Keltaista

Keltainen ei ole minun värini - ei ole ainakaan tähän asti ollut. Rakastan keltaista luonnossa, mutta vaatekaapistani sitä ei löydy, ei edes villasukista. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä keltaiselle. Esimerkiksi jokaisella ruokakauppareissulla kuljen kuin ohimennen lankahyllyjen kautta ihastelemassa Novitan syksyn lankojen leijonankeltaista sävyä (muutoin en ole erityisen innostunut Novitan uusista värikartoista tai langoista, mutta leijonankeltainen Rose Mohair ja Kelo houkuttelevat kovasti - kunhan vain keksisin mitä niistä neuloisin).

Pietaryrtin keltainen on upea sävy. Pohdiskelen edelleen, vieläkö pietaryrtin kukkia ehtisi kerätä värjäystä varten. Kohta ei enää ehdi.

Auringonkukat ovat ihania. Ne ovat kesän ja syksyn välissä syntyneen tyttäreni perinteisiä synttärikukkia; niin varmasti tänäkin vuonna.


Synttäripöytään katetaan ehkä myös tämä Kuopiosta kirpparilta löytynyt auringonkukkavati, joka on niin retroa! Vadin alla on isotätini vanhat ikkunaverhot, jotka äitini lahjoitti minulle tänä kesänä. Kangas on Tampellan; muuta tietoa kankaan hulpiossa ei ole. Verhot roikkuivat vuosia isotädin kodin ikkunoissa mutta ihme kyllä tukeva puuvillakangas ei ole haalistunut lainkaan.


Pehmeää keltaista villalankaa, josta tulee poncho tyttärelleni. Ponchot näyttävät muutaman vuoden tauon jälkeen olevan taas muodissa. Lankakerien alla on samaisen isotädin jäämistöistä peräisin olevan pitsipeitto, joka on kooltaan liian pieni normaalimittaiseen sänkyyn. Pitsipeitto lienee alunperin virkattu päästävedettävään sänkyyn päiväpeitteeksi. Tämän osalta harkitsen jopa sitä, että yrittäisin virkata lisää paloja peittoon - tosin voi olla, että riittävästi oikeansävyisen ja -vahvuisen langan löytäminen on liian haasteellista.

Kevätjuhlia

Tänään oli keskimmäisen lapsen kevätjuhla, viimeinen juhla päiväkodissa. Eskariryhmillä oli hieno yhteinen esitys ja viimeistään juhlan lopussa äidit ja isät pyyhkivät kyyneleitä, kun päiväkodin henkilökunta lauloi eskareille perinteiseen tapaan "turvallista matkaa me toivotamme näin...".

Oman vanhenemisen huomaa siitäkin, että vuodet tuntuvat kuluvan yhä nopeammin. Seitsemän vuotta on kulunut nopeasti; vasta äskenhän tuo poika tuhisi kantoliinassa ja nyt hän odottaa malttamattomana koulun alkamista ja ilmoitti, että häntä ei sitten tarvitse saattaa kouluun eikä hakea iltapäiväkerhosta.

Toukokuussa vietettiin kaikkien muiden kevätjuhlien lisäksi myös molempien poikien synttäreitä, yhteensä kolmella eri kokoonpanolla. Seitsemänvuotias toivoi synttäreilleen Super Mario -kakkua. Kuvissa näkyvät kaksi kakkua olivat ensimmäiset kokeiluni pastaväreillä. Pohjana on pastavärillä värjätty marsipaanilevy, johon kuva on maalattu. Ääriviivoihin käytin mustaa elintarviketussia ja maalaamiseen pastavärejä. Reunoille pursotin kermavaahtoa, joka sekin värjättiin päivänsankarin toiveiden mukaisesti siniseksi.

Ilman nettiä en olisi kakun tekemisessä onnistunut - hyviä vinkkejä kuvien maalaamiseen löytyy muun muassa Kinuskikissan blogista ja kyselin neuvoa käytettävistä väreistä yms. myös Kulinaristilta. Netistä löytyi innoitukseksi myös toinen toistaan upeampia Super Mario -kakkuja joiden rinnalla nämä omat luomukseni ovat aika vaatimattomia.


Taito-lehdessä käytiin talvella keskustelua kakkublogeista ja siitä, voiko niitä esitellä kädentaitoihin erikoistuneessa lehdessä. Osa lukijoista oli sitä mieltä ettei voi ja oli suorastaan närkästynyt asiasta. Minun mielestäni Taito-lehti on puolestaan ihailtavan ennakkoluuloton sortumatta kuitenkaan yleisön kosiskeluun. Kyseinen lehti onkin yksi suosikkikäsityölehtiäni: se on osannut uudistua sopivalla tavalla tinkimättä kuitenkaan korkeasta tasostaan. Lehti käy vuoropuhelua netin neuleyhteisöjen kanssa ja on ennakkoluulottomasti esitellyt perinteiden ja taidekäsityön rinnalla käsityön uusiakin ulottuvuuksia, kuten edellä mainittuja kakkublogeja tai nukkekotiharrastusta.


Minusta taitavat kakuntekijät ovat kädentaitajia siinä kuin neulojatkin. Ja on upeaa, kuinka harrastukselleen omistautuneet bloggaajat - niin leipurit kuin neulojatkin - jaksavat kirjoittaa tekniikka- ja muita ohjeita muiden iloksi ja hyödyksi ja vastailla monenlaisiin kysymyksiin.

Kukkalapaset ja pitsiä

Kevät tulee kohisten ja minä nautin niin kuin aina ennenkin tästä vuodenajasta. Olen joka vuosi yhtä innoissani kun kuulen ensimmäisen kiurun liverryksen ja peipon laulun, näen västäräkin ja kevään ensimmäisen leskenlehden muuten ihan kuolleen näköisellä pientareella.

Aamuisin riittää vielä lapaskelejä, joten nämä vanhasta vanutetusta villapaidasta valmistetut, kirjaillut lapaset ovat olleet käytössäkin. Idean lapasiin sain Teresa Searlen kirjasta Herkulliset huopatyöt. Kyseinen teos on täynnä toinen toistaan hienompia toteutuksia ja hauskoja ideoita.


Viime päivinä olen yrittänyt järjestää kangas- ja käsityötilpehöörivarastoani, joka ei ole viime aikoina juuri kasvanut, jos ei ole huvennutkaan. Viime kesänä hamstrasin kirpputoreilta hyväkuntoisia pitsejä, lähinnä itse virkattuja, mutta mukaan tarttui syksyllä myös tällainen paketti Pietarsaaressa valmistettua pitsiä. Koska paketti on avaamaton, arvelisin että pitsiä olisi 10 metriä kuten lapussa luvataan. Mutta mitä käyttöä minä tälle keksisin? Otan mielihyvin vastaan ehdotuksia ja ideoita. Omassa pukeutumisessani en ehkä osaa pitsejä hyödyntää mutta muuten väitän olevani avoin monenlaisille ehdotuksille.

Kirpputorilöytöjä

Viime viikkoina olen tehnyt mukavia löytöjä kirpputoreilta. Erityisesti olen kiinnostunut kaikenlaisista hyväkuntoisista tekstiileistä, joita voi uusiokäyttää. Nenäliinoista ja pikkuliinoista voi askarrella nukkekodin verhoja, liinoja ja mattoja. Tänä kesänä olen etsinyt erityisesti hinta-laatusuhteeltaan kohtuullisia pitsilakanoita ja -tyynyliinoja. Minulla oli tarkoituksena ommella niistä leikkimökkiin uudet verhot, mutta sitten kävikin niin, että kirppisreissulla löytyi valmis pitsikappa, josta sai vielä helpommin leikkimökin verhot.

Vanhoissa kodin tekstiileissä ihmetyttää ja ilahduttaa aina se, kuinka huolella ne on ommeltu kaikkia yksityiskohtia myöten.


Kaunis pikkuliina ja Kesäkukka-sarjan lautanen:


Kesälukemista:


Esikoinen on kiinnostunut kaikista lemmikkieläimistä. Näistä kirjoista on paljon iloa eläinrakkaalle lukutoukalle:


Iso pussillinen legoja:

Kevät

Ihanaa, kun kevät vihdoinkin on täällä! Minusta on aina yhtä uskomatonta, kuinka nopeasti luonto herää eloon, kun ilma lämpenee. Joka päivä voi havaita uusia kasveja ja muuttolintuja, nurmikko alkaa vihertää, puutarhassa sipulikukat puskevat vauhdilla kukkaan. Ja jokaikinen kevät olen aina yhtä innostunut ensimmäisestä leskenlehdestä, sinivuokosta, kiurusta, peiposta, pääskysestä, koivun hiirenkorvista... Liekö tämä innostus perua ala-asteajoiltani, jolloin täytimme joka kevät luontovihkoa, johon kerättiin kevään merkkejä.


Me olimme tänään koko perhe pyörä- ja eväsretkellä muutaman kilometrin päässä olevassa arboretumissa. Se on meille jokavuotinen retkikohde, pieni puulajipuisto, jonka polut lapsetkin jo tuntevat. Nyt metsä näytti aika paljaalta, kun vanhimpia puita on jouduttu kaatamaan pois ja osa niistä taisi kaatua ihan itsestään syysmyrskyissä. Sini-, valko- ja keltavuokot sekä imikät kukkivat jo näyttävästi, vaikka maa muutoin on vielä aika harmaa.


Arboretumissa on myös pienenpieni lammikko, jonka reunalla kesällä kukkivat kurjenmiekat. Nyt siitä olivat jäät vasta sulamassa, mutta siitä huolimatta siellä oli myös kymmeniä kurnuttavia sammakoita kevätpuuhissaan. Enpä ole aikaisemmin päässyt vastaavaa näkemään!



Huomenna alkaa uudenlainen elämänvaihe, kun minä palaan työelämään. Mies jää hoitovapaalle, joten lasten hoitopaikan suhteen ei ole huolta. Vähän mietityttää, miten vauva (ikää kohta 11 kk) suhtautuu muutokseen, ja ilmassa on monenlaista haikeutta yhden elämänvaiheen päättymisestä, lasten kasvamisesta ja ajan kulumisesta.

Työmatkojen iloksi ompelin uuden käsityöpussin. Minusta tämä maatuskakangas on aivan ihanaa!

Onko kevät jo täällä?

Kuva: Marimekko

Kevääseen kuuluu verhojen vaihtaminen ja kaappien siivous! Meidän huusholliin on tällä kriteerillä kevät jo saapunut.

Ihastuin jo viime vuonna Miina Äkkijyrkän Marimekolle suunnittelemaan Kevätjuhla-kankaaseen. Olen maatilalta kotoisin ja tiedän, millä innolla vasikat ja vanhemmatkin lehmät kirmaavat ensi kertaa talven jälkeen ulos laitumelle. Miina Äkkijyrkkä on onnistunut vangitsemaan painokuvioon tämän tunnelman. Mutta olen myös hieman hitaastilämpiävä ja hankin kotimme piristykseksi Kevätjuhla-kangasta vasta pari viikkoa sitten. Kuluneella viikolla sain vihdoin ommeltua uudet verhot olohuoneeseen ja kylläpä ne ovatkin ihanat.

Kuluneella viikolla siivosin myös osan perheen vaatekaapeista perusteellisesti ja taas kerran runsaasti vaatetta päätyi kierrätykseen. Lapsiperheessä vaaterumba on ihan loputon. Tyttären vaatteista suurin osa menee hyväkuntoisena kiertoon, mutta keskimmäisen (kohta 6-vuotiaan pojan) vaatteet tuntuvat olevan niin kovalla käytöllä, ettei niistä ole seuraavalle käyttäjälle. Pojalla on esimerkiksi tapana leikkiä autoilla ja muilla leluilla siten, että toinen polvi on lattiassa ja niinpä useimmista housuista ehtii toinen polvi kulua puhki. Vauva puolestaan kasvaa vieläkin niin nopeasti, että vaatteiden käyttöaika ei ole 1-2 kuukautta pidempi. Lähipiiriin on onneksi syntynyt viime aikoina niin monta vauvaa, että hyväkuntoisille vauvanvaatteille löytyy helposti ottajia. Lastenvaatteista olen säilyttänyt rakkaimpia ja kauneimpia vauvanvaatteita, ensimmäisiä juhlavaatteita ja tyttären sievimpiä mekkoja. Ne ovat ehkä jonain päivänä omille lapsilleni mukavia aarteita lapsuudesta.

Meillä ei valitettavasti ole sellaisia säilytystiloja, joihin voisi omia hyväkuntoisia vaatteita laittaa talteen tai odottamaan sitä, että ne tulisivat uudelleen muotiin. Se on hieman sääli, koska minusta oli hauskaa lapsena tutkia vanhoja vaatteita, leikkiä niillä ja myöhemmin myös kuulla niihin liittyviä tarinoita. Hääpukuni ja kaikki opiskeluaikojen iltapukuni sentään olen säästänyt.

***

Kuluneella viikolla pääsin pitkästä aikaa Vantaan neuletapaamiseen. Kiitoksia hyvästä seurasta ja mukavasta keskustelusta Merille, Kristiinalle ja kaikille muillekin - samanhenkinen seura on terapeuttista ja neuletapaaminen todellakin pelasti päiväni.

Kesän vaihtuessa syksyyn

Elo-syyskuun vaihteessa alkaa viimeistään tuntua syksyltä. Tänä vuonna syksyfiilis tuli jo aikaisemmin, kun elokuu oli kaiken kaikkiaan aika sateinen tai vähintäänkin epävakainen. Toisaalta elokuussa oli kauniita ja aurinkoisia loppukesän päiviä, joita ei pahinkaan pessimisti voi kutsua syyspäiviksi.

Esikoisemme on syntynyt elokuun lopussa, auringonkukkien ja pihlajanmarjojen aikaan, juuri siihen aikaan, ettei oikein osaa sanoa, onko vielä kesä vai jo syksy. Kahdeksanvuotissynttäreitä juhlittiin tänä vuonna barbie-teemalla. Synttärikakun koristelussa turvauduin tällä kertaa kaupan tarjoamaan ratkaisuun. Valmiita kakkukuvia voin suositella muillekin. Kuvia on hyvät valikoimat, hinta on kohtuullinen, kuva on helppo asetella kakun pinnalle ja lopputulos on näyttävä.


Syksyn tunnistaa myös siitä, että puikoilla on taas villaa, alpakkaa ja mohairia. Nyt tekeillä on myssyjä koko perheelle, mutta ne ovat keskeneräisinä ja ehkä muutenkin harvinaisen tylsää esiteltävää.

Ompelua opettelemassa

Muistatko vielä kun ensimmäisen kerran ompelit ompelukoneella? Minun ensimmäiset muistoni ompelukoneesta liittyvät mummun poljettavaan Tikkakoski-merkkiseen ompelukoneeseen, jota veljeni kanssa poljimme hulluna. Mummu otti varmuuden vuoksi koneesta neulan pois joten varsinaisista ompeluharjoituksista ei ollut kyse. Sitä en muista, milloin ompelin ensimmäisen kerran ihan oikeasti ompelukoneella. Äitini ompeli jonkin verran mutta hänellä ei ollut oikein aikaa opettaa minua, joten voi olla että ompelukoneeseen tutustuin vasta koulussa. Ala-asteella ollessani taisin olla käsitöissä aika tumpelo eikä ala-asteen opettajakaan ollut kovin innostava. Yläasteelle mennessäni innostuin vaatteiden ompelemisesta ja opin ompelemaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Meille tuli kotiin Suuri Käsityökerho, josta löytyi kaavoja, ja ompelukone oli kotona vapaasti käytettävissä. Pieniä virheitä sattui - esimerkiksi vaatteisiin tuli ylimääräistä väljyyttä kun lisäsin saumanvarat keskietu- ja keskitakakappaleille myös silloin kun ne leikattiin taitteelta.

Esikoinen oli kesäkuun toisella viikolla Helskyn kesäkurssilla, jossa valmistettiin nukke ja nukelle vaatteet. Siellä lapset saivat kokeilla myös ompelukoneella ompelemista, vaikka suurin osa ompelemisesta tehtiinkin käsin. Esikoinen on nyt ommellut kotonakin ompelukoneella pieniä juttuja ja huomasin, että olin ihan turhaan arkaillut opastaa häntä käyttämään ompelukonetta. Suoran sauman ompeleminen sujuu ihan hyvin ja harjoittelemallahan taidot karttuvat.



Alkuviikon sadepäivinä esikoinen alkoi suunnitella kassia, johon hän voisi pakata mm. nukkekodin asukkaat. Valkoiseen lakanakankaaseen syntyi kangastusseilla kuva nukketalosta ja nukkekodin asukkaista piknikillä. Ompelu tehtiin äidin ja tyttären yhteistyönä ja kassista tuli meistä molemmista tosi hieno.

Ei mitään neulottua tällä kertaa

Viime päivät ovat kuluneet esikoisen synttärivalmisteluissa ja tänään jo vähän juhlittiinkin kummien ja ystäväperheiden kanssa. Viikon puolivälissä on kaverisynttärit ja ensi viikonloppuna tulee lähisukulaisia kyläilemään.

Innostuin askartelemaan synttärisankarille prinsessakruunun. Innoituksen sain näistä ihanista keijukaiskruunuista. Oma tekeleeni syntyi eilisiltana "mitä kaapin perukoilta löytyy"-periaatteella. Väänsin ohuesta rautalangasta renkaan, jonka päällystin tilkkutöistä jääneillä kangassuikaleilla ja päällimmäiseksi laitoin koristenauhaa. Poimutetun tyllin ompelin kiinni helmilangalla ja koristeltu helmillä, kultalangalla ja kangasruusuilla.



Vieraille tarjottiin tietty prinsessakakkua:



Viikon käsityösaldo jäi laihanpuoleiseksi. Neuleita on tekeillä, ja lankaakin olen ostanut - kuinka sitä muuten valmistautuisi 10% Projektiin. Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi, nimittäin ompelin puolipellavasta pojalle essun, joka on vielä vähän reilunkokoinen. Kangas on edullista virolaista puolipellavaa, jota joskus tuli hamstrattua useampikin metri. Taskun traktorikuva on - yllätys yllätys - lapsen itsensä valitsema. Tänään surautin pienemmän essun lahjaksi ystäväperheen yksivuotiaalle. Yllättäen jälkimmäinen essu oli paljon nopeampi tehdä, vaikka käytin kaikkien reunojen huolitteluun vinokaitaletta, jonka tekeminen on monivaiheista mutta tilkkutyöleikkurilla ja kataleenkääntäjällä ei mitenkään hankalaa.

Kotipäivä

Tänään oli vaihteeksi kotipäivä. Esikoinen aloittaa koulun tänä syksynä, ja päivähoitopaikkaa ei enää elokuuksi ole, joten siitä syystä olen taas viikon verran lomalla. Lähden lasten kanssa huomenna mummolakierrokselle. Toivottavasti sää lämpenee kuten säätiedotuksessa luvattiin, että pääsisi uimaan ja muihin ulkopuuhiin.

Tänään kävin lasten kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa ja esikoisen erityisestä toiveesta myös sisällä kasvihuoneissa. Olen itse tykästynyt puistoihin ja puutarhoihin, ja ne ovat helppoja vierailukohteita myös lapsiperheille, koska yleensä ulkoalueilla lapsetkin saavat juosta ja temmeltaa suhteellisen vapaasti. Kaisaniemen puutarhan ulkoalueet olivat juuri niin näyttävät kuin tähän vuoden aikaan voi vain olla ja sisällä kasvihuoneissakin riitti nähtävää. Lummehuoneessa kukki lootus ja jättiläislumme. Kuopus oli erityisen kiinnostunut palmuhuoneessa meneillään olevasta työstä, jossa neljä tai viisi puutarhan työntekijää olivat siirtämässä ja kiinnittämässä omenapuun runkoa palmuhuoneeseen sitä varten, että rungolle voi istuttaa orkideoita. Runko oli ilmeisen painava ja siirtäminen köysien avulla eteni hitaasti, mutta kuopus seurasi työn etenemistä hievahtamatta.

Puutarhan jälkeen kävimme Hakaniemen torilla ja hallissa ja hallin lähistöllä olevissa pikkukaupoissa shoppailemassa. Ostokset painottuivat tällä kertaa enemmän ruoan puolelle, mutta kävimme toki tutkimassa niin Vihreän Vyyhdin kuin Priiman valikoimat. Priima on laajentanut myymälää ottamalla viereisen liiketilan käyttöönsä. Debbie Blissin langat odottivat hyllyihin pääsyä ja muutenkin myymälässä näytti lupaavalta. Liiketila on valoisa ja avara ja langat ovat kauniisti esillä. Myymälään on tulossa mm. lukunurkkaus, jossa voi mukavissa nojatuoleissa selata neulekirjoja.

Neulerintamalla ei ole mitään uutta esiteltävää, joten tässä kuva suklaa-pähkinäkakusta, jota leivoin jälkiruoaksi. Ohje oli parin vuoden takaisesta Allt om Mat -lehdestä. Kakusta tuli mehevää ja pehmeää - tätä kaloripommia teen toistekin.