Kässämatkailua

Olin viime perjantaina Kässämarttojen kevätretkellä. Edellisinä vuosina olemme tehneet matkan Tallinnaan, mutta kyllä kotimaassakin kelpaa retkeillä. Kävimme kahdessa kohteessa, ensiksi Helmi Vuorelmalla Lahden eteläpuolella ja Mikkelin pohjoispuolella Pirtin Kehräämöllä. Molemmat kohteet olivat mielenkiintoisia pelkästään siksi, että ne edustavat Suomesta lähes kokonaan kadonnutta teollisuudenhaaraa. Pienessä mittakaavassa tekstiiliteollisuudelle on ehkä vielä kotimaassakin mahdollisuuksia, toivotaan niin.

Teimme ensin kierroksen Helmi Vuorelman kutomossa. Kutomakoneet ovat vanhoja mekaanisia reikäkorttikoneita. Niiden hyvä puoli on siinä, että niitä osataan korjata ihan omin avuin.

Pirtanauhan kutomiskone

Kutomakone

Kudottaessa pois leikkautuva hulpioreuna odottamassa käyttöä

Vuorelman myymälässä on esillä kansallispukuja, ryijyjä, kirjontatöitä ja tietysti lankoja. Vuorelman Veto on yksi suosikkilankojani eikä vähiten hyvän värikartan vuoksi. Sitä tarttui mukaan pari vyyhtiä, ja lisäksi ostin palakorista ryijynpohjakangasta. Kudotut villakankaat (suurin osa kansallispukukankaita) ovat upeita. Alla on Vuorelman sivuilta napattu kuva Lahen raita -kankaasta, joka ei ole kansallispukukangas mutta on hengeltään samaa sarjaa. Kangas on käsinkudottua ja siksi aika arvokasta, ja se sai jäädä hyllyyn, kun en keksinyt kankaalle välitöntä käyttöä.





Pirtin Kehräämöllä saimme tutustua siihen, kuinka keritystä villasta syntyy lankaa. Ihan kaikkia asioita en painanut mieleeni, mutta onneksi tästä blogista löytyy hyvä kuvaus. Nykyään on yhä enemmän lammastilallisia, jotka haluavat jatkojalostaa oman tilansa villaa. On myös hienoa, että saatavilla on hyvälaatuista täysin kotimaista lankaa. Osa villasta tosin lähetetään pestäväksi Englantiin asti, mutta raaka-aine on kotimaista ja työ tehdään villan pesua lukuun ottamatta Suomessa.

Lampaanvillaa suoraan tuottajilta

Pirtin Kehräämön myymälässä on kattava valikoima lankoja ja huovutusvillaa. Pirtin Kehräämön lankoja en ole nähnyt myynnissä muualla kuin messuilla, joten myymälässä näytillä oleva täysi väri- ja laatuvalikoima aiheutti vähän runsaudenpulaa ja valinnanvaikeutta. Lopulta päädyin ostamaan tarjoushintaisia kampavillalankoja. Vierailun jälkeen tarkistin jälleenmyyjälistan kehräämön sivuilta ja pääkaupunkiseudulla Pirtin Kehräämön lankoja myy ainakin Snurre.

Luonnonväristä kampavillalankaa oli saatavilla kauniissa sävyissä:

Näistävoisi syntyä vaikkapa raidallinen huivi.

Viikonlopun aikana järjestin kotona lankoja, ja otin esille sesonkiin paremmin soveltuvia puuvilla-, pellava- yms. lankoja. Olohuoneessa esillä oleva lankakori näyttää nyt tältä - ihmettelen vähän itsekin, mistä 1980-luvun värimaailma on meille eksynyt; luulin saaneeni sitä tarpeekseni teinivuosinani silloin lähes 30 vuotta sitten.

Matkalla Riiassa

Viimeisellä lomaviikolla olimme koko perhe maanantaista perjantaihin Riiassa Latviassa. Kaksi päivää vietimme latvialaisen ystäväperheen seurassa Riian ulkopuolella ja kaupungin nähtävyyksien katselemisessa täytyi tehdä kompromissiratkaisuja, jotta lapset jatkoivat pysyä menossa mukana. Näin ollen nähtävää jäi seuraavallekin matkalle.

 

Riian vanhakaupunki on ihastuttava, mutta tällä kertaa tutkailin erityisellä mielenkiinnolla jugend (tai art nouveau)-arkkitehtuuria, jota löytyy Riiasta paljon. Jossakin matkaoppaassa sanottiin, että Riiassa on Euroopan laajin yhtenäinen jugend-alue ja puhutaanpa Riiasta jopa Pohjolan Pariisina.

Oli miten oli, niin jugendrakennyksia on paljon ja niiden yksityiskohtia voisi tutkia loputtomiin. Osassa rakennuksia koristelu olivat geometrista, toisissa taas oli runsasta ornamenttikoristelua. Suomessa tuttua kansallisromanttista jugendia oli myös nähtävillä.

Tyttäreni kanssa kävin jugendtyylimuseossa, joka sijaitsee arkkitehtien Konstantins Peksensin ja Eizens Lauben suunnittelemassa talossa. Talon ornamenttikoristellut sisäänkäynti ja porraskäytävä ovat todella upeat. Museossa voi heti alkuun tunnelmaan päästäkseen valita päähänsä mieleisen hatun eteisaulassa olevasta telineestä parinkymmenen hatun valikoimasta. Museo koostuu huoneistosta, joka oli Peksensin ja tämän perheen koti. Huoneisto on yritetty palauttaa mahdollisimman pitkälle sellaiseksi kuin se oli vuonna 1903. Jugend näkyy kaikessa sisustuksessa, ja esillä on paljon jugend-tyylisiä astioita ja sisustustekstiilejä.

Käsityöstä ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille voi suositella myös keskustan ulkopuolella sijaitsevaa kansatieteellistä ulkoilmamuseota. Talojen sisustuksissa on enemmän tekstiilejä kuin esimerkiksi Seurasaaren ulkoilmamuseossa on. Monissa taloissa on käsityötaitajia esittelemässä taitojaan. Heillä on tuotteita myös myynnissä mutta niitä ei millään tavalla tuputeta. Lapset saivat kokeilla muun muassa ritsalla ampumista, hyrrän pyörittämistä ja tuohinopilla pelaamista.

Kaikkialla Riian vanhankaupungin kujilla on myynnissä paikallisia kirjoneulelapasia ja -sukkia varsin edulliseen hintaan. Ostin yhdet kirjoneulelapaset ja Latvian yhden alueen kirjoneuleperinnettä esittelevän kirjan. Lankakauppoja en juuri jaksanut tai ehtinyt kiertää. Tuomiokirkon lähistöllä olevaan Hobbywooliin eksyin ihan sattumalta. Siellä oli myynnissä paitsi lankaa myös runsaasti paikallisia laadukkaita käsityötuotteita. Myyjä opasti mielellään ja osasi kertoa tuotteista. Lankaa oli saatavilla niin latvialaista, liikkeen omaa Hobbywool-merkkiä kuin tunnettuja kansainvälisiä merkkejä (mm. Rowan). Hintataso vaikutti kohtuulliselta.

Aivan hotellimme lähistöllä oli pieni lankakauppa, joka oli tupaten täynnä lankaa laadultaan laidasta laitaan ja sekä paikallisia lankalaatuja että kansainvälisiä merkkejä. Osoite on Merkela iela ja lankakauppa sijaitsee korttelissa, joka jää Kr. Barona iela - ja Marijas iela-katujen väliin. Kauppaa voi olla vaikea huomata (dzija tarkoittaa lankaa):

Viereisessä korttelissa Kr. Barona -kadulla puistoa vastapäätä on pieni kangaskauppa, jossa oli myös hyvä valikoima pitsejä, nauhoja ja nappeja. Sieltä oli ihan "pakko" ostaa puolipellavaisia ja puuvillaisia pitsejä, kun ne olivat niin ihania. Käyttötarkoitusta pitseille ei ole - ainakaan vielä.

Auton ikkunasta bongasin lankakaupan myös osoitteessa Matisa iela 16.

Martin markkinat Tallinnassa

Kaksi viikkoa sitten olin käymässä Tallinnassa Martin markkinoilla. Meitä oli kuuden hengen ryhmä eri-ikäisiä mutta samanhenkisiä naisia ja oli kyllä mukava reissu. Perjantaipäivän vietimme Martin markkinoilla ja lauantaina kävimme sitten Karnaluksissa ja kiertelimme keskustan alueen kauppoja.



Martin markkinat oli virkistävän erilainen tapahtuma suomalaisiin käsityömessuihin tottuneille. Esillä oli Viron jokaisen maakunnan omia käsitöitä: enimmäkseen kirjontaa, nauhoja ja neuleita. Tuotteita oli tietysti myynnissä mutta niiden lisäksi oli työnäytöksiä ja työpajoja. Myös käsityötarvikkeita oli myynnissä, mutta enemmän myynti painottui valmiisiin tuotteisiin. Martin markkinoilla esitellään myös naapurimaiden käsityöperinnettä: Suomesta oli tänä vuonna esillä Hopealuu ja Joel Nokelainen vuoltuine lintuineen.

Tällä hetkellä olen aika innostunut kirjonnasta, ja alla olevissa kuvissa on esimerkkejä messuilla nähdyistä kirjontatöistä. Perinteisillä kirjontakuvioilla osataan leikitelläkin! Ostin messuilta ohutta yksisäikeistä villakirjontalankaa, joka oli varsin edullista ja jota oli saatavilla vaikka missä väreissä.


Olen vihdoinkin sisäistänyt sen, että en tarvitse lisää lankaa. Näin ollen lankaostokseni rajoittuivat yhteen kerään ohutta villalankaa, josta voi neuloa vaikkapa Haapsalun huivin, ja pieneen pellavalankakerään josta olen jo virkannut muutaman tähden joulukortteja koristamaan. Messuilta ostin enimmäkseen kaikenlaista pientä kivaa joululahjoiksi ja lasten joulukalenterien täytteeksi.

Edes Karnaluksissa en kokenut tällä kertaa samanlaista ahdistuskohtausta kuin edellisellä kerralla, jolloin en osannut tavarapaljoudesta ostaa oikein mitään. Ostin muun muassa helmilankoja, vetoketjuja, nappeja ja pieniä ompelutarvikkeita ja täydensin puikkokokoelmaani.

Lomalla

Minulla oli tänä kesänä lomaa vain kolme viikkoa, mutta loma on ollut sitäkin mukavampi. Laiskoja kotipäiviä toki voisi olla enemmän - tosin minun luonteellani ja kolmen lapsen perheellä laiskottelu vaatii pitkäkestoista harjoittelua, johon kolmen viikon lomakaan ei riitä! Olimme reissussa niin Ruotsissa kuin kotimaassakin. Matkan varrelle osui kauniita maisemia, kulttuurinähtävyyksiä, huvipuistoja, tunnelmallisia kahviloita, puistoja, uimarantoja ja paljon muuta mukavaa. Ilman erityistä etsimistä saatika etukäteistiedusteluja matkan varrelta löytyi myös mielenkiintoisia lankakauppoja ja lankavarastoni karttuikin kiitettävästi. Kaiken huipuksi löysin vielä eilen kirpputorikierroksella Helsingissä pikkurahalla monta kerää Tennessee- ja Mandarin Petit -lankaa.

Alla kuvassa on Ruotsin matkan lankaostokset. Gotlannista ostin tietystikin gotlanninvillalankaa eri vahvuuksissa ja jotain tarttui mukaan myös Uppsalasta Yll o Tyll -kaupasta. Kyseisessä kaupassa olen käynyt edellisilläkin Uppsalan reissuilla ja voin suositella sitä lämpimästi muillekin.



Tänä kesänä kävimme vihdoin Sastamalassa tutustumassa Herra Hakkaraisen taloon ja ihastelemassa uudelleen rakennettua Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Vammalan kylänraitilta löytyi myös kiva lankakauppa Silmu ja Solmu ja sen lähistöltä hyvin varustettu ompelutarvikeliike. Silmu ja Solmu myy myös tilkkukankaita ja mukaan lähti muun muassa kahta pöllökuosillista kangasta.

Loman aikana olen saanut valmiiksi kahdet sukat ja viimeistelyä vaille on jotain muutakin, mutta niistä lisää sitten myöhemmin. Ensimmäiset sukat ovat perussukat raitalangasta. Menevät lahjakoriin - äidilläni on tapana sanoa, että aika tavaran kaupitsee.


Perussukat 64 s, koko 40
Lanka: Linie 3 Supersocke 100
Sukkapuikot 2,5 mm

Toisten sukkien malli on alkukesän Kauhavan retkeltä. Messuilla oli esillä tällä mallilla tehtyjä vekkisukkia ja yksi ystävällinen rouva kirjoitti minulle käsin ohjeen näihin - kiitoksia vaan sinne Kauhavan suunnalle, jos joku sieltä päin sattuu lukemaan blogiani. Tällä mallilla teen vielä lisää sukkia ja mallineuleella tulisi myös kivat säärystimet.


Ohje: "Kauhavan vekkisukat", 56 s, koko 35
Lanka: Gjestal Maija, yhteensä lähes 100 g
Sukkapuikot 3 mm

Matkakertomus Tanskan ja Ruotsin reissulta

Tässä tiivistetty matkakertomus ja paljon kuvia kesälomamatkastamme (käsityöaiheinen postaus on tulossa sitten seuraavaksi).

Olimme tänä kesänä muutaman kesän tauon jälkeen reissussa omalla autolla ulkomailla ja matkamme suuntautui Ruotsin kautta Tanskaan. Tanskaa (kuten myös Ruotsia) voi lämpimästi suositella matkakohteeksi lapsiperheille. Nähtävää on paljon, erityisesti Tanskassa välimatkat ovat lyhyitä ja molemmat maat ovat lapsiystävällisiä. Tanskassa on myös upeita rantoja; sää ei tosin ole takuuvarmasti lämmin ja poutainen mutta maisemat ovat mielenkiintoisempia ja ihmisiä on vähemmän.

Matkustimme yölaivalla Naantalista Kapellskäriin ja ajoimme ensimmäisenä päivänä Etelä-Ruotsiin Helsinngborgiin. Seuraavana päivänä menimme lautalla yli Helsingöriin Tanskan puolelle ja sieltä ajoimme Jyllannin länsirannikolle Esbjergin pohjoispuolelle, josta olimme vuokranneet mökin viikoksi. Paluumatkalla yövyimme Lundissa ja olimme vielä pari päivää Tukholmassa. Miehelläni ja minulla oli matkasuunnitelmia tehdessämme sellainen ajatus, että myös Ruotsista Tanskaan siirtyessämme ehtisimme nähdä matkan varrellakin mielenkiintoisia paikkoja. Tämä suunnitelma ei oikein toiminut ja hyvä vaihtoehto olisikin lentää Kööpenhaminaan ja vuokrata sieltä auto. Tai liikkua kokonaan julkisilla kulkuvälineillä kuten Elinan perhe. Myös polkupyörä voisi olla hyvä tapa tutustua Tanskan maaseutuun.


Yllättäen perheemme lapsista automatkat sujuivat parhaiten kaksivuotiaalta kuopukselta. Isommat lapset sen sijaan viihtyivät parhaiten jos saivat katsoa elokuvia tai pelata kännykällä tai Nintendolla. Maisemien katselu ei kiinnostanut lainkaan ja pysähdyspaikoilla kiinnostivat lähinnä leikkipaikat ja se milloin pääsee autoon takaisin katsomaan elokuvaa. Sama meininki näytti pysähdyspaikoilla olevan myös muissa lapsiperheissä. Mitenkähän ihmeessä 1970- ja 80-luvuilla meidän lapsuudessamme automatkat saatiin kulumaan ilman näitä vempaimia? Pienellä muistelulla alkaa kyllä palautua mieleen että eivät ne automatkat silloinkaan olleet aina niin auvoisia. Sekin ihmetyttää, miten tavarat saatiin silloin ennen mahtumaan autoihin, jotka olivat paljon pienempiä kuin nykyiset henkilöautot. Ja vaikka autot ovat nykyään isompia, niin ne ovat yhtä tupaten täynnä tavaraa ja useimmilla (niin myös meillä) vielä kattoboksikin täynnä kasseja.


Tanskassa oli kuitenkin mukavaa sitten kun vihdoin perille pääsimme. Meillä oli hyvin varusteltu lomamökki josta oli Pohjanmeren rannalle matkaa noin sata metriä. Silminkantamattomiin jatkuva hiekkaranta ja tyrskyävä meri jaksoivat kiehtoa joka päivä. Rannalta kerättiin kotiin tuomiseksi sileitä aaltojen hiomia kiviä ja simpukan kuoria.

Säät suosivat meitä ja parina päivänä pystyi hyvin uimaan meressä ja lapset viihtyivät ranta-aallokossa kylmemmälläkin säällä. Edellisellä Tanskan reissulla ilma oli viileähkö, kostea ja harmaa, mutta nyt meitä onnisti, sillä lämpötilat olivat 20 ja 30 asteen välillä ja enimmäkseen poutaa.



Retkeilimme viikon aikana noin 100 kilometrin säteellä majapaikastamme. Kävimme tietysti Legolandissa.


Isommat lapset odottivat Legoland-visiittiä kovasti, mutta paikka ei kuitenkaan tainnut olla suurten odotusten veroinen. Heinäkuussa Legolandissa riittää kävijöitä ja huvipuistolaitteisiin oli pitkät jonot. Perheen pienimmäisen kanssa ihastuimme kovasti legopalikoista rakennettuun minimaailmaan, joissa liikkuvat junat ja veneet jaksoivat kiinnostaa kaksivuotiasta loputtomiin.


Esbjergissä on kiva merenkulku- ja kalastusmuseo akvaarioineen. Suosikiksi osoittautui kosketusallas, jossa sai silittää niin meritähteä, rauskua kuin kampelaakin. Keskimmäisen lapsen sai suurinpiirtein kantaa ulos museosta sulkemisaikaan, kun kalojen silittäminen oli hänestä niin kivaa.

Esbjergistä etelään sijaitseva Ribe on tänä vuonna 1300 vuotta täyttävä Tanskan vanhin kaupunki, jonka keskusta on pieni ja viehättävä. Sieltä löytyi myös hyvä lankakauppa, jossa oli hyvä valikoima lähinnä norjalaisia ja tanskalaisia lankoja. Tanskalaiset langat eivät ole Suomessa kovin tunnettuja mutta kaupassa oli hyvä valikoima erivahvuisia villa- ja villasekoitelankoja. Itse päädyin ostamaan vihreänsävyistä ohutta villalankaa, josta voisi tehdä vaikkapa huivin, ja lisäksi paksua sukkalankaa.


Riben keskustan ulkopuolella on mielenkiintoinen viikinkikeskus, jossa kävijöiden on mahdollisuus päästä itsekin kokeilemaan viikinkiajan askareita. Innostuneemmat harrastajat voivat nettisivujen kautta ilmoittautua vapaaehtoiseksi osallistumaan keskuksen toimintaan. Alueella on useita asuinrakennuksia, karjasuoja, eläimiä ja markkinapaikka. Heti ensimmäisenä pääsimme seuraamaan ketun nylkemistä, mikä oli erityisesti keskimmäisestä lapsesta erittäin kiehtovaa katsottavaa. Markkina-alueella eri alojen käsityöläiset valmistavat tuotteita myytäväksi viikinkiajan hengessä. Itse ostin luusta tehtyjä nappeja, mutta myynnissä on muun muassa koruja, keramiikkaa, nauhoja ja nahkatöitä. Päivittäin järjestetään erilaisia näytöksiä; me pääsimme seuraamaan metsästyshaukkoja ja jousiammuntaa. Tanskalaiseen tapaan alueelta löytyy myös kahvila ja lapsille todella hyvä leikkipaikka.

Paluumatkalla pysähdyimme Ruotsissa Linköpingissä Flygvapenmuseumissa, joka oli kyllä ihan huippumielenkiintoinen vierailukohde jopa minulle, joka en ymmärrä mitään sotalentokoneista. Tukholmassa kävimme Skansenilla, uimassa ja kuljeskelimme kaupungilla. Kolmenkymmenen asteen helteessä ei kummoista jaksa tehdä ja eipä ole aikoihin laivamatka Helsinkiin tuntunut niin mukavalta kuin tällä kertaa, kun hytissä oli ilmastoinnin ansiosta viileää ja laivan kannella puolestaan mukavan lämmintä vielä avomerelläkin.

Matkailu avartaa mutta olipa taas kiva palata kotiin. Alan pikkuhiljaa ymmärtää myös niitä perheitä, jotka eivät ole niin innokkaita matkustamaan lasten kanssa. Lasten kiukkukohtauksia ja kinastelua on ehkä helpompi sietää kotioloissa, mutta toisaalta matkustaminen tarjoaa mahdollisuuden irtiottoon arjesta. Kotona lomailu ei ole ongelmaton vaihtoehto kaltaiselleni suorittajalle. Meillä kun ei ole kesämökkiä jonne voisi mennä kesänviettoon ja minun on vaikea rentoutua kotinurkissa, kun kaikki tekemättömät asiat ympärillä alkavat helposti ahdistaa. Viime vuosina harjoittelun tuloksena olen oppinut sentään lomamatkoilla myös olemaan ja nauttimaan pienistä hetkistä enkä vain kiertämään nähtävyydestä toiseen.

Ahvenanmaalla

Olimme viime viikonvaihteen tuntumassa minilomalla Ahvenanmaalla. Sää oli lämmin ja aurinkoinen ja saaristossa oli todella kaunista.


Aikuiset pulahtivat saunasta pikaisesti uimaan mereen, mutta lapset olisivat kirmailleet rantakallioilla vaikka kuinka pitkään.

Luonnossa hehkuivat erilaiset marjat. En ole koskaan nähnyt niin valtavasti ruusunmarjoja.

Stavangerin tunnelmia

Olin viime viikonlopun tienoilla käymässä Stavangerissa Norjassa marttojen pohjoismaisen yhteistyön merkeissä. Päinvastoin kuin edellisellä Norjan matkalla sateesta ei ollut tietoakaan ja sää oli aurinkoinen ja melkein lämmin, joskin aika tuulinen. Stavanger osoittautui idylliseksi pikkukaupungiksi, jossa on paljon kauniita puutaloja ja viehättäviä pikkuputiikkeja.

Vanhankaupungin valkoisten puutalojen omistajat taitavat kilpailla keskenään siitä, kenellä on kauneimmat istutukset. Nämä kuvat ovat minulle inspiraatiolähde omaa pihaa ja kesäkukkaistutuksia suunnitellessa. Niin sievää ja siistiä!


Mikähän tämä sininen pensas mahtaa olla?



Stavangerin lähiseudulla muutaman kymmenen kilometrin säteellä on tosineulojalle houkutuksia eli Sandnes Garnin ja Gjestalin tehtaanmyymälät. Niissä en valitettavasti tiukahkon matkaohjelman vuoksi päässyt käymään ja Stavangerista löysin lankakaupan vasta sunnuntaina, jolloin liike oli suljettu. Se ei itse asiassa edes kovin paljon harmittanut, sillä lankaa minulla taitaa ihan oikeasti olla riittämiin; ainakin nykyisellä neulomistahdillani.