sunnuntaina, elokuuta 26, 2007

Ei mitään neulottua tällä kertaa

Viime päivät ovat kuluneet esikoisen synttärivalmisteluissa ja tänään jo vähän juhlittiinkin kummien ja ystäväperheiden kanssa. Viikon puolivälissä on kaverisynttärit ja ensi viikonloppuna tulee lähisukulaisia kyläilemään.

Innostuin askartelemaan synttärisankarille prinsessakruunun. Innoituksen sain näistä ihanista keijukaiskruunuista. Oma tekeleeni syntyi eilisiltana "mitä kaapin perukoilta löytyy"-periaatteella. Väänsin ohuesta rautalangasta renkaan, jonka päällystin tilkkutöistä jääneillä kangassuikaleilla ja päällimmäiseksi laitoin koristenauhaa. Poimutetun tyllin ompelin kiinni helmilangalla ja koristeltu helmillä, kultalangalla ja kangasruusuilla.



Vieraille tarjottiin tietty prinsessakakkua:



Viikon käsityösaldo jäi laihanpuoleiseksi. Neuleita on tekeillä, ja lankaakin olen ostanut - kuinka sitä muuten valmistautuisi 10% Projektiin. Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi, nimittäin ompelin puolipellavasta pojalle essun, joka on vielä vähän reilunkokoinen. Kangas on edullista virolaista puolipellavaa, jota joskus tuli hamstrattua useampikin metri. Taskun traktorikuva on - yllätys yllätys - lapsen itsensä valitsema. Tänään surautin pienemmän essun lahjaksi ystäväperheen yksivuotiaalle. Yllättäen jälkimmäinen essu oli paljon nopeampi tehdä, vaikka käytin kaikkien reunojen huolitteluun vinokaitaletta, jonka tekeminen on monivaiheista mutta tilkkutyöleikkurilla ja kataleenkääntäjällä ei mitenkään hankalaa.


maanantaina, elokuuta 20, 2007

Huivikelejä odotellessa

Satun olemaan työssä, jossa elokuu on vuoden kiireisin kuukausi. Tänä vuonna kiirettä ei ole ainakaan vähentänyt se, että esikoinen aloitti koulun. Lisäksi kuopus vaihtoi uuteen päiväkotiryhmään. Elämänmuutokset väsyttävät niin pieniä kuin isoja - lapset ovat koulu- ja päiväkotipäiviensä jälkeen rättiväsyneitä ja pinna palaa pikkuasioista. Itse yritän selvitä kodin ja työn vaatimusten välillä - seurauksena huono omatunto joka suuntaan. Onneksi kokemuksesta tiedän, että elokuu työkiireineen loppuu aikanaan ja että lapset tottuvat parissa viikossa muutoksiin.

Mutta onhan viime viikoissa ollut paljon hyvääkin. Alkukuusta sain nauttia vielä lomapäivistä ja upeasta hellesäästä ja poimia talven varalle yllin kyllin niin mustikoita kuin vadelmia. Puutarha kukoistaa - tai rehottaa - kun lämpöä riittää ja sadettakin on viime päivinä saatu. Perennapenkkini tosin näyttää aivan kamalalta ja aloittelevana puutarhurina en tiedä, mitä sille tekisin. Ehkä uskaltaudun vielä joskus esittelemään sen täällä blogissani ja pyytämään apua blogistanin taitavammilta puutarhaihmisiltä.

Mistä muistui mieleeni, että yksi armoitettu puutarhuri eli Tellu ja lisäksi Hannaliini ovat myöntäneet minulle tunnustuksen. Kiitoksia - olen otettu! Itse en osaa myöntää sitä yksilöidysti kenellekään, vaan ihan kollektiivisesti kiittää kaikkia niitä neulebloggaajia, jotka omalta osaltaan pitävät yllä tässä yhteisössä rakentavaa ja mukavaa ilmapiiriä!

Minä tykkään kovasti kolmiohuiveista, vaikkakin niiden neulominen vaatii aikamoista itsekuria. Tämän huivin neulomisen aloituksen tulen todennäköisesti muistamaan aika pitkään. Aloitin huivin nimittäin kesälomareissullamme Norjan Sogndalissa yhtenä iltana, kun satoi kaatamalla vettä, eikä voinut kuvitellakaan poistuvansa teltasta ja vähän huoletti, kestääkö teltta varmasti sellaista sadetta. Norjasta kotiuduttuaan huivintekele on matkannut pariin otteeseen Kuopioon ja takaisin ja urheasti olen kieltäytynyt uusista mielenkiintoisista projekteista. Ja kyllä kannatti - huivista tuli ihana, mistä varmasti puolet on unelmankevyen silkki-mohairsekoitelangan ansiota.



Ohje: Onnenlehti
Lanka: Madil Kid Seta, noin 60 g
Puikot nro 4

torstaina, elokuuta 02, 2007

Kotipäivä

Tänään oli vaihteeksi kotipäivä. Esikoinen aloittaa koulun tänä syksynä, ja päivähoitopaikkaa ei enää elokuuksi ole, joten siitä syystä olen taas viikon verran lomalla. Lähden lasten kanssa huomenna mummolakierrokselle. Toivottavasti sää lämpenee kuten säätiedotuksessa luvattiin, että pääsisi uimaan ja muihin ulkopuuhiin.

Tänään kävin lasten kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa ja esikoisen erityisestä toiveesta myös sisällä kasvihuoneissa. Olen itse tykästynyt puistoihin ja puutarhoihin, ja ne ovat helppoja vierailukohteita myös lapsiperheille, koska yleensä ulkoalueilla lapsetkin saavat juosta ja temmeltaa suhteellisen vapaasti. Kaisaniemen puutarhan ulkoalueet olivat juuri niin näyttävät kuin tähän vuoden aikaan voi vain olla ja sisällä kasvihuoneissakin riitti nähtävää. Lummehuoneessa kukki lootus ja jättiläislumme. Kuopus oli erityisen kiinnostunut palmuhuoneessa meneillään olevasta työstä, jossa neljä tai viisi puutarhan työntekijää olivat siirtämässä ja kiinnittämässä omenapuun runkoa palmuhuoneeseen sitä varten, että rungolle voi istuttaa orkideoita. Runko oli ilmeisen painava ja siirtäminen köysien avulla eteni hitaasti, mutta kuopus seurasi työn etenemistä hievahtamatta.

Puutarhan jälkeen kävimme Hakaniemen torilla ja hallissa ja hallin lähistöllä olevissa pikkukaupoissa shoppailemassa. Ostokset painottuivat tällä kertaa enemmän ruoan puolelle, mutta kävimme toki tutkimassa niin Vihreän Vyyhdin kuin Priiman valikoimat. Priima on laajentanut myymälää ottamalla viereisen liiketilan käyttöönsä. Debbie Blissin langat odottivat hyllyihin pääsyä ja muutenkin myymälässä näytti lupaavalta. Liiketila on valoisa ja avara ja langat ovat kauniisti esillä. Myymälään on tulossa mm. lukunurkkaus, jossa voi mukavissa nojatuoleissa selata neulekirjoja.

Neulerintamalla ei ole mitään uutta esiteltävää, joten tässä kuva suklaa-pähkinäkakusta, jota leivoin jälkiruoaksi. Ohje oli parin vuoden takaisesta Allt om Mat -lehdestä. Kakusta tuli mehevää ja pehmeää - tätä kaloripommia teen toistekin.