutta sinisen sävyt ovat niin harvinaisia kasvivärjätyissä langoissa että niitä mielellään tavoittelisi. Pieni kerä on puhtaanvalkoista Novitan Bambimoa tai Woolia, muut langat ovat lampaanvalkoista kotimaista lampaanvillaa. Aikamoinen sävyero näiden kahden välillä. Monissa kirjoissa sanotaan, että käsittelemätön lampaanvilla värjäytyy parhaiten, mutta aika monissa blogeissa upeimmat sävyt syntyvät Novitan Nalleen tai Seiskaveikkaan.

Perennapenkissä poimulehti on tänä kesänä kasvanut ihan liiankin hyvin. Niinpä perkasin siitä runsaan kilon verran varsia, kukkia ja lehtiä, pilkoin niitä vähän pienemmiksi saksilla ja kaadoin vettä päälle niin että kasvinosat suurin piirtein peittyivät. Annoin poimulehtien muhia vuorokauden ajan ulkona ja sen jälkeen keitin niitä puolitoista tuntia. Liemi oli voimakkaan vihertävänkeltaista, mutta langasta tuli vähän hailakampaa, ei oikein minkään väristä. Muiden keltaisten sävyisten kasvivärjättyjen lankojen joukkoon se sopii kuitenkin hyvin.

Olen suunnitellut että ensi talven aikana virkkaisin luonnonvärisistä ja kasvivärjätyistä villalangoista ison torkkupeiton. Lankoja on minulla yhteensä monta kiloa ja ensimmäiset on värjätty yli kymmenen vuotta sitten.