sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

Viimeistä päivää

Monet neulebloggaajat ovat viime päivinä tehneet katsauksen menneeseen vuoteen ja tehneet uudenvuodenlupauksen tapaisia. Minäkin tein pikakartoituksen vuoden aikana valmistuneista neulotuista ja virkatuista töistä. Tässäpä vuoden saldo:

11 pipoa / hattua
9 sukkaparia ja yhdet huovutetut töppöset
14 lapaset
4 kämmekkäät
14 huivia / kaulaliinaa
palmikkokeeppi
1 boleron kaltainen asuste
3 vauvantossut
2 apupupua
3 lapsen ponchoa
1 lapsen kirjoneulepusero
2 lasten villatakkia
2 apupupua
muutama laukku / pussukka
epälukuisa määrä nukenvaatteita barbille ja babyborn-nukelle

Opin jotain uuttakin mm. dominoneulontatekniikan. Raglanhihat on edelleen kokeilematta mutta peukalokiilan ja tiimalasikantapään tekeminen sujuu jo helposti.

Jokunen viikko sitten sain vimman tehdä inventaario lankavarastostani. Nyt minulla on excel-taulukon muotoon dokumentoituna tieto, että huushollista löytyy lankaa runsaat 18 kiloa. Olin vähän hämmentynyt siitä, että lankaa on noinkin paljon, mutta toisaalta Vantaan joulukuun neuletapaamisessa ottaessani asian puheeksi kävi ilmi, että paljon tai vähän ovat varsin suhteellisia käsitteitä. Eli uutta lankaa tulee varmasti hankittua ensi vuonnakin mutta tavoitteena on myös kuluttaa lankaa siten, että nettomääräisesti langan määrä ei vuoden aikana kasva.

Hyvää uutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006

Lomailua

Olimme oman perheen kesken joulua edeltävän viikon Gran Canarialla Playa del Inglesin kupeessa Melonerasissa lomailemassa. Ihana viikko lämpöä, valoa ja aurinkoa sekä kiireetöntä yhdessäoloa oman perheen kesken. Neulottua tuli vain vähän. Menomatkalla lentokoneessa aloin tehdä sukkaa, joka ei viikon aikana tämän pidemmälle edennyt:


Lomailu jatkuu kotioloissakin; menen töihin vasta loppiaisen jälkeen. Suunnitelmissa on vähän ommellakin mutta vailla sen kummempia pakkoja. Toisaalta tiedän, että kun arkinen aherrus taas alkaa, en iltaisin juuri jaksa enkä ehdi ommella, joten yritän saada jotain aikaiseksi.

Laitan tähän vielä pari kuvaa nukkekodista, joka on lähinnä mieheni aikaansaannos. Minä pidin sopivasti lapset pois tieltä ja olin välillä jotain ideoimassa, mutta en käytännössä tarttunut maalipensseliin tai työkaluihin (ehkä hyvä niin...).



perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Lapastelua

Tällaiset lapaset menivät päiväkodin "tädeille" lahjaksi:




Lankana kaikissa Fritidsgarn ja menekki per lapaset noin 100 g. Kaikissa lapasissa on 34 silmukkaa ja peukalokiilaa varten lisätty 12 silmukkaa. Koristeet on virkattu tai ommeltu.

Ensimmäisiin (ylemmässä kuvassa toinen pari vasemmalta) tuli turhan lyhyet varret, joten virkkasin niihin reunuksen. Huovuttuneesta reunasta ainakaan minä en saa virkkuukoukkua lävitse, mutta ompelin ensin pykäpistoja reunan ympäri ja virkkasin näin syntyneeseen reunaan kiinteitä silmukoita. Pykäpistoreunasta voi poimia silmukoita myös puikoille, jolloin lapaseen voi neuloa jälkikäteen myös resorin.

Yhdet sukatkin tein; lahjaksi nekin. Kokeilin ensimmäisen kerran kaksinkertaista reunusta, muutoin sukat ovat ihan tavalliset tasaraitasukat tiimalasikantapäällä. Lanka Sandnes Sisu, menekki reilusti alle 100 g.

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Melkein stressitöntä jouluvalmistelua

Tänä vuonna minulla oli tarkoituksena selvitä joulusta mahdollisimman vähällä stressillä ja toistaiseksi olen siinä kohtuullisesti onnistunut. Nukkekotiprojektin kanssa menee varmaan aika tiukille, mutta viime kädessä siinä on kyse mieheni stressistä (joka voi tosin aiheuttaa minullekin stressiä), mutta muutoin lahjat on pääosin valmiina tai sellaisessa vaiheessa, että tiedän niiden valmistuvan ilman suuria ongelmia.

Joulua vietämme tänä vuonna tavanomaisesta poiketen siten, että lähdemme joulua edeltäväksi viikoksi etelän aurinkoon ja palaamme kotiin myöhään jouluaattoiltana. Tuttavapiirin joulupuritaaneja tämä ratkaisu hirvittää, mutta meidän perheellemme tämä sopii loistavasti. Lapset saavat lahjat joulupäivänä, ja erityisesti 6-vuotias esikoinen on innoissaan lähdössä katsomaan, miten joulua valmistellaan Kanarian saarilla. Ja koko perhe odottaa innolla aurinkoa ja lämpöä tämän harmaan ja sateisen kaamoskauden vastapainoksi.

Perinteisiä jouluruokia emme aio sattunnesta syystä kokkailla, mutta viimeisen viikon aikana olen leiponut niitä joululeivonnaisia, jotka tuovat minulle joulun: kuivatuilla hedelmillä ja mantelimassalla höystettyä pullaa, Hildegard Bingeniläisen pikkuleipiä, hedelmäkakkua ja piparkakkuja. Lasten kanssa kokosin ja koristelin eilen piparkakkutalon. Leipominen on minulle kuitenkin ensi sijassa mukavaa puuhaa. Kun on oikein huono työpäivä tai muuten vain ahdistaa, leivon sämpylöitä tai pullaa. Käsillä tekeminen vie ajatukset toisaalle, ja onnistunut lopputulos tuo hyvän mielen. Sama vaikutus on toki neulomisella tai muilla käsitöillä, mutta niissä prosessi on monesti hitaampi.

Pienestä stressistä kertoo kuitenkin se, että näin unta, jota tyypillisesti näen stressitilanteissa. Unessa olen lähdössä matkalle lentokoneella, ja unessa tavarat ovat pakkaamatta, passit tai matkaliput kadoksissa ja aikataulu sellainen, että koneeseen on mahdoton ehtiä. Pari yötä sitten näin tästä unesta uuden version, jossa olin lähdössä pitkälle ulkomaanmatkalle ja lentokentällä tajusin, että en olekaan pakannut yhtään neulomusta mukaan. Yritin etsiä epätoivoisesti lankaa lentokentän myymälöistä, vaikka olisi pitänyt mennä jo lähtöportille.

Koska arjen ovat täyttäneet muut askareet, valmistuneita töitä ei ole kovin paljon esiteltäväksi. Fritids-lapaset esittelen sitten kaikki kerralla; niistä puuttuu vielä kaksi paria. Sen sijaan kollegani sukat valmistuivat ja nyt täytyy ainoastaan toivoa, että ne eivät ole liian isot (tai laittaa mukaan optio sukan pienentämiseen).


Father and Son Socks, Interweave Knits, Fall 2006
Lanka: OnLine Supersocke, noin 90 g
Sukkapuikot 2,5

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Lapasia ja sukkia

Kuluneen viikon aikana olen neulonut valmiiksi sydänpitsisukat ja kaksi Fritids-lapasparia, joista toiset ovat käyneet vanutuskäsittelyn läpi ja toisista puuttuu vielä peukalot. Kolmannet tumput pääsivät puikoille, kun laitoin kuopusta nukkumaan. Yhteensä lapasia on tarkoitus tehdä kuusi paria, ja ne menevät lasten päiväkoti- ja eskariryhmän henkilökunnalle. Kummallakin lapsella on ryhmässään loistavat lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat, joita on syytäkin vähän lahjoa.

Joululahjojen lisäksi tekeillä on sukat kollegalle, joka täyttää 60 vuotta joulukuun alkupuolella. Ensimmäinen yritys oli tuhoontuomittu - itseraidottuva lanka, joka kerällä näyttää mukavan pirteältä, pääsisi palkintosijoille maailman rumin villasukka -kisassa. Langassa värit vaihtuvat mielestäni liian nopeaan; yksi väri ei riitä miehen sukassa (68 s) edes kerroksen ympäri ja ruskeat raidat ovat puolestaan värimössöä.


Perjantaina kävin sitten ostamassa yksiväristä sukkalankaa, ja aloin tehdä tämän syksyn IK:n ohjella pintaneule- ja palmikkokuvioista sukkaa. Tämä on ainakin selkeä ja tyylikäs riemunkirjavan raitasukan jälkeen. Lanka on ohutta (30 s = 10 cm) ja saattaa olla, että näiden saaminen valmiiksi ajoissa vaatii tavallista ahkerampaa tikuttamista. Toisaalta on ihan kivakin, että Fritids-langan ja viitosen puikkojen (15 s = 10 cm) vastapainoksi saa neuloa pienillä puikoilla.


Nukkukodin laittamisesta näyttää toistaiseksi olevan mieheni projekti. Hän on maalannut ja tapetoinut seiniä ja käynyt hankkimassa muun muassa ulko-oven, lattiamateriaaleja ja listoja. Tällä hetkellä nukkekodin seinät näyttävät tältä:

lauantaina, marraskuuta 25, 2006

SNY:n paketti

Tässä vielä kuva neuleystävältäni saadusta paketista:

torstaina, marraskuuta 23, 2006

Postia (salaiselta) neuleystävältä

Kuten otsikkokin kertoo, Salainen Neuleystäväni ei ole enää salainen. Pakettikortti tuli jo viime perjantaina, mutta vasta eilen pääsin postiin hakemaan pakettini. Paketissa oli paljon kaikenlaista kivaa: myssy samaa lankaa ja mallineuletta kuin aikaisemmin saamani sukat ja lapaset; upea kaulakoru, jossa on kultalangasta virkattuja helmiä; lankaa (mm. Huopasta ja Tennesseetä), numeron 8 sukkapuikot (sellaisia minulla ei vielä ollutkaan) ja hauska itse askarreltu kissakortti. Unohtuikohan jotakin...? Laitan kuvan paketin sisällöstä myöhemmin.

Henkilö, joka minua on syksyyn mittaan ilahduttanut paketeilla taidokkaine käsitöineen ja kauniine kortteineen, oli Adelheid, jonka upeita töitä voi ihailla hänen blogissaan. Virkattuja koruja olin ihastellut jo aikaisemmin ja nyt minullakin on siis tuollainen. Suuret kiitokset niin Adelheidille kuin Kristelillekin SNY:n organisoinnista.

sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006

Sunnuntai-iltaa


Viime viikolla marttayhdistyksemme oli kutsuttu naapurilähiön vähän iäkkäämpien marttojen vieraaksi. Minulla oli tietty sukankudin mukana (vastoin yleistä uskomusta marttailloissa ei yleensä neulota) ja sain valmiiksi kuvassa näkyvän sinisävyisen sukkaparin illan aikana. Itseraidoittuva sukkalanka herätti valtaisaa ihmetystä ja sain kerran toisensa jälkeen esitellä lankaa ja siitä syntyvää neulepintaa. Monet kyselivät mistä lankaa saa ja onko Novitalla vastaavaa lankaa tarjolla. Niinhän se vain on, että valtaosalle potentiaalisista suomalaisista neulojista Novita on se ainoa oikea.

Molemman sukkaparin lanka on muistaakseni Regiaa. Molemmista langoista olen neulonut aiemmin lapsille sukat ja nyt tuli osoitettua sekin, että yhdestä kerästä Regian sukkalankaa tulee yksi lasten sukkapari eli aika riittoisaa lankaa se on. Nämä sukkaparit menevät lasten serkuille - toivottavasti ovat oikean kokoiset.

Ja pitää vähän hehkuttaakin, että nyt minä sitten osaan tehdä tiimalasikantapään ilman ohjetta. Työmatkaneuleena on taas sukat - tällä kertaa sydänpitsisukkat aikuisen kokoa ja lankana Vuorelman Veto.

Sain luotua silmukat ja neulottua muutaman kerroksen joustinta palmikkoneuleesta, jonka neulomista olen suunnitellut kohta vuoden päivät. Ohje on vuoden takaisesta Vogue Knittingistä. Lanka on merinovillaa, jota ostin vuosi sitten Kädentaitomessuilta.



Joulukorttiaskartelukin on jo täydessä vauhdissa (eläköön kuviolävistimet - lapset osallistuvat vielä tavallista suuremmalla innolla askarteluun). Lisäksi tein saksalaisen askartelulehden ohjeella salaisen neuleystävän viimeiseen pakettiin laitettavaksi joulutervehdyksen, jonka voi laittaa tähän näkyville, koska tämän viimeisen paketin jälkeen en ole enää salainen neuleystävä.

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Venlan villatakki

Kummitytön villatakki on melkein valmis. Enää on ompelematta napit ja etupistokoristeet smokkipoimutuksiin. Villatakista tuli mielestäni söpö ja sitä oli loppujen lopuksi kiva neuloa, vaikkakin olen varma, että neulominen olisi sujunut nopeammin, jos mallineuleet olisivat olleet kaavioina eivätkä kerros kerrokselta selostettuna. Ja nyppyjen neulominen on vaikeaa - ei tainnut tulla kahta samanlaista nyppyä...


Ohje: Smock Jacket (Debbie Bliss: The Celtic Collection)

Lanka: Novita Wool (merinovillainen)

Tein muutoin ohjeen mukaan, mutta hihat neuloin muutaman sentin pidemmiksi. Neuloessani tuskailin helmineulereunuksia, jotka rullautuivat jatkuvasti ylöspäin. Pingotuskaan ei niihin auttanut, mutta kunnon prässäys tuntui reunat taltuttavan. Hyvä niin, sillä henkisesti aloin jo valmistautua poimimaan alareunasta silmukat ja neulomaan alavarat, jotka pitäisivät helman helmineuleen ojennuksessa. Kaiken kaikkiaan olen lopputulokseen kuitenkin tyytyväinen, joten tässä vielä vähän lähikuvaa yksityiskohdista:


Ja mukavaa on myös se, että keskeneräisten töiden lista lyheni taas yhdellä valmistuneella työllä.

maanantaina, marraskuuta 06, 2006

Neulomisviikonloppu

Viikonloppuna olimme Kuopiossa anoppilassa. Valmiiden ruokapatojen ja kahden innokkaan lapsenvahdin ansiosta sain keskittyä melkein kokonaan neulomiseen. Yksi melkein-ikuisuusprojekteistani on kummitytölleni Venlalle tekeillä oleva palmikkovillatakki. Viikonlopun aikana sain neulottua toisen etukappaleen valmiiksi ja yhden hihan. Toinenkin hiha on jo tekeillä ja etenee hyvää vauhtia työmatkaneuleena. Neulomista vauhdittaa myös päätökseni että en aloita itselleni mitään isompaa neuletta ennen kuin Venlan neuletakki on valmis.

Automatkoilla Vantaalta Kuopioon ja takaisin valmistui myös yksi sukka. Tehokasta neulomisaikaa oli tavanomaista vähemmän, kun puolet automatkoista mennen tullen ajoimme pimeän aikaan.

Jouluun on enää seitsemisen viikkoa. Lähestyvän joulun huomaa ainakin postissa tulevista lelukirjoista, joita tänä vuonna on tähän mennessä tullut jo kolme kappaletta. Lapset ovat suhtautuneet niihin aika maltillisesti ja toivomukset joulupukille ovat nekin aika vaatimattomia. Itse olen selannut lelukatalogeja pienellä ihmetyksellä. Useimmat lelut ovat ihan älyttömän kalliita ja kuitenkin enimmäkseen muovikrääsää, jota on vaikea / mahdoton korjata. Erityisesti minua ihmetyttää BabyBorn-nukke, joka on vauvanukke tuttipulloineen, vaippoineen ja vaunuineen. Toisaalta sille myydään balettiasua, lumilautailusettiä ja ties mitä. Nuo asukokonaisuudet maksavat montakymmentä euroa, mikä on aika paljon nukenvaatteesta, kun harvasta lapsenvaatteestakaan olen valmis pulittamaan vastaavaa summaa. Kerrankin voi osoittaa, että käsityötaidoista on silkkaa säästöä, kun nukenvaatteisiin tarvittavat kankaat ja langat eivät maksa muutamaa euroa enempää ja yleensä syntyvät vieläpä tilkuista ja langanlopuista.

Jouluun liittyen postissa odottaa mielenkiintoinen paketti. Tilasimme nukketalopaketin Gepetosta, ja edessä on talon kasaus- ja sisustusprojekti. Olen tutkinut nukkekotiharrastajien nettisivuja ja blogeja ja vaikuttaa siltä, että nukkekotiharrastus voi viedä mukanaan. Minulla ei muuten lapsena ollut koskaan nukkekotia, joten ehkä tässä täytetään paitsi tyttären myös äidin unelmaa.

maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Havukranssi


Eilen lasten kanssa ulkoillessani keräsin tammenterhoja, pähkinöitä, käpyjä sekä syysmyrskyn pudottamia männyn- ja kuusenoksia kranssiaskartelua varten. Eilisiltana tein kauden ensimmäisen ovikranssin männyn- ja kuusenhavuista. Kranssi kaipaisi koristeekseen jotain pientä, ehkäpä käpyjä, ja sitten lähempänä adventtiaikaa kietaisen koristeeksi punaisen nauhan.

Joulu on tulossa, kiva! En minä itse joulusta niin paljon perusta, mutta valmisteluista tykkään.

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Haarukkapitsiä

Kuluneella viikolla Salainen neuleystävä muisti minua jälleen! Juurihan sain SNY:ltä nimpparionnittelut ja nyt taas kunnon paketin, jossa oli lapaset samaa mallineuletta ja lankaa kuin ensimmäisen paketin ihanat sukat, huovutettu pannulappu ja inkiväärinamia. Kiitos mukavasta paketista!


Neuleklubissa tällä viikolla oli ohjelmassa haarukkapitsin tekemistä. Alkuun touhu vaikutti monimutkaiselta, mutta alkoi sitten sujua. Lanka on Vattumadon blogista palkinnoksi saatu Novita Kid Mohair. Neuleklubissa monet kokeilivat haarukkapitsiä paksummilla langoilla ja pinnasta tuli kivan näköistä, mutta minusta haarukkapitsi on kauneimmillaan ohuehkosta mohairlangasta.


Viimeisen viikon parin aikana meille on ilmestynyt yllättävän monta käsityölehteä. Ottobressa on aivan täydellinen villakangastakin ohje meidän prinsessalle, Verenassa oli vaihteeksi todella kivoja ohjeita, VK:hon olen jäänyt koukkuun eli jokainen numero on pakko hankkia, Burdassa on pari kivaa hameohjetta ja loput lehdet hankin lähinnä jouluaskartelujen yms. takia.



Viikonloppu on jälleen kerran raivostuttavan lyhyt. Eilinen päivä meni lähes kokonaan Marttaliiton syyskokouksessa ja minä sain jopa kunnian toimia kokouksen puheenjohtajana. Kokouksessa tehtiin historiallisiakin päätöksiä: mm. marttajärjestön lehden nimi muutettiin Emäntälehdestä Martat-lehdeksi. Aika oli kypsä tälle päätökselle, kun lehdestä tulee ensi vuoden alusta sääntöuudistuksen myötä jäsenlehti. Kahden viikon kuluttua on sitten vuorossa oman marttapiiriliiton syyskokous, johon menee samoin yksi lauantaipäivä. En varsinaisesti valita, sillä järjestötoiminta on kaikin puolin antoisaa, mutta ajan niukkuus on surullinen tosiasia.

Tänään olin aamusta lasten kanssa pitkään ulkona ja nautimme kirpakasta syyspäivästä. Lasten päivälevon aikaan aloin käydä korjausompelupinoa läpi, jotta ompelupöydälle mahtuisi tekemään jotakin. Vielä jäi yhdet lyhennettävät housut, mutta nyt pöydälle mahtuu taas saumurikin. Korjausompelu on vähän samanlaista kuin lankojen päätteleminen tai kappaleiden yhdistäminen - aloittaminen ei huvittaisi millään, mutta kun toimeen tarttuu valmista tulee nopeasti.

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Vauvantossut ja kukkapipo

Vaaleanpunainen kausi jatkuu. Kuva on huono, mutta parempaakaan ei saa, kun tossut on jo annettu saajalleen. Vauvantossujen tekeminen on aina aikamoista näpertämistä - miten noin pieneen työhön mahtuukin aina useampi sauma ja lankojen päättelyä.


Ohje: Suuri Käsityölehti 4/2003
Lanka: Sandnes Lanett ja Marks&Kattens Karusel
Puikot 2,5

Vielä vähän kesken on pipo Domino Knitting -kirjan ohjeella. Lanka on Vuorelman Vetoa, joka on sukkalangaksi yllättävän pehmeää. Koostumus on 85 % villaa, 15 % polyamidia, ja jopa herkkäihoinen tytär oli sitä mieltä, että lanka ei kutita. Langan värikartta on hyvä ja mikä parasta, Vetoa löytyy ihan koko värikartan laajuudessa työpaikkani lähilankakaupasta Sypressistä.



Dominoneulonnassa on jotain addiktoivaa. Työ etenee neliö kerrallaan kuin itsekseen. Pipo on aloitettu neulomalla ensiksi alareunan violetit neliöt, sitten ne on yhdistetty toisiinsa poimimalla silmukat aina kahden neliön reunoista vaaleanpunaisella langalla. Viimeiseksi neulotaan alareunaan kolmiot, joiden silmukat jäävät odottamaan ja joilla neulotaan sitten reunus. Yllättäen langanpäitäkään ei jää kohtuuttomasti pääteltäväksi, jos niitä muistaa päätellä neuloen työn edetessä.




Minulla on olohuoneen nurkassa laatikollinen sukkalankoja. Laatikon kansi menee nipin napin kiinni, joten olen aloittanut määrätietoisen sukkalankojen kuluttamisen. Sukkia valmistuukin tasaiseen tahtiin, sillä työmatkakutimena sukka tai lapanen on kaikkein helpoin. Kuvassa olevaa sukkaan tein tiimalasikantapään, joka ei vielä suju täysin ilman ohjeen katsomista, mutta muutoin sukan neulominen on sopivaa ns. aivotonta neulomista bussimatkailijalle.

sunnuntaina, lokakuuta 15, 2006

Talvi on tulossa

Sää muuttui viime viikolla selvästi syksyisemmäksi ja olikin korkea aika ahkeroida sukkia ja lapasia valmiiksi. Tytär sai kahdet uudet sukat:


Hapsureunaiset sukat
Lanka: Sandnes Sisu vajaa 50 g ja OnLine Multidream
Sukkapuikot 2,5
Malli perussukka 48 s, vahvistettu kantapää

Sydänpitsisukat
Lanka: Lana Grossa Meilenweit Cotton, vajaa 50 g
Sukkapuikot 2,5
Pitsikuvion malli Neulojan käsikirjasta, muutoin perussukka

Poika sai Regia Nation Color -langasta Saksan (tai KalPan, kuten Kuopiosta kotoisin olevat pojan kummit totesivat) väreillä sukat ja lapaset, mutta niistä en saanut kuvaa, kun pojalla oli tärkeämpää tekemistä kuin olla äidin kuvattavana villasukat jalassa. Ja lapaset ovat sitä paitsi jo pyykkikorissa. Eikä niissä mitään ihmeellistä olekaan paitsi kelta-puna-mustat leveät raidat.


Itselleni tein viikonloppuna Odessa-ohjeella pipon. Susanna kertoi blogissaan, että pipo kapenee tosi nopeasti, joten neuloin mallineuletta noin 16 cm (ohjeessa 14 cm) ennen kuin aloitin kavennukset. Piposta tuli näin hyvän kokoinen - se suojaa riittävästi korvia ja niskaa. Lanka on La Alpacan alpakkalankaa, jota meni vajaa 50 g.

Alunperin olisin halunnut itselleni baskerin ja tekaisinkin sellaisen Modan 2/2005 ohjeella kaksinkertaisesta Drops Alpacasta. Baskerista tuli varsinainen mörvelö ja se sai välittömästi purkutuomion. Vieläkin ihmettelen, miten Modan kuvassa baskeri on niin sievä, kun minun aikaansaannokseni oli kaikkea muuta.

Seuraavaksi pitäisi aloittaa tyttärelle syyskeleihin sopiva kaulaliina, joka suojaa kaulaa ja niskaa mutta ei ole liian lämmin. Lankana aion käyttää samaa puuvillasekoitetta kuin pitsisukissa plus ehkä merinovillaa tai jotain efektilankaa.

tiistaina, lokakuuta 10, 2006

"Miten sulla on aikaa neuloa?"

Olen viime päivinä pohtinut kiirettä ja ajankäyttöä - niin omaani kuin muidenkin. Olen korviani myöten kyllästynyt siihen, että kaikki valittavat kiireitään ja käyttävät kiireitään tekosyynä sille, etteivät hoida töitään tai pidä lupauksiaan. Yksi ihminen aloittaa kaikki (yksityiselämän) sähköpostinsa selittämällä, kuinka kiireinen hän on mutta että hän yrittää kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin... Tosi kivaa.

Minulta kysytään usein, kuinka ihmeessä minulla on aikaa neuloa. Tässä kysymyksessä on joskus aitoa ihmettelyä tai sitten jotain muuta. Varmasti löytyy myös ihmisiä, joiden mielestä ajan voisi käyttää paremminkin kuin käsitöiden tekemiseen. Aikaisemmin minulle jopa ystävällisesti suositeltiin, että pienten lasten äidin kannattaa käyttää vapaa-aikansa johonkin muuhun kuin neulomiseen.

Viime keväänä kampaajalla ollessani lueskelin jotain naistenlehteä, ja sieltä osui silmiin kirjavinkki ajankäytön hallintaan. Kyseinen opus on Juhani Jääskeläisen Aikaa enemmän - kiirettä vähemmän, josta olen löytänyt monta hyvää ajatusta. Lisäksi minulla on nyt hyvä vastaus kysyjille:

"Meillä on aina aikaa sille, mitä pidämme tarpeeksi tärkeänä."

Neulominen on minun harrastukseni, ja toki minulla on siihen aikaa. Kyse on myös käytettävissä olevan ajan jakamisesta eri kohteisiin. Minä olen aina jättänyt kotityöt ruoanlaittoa lukuun ottamatta vähemmälle huomiolle ja panostukselle ja vaikkapa neulonut, ommellut tai lukenut.

Toinen kirjasta napattu ajatus on Parkinsonin periaate: "Tehtävään menee aina sille varattu aika." Toisin sanottuna deadlinet ja kaikenlaiset ajankäytön rajoitteet tehostavat ajankäyttöä. Tein itse jonkun aikaa 80-prosenttista työaikaa ja tein ihan samat työt kuin nytkin mutta lyhyemmässä työajassa. Todennäköisesti saan lasten päiväkotipäivän rajoittamassa kahdeksan tunnin työpäivässäni aikaan saman kuin työkaverini, jotka istuvat joka päivä töissä pari tuntia pidempään kuin minä. Tai joululahjasukkien tekemiseen voi mennä kaksi kuukautta, jos ne aloittaa nyt, tai viikko, jos ne aloittaa viikon ennen joulua.

Ehkä jo arvasittekin, että yritän tällä vuodatuksella vain selittää viime aikojen vähäisiä tuotoksiani ajankäytön kohdistamisella tärkeämpiin asioihin kuin neulomiseen. Parit sukat ja lapaset olen saanut aikaiseksi ja lisäksi olen vähän tuunannut, mutta niistä enemmän, kunhan saan otettua kuvia päivänvalossa.

maanantaina, lokakuuta 02, 2006

Dominoneulontaa


Olin viikonloppuna Vantaan aikuisopiston järjestämällä dominoneulontakurssilla. Kurssi oli kiva, opettaja innostava ja dominoneulonnasta ehti oppia kaksipäiväisellä kurssilla perustekniikat: kaitaleet, neliöt ja niiden yhdistämisen ja erilaisia tapoja neuloa reunuksia.

Ylläolevassa kuvassa on toisen päivän harjoitustyö neliöistä ja kolmioista. Lanka on Fritidsgarnia ja alkuperäisenä ajatuksenani oli, että harjoitustyöstä tulisi pannulappu. Valmiin työn halkaisija oli kuitenkin noin 35 cm, ja kuudenkympin pesunkin jälkeen mittaa on enemmän kuin isolla pannulapulla, joten muuta käyttöä pitäisi keksiä.

Vogue Knittingissä on viimeisen parin vuoden aikana ollut useammassa numerossa dominotekniikalla toteutettuja töitä - muistaako joku esimerkiksi huimat neulotut housut viime vuoden ensimmäisestä numerosta? Tämän vuoden eka numerossa oli upea neulottu hame ja tyynyjen yms. ohjeita on myös ollut. Uusimmassa MagKnitsissa on pikkutytön hame dominotekniikalla.

Lisää dominotekniikasta voi lukea Vivian Høxbron sivuilta, joilta löytyy myös ilmaisia ohjeita. Vivian Høxbro teki tekniikasta tunnetun kirjallaan Domino Knitting. Kirja päätyi välittömästi hankintalistalleni, vaikka sinällään kurssilta saaduilla ja netistä löytyvillä ohjeilla pääsee melkoisen pitkälle. Joitakin kirjoja on vain niin kiva ostaa omaksi. Kirjakerhon lehdestä huomasin myös uuden Strömsö-kirjan olevan nyt myynnissä. Kyseinen kirja on aika hintava, mutta kaltaiseni Strömsö-fanin pitää käydä ainakin selaamassa se kirjakaupassa.

keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006

Käsi ja kämmekäs


Salainen ystäväni yllätti taas; eilen oli sininen kirjekuori odottamassa ja sieltä paljastui kuvassa näkyvä käsikortti punottuine rannenauhoineen. Kiitos!

Kuvassa näkyy myös oma käteni esittelemässä kämmekästä, joka on tehty Interweave Knitsin kevätnumeron 2006 Rib-and-Cable Mitts –ohjeella. Lanka on Dropsin Alpacaa ja puikot olivat kolmosen bambupuikot. Kämmekkäät ovat päässeet jo käyttöön ja ovat kovasti ihanat. Neuloessani pelkäsin, että niistä tulee liian pienet, mutta ehei; niistä tulikin vain erittäin hyvin istuvat.

Olen neulonut kaikenlaista pientä, mutta kämmekkäiden lisäksi ei ole mitään uutta ja valmista esiteltävää. Pojan lapaset ovat vailla peukkuja, tyttären sukat ovat vielä vähän kesken ja apupupulta puuttuu puolitoista kättä. Hartiani ovat edelleen aika kipeät ja olen suosiolla yrittänyt olla joko kokonaan neulomatta tai neuloa vain vähän. Neulomisaikaa ovat verottaneet myös syksyn kiireet: olen poiminut puolukoita, leiponut urakalla omenapiirakoita pakastimeen ja tehnyt vähän puutarhahommia. Puutarhahommissa olen koko lailla noviisi, joten enemmän aikaa kuluu pähkäilyyn ja tiedon etsimiseen kuin tekemiseen.

Edit: vähän korjailin tekstejä.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Neulomistauko

Loppuviikon ajan olen ollut lähestulkoon neulomatta, mikä on uskomattoman vaikeaa. Olen tottunut neulomaan lähes aina kun on hetkikin aikaa: aamiaisella, lehtiä lukiessani, televisiota katsellessani, lasten leikkiä seuratessa, bussissa, autossa, erilaisissa odotustilanteissa. Lisäksi minulla on kesken erilaisiin neulomishetkiin sopivia töitä, jotta kaikki neulomisaika tulee käytettyä hyödyksi. Ensimmäisenä neulomiskieltopäivänä minulla oli ihan vieroitusoireita: otin neuleen käteeni ja muistin vasta sitten että tämähän on kielletty juttu enkä osannut keksiä neulomisen tilalle oikein mitään tekemistä.

Miksikö sitten olen neulomistauossa tai jopa -kiellossa? Sairastin lievän flunssan, johon liittyi kamalat lihassäryt ja ilmeisesti siihen ja kroonisesti vähän jumissa oleviin hartioihin liittyen yläselästä toinen puoli meni oikein kunnolla jumiin niin, että syvään hengittäminenkin teki kipeää. Tänään on tuntunut siltä, että lääkkeet vihdoin tepsivät, mutta voihan olla, että ne vain vievät kivun pois.

Ja kuten tällaiseen tilanteeseen kuuluu, olen mielessäni luvannut ja vannonut, että kunhan vain saan tämän kivun pois, alan käydä säännöllisesti kuntosalilla, jumpata kotonakin ja heti huomenaamuna soitan (puolisen vuotta aiottuani) työfysioterapeutin katsomaan työpisteeni ergonomiset olosuhteet neulojan hartioille ja selälle sopivammaksi.

Mitä neuloja sitten tekee, kun ei voi neuloa? Järjestää neulekirjastoaan ja lankavarastoaan, kerii vyyhdellä olevia lankoja keriksi, tekee neulontasuunnitelmia, ompelee nappeja ja päättelee langanpäitä niistä töistä, joista se on jäänyt tekemättä. Ja toivoo kovasti, että jo huomenna voisi taas neuloa.

torstaina, syyskuuta 14, 2006

Apupupu


Ensimmäinen apupupu valmistui viikonloppuna, ja lapset tykästyivät siihen heti; kuvassa pupua hoitamassa kuopus. Esikoinen halusi pupun, jolle voi vaihtaa vaatteet, ja sellainen onkin nyt tekeillä, kun esikoinen on ollut kuumeessa ja siksi vähän allapäin. Kuopuksellekin pitänee tasapuolisuuden vuoksi tehdä omansa. Katselin vähän muitakin pupuohjeita, mutta totesin Apupupu-ohjeen niin selkeäksi ja helpoksi, että neulon samalla mallilla. Kuten monet muutkin, olen muuntanut ohjeen mahdollisimman paljon suljettuna neuleena sukkapuikoilla neulottavaksi niin on vähemmän ommeltavaa ja näperrettävää.

Maanantaina oli syyskauden ensimmäinen neuleklubin tapaaminen. Kyseessä ei ollut varsinainen neulontailta, vaan siellä oli esittelyssä La Alpacan tuotteet. Jokainen osallistuja sai roiman tietopaketin alpakoista ja alpakkakuidun ominaisuuksista ja - mikä parasta - lahjaksi pari kerää alpakkalankaa. Ja toki oli kiva tavata viime talvena tutuksi tulleita neuleklubilaisia.

lauantaina, syyskuuta 09, 2006

SNY, nallehaalari ja virkkausta


Sain salaiselta neuleystävältä syksyisen eloonjäämispakkauksen, kiitos! Neljä kappaletta heijastimia (lapset valitsivat heti itselleen mieluisimmat), mansikkateetä (hyvää oli, kokeiltiin jo), hunajaa, suklaata, kurkkupastilleja ja paljon muutakin flunssapäivien varalta. Vielä ei ole yhtään syksyä selvitty ilman flunssaa ja kyllähän lapset takuuvarmasti sairastavat, jos itse onnistuisinkin taudeilta välttymään.

Vihdoinkin voin esitellä nappeja vaille valmiin vauvanhaalarin. Ohje on vuosien takaisesta Novitasta ja muistaakseni alunperin Debbie Blissin mutta käännetty ja sovellettu Suomesta saataville langoille. Lankana haalarissa on Novitan tehtaanmyymälän Wool-pussilankaa ja tummanruskean Woolin onnistuin saamaan Vanillan ystävällisellä avustuksella.



Tämä työ osoitti muuten jälleen kerran, että ainaoikein on yksi haastavimmista neulepinnoista. Siinä näkyy käsialan epätasaisuus paljon pahemmin kuin sileässä oikeassa tai nurjassa.

Neuleohjeiden seuraajana olen enemmänkin visuaalinen kuin hyvän sisälukutaidon omaava. Amerikkalaiset sanalliset pitsineuleohjeet ovat kauhistukseni, ja yleensä saan parhaiten selkoa kaavioista ja kuvista. Mutta toisaalta virkkauskaavioita symboleineen en oikein osaa vielä tulkita - pitäisi ehkä opetella. Etsin tänään kirjoista kukkaa tai vastaavaa pyörylää onnittelukortin tekemistä varten. Malliksi valitsin flaamilaisen kukan ja aloin virkata sekä sanallisen ohjeen että valokuvan perusteella. Virkatessa oli vähän vaikeuksia saada riittävä määrä ketjusilmukkakaaria mahtumaan ympyrään, ja kun pyörylä oli valmis, aloin verrata ohjetta ja valokuvaa ja nehän ovatkin ristiriidassa keskenään... No, onneksi tässä ei tällä kertaa sattunut sen suurempaa vahinkoa - joskus on tullut pähkäiltyä tunti jos toinenkin virheellisen tai puutteellisen ohjeen kanssa.

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Uusia kirjoja

Tänään kuopus oli sairaana ja olin kotona häntä hoitamassa. Yleensä lasten sairaspäivät ovat hyviä päiviä käytettäväksi mm. neulomiseen, mutta tänään piti tehdä vähän töitäkin lasten päiväuniaikaaan. Kuopus lisäksi vähän protestoi, kun hänen mielestään kotileikkiin ei kuulu neulominen. Ystäväni vauvalle tulevan nallehaalarin sain kuitenkin melkein valmiiksi, ja puikoille pääsi ensimmäinen apupupu.

Tyttäreni (joka viime viikolla vietti 6-vuotissynttäreitään) oppi tänään virkkaamaan ketjusilmukoita, ja niitä syntyikin useamman metrin verran. Virkkaamista hän on kokeillut useastikin aiemminkin, mutta tänään homma alkoi sujua. Vasenkätinen tyttäreni virkkaa muuten oikealla kädellä - päädyin tähän ihan siitä syystä, että erinäisissä nettikeskusteluissa monet vasenkätiset neulojat ovat kertoneet kätevämmäksi neuloa ja virkata oikeakätisesti maailmassa, jossa ohjeet kirjoitetaan oikeakätisille. Tyttäreni ei sitä paitsi ole ihan puhtaasti vasenkätinen, vaan esimerkiksi leikkaa saksilla oikealla kädellä.

Lupasin itselleni jo aikoja sitten, että kun muutaman kuukauden ajan normaalielämää verottanut työrupeama on ohitse, niin saan palkita itseni kirjaharkinnoilla. Kirjat olen hankkinut, mutta elämän normalisoitumisesta työrintamalla voin toistaiseksi vain haaveilla, kun kaikki muut hommat ovat tietysti kasautuneet tuon yhden suuren projektin takia.


Nicky Epstein Knitting on the Edge on yksi suosikkineulekirjoistani. Olen lainannut sen useampaan otteeseen kirjastosta ja löytänyt siitä ratkaisuja erilaisiin pulmiin, mutta hankinnassa olen viivytellyt ehkä juuri sen takia, että sen on kirjastostakin kohtuullisesti saanut lainaan.

Kyselin taannoin neulontalistalla vinkkiä hyvästä virkkauksen perusoppaasta. Minulle suositeltiin Pauline Turnerin Virkkaajan käsikirjaa. Kirjassa on selkeät ja havainnolliset kuvat ja se etenee työpajoittain virkkauksen perussilmukoista muotoamiseen, kirjo-, koho- ja ympyrävirkkaukseen ja jopa koukkuamiseen. Mitään en ole ehtinyt kirjasta vielä kokeilla, mutta kirja vaikuttaa kaipaamaltani perusteokselta.

Nancy Bushin sukkakirjoja Knitting Vintage Socks ja Knitting on the Road on esitelty useammassakin neuleblogeissa, joten niistä ei sen enempää. Olen jossain määrin addiktoitunut sukkakirjoihin, vaikka olenkin laiskanpuoleinen sukanneuloja.

Kädentaito-messuilla sain Vuorelman osastolta Satakieli-langan värikartan. Olisi pitänyt pyytää samantien Veto-langankin värikartta, koska huomasin, että Vuorelman nettikaupasta pelkästään värikartan tilaaminen tulee kohtuuttoman hintaiseksi. Satakieli-lanka taitaa olla maailmalla paljon suositumpaa kuin täällä meillä mm. Nancy Bushin ohjeiden seurauksena. Esimerkiksi kuvassa näkyvät Canal du Midi -sukat Knitting on the Road -kirjasta on tehty Satakieli-langasta.

tiistaina, elokuuta 29, 2006

Kasvivärjäystä, osa I


Kuvassa näkyvät viikonloppuna värjäämäni langat. Lanka on Suupohjan kehruutehtaan kolmisäikeistä kotimaista villalankaa, pohjaväriltään vaaleanharmaata tai valkoista. Harmaasta langasta paljastui värjäämisen myötä, että se ei olekaan tasaisen harmaata, vaan siinä on tummempia kohtia (olisiko yksi säie tms.). Värjätty lankakaan ei ole tästä johtuen tasaväristä.

Värjäyksessä minulla oli apuna jo vuosia sitten hyväksi havaittu Aittomäen et al. kirja Väriä luonnosta (Kirjayhtymä, 1992).

Kellanvihreä lanka:
100 g harmaata lankaa
reilu kilo pakastettua saunakukkaa (varsia ja lehtiä)
15 g alunaa

Väriliemi oli sameanruskeanvihertävää ja ensiksi tuntui, että lankaan ei tartu väriä laisinkaan. Loppujen lopuksi väriksi tuli kellanvihreä, sellainen maansävyinen eikä oikein minkään värinen. Kuvassa lanka taitaa näyttää lähinnä harmaalta; yritän ottaa jossain vaiheessa paremman kuvan.

Oranssinruskea lanka:
100 g harmaata lankaa
50 g krappia
15 g alunaa
10 viinikiveä

Vaalea oranssi lanka:
edellisen värjäysliemi
10 g alunaa
5 g viinikiveä
100 g valkoista lankaa

Värjäyskokeilujen myötä tuli taas valtava innostus kerätä erilaisia värjäykseen soveltuvia kasveja. Harmi vaan, että useimmat kasvit kannattaisi kerätä alkukesästä. Onneksi kerättävää kuitenkin löytyy vielä tähänkin vuodenaikaan, ja talvella voi värjätä vaikkapa sipulinkuorilla. Tai kahvinporoilla Riinan ohjeella.

tiistaina, elokuuta 22, 2006

P niin kuin pellava

Sain Tuulialta P-kirjaimen.

Pellava: Kesällä ehdoton suosikkimateriaalini vaatteissa. Eurokankaassa on hyvä valikoima pellavaa palalaarissa ja Virosta löytyy vielä edullisempaa. Haaveilen käsinkirjailluista pellavalakanoista. Pellavalankaa en ole kuitenkaan tainnut koskaan neuloa, en edes pellavasekoitetta.

Puuvilla: Mieluiten merseroitua egyptiläistä puuvillaa. Suosikkipuuvillalankani taitaa kuitenkin olla Mandarin Petit, jossa on hyvä värikartta ja joka kestää konepesua 60 asteessa.

Puikot: Puikot ovat minulle joko Addin pyöröpuikot tai bambusukkapuikot. Puikkoja löytyy tästä taloudesta paljon ja jostakin syystä ne viihtyvät paremmin muualla kuin puikkopusseissa, joita niitäkin löytyy useammat.

Pitsineuleet: Pitsineuleissa on jotain addiktoivaa. Tykkään malleista, jotka tarjoavat vähän haastetta, mutta ovat kuitenkin ulkoa opittavissa.

Palmikot: Näistäkin tykkään, vaikka palmikoita tuleekin neulottua paljon vähemmän kuin pitsimalleja.

Purkaminen: Yritän välttää viimeiseen asti. Joskus on kuitenkin pakko, erityisesti ompelujutuissa. Nuorempana työ lensi helposti seinään, mutta nyt jaksan kuitenkin kärsivällisesti purkaa ja tehdä uudelleen, jos on ihan pakko.

Polkupyörä: Pyöräily on minulle hyötyliikuntaa. Olen huhtikuusta lähtien pyöräillyt lähes päivittäin töihin, matkaa on noin 15 kilometriä suuntaansa. Fillaroidessa ajatus lentää ja on aikaa siirtyä pikkuhiljaa sekä työasioihin että niistä pois. Ainoa huono puoli on se, että pyöräillessä ei voi neuloa toisin kuin bussimatkoilla.

Piha: Rivitalossa asumisessa parasta on oma pihapläntti, johon mahtuu pensaita, puita ja perennapenkki. Ja grilli, puutarhakalusteet ja leikkimökki.

Pulla: Tuore pulla on melkein parasta mitä tiedän. Leivon pullaa usein ja melkein aina sitä löytyy pakastimesta.

Pasta: Ja pastan päälle parmigianoa. P:llä alkaa myös pizza, pesto, pannacotta... Olen Italia-fani, ja italialaisessa keittiössä minua jaksaa aina ilahduttaa se, että yksinkertaisista ruoka-aineista saadaan aikaan suuria makuelämyksiä.

Jos haluat osallistua tähän kirjainjutskaan, jätä kommentti ja minä annan sinulle kirjaimen. Sitten kirjoitat blogiisi 10 sanaa jotka alkavat kyseisellä kirjaimella, lisää myös selostus mitä kyseinen sana sinulle merkkaa ja miksi.

Ihana yllätys


Sain tänään ensimmäisen paketin Salaiselta Neuleystävältäni, joka on mahdollisesti turkulainen tai muutoin vain liikkunut Turun suunnalla postittamassa kirjeitään. Paketista paljastui ihanat sukat ja itse askarreltu kortti. Minä en ole vuosikausiin saanut lahjaksi mitään itse neulottua, joten tämä paketti oli todellakin mukava yllätys. Olen vieläkin ihan mykistynyt - joku on vartavasten neulonut minulle jotakin. Ja kaiken lisäksi sukat ovat kauniit ja sopivat täydellisesti jalkaani. Suuret kiitokset sinulle, ystäväni.

maanantaina, elokuuta 21, 2006

Ompeluprojekteja

Neulerintamalle ei kuulu mitään uutta, mutta sen sijaan ompelin viikonlopun aikana monenlaista. Yhteistyö ompelukoneen ja saumurin kanssa sujui kerrankin saumattomasti (heh), ja sain valmiiksi mm. perhostrikoosta paidan ja housut tyttärelleni. Kaavat ovat Ottobresta ja erityisesti housujen kaavat olivat niin hyvät, että suunnitelmissa on käydä ostamassa lisää trikoota ja surauttaa muutamat housut lisää. Kuvassa asu näyttää ihan pyjamalta, mutta yhdistettynä yksivärisiin vaatteisiin sekä paita että housut ovat ihan ok. Housuissa on vyötäröllä paitsi kuminauha myös nauhakuja, johon on pujotettu nyörikuminauha, jolla vyötärön voi säätää sopivan kokoiseksi.


Tänään Pikku Kakkosen aikana sain vihdoin ommeltua taannoin aloittamani vihreän silkkihameen helmakäänteen. Kangaspala löytyi Eurokankaan palakorista ja maksoi muistaakseni kympin. Ei paha hinta aidosta silkistä, ja hameestakin tuli sellainen, että kehtaan laittaa sen töihin.



Vaaleanpunainen pellavahame (toistaiseksi ei kuvia siitä projektista) osoittautui vähän haastavammaksi projektiksi. Ensimmäinen virheeni oli se, että en tehnyt sovitushametta tai edes sovituskaarroketta. Modasta piirtämäni hameen kaarrokkeen kaava osoittautui aivan liian isoksi, ja jouduin sitten purkamaan, leikkaamaan ja ompelemaan uudelleen parikin kertaa. Modan kaavoissa on ilmeisestikin reilu väljyysvara, koska valitsin kokotaulukon perusteella itselleni sopivan koon ja sillä mitoituksella ommeltuna hame olisi pudonnut päältäni. Kaiken säätämisen jälkeen hame on kuitenkin helmakäänteen ompelua vaille valmis.


Hameisiin ja mekkoihin laitan lähes poikkeuksetta piilovetoketjun, mutta siitä huolimatta piilovetoketjun ompelemisen joudun lähes aina lunttaamaan Otavan suuresta ompelukirjasta, joka antaa yksityiskohtaisen ohjeen tähänkin asiaan. Onnistumisen takaa piilovetoketjupaininjalka, jota ilman kiinnityksestä on vaikea saada siistiä.

Elokuun lopun projektina yritän saada valmiiksi Anniina Ballerina -ristipistotyön. Noloa tunnustaa, mutta aloitin tämän reilu vuosi sitten tavoitteenani tyttäreni syntymäpäivä. Nyt tyttären syntymäpäivä lähestyy jälleen; mitenkähän käy tällä kertaa?

lauantaina, elokuuta 19, 2006

Valmis huivi


Lanka: Linie 163 Java, runsaat 50 g
Puikot: 4
Ohje: Luo 28 s. Neulo 4 krs ainaoikeaa. Tämän jälkeen neulo kaikki kerrokset seuraavasti: Neulo 2 oikein, toista * 1 o, nosta 1 s nurin neulomatta, lk, neulo 2 oikein yhteen *, neulo 2 oikein. Lopuksi vielä 4 krs ainaoikeaa.

Huivista tuli kiva, mutta lankavalinta epäonnistui. Lanka hajoaa helposti säikeiksi tarttuessaan vähänkään johonkin, joten käytössä huivi taitaa valitettavasti mennä nopeasti epäsiistin näköiseksi. Harmi, toisaalta puuvillaviskoosilangassa on ihana kiilto ja se lasketuu hyvin.

maanantaina, elokuuta 14, 2006

Tarjolla lankaa

EDIT: Langoista on jäljellä enää Ibiza, muut on myyty tai varattu.

Lankavarastossani ovat ylimääräisenä tarjolla seuraavat langat. Varauksia / tarjouksia voi jättää kommentteihin. Toimitan langat postitse (ostaja maksaa postikulut) tai pääkaupunkiseudulla myös nouto, lankatreffit keskustassa tms. on mahdollinen.


Novita Kotiväki, oranssi, yhteensä 500 g (kuvassa keskellä).
Hintapyyntö 6 euroa.

Novita Kotiväki, beige, 110 g (kuvassa oikealla).
Hintapyyntö 1 euro.

Marks&Kattens Camomille, punainen, noin 50 g (=noin 130 m), 100 % merseroitu puuvilla (kuvassa vasemmalla).
Hintapyyntö 1 euro.




Novita Ibiza, vaaleansininen, yhteensä vajaa 400 g (yksi keristä mallitilkun verran vajaa).
Hintapyyntö 5 euroa.







Novita Seitsemän Veljestä, eri värejä mm. sininen, vihreä, harmaa, sinikirjava, vaaleanruskea, yhteensä 360 g. Osa langasta purettua, mutta valtaosin uutta lankaa.
Hintapyyntö 3 euroa.





Novita Kid Mohair, musta, yksi täysi kerä ja kerän loppu, yhteensä 65 g.
Hintapyyntö 1 euro.

Novita Princess Mohair (? vyöte kadonnut), punainen, 50 g
Hintapyyntö 1 euro.




Schoeller Stahl La Spezia, sininen, 50 g (=115 m), 100 % merseroitua puuvilla (kuvassa oikealla).
Hintapyyntö 1 euro.

Linie 163 Java, vihreää ja beigeä molempia 35 g (= noin 100 m).
Puuvilla-viskoosisekoite.
Hintapyyntö yhteensä 1,5 euroa.

Vaaleanpunainen huivi


Keskeneräisten neuleiden valmiiksi saattaminen keskeytyi vähäksi aikaa, kun huomasin, että minulla ei ole mitään tähän vuodenaikaan ja lämpötilaan sopivaa kevyttä huivia. Lanka on puuvilla-viskoosisekoitetta Vihreästä Vyyhdistä ja mallineule yksinkertaista pitsineuletta.

Huivin alla on väriin sointuva fleece, josta on tarkoitus tulla liivihame tyttärelle. Itse ihastuin noihin pompuloihin kovasti ja kangasta löytyi useammassa sävyssä, joista valitsin kuitenkin varman päälle vaaleanpuna-lilasävyisen.

tiistaina, elokuuta 08, 2006

Syksyä kohti


Postilaatikossa oli tänään laskujen ja mainosten joukossa myös Kauhavan Kangas-Aitan hinnasto. Neulontabuumi näkyy Pohjanmaan suunnallakin, sillä mielestäni neulelankatarjontaa on vähän kasvatettu, vaikka perinteiseen tapaan tuotevalikoima painottuu kudontaan. Uutuutena on tarjolla mm. mohairlanka Milla. Lisäksi hinnastossa oli haarukkapitsin ohjeita ja veikkailtiin haarukkapitsistä tulevan talven hittiä.

Kauhavan Kangas-Aitan hinnasto tuli minulla kotiin varmaankin sen takia, että viime talvena tilasin kapeaa heijastinnauhaa, jolle en kuitenkaan sitten keksinyt kovin kummoista käyttöä. Virkkasin nauhasta yhdessä villalangan kanssa pari kukkaa, jotka toimivat heijastimina ihan hyvin. Jotain uutta ideaa pitäisi keksiä, koska heijastin on pimeään vuodenaikaan tuikitärkeä varuste. Tekisi mieli sanoa asuste, mutta valitettavasti heijastimet ovat monesti aika tylsän näköisiä.. Strömsössä tehtiin viime syksynä ihan hauskoja heijastimia, mistähän löytyisi lisää ideoita?

Ja kun talvisiin aiheisiin siirryttiin, niin olisiko kellään vinkata hyvää kauluriohjetta aikuiselle? Viime talvena hankkimani villakangastakki on edestä niin avonainen, että lämpimälle ja suojaavalle kaulurille olisi käyttöä huivien lisäksi.

Kuvassa näkyy myös keskeneräinen vauvanhaalarin lahje. Lanka on Novita Woolia, sitä vanhaa merinovillaista, ja löydetty taannoin Lauttasaaren myymälän pussilankojen joukosta. Vauvanhaalariin tarvitsisin tehosteväriksi myös keski- tai tummanruskeaa, mutta pettymykseksi totesin, että Woolin värikartassa ei sellaisia värejä taida tällä hetkellä olla. Ja onko todellakin niin, että viime keväänä kauppoihin ilmestynyt vaaleanvihreä (lehmuksenvihreä) Wool oli sesonkiväri, jota ei enää saa. Jotenkin toivoisi vähän enemmän pysyvyyttä erään suomalaisen lankavalmistajan värikarttoihin.

Martalle kelpaavat myös neulotut vihannekset. En ole tutkaillut ohjetta tarkemmin, mutta eivät varmaan ole kovin vaikeita tehdä.

maanantaina, elokuuta 07, 2006

"Äiti, tuu leikkiin mun kaa maatilaa"

Traktori peltotöissä ja peräkärryn lavalla tietysti heinäpaaleja.



"Heinäpaalit" ovat Vihreän Vyyhdin poistokorista löytynyttä puuvillasekoitetta Supersoftia, euron kerä. Ostin kuvassa näkyvien värien lisäksi punaista ja vaaleansinistä ja ajatuksena oli, että langoista tulisi iloinen raitapusero meidän pikku maajussille. Samaan hintaan löytyi myös vähän toisenlaista puuvillasekoitetta, jota ostin tyttären neuletakkia tai -puseroa varten. Meillä molemmat lapset ovat aika tarkenevaisia ja villa tuntuu erityisesti atoopikkoesikoista kutittavan, joten villaneuleille meillä ei kovin paljon ole käyttöä. Harkitsin talvineuleiden langaksi jopa täystekokuitua eli Sirdar Snugglya, jolle on mm. Modassa paljon ohjeita ja joka on yllättävän pehmeä ja kivan tuntuinen lanka, mutta onneksi löytyivät nämä puuvillapohjaiset langat.



Sain äitienpäivälahjaksi päiväkodissa kasvatetun auringonkukan taimen. Istutin sen leikkimökin viereen turveharkoilla reunustettuun penkkiin, johon laitoimme myös yrttejä, mansikkaa ja kehäkukkia. Ja ups, tulikohan penkki vähän liian täyteen... Äitienpäiväkukka kukkii joka tapauksessa komeasti!

sunnuntaina, elokuuta 06, 2006

... ja jotain valmista

Loppuviikon aikana olen ehtinyt neuloa harvinaisen paljon. Minuun iski flunssapöpö ja työssäkäyntiä lukuunottamatta olen yrittänyt ottaa mahdollisimman rennosti. Viikonlopulle suunnitellut sosiaaliset aktiviteetitkin piti perua, joten olen sitten neulonut. Päätin urakoida edellisessä postauksessa mainitsemani tyttäreni neuletakin valmiiksi. Ei siihen montaa tuntia mennyt ja lopputulos on tässä:



Lanka: Marks&Kattens Pacific
Puikot: 4,5 Addi-pyöröpuikko ja sukkapuikot
Malli: omasta päästä, koko noin 120 cm

Kuten jo aikaisemmin kerroin, aloitin tämän neulomisen kaksi vuotta sitten ja sitten tulikin pitkä tauko. Jos nyt suunnittelisin tällaista neuletta, tekisin ehdottomasti raglanhihat ja kohdistaisin raidat, mutta koska inhoan purkamista, en sitten ryhtynyt enää tekemään muutoksia. Takki on tyttärelleni sopiva, ja vielä pitää hakea napit, niin jakku päässee käyttöön, kunhan ilmat viilenevät. Lanka on puuvilla-akryylisekoitetta ja ikävän "lötköä" neulottavaa. Jännään vähän sitäkin, miten se pesussa käyttäytyy. Jos joku ihmettelee, miksi olen moista lankaa hankkinut, niin tietysti siksi että lanka sattui olemaan erityisen edullista (poistokorit koituvat usein kohtalokseni) ja värit tyttären mieleen.

Lisäksi olen neulonut pitsitoppia lehmuksenvihreästä silkkisekoitteesta. Etukappale (tai takakappale, kun ovat identtiset) on valmis ja toinen kappale pääsi puikoille tänään. Ongelmana tämän neulomisessa on eniten kai se, että en osaa mallineuletta ulkoa ja joudun kaivamaan ohjetta vähän väliä esille. Samasta syystä tätä olisi hyvä neuloa päivittäin, että säilyy tuntuma.


Hellesäät sen kuin jatkuvat ja sääennuste lupasi koko viikoksi taas lämmintä ja sateetonta. Tänä kesänä uhkaa garderoobistani loppua kesävaatteet, kun taas joinakin kesinä ne jäävät melkein käyttämättä. Kaupoissakaan ei ole enää jäljellä mitään kesäistä vaatetta. Kaapissa sen sijaan olisi puolitoista metriä ihanaa vaaleanpunaista pellavakangasta, mutta kun ensin pitäisi jaksaa piirtää kaavat. Ajattelin piirtää kaavat yhden vaatekaapissani olevan hameen pohjalta. Ei mitään ihmeellistä: kaarroke, a-linja ja kappaleet täysvinoon. Tuollaisen hameen ompeleekin todella nopeasti, joten se voisi vielä ehtiä tämän viikon helteisiin, jos vain saisin ne kaavat piirrettyä.