perjantaina, maaliskuuta 13, 2009

Onko kevät jo täällä?

Kuva: Marimekko

Kevääseen kuuluu verhojen vaihtaminen ja kaappien siivous! Meidän huusholliin on tällä kriteerillä kevät jo saapunut.

Ihastuin jo viime vuonna Miina Äkkijyrkän Marimekolle suunnittelemaan Kevätjuhla-kankaaseen. Olen maatilalta kotoisin ja tiedän, millä innolla vasikat ja vanhemmatkin lehmät kirmaavat ensi kertaa talven jälkeen ulos laitumelle. Miina Äkkijyrkkä on onnistunut vangitsemaan painokuvioon tämän tunnelman. Mutta olen myös hieman hitaastilämpiävä ja hankin kotimme piristykseksi Kevätjuhla-kangasta vasta pari viikkoa sitten. Kuluneella viikolla sain vihdoin ommeltua uudet verhot olohuoneeseen ja kylläpä ne ovatkin ihanat.

Kuluneella viikolla siivosin myös osan perheen vaatekaapeista perusteellisesti ja taas kerran runsaasti vaatetta päätyi kierrätykseen. Lapsiperheessä vaaterumba on ihan loputon. Tyttären vaatteista suurin osa menee hyväkuntoisena kiertoon, mutta keskimmäisen (kohta 6-vuotiaan pojan) vaatteet tuntuvat olevan niin kovalla käytöllä, ettei niistä ole seuraavalle käyttäjälle. Pojalla on esimerkiksi tapana leikkiä autoilla ja muilla leluilla siten, että toinen polvi on lattiassa ja niinpä useimmista housuista ehtii toinen polvi kulua puhki. Vauva puolestaan kasvaa vieläkin niin nopeasti, että vaatteiden käyttöaika ei ole 1-2 kuukautta pidempi. Lähipiiriin on onneksi syntynyt viime aikoina niin monta vauvaa, että hyväkuntoisille vauvanvaatteille löytyy helposti ottajia. Lastenvaatteista olen säilyttänyt rakkaimpia ja kauneimpia vauvanvaatteita, ensimmäisiä juhlavaatteita ja tyttären sievimpiä mekkoja. Ne ovat ehkä jonain päivänä omille lapsilleni mukavia aarteita lapsuudesta.

Meillä ei valitettavasti ole sellaisia säilytystiloja, joihin voisi omia hyväkuntoisia vaatteita laittaa talteen tai odottamaan sitä, että ne tulisivat uudelleen muotiin. Se on hieman sääli, koska minusta oli hauskaa lapsena tutkia vanhoja vaatteita, leikkiä niillä ja myöhemmin myös kuulla niihin liittyviä tarinoita. Hääpukuni ja kaikki opiskeluaikojen iltapukuni sentään olen säästänyt.

***

Kuluneella viikolla pääsin pitkästä aikaa Vantaan neuletapaamiseen. Kiitoksia hyvästä seurasta ja mukavasta keskustelusta Merille, Kristiinalle ja kaikille muillekin - samanhenkinen seura on terapeuttista ja neuletapaaminen todellakin pelasti päiväni.

3 kommenttia:

Linne kirjoitti...

Me ollaan sitä varten ! Tsemppiä !

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos seurastasi, neuletapaamiset on aina piristäviä ja mukavia kun tapaa uusia neulojia. Kyllä siinä seurassa kiireet ja harmit unohtuu.

-maria- kirjoitti...

Meillä onkin sitten aika saman ikäiset pojat, omani täyttää kesällä 6 v. Ja hänkin kuluttaa varsinkin ulkovaatteet varsin tehokkaasti, ei paljon jää pikkusiskoille perintöä niistä.