torstaina, joulukuuta 30, 2010

Eriparisia asusteita

Sain joulun aikoihin valmiiksi esikoiselle pipon, kaulaliinan ja villasukat. Ne ovat kaikki erilaisista langoista, mutta se ei haittaa ollenkaan, koska omien sanojensa mukaan hän tykkää iloisista väreistä.

Ohje: Novita 4/2010
Lanka: Novita Tempo, vajaa kerä
Sukkapuikot nro 7

Valkoinen pipo Novitan talvilehden ohjeella. Silmukkamäärää jouduin vähän säätämään, kun ohjeen silmukkamäärällä olisi tullut päähine meidän kaksivuotiaalle. Pipo on ihan kiva ja voisin tehdä itselleni samanlaisen, mutta Tempo-lankaa ei löydy enää mistään. Novitan myymälässä on saatavilla joissakin väreissä, mutta muun muassa valkoinen on loppu Novitan tehtaaltakin eikä lisää ilmeisesti ole enää tänä talvena tulossa. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kauppoihin alkaa tulla kohta Novitan kesälankoja, vaikka minä voisin ihan hyvin ostaa vielä pari kuukautta talvilankoja. Muun muassa eilen ilmestyneessä Kotivinkissä oli kivoja talvineuleiden ohjeita juuri Tempo-langasta.

Lankabisnestä on vaikea ymmärtää. Novitalla on mitä ilmeisimmin sesonkiajattelu, joiden mukaisesti kutakin lankaa tuotetaan. Lähimarketin lankahyllyllä ei ole talvella puuvillalankoja eikä kesällä villalankoja. Kun sesonki vaihtuu, tulevat uudet langat, joita ei välttämättä enää sitten yhden sesongin jälkeen ole saatavilla. Ilmeisesti tavoitteena on optimoida tuotantoa ja minimoida varastot ja lisäksi lähtökohtana on se, että uutuudet (joko värit tai kokonaan uudet lankalaadut) myyvät paremmin kuin hyvä peruslankavalikoima.

Tällainen hitaasti uudesta innostuva perusneuloja kyllä tykkäisi siitä, että peruslankoja olisi joka sesonkina saatavilla kaikissa ns. perusväreissä. Tänä talvena ei esimerkiksi taida olla saatavilla mitään lankaa keltaisena, joka oli viime sesongin väri. Monista uutuusjutuista minä alan innostua vasta sitten, kun näen esimerkiksi blogeissa erilaisia toteutuksia niistä ja kuulen kanssaneulojien kokemuksista, mutta tuossa vaiheessa lanka saattaakin sitten olla jo loppu.


Tätä huivia neuloessani en osannut päättää, ovatko värit kauhea sekamelska vaiko kivalta näyttävä sekamelska. Tytär tykkää ja väri sointuu kivasti talvitakkiin. Mallineule on perinteistä aaltokuviota ja huiville tuli pituutta niin paljon kuin lankaa riitti. Vihreässä Vyyhdissä oli vastaavanlainen huivi esillä, mutta jotenkin kyllä tuntuu, että siellä olleessa kaulaliinassa väritys olisi ollut sopusointuisempi.



Ohje: 45 s, neulotaan kahden kerroksen mallineuletta niin kauan kuin lankaa riittää
Lanka: Linie 7 Supersocke, 6-fädig, 150 g
Puikot: Addin pyöröpuikko 4,5 mm

Joulun tienoilla neuloin vielä sukat. Kaikki langat ovat omasta varastosta ja raidoitus määräytyi sen mukaisesti. Keltainen lanka on Sandnes Smartia, muut Seiskaveikkaa.


Ohje: perussukat 48 silmukalla, koko 35-36
Lanka: Novita Seitsemän veljestä ja Sandnes Smart (keltainen), noin 11o g
Sukkapuikot 3,5 mm

Neulotut joululahjat

Tänä jouluna en antanut kuin pari neulottua joululahjaa.


Malli: 52 s, peukalokiilallinen peruslapanen, palmikkokuvio Kotiliesi 21/2010
Lanka: Honkarinteen tilan suomenlampaanvilla, noin 75 g
Sukkapuikot 3 mm

Nämä lapaset neuloin joululahjaksi työkaverilleni, joka on ollut suurena apuna kuluneen vuoden ajan perehtyessäni uusiin työtehtäviin. Lapasten lanka löytyi naisten joulumessuilta ja tuon ihanampaa lankaa tuskin on olemassa. Suomenlampaanvillaa ja vieläpä karitsanvillaa - tämä lanka lyö laudalta kaikki alpakkalangatkin, joita olen tähän asti pitänyt lankamaailman aatelina. Käsiin lanka tuntui vähän rasvaisena, mikä teki neulomisesta mukavaa näillä talvipakkasilla, kun minä ainakin joudun rasvaamaan käsiä vähän väliä.

Polvisukat olivat ystävän ääneenlausuma toive alkuvuodelta. Tein sukat ihan suoraan kirjan ohjeella, kun en viitsinyt pyytää pohkeen mittoja (jotakin yllätystä joululahjoissa sentään pitää olla!). Tällä pienellä riskinotolla sukista tuli onneksi oikeankokoiset. Sukkasillaan-kirjan tässä ohjeessa käytetään perinteistä vikkeliraitaa ja -kuviota, jotka tehdään ns. kaksinkertaisella nurjalla silmukalla. Aika hidasta neulottavaa, kun perinteiseen joululahjaneulomisen tapaan näidenkin sukkien kanssa tuli lopulta melkoinen hoppu. Kuvastakin valitettavasti näkee että aikaa kunnolliseen jälkikäsittelyyn (sukkien kohdalla ei voi puhua varsinaisesta pingotuksesta) ei ollut, kun sukat piti jo kääriä pakettiin.


Ohje: Vikkelisukat Sukkasillaan-kirjasta, ohjeesta poiketen 76 s
Lanka: Novita Nalle, 175 g
Sukkapuikot 2,75 mm

sunnuntaina, joulukuuta 12, 2010

Sukkia

Blogihiljaisuus katkeaa - yllätys, yllätys - sukkapostaukseen. Kukapa olisi voinut uskoa, että neulon joulun alla sukkia lahjaksi. Tai uskaltaako joku jopa todeta, että onpa näitä nähty jo ennenkin?

Kaiken toiston ja kertauksen uhallakin esittelen kuitenkin kolme sukkaparia, jotka neuloin lahjaksi päiväkotilapsemme ihanille päiväkodin tädeille:


Sukat on aloitettu kärjestä Ullan ohjeen mukaisesti. Varsiin on virkattu koristeraidat ja ommeltu aitapistoa (Sukkasillaan-kirjan ohjeen mukaisesti). Jotain uuttakin näissä sukissa on: Sukan suut tuntuivat kiristävän vaikka yritin päätellä ne kuinka löysästi. Näin ollen kokeilin italialaista päättelyä. Lopputulokseen en ollut täysin tyytyväinen, mutta harjoitus tehnee mestarin tässäkin lajissa.

Lanka on Seitsemää Veljestä ja puikot olivat kokoa 3½. Koristeraidat ovat sekalaisia sukkalanganloppuja lankakorin pohjalta. Näitä sukkia tikuttelin syksyn mittaan useammassakin kokouksessa ja samalla sain vinkata uteliaille ihmettelijöille, että sukat voi neuloa näinkin päin.

maanantaina, marraskuuta 01, 2010

Dominoneuletakki, osa I


Tänä syksynä minulla käynnistyi kolmas vuosi Helskyn käsityökoulussa. Vihdoinkin ohjelmassa on neulomista. Aloitimme syksyn värjäämällä kasviväreillä lankoja ja neuleosiossa tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa neulevaate kasvivärjätyistä langoista. Käsityökoulussa tuotteen suunnittelu on olennainen osa valmistusprosessia, ja niinpä olen piirtänyt luonnoksia ja laskenut mittoja ja samalla oppinut runsaasti uutta neuleen mitoituksesta.

Minulla on kasvivärjättyjä lankoja runsaasti vuosien varrelta ja lisäksi värjäämätöntä harmaata ja ruskeata varmaan kilon verran kumpaakin. Lanka on kolmisäikeistä ja nelosen puikoilla neuletiheys on noin 19 silmukkaa 10 cm:llä. Asetin materiaalin runsaudesta johtuen neuletyölleni kaksi tavoitetta: käyttää mahdollisimman paljon lankaa ja paljon eri värejä. Kirjoneule ei innostanut, koska koen usealla värillä neulomisen hankalaksi enkä ole oikein tyytyväinen neulejälkeeni kirjoneulonnassa. Niinpä päädyin luonnostelemaan pitkää neuletakkia, jonka helmassa ja hihansuissa olisi värikästä dominoneulepintaa ja muutoin sileää oikeaa ruskealla. Takkiin tulee lisäksi huppu dominotekniikalla ja eteen napitus. Nappilistoihin tulee mahdollisesti jotain jujua, kun takissa on isot pinnat sileää ruskeaa.

Toisin kuin yleensä käsityökoulussa, neuletyöt valmistetaan pitkälti varsinaisen opetuksen ulkopuolella. Opetuksen säännöllisyys ja aikataulu rytmittävät neulomista niin että kotonakin tulee ahkeroitua. Tuollainen iso neuletakki ei todellakaan ole mikään mukana kuljetettava neuletyö, joten rinnalla olen neulonut perussukkia niin omille lapsille kuin lahjavarastoonkin.

lauantaina, syyskuuta 25, 2010

Syksyä

Kylläpä tauko venähti taas pitkäksi... Perinteisten työkiireselitysten lisäksi syynä on ollut perheeseemme iskenyt kodinsisustusvimma (tai -pakko). Elokuun alussa havahduimme siihen, että koulu alkaa kohta ja ekaluokkalaisen poikamme huoneeseen oli saatava koulupöytä. Siitä alkoikin tavaroidensiirto-operaatio, kun koulupöydälle piti saada tilaa. Ensimmäisessä vaiheessa esikoinen muutti alakertaan ja hänen tieltään tyhjennettiin aikaisemmin työ- ja vierashuoneena toiminut huone. Pojat siirtyivät nukkumaan kerrossänkyyn yläkerran toiseen pieneen makuuhuoneeseen, jossa on myös pienimmäisen lelut ja vaatekaappi. Yläkerran toinen pieni makuuhuone on ekaluokkalaisen huone, jossa on koulupöydän lisäksi kirjahylly ja mahdollisimman paljon vapaata lattiatilaa legorakentamiselle. Esikoinen sai alakerrasta tilavamman huoneen, joka tosin alkaa olla jo aika täynnä tavaraa. Ja koska yksi asia johtaa helposti toiseen, niin myös olohuone sai uuden järjestyksen, joka tosin on vielä hieman vaiheessa.

Kaiken tämän jälkeen meillä on kuitenkin vielä pino laatikoita täynnä mm. kankaita, ompelu- ja askartelutarvikkeita, joille ei ole enää oikein paikkaa kodissamme. Lähiviikkoina minun on tarkoitus käydä perusteellisesti käsityötarvikkeet, -kirjat ja -lehdet läpi ja karsia tarpeettomat myyntiin tai muuten kiertoon. Kirpputoripöytäkin on jo varattu Valtterin kirppikseltäkin, kun myös pieneksi jääneitä lastenvaatteitakin on taas monta kassillista.

Lisäksi olen käynyt marttojen kanssa Tallinnassa käsityöostoksilla, opetellut Helskyn käsityökoulussa keramiikan tekemistä ja kässämartoissa puolestaan neulakinnastekniikkaa. Kirjastosta on löytynyt lainaksi kivoja käsityökirjauutuuksia ja sain vihdoin pitkän odottamisen jälkeen lainaksi myös Cookie A:n Sock Innovation -kirjan. Raskaan työviikon päätteeksi palkitsin itseni myös ostamalla IK:n ja virolaisen Käsityö-lehden. Eilisiltana olikin sitten ihana käpertyä peiton alle sohvalle ja inspiroitua ihanista lehdistä ja kirjoista.

Valmistunutta-osastolla käyttöneuleita lapsille:


Ohje: Wurm-pipo (Ravelrystä)
Lanka: Novita Tennessee
Puikot 3 mm (muistaakseni)

Kuopus on konservatiivinen ja suhtautuu epäillen kaikkiin uusiin vaatteisiin. Tämän pipon suostui laittamaan päähän vasta kun kaikki muut päähineet olivat pyykkikorissa. Isosisko puolestaan tykästyi huiviinsa niin että on pitänyt sitä joka päivä, vaikka vielä ei ihan villahuivikeleissä olla:

Ohje: Baktus
Puikot: Addin 3,5 mm pyöröpuikot

Lankaa meni tasan kaksi kerää eli 100 g. Baktus on siitä kiva ohje, että langan voi käyttää optimaalisesti eikä jää keränloppuja tähteeksi. Lanka on kesällä Turusta Lankabaarista ostettua merinovilla-nylon-sekoitetta (80 % / 20 %). Langan vyöte ehti kadota, mutta todennäköisesti kyseessä on Crystal Palace Yarnsin Mini-Mochi.

Puikoilla on sukkia lapsille ja suunnitelmissa villahaalari kuopukselle. Haaveissa jotain ihanaa itselleni mutta sinne asti en taida käytännössä koskaan päästä.

tiistaina, elokuuta 03, 2010

Kasvivärjäystä pietaryrtillä


Toivottavasti kukaan ei hermostu näihin värjäysjorinoihin - yritän dokumentoida värjäyksistä edes jotakin jonnekin ja se jonnekin sattuu nyt olemaan tämä blogi.

Keräsin pietaryrttejä täyteen ahdetun muovikassillisen ja leikkelin kukat kattilaan (värjäyskirjan ohjeessa neuvotaan ottamaan vain kukat talteen jotta väristä tulee keltainen eikä vihreä). Kukkia oli vajaa kilo ja laitoin vielä joukkoon viime talven aikaan keräämiäni sipulinkuoria. Kaadoin päälle vettä ja annoin liemen muhia kannen alla pari päivää. Sen jälkeen keitin lientä runsaan tunnin (pietaryrtin haju on aika voimakas eli jos on mahdollista, kannattaa keittää ulkona). Värjäsin kaksi vyyhtiä lankaa, joista toinen oli luonnonvalkoista ja toinen harmaata. Valkoisesta tuli kaunis vaaleahko keltainen ja harmaasta tuollainen vähän vihertävä. Kuvassa sävyt eivät ole ihan kohdallaan.

Tulevia värjäyksiä varten on vielä odottamassa männynkäpyjä. Kukkapenkissä kukkii parhaillaan kanadanpiisku, joka muiden piiskujen tapaan on värikasvi. Erityisesti odottelen marja-aronian marjojen kypsymistä, kun niistä pitäisi saada marjapuuronpunaisen ja violetin sävyjä. Mitähän tällainen kuiva ja helteinen kesä tekee kasvien väriaineille? Onko väriaineita niissä enemmän vai vähemmän? Samalla tulee mietittyä sitäkin, että kohta kesä alkaa kääntyä syksyä kohti ja että nyt pitäisi värjätä (tai kuivata värjäyskasveja) kun luonnossa on vielä tarjontaa. Harmi vaan, että minun työssäni elokuu on yksi vuoden kiireisimmistä kuukausista ja työ haittaa näin ollen vakavasti myös kasvivärjäysharrastusta.

lauantaina, heinäkuuta 31, 2010

Kesän sukkasatoa

Kesän aikana en ole neulonut juuri muutoin kuin automatkoilla, ja sukka on minulle helpoin matkaneule. Ensimmäisenä valmistuivat kirjavat sukat maissilangasta. Maissisukkalankaa oli ihan pakko ostaa, kun alkukesänä olin työn puolesta käymässä Turussa ja päivän aikana oli juuri sopivasti aikaa pistäytyä Lankabaarissa. Maissilanka on pehmeää mutta nailon antaa sille joustavuutta. Sukista tuli vähän lötköt ja saa nähdä miten lanka käyttäytyy kulutuksessa ja pesussa.


Ohje: perussukka 64 s, ranskalainen kantapää
Lanka: Crystal Palace Yarns Maizy
Sukkapuikot 2,5 mm

Toisena puikolle pääsi Kalajoki-sukat. Ohje on ollut to-do-listallani pidempään ja sukista tuli oikein kauniit. Siinä vaiheessa kun tein toisen sukan kärkikavennuksia huomasin kuitenkin mokanneeni: Minulla olleet kaksi kerää Maija-lankaa olivatkin eri värjäyserää ja keskenään selvästi eri värisiä. Väriero on selvästi havaittavissa sukista kirkkaassa valaistuksessa joten näistä taisi tulla hämärien koti-iltojen sukat.


Ohje: Kalajoki-sukat, Tiina Seppälä silmukkamääränä ohjeesta poiketen 56 s
Lanka: Gjestal Maija
Sukkapuikot 2,75 mm

Kolmannet valmistuneet sukat aloitin jo viime syksynä mutta niiden neulominen jäi kesken jostain syystä. Malli vanha tuttu Cookie A:n Monkey ja lopputuloksena ihan kivat käyttösukat. Lanka on ihanan väristä mutta ensimmäinen lanka joka värjäsi sormet neuloessa. Pitäisi ehkä pestä sukat ennen kuin antaa ne lahjaksi. Nämä menevät siis lahjavarastoon.



Ohje: Monkey, Knitty Winter 2006
Lanka: Supersocke 100
Sukkapuikot 2,25 mm

keskiviikkona, heinäkuuta 21, 2010

Matkakertomus Tanskan ja Ruotsin reissulta


Tässä tiivistetty matkakertomus ja paljon kuvia kesälomamatkastamme (käsityöaiheinen postaus on tulossa sitten seuraavaksi).

Olimme tänä kesänä muutaman kesän tauon jälkeen reissussa omalla autolla ulkomailla ja matkamme suuntautui Ruotsin kautta Tanskaan. Tanskaa (kuten myös Ruotsia) voi lämpimästi suositella matkakohteeksi lapsiperheille. Nähtävää on paljon, erityisesti Tanskassa välimatkat ovat lyhyitä ja molemmat maat ovat lapsiystävällisiä. Tanskassa on myös upeita rantoja; sää ei tosin ole takuuvarmasti lämmin ja poutainen mutta maisemat ovat mielenkiintoisempia ja ihmisiä on vähemmän.

Matkustimme yölaivalla Naantalista Kapellskäriin ja ajoimme ensimmäisenä päivänä Etelä-Ruotsiin Helsinngborgiin. Seuraavana päivänä menimme lautalla yli Helsingöriin Tanskan puolelle ja sieltä ajoimme Jyllannin länsirannikolle Esbjergin pohjoispuolelle, josta olimme vuokranneet mökin viikoksi. Paluumatkalla yövyimme Lundissa ja olimme vielä pari päivää Tukholmassa. Miehelläni ja minulla oli matkasuunnitelmia tehdessämme sellainen ajatus, että myös Ruotsista Tanskaan siirtyessämme ehtisimme nähdä matkan varrellakin mielenkiintoisia paikkoja. Tämä suunnitelma ei oikein toiminut ja hyvä vaihtoehto olisikin lentää Kööpenhaminaan ja vuokrata sieltä auto. Tai liikkua kokonaan julkisilla kulkuvälineillä kuten Elinan perhe. Myös polkupyörä voisi olla hyvä tapa tutustua Tanskan maaseutuun.


Yllättäen perheemme lapsista automatkat sujuivat parhaiten kaksivuotiaalta kuopukselta. Isommat lapset sen sijaan viihtyivät parhaiten jos saivat katsoa elokuvia tai pelata kännykällä tai Nintendolla. Maisemien katselu ei kiinnostanut lainkaan ja pysähdyspaikoilla kiinnostivat lähinnä leikkipaikat ja se milloin pääsee autoon takaisin katsomaan elokuvaa. Sama meininki näytti pysähdyspaikoilla olevan myös muissa lapsiperheissä. Mitenkähän ihmeessä 1970- ja 80-luvuilla meidän lapsuudessamme automatkat saatiin kulumaan ilman näitä vempaimia? Pienellä muistelulla alkaa kyllä palautua mieleen että eivät ne automatkat silloinkaan olleet aina niin auvoisia. Sekin ihmetyttää, miten tavarat saatiin silloin ennen mahtumaan autoihin, jotka olivat paljon pienempiä kuin nykyiset henkilöautot. Ja vaikka autot ovat nykyään isompia, niin ne ovat yhtä tupaten täynnä tavaraa ja useimmilla (niin myös meillä) vielä kattoboksikin täynnä kasseja.


Tanskassa oli kuitenkin mukavaa sitten kun vihdoin perille pääsimme. Meillä oli hyvin varusteltu lomamökki josta oli Pohjanmeren rannalle matkaa noin sata metriä. Silminkantamattomiin jatkuva hiekkaranta ja tyrskyävä meri jaksoivat kiehtoa joka päivä. Rannalta kerättiin kotiin tuomiseksi sileitä aaltojen hiomia kiviä ja simpukan kuoria.

Säät suosivat meitä ja parina päivänä pystyi hyvin uimaan meressä ja lapset viihtyivät ranta-aallokossa kylmemmälläkin säällä. Edellisellä Tanskan reissulla ilma oli viileähkö, kostea ja harmaa, mutta nyt meitä onnisti, sillä lämpötilat olivat 20 ja 30 asteen välillä ja enimmäkseen poutaa.



Retkeilimme viikon aikana noin 100 kilometrin säteellä majapaikastamme. Kävimme tietysti Legolandissa.


Isommat lapset odottivat Legoland-visiittiä kovasti, mutta paikka ei kuitenkaan tainnut olla suurten odotusten veroinen. Heinäkuussa Legolandissa riittää kävijöitä ja huvipuistolaitteisiin oli pitkät jonot. Perheen pienimmäisen kanssa ihastuimme kovasti legopalikoista rakennettuun minimaailmaan, joissa liikkuvat junat ja veneet jaksoivat kiinnostaa kaksivuotiasta loputtomiin.


Esbjergissä on kiva merenkulku- ja kalastusmuseo akvaarioineen. Suosikiksi osoittautui kosketusallas, jossa sai silittää niin meritähteä, rauskua kuin kampelaakin. Keskimmäisen lapsen sai suurinpiirtein kantaa ulos museosta sulkemisaikaan, kun kalojen silittäminen oli hänestä niin kivaa.

Esbjergistä etelään sijaitseva Ribe on tänä vuonna 1300 vuotta täyttävä Tanskan vanhin kaupunki, jonka keskusta on pieni ja viehättävä. Sieltä löytyi myös hyvä lankakauppa, jossa oli hyvä valikoima lähinnä norjalaisia ja tanskalaisia lankoja. Tanskalaiset langat eivät ole Suomessa kovin tunnettuja mutta kaupassa oli hyvä valikoima erivahvuisia villa- ja villasekoitelankoja. Itse päädyin ostamaan vihreänsävyistä ohutta villalankaa, josta voisi tehdä vaikkapa huivin, ja lisäksi paksua sukkalankaa.


Riben keskustan ulkopuolella on mielenkiintoinen viikinkikeskus, jossa kävijöiden on mahdollisuus päästä itsekin kokeilemaan viikinkiajan askareita. Innostuneemmat harrastajat voivat nettisivujen kautta ilmoittautua vapaaehtoiseksi osallistumaan keskuksen toimintaan. Alueella on useita asuinrakennuksia, karjasuoja, eläimiä ja markkinapaikka. Heti ensimmäisenä pääsimme seuraamaan ketun nylkemistä, mikä oli erityisesti keskimmäisestä lapsesta erittäin kiehtovaa katsottavaa. Markkina-alueella eri alojen käsityöläiset valmistavat tuotteita myytäväksi viikinkiajan hengessä. Itse ostin luusta tehtyjä nappeja, mutta myynnissä on muun muassa koruja, keramiikkaa, nauhoja ja nahkatöitä. Päivittäin järjestetään erilaisia näytöksiä; me pääsimme seuraamaan metsästyshaukkoja ja jousiammuntaa. Tanskalaiseen tapaan alueelta löytyy myös kahvila ja lapsille todella hyvä leikkipaikka.

Paluumatkalla pysähdyimme Ruotsissa Linköpingissä Flygvapenmuseumissa, joka oli kyllä ihan huippumielenkiintoinen vierailukohde jopa minulle, joka en ymmärrä mitään sotalentokoneista. Tukholmassa kävimme Skansenilla, uimassa ja kuljeskelimme kaupungilla. Kolmenkymmenen asteen helteessä ei kummoista jaksa tehdä ja eipä ole aikoihin laivamatka Helsinkiin tuntunut niin mukavalta kuin tällä kertaa, kun hytissä oli ilmastoinnin ansiosta viileää ja laivan kannella puolestaan mukavan lämmintä vielä avomerelläkin.

Matkailu avartaa mutta olipa taas kiva palata kotiin. Alan pikkuhiljaa ymmärtää myös niitä perheitä, jotka eivät ole niin innokkaita matkustamaan lasten kanssa. Lasten kiukkukohtauksia ja kinastelua on ehkä helpompi sietää kotioloissa, mutta toisaalta matkustaminen tarjoaa mahdollisuuden irtiottoon arjesta. Kotona lomailu ei ole ongelmaton vaihtoehto kaltaiselleni suorittajalle. Meillä kun ei ole kesämökkiä jonne voisi mennä kesänviettoon ja minun on vaikea rentoutua kotinurkissa, kun kaikki tekemättömät asiat ympärillä alkavat helposti ahdistaa. Viime vuosina harjoittelun tuloksena olen oppinut sentään lomamatkoilla myös olemaan ja nauttimaan pienistä hetkistä enkä vain kiertämään nähtävyydestä toiseen.

maanantaina, heinäkuuta 19, 2010

Käsityön päivät ja Riikan markkinat Seurasaaressa


Mennennä viikonloppuna Seurasaaressa oli käsityötapahtuma. Ulkoilmamuseon taloissa oli käsityönäytöksiä ja Antin aukiolla oli käsityöläisiä myymässä tuotteitaan. Taloissa esiteltiin muun muassa kehräystä, pirtanauhan kutomista, kirjovirkkausta, olkitöitä, tuohitöitä ja tykkimyssyn tekoa. Osa käsityöläisistä esitteli työtään innostuneesti niin aikuisille kuin lapsillekin, kun taas joidenkin tekniikoiden perään sai suorastaan kysellä ennen kuin kaivettiin korin kätköistä esille käsityö. Osa Seurasaaren ulkoilmamuseon viehätystä on museon ei-kaupallisuus, mutta silloin tällöin kyllä tulee mieleen, että ripaus asiakaslähtöisyyttä ja palveluhenkisyyttä ei olisi pahitteeksi. Tarkoituksenahan ei ole, että museo palvelee vain asianharrastajia vaan että myös matti ja maija meikäläiset voisivat kokea uusia asioita. Olen joskus myös pohtinut, että Seurasaaressa voisi järjestää käsityöaiheisia opastettuja kierroksia, kun monessa museokohteessa erilaisia käsitöitä on esillä ja suomalainen käsityöperinne on rikas.

Rukin surinassa on jotain kiehtovaa ja rasvainen villa tuoksuu niin hyvälle. Milloinkahan olisi mahdollisuus kokeilla kehräystä?


Viitelöidyt nauhat olivat minulle uusi tuttavuus (pahoittelut surkeasta kuvasta!). Viitelöity nauha oli kuulemma entisajan kuminauha; nauha joustaa molempiin suuntiin. Tekniikkaa olisi kiva kokeilla, esimerkiksi täältä löytyy lisätietoa.



Kasvivärjättyjä lankoja oli myös. Alhaalla vasemmalla oleva upea keltaisen sävy on lähtöisin sipulin kuorista.

torstaina, heinäkuuta 01, 2010

Lupiinia lankaan


Innostuin muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilemaan kasvivärjäystä. Helskyn käsityökoulussa on syksyn alussa tiedossa kasvivärjäystä asiantuntevan opettajan, Anna-Karoliina Tetrin, johdolla. Siihenkin liittyen olen lueskellut kirjoja ja tietysti surffannut internetin ihmemaassa lukemassa muiden värjäyskokeiluista. Tiistai-iltana kävin myös Hyötykasviyhdistyksen ylläpitämässä Annalan puutarhassa kuuntelemassa kasvivärjäys"luentoa". On muuten upea paikka tuo Annala - tiistai-iltaisin siellä on näin kesällä kahvila ja muutakin ohjelmaa.


Lupiininkukilla jotkut ovat onnistuneet saamaan sinivihreän sävyistä lankaa. Minun langastani tuli kauniin vihreää; voisikohan syynä olla se että lupiinien kukinnot alkoivat jo lakastua. Ihan kaunis väri tuo vihreäkin on, mutta sinisen sävyt ovat niin harvinaisia kasvivärjätyissä langoissa että niitä mielellään tavoittelisi. Pieni kerä on puhtaanvalkoista Novitan Bambimoa tai Woolia, muut langat ovat lampaanvalkoista kotimaista lampaanvillaa. Aikamoinen sävyero näiden kahden välillä. Monissa kirjoissa sanotaan, että käsittelemätön lampaanvilla värjäytyy parhaiten, mutta aika monissa blogeissa upeimmat sävyt syntyvät Novitan Nalleen tai Seiskaveikkaan.

Perennapenkissä poimulehti on tänä kesänä kasvanut ihan liiankin hyvin. Niinpä perkasin siitä runsaan kilon verran varsia, kukkia ja lehtiä, pilkoin niitä vähän pienemmiksi saksilla ja kaadoin vettä päälle niin että kasvinosat suurin piirtein peittyivät. Annoin poimulehtien muhia vuorokauden ajan ulkona ja sen jälkeen keitin niitä puolitoista tuntia. Liemi oli voimakkaan vihertävänkeltaista, mutta langasta tuli vähän hailakampaa, ei oikein minkään väristä. Muiden keltaisten sävyisten kasvivärjättyjen lankojen joukkoon se sopii kuitenkin hyvin.

Olen suunnitellut että ensi talven aikana virkkaisin luonnonvärisistä ja kasvivärjätyistä villalangoista ison torkkupeiton. Lankoja on minulla yhteensä monta kiloa ja ensimmäiset on värjätty yli kymmenen vuotta sitten.

keskiviikkona, kesäkuuta 16, 2010

Brigid-sukat

Tässä ei ole mitään uutta eli taas kerran sukat ja taas kerran lahjaksi eläkkeelle siirtyvälle työkaverille. Minun työpaikallani ikärakenne on sellainen, että voisin oikeastaan alkaa neuloa eläkesukkia varastoon. Nämä sukat valmistuivat aika nopeasti ja on lahjoitettu saajalleenkin pari viikkoa sitten. Malli on vanha tuttu Brigid, ohje löytyy Ravelrysta.

Ohje: Brigid
Lanka: Novita Seitsemän Veljestä, noin 100 g
Puikot nro 3½

Täällä on ilmassa kovasti kesäloman odotusta. Jäljellä on enää viisi työpäivää ja sitten alkaa odotettu ja ansaittu loma. Alkuvuosi ja erityisesti viimeinen kuukausi on ollut sellaista rääkkiä töissä, että työelämän mielekkyyttä on joutunut pohtimaan monta kertaa. Onneksi nyt on pari päivää mahdollisuus ihan vain siivota työpöytää ja siirtyä pikkuhiljaa lomamoodiin. Ja huomenna lähden pitkästä aikaa fillarilla töihin ja nautin (toivottavasti) aurinkoisesta kesäaamusta.

torstaina, kesäkuuta 10, 2010

Kansainvälinen neulontapäivä 12.6.

KIP-päivän tapahtumia on taas lukuisia eri puolella Suomea ja Helsingissäkin niitä taitaa olla aika monta. Itse olen ollut ideoimassa Helsingissä Marttakeskuksen kulmilla järjestettävää tapahtumaa, joka on lauantaina 12.6. klo 10-14.

Marttakeskus löytyy osoitteesta Lapinlahdenkatu 3 ja Novita avaa heinäkuussa lankamyymälän samaan kiinteistöön Malminrinteen puolelle, joten on luontevaa että Martat ja Novita järjestävät neulontapäivän tapahtuman yhdessä. Lisätietoa tapahtumasta löytyy vaikkapa marttojen sivuilta.

Toivottavasti säiden haltija suosisi tapahtumaa, mutta sateen sattuessa neulotaan Malminrinteen ja Lapinlahdenkadun kulmassa olevassa marttakahvilassa.

tiistaina, kesäkuuta 01, 2010

Kevätjuhlia

Tänään oli keskimmäisen lapsen kevätjuhla, viimeinen juhla päiväkodissa. Eskariryhmillä oli hieno yhteinen esitys ja viimeistään juhlan lopussa äidit ja isät pyyhkivät kyyneleitä, kun päiväkodin henkilökunta lauloi eskareille perinteiseen tapaan "turvallista matkaa me toivotamme näin...".

Oman vanhenemisen huomaa siitäkin, että vuodet tuntuvat kuluvan yhä nopeammin. Seitsemän vuotta on kulunut nopeasti; vasta äskenhän tuo poika tuhisi kantoliinassa ja nyt hän odottaa malttamattomana koulun alkamista ja ilmoitti, että häntä ei sitten tarvitse saattaa kouluun eikä hakea iltapäiväkerhosta.

Toukokuussa vietettiin kaikkien muiden kevätjuhlien lisäksi myös molempien poikien synttäreitä, yhteensä kolmella eri kokoonpanolla. Seitsemänvuotias toivoi synttäreilleen Super Mario -kakkua. Kuvissa näkyvät kaksi kakkua olivat ensimmäiset kokeiluni pastaväreillä. Pohjana on pastavärillä värjätty marsipaanilevy, johon kuva on maalattu. Ääriviivoihin käytin mustaa elintarviketussia ja maalaamiseen pastavärejä. Reunoille pursotin kermavaahtoa, joka sekin värjättiin päivänsankarin toiveiden mukaisesti siniseksi.

Ilman nettiä en olisi kakun tekemisessä onnistunut - hyviä vinkkejä kuvien maalaamiseen löytyy muun muassa Kinuskikissan blogista ja kyselin neuvoa käytettävistä väreistä yms. myös Kulinaristilta. Netistä löytyi innoitukseksi myös toinen toistaan upeampia Super Mario -kakkuja joiden rinnalla nämä omat luomukseni ovat aika vaatimattomia.


Taito-lehdessä käytiin talvella keskustelua kakkublogeista ja siitä, voiko niitä esitellä kädentaitoihin erikoistuneessa lehdessä. Osa lukijoista oli sitä mieltä ettei voi ja oli suorastaan närkästynyt asiasta. Minun mielestäni Taito-lehti on puolestaan ihailtavan ennakkoluuloton sortumatta kuitenkaan yleisön kosiskeluun. Kyseinen lehti onkin yksi suosikkikäsityölehtiäni: se on osannut uudistua sopivalla tavalla tinkimättä kuitenkaan korkeasta tasostaan. Lehti käy vuoropuhelua netin neuleyhteisöjen kanssa ja on ennakkoluulottomasti esitellyt perinteiden ja taidekäsityön rinnalla käsityön uusiakin ulottuvuuksia, kuten edellä mainittuja kakkublogeja tai nukkekotiharrastusta.


Minusta taitavat kakuntekijät ovat kädentaitajia siinä kuin neulojatkin. Ja on upeaa, kuinka harrastukselleen omistautuneet bloggaajat - niin leipurit kuin neulojatkin - jaksavat kirjoittaa tekniikka- ja muita ohjeita muiden iloksi ja hyödyksi ja vastailla monenlaisiin kysymyksiin.

lauantaina, toukokuuta 29, 2010

Arjen palasia





Työpaikan virkistyspäivänä retkeilimme kotoisasti Helsingin Arabianrannassa. Opastettu kiertokävely avaa monesti uusia näkökulmia; niin tälläkin kertaa. Kuvaavaa sekin, että pyöräillessäni töihin reitti kulkee Hämeentietä tai merenrannasssa menevää pyörätietä mutta moni asia alueesta oli jäänyt huomaamatta. Alueeseen voi tutustua omatoimisestikin, täältä löytyy kolme taidepolkua. Työkavereiden kanssa puhuimme kyllä siitä että kynnys lähteä itsekseen tutkimaan toisten pihoja ja kurkkimaan rappukäytäviin on kyllä monille aika korkea, mutta ilmeisesti alueen asukkaat ovat aika tottuneita monenlaisiin kulkijoihin.

Meillä oli myös opastettu kiertokäynti Arabian tehtaalle. Samalla paljastui, että osa työkavereistakin on melkoisia astiafriikkejä. Minun astiakeräilyäintoa rajoittaa se tosiasia että asunnostamme loppuvat neliöt kesken, mutta yhtä kaikki rakastan kauniita astioita ja niihin liittyvä kulttuurihistoriaa.

Alueelta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista: Hyötykasviyhdistyksen Annalan puutarha, Vanhankaupunginkoski, jonka lähistöllä on Tekniikan museo ja mahdollisuus luontoretkeilyyn. Pitkospuita pitkin pääsee Lammassaareen, jossa on raittiusyhdistys Koiton omistama talo ja pikkumökkejä, joita helsinkiläiset voivat vuokrata lomamökeiksi. Lammassaaressa on lintutorni, josta on hyvät näkymät Viikin suuntaan.

Itse tykkäsin eniten Anne Siirtolan taideteoksesta Arjen palasia, joka on koottu tiiliseinään mosaiikkitekniikalla alueelta löytyneistä Arabian astioiden yms. sirpaleista. Kuvat yllä ovat kyseisestä teoksesta.

keskiviikkona, toukokuuta 12, 2010

Äiti ja ompelukone

Tyttäreni oli kirjoittanut äitienpäiväkorttiin mainion runon:

Äiti ja ompelukone

Äiti tuolissa murisi,
kun ompelukoneella hän ompeli ja
ompelukone hurisi.
Ja jos joku meni pieleen,
niin se jäi varmasti kaikkien mieleen.

Kai se pitää paikkansa että lasten suusta saa kuulla totuuden. Minä kyllä kuvittelin olevani tätä nykyä jo suhteellisen kärsivällinen ihminen...

Ompelukone ei ole hurissut viime aikoina, mutta sain yhdet sukat valmiiksi. Ohjeen esikuvana taas kerran Thuja Knittystä, lanka Gjestalin Maijaa ja kolmosen puikot:

maanantaina, huhtikuuta 12, 2010

Kukkalapaset ja pitsiä

Kevät tulee kohisten ja minä nautin niin kuin aina ennenkin tästä vuodenajasta. Olen joka vuosi yhtä innoissani kun kuulen ensimmäisen kiurun liverryksen ja peipon laulun, näen västäräkin ja kevään ensimmäisen leskenlehden muuten ihan kuolleen näköisellä pientareella.

Aamuisin riittää vielä lapaskelejä, joten nämä vanhasta vanutetusta villapaidasta valmistetut, kirjaillut lapaset ovat olleet käytössäkin. Idean lapasiin sain Teresa Searlen kirjasta Herkulliset huopatyöt. Kyseinen teos on täynnä toinen toistaan hienompia toteutuksia ja hauskoja ideoita.


Viime päivinä olen yrittänyt järjestää kangas- ja käsityötilpehöörivarastoani, joka ei ole viime aikoina juuri kasvanut, jos ei ole huvennutkaan. Viime kesänä hamstrasin kirpputoreilta hyväkuntoisia pitsejä, lähinnä itse virkattuja, mutta mukaan tarttui syksyllä myös tällainen paketti Pietarsaaressa valmistettua pitsiä. Koska paketti on avaamaton, arvelisin että pitsiä olisi 10 metriä kuten lapussa luvataan. Mutta mitä käyttöä minä tälle keksisin? Otan mielihyvin vastaan ehdotuksia ja ideoita. Omassa pukeutumisessani en ehkä osaa pitsejä hyödyntää mutta muuten väitän olevani avoin monenlaisille ehdotuksille.


keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2010

Kuusikulmioita

Kiitoksia takkipostauksen kommenteista! Ne ilahduttivat mieltä kovasti.

Kässämarttojen tapaamisessa viime viikolla oli aiheena jämälangat ja niiden käyttäminen. Siellä oli näytillä myös upea kuusikulmioista virkattu peitto. Minä innostuin heti kokeilemaan osaanko virkata kuusikulmion ja osasinhan minä. Nyt on valmiina useampi tilkku, mutta saa nähdä kuinka kauan innostusta kestää - tuleeko oikea peitto vaiko nuken peitto :-)

Kuusikulmioita on kiva virkata kun väri vaihtuu joka kerroksella ja langanpäät saa virkattua aina piiloon, joten päättelemisen ei pitäisi olla mahdoton urakka.

perjantaina, maaliskuuta 19, 2010

Aurinkotakki




Ohje: yhdistelmä Novita-lehden ohjeita ja omaa soveltamista, koko 120 cm
Lanka: Linie 157 Tessa, keltainen, noin 350 g
Puikot: olisikohan olleet nro 4 tai 4½


Tämä takki oli tekeillä ihan liian kauan. Ajattelin antaa sen alunperin joululahjaksi kummitytölle, mutta takki ei valmistunutkaan jouluun mennessä. Alkuvuoden kiireissä keskeneräinen neule hautautui käsityökoriin, kunnes sain kaivettua sen esille ja tehtyä valmiiksi. Auringonkukka ja lehdet on tehty neulomalla, ja molempiin löytyi ohje Lesley Stanfieldin kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia. Kummityttöni lempiväri on keltainen ja itsekin olen tykästynyt tuohon lämpimään keltaiseen väriin, joka tosin ei sovi minulle lainkaan. Keltainen on ihana väri esimerkiksi kukissa mutta vaatekaappiini en keltaista hanki (tosin vanha viisaus sanoo että vannomatta paras).

Nyt alkaisi vissiin olla kevätneuleiden aika, vaikka kevään tuloa saakin vielä odotella, kun eilenkin tuiskutti lisää lunta. Sesongin voisi aloittaa kaivamalla keskeneräisten käsitöiden laatikosta viime kesänä kesken jääneen pitsineuletakin...

keskiviikkona, tammikuuta 20, 2010

Tauon paikka

Vuoden vaihtuminen toi muassaan muutoksia: Siirryin tekemään täyttä työviikkoa ja samalla sain hoitaakseni kahden ihmisen työtehtävät. Järjestely on väliaikainen mutta kestänee kuitenkin hyvän osan tätä vuotta. Perheen pienimmäinen aloitti tammikuun alussa päiväkodissa ja arki on sukkulointia kodin, työn ja päiväkodin välillä, iltaisin lasten harrastuksiin ja joskus omiinkin. Tässä tilanteessa on pakko tinkiä monestakin asiasta, joista yksi on blogin päivittäminen. Kieltämättä myös käsitöiden tekeminen on tässä pakkoraossa jäänyt vähemmälle ja käsityöni eivät ole erityisen "hohdokkaita" - niitä tavallisia sukkia enimmäkseen. Käsitöiden terapeuttinen vaikutus on kuitenkin niin huomattava että jotakin - vaikkakin kuinka pientä ja yksinkertaista - pitää kuitenkin aina olla tekeillä.

Näistä syistä johtuen tämä blogi siirtyy toistaiseksi tauolle. Ihanaa talvea teille kaikille!