Kai-Mei-sukat

Cookia A:n Kai-Mei-sukat ovat olleet pitkään to-do-listallani. Valitsin ne joulun alla lomamatkan neuletyöksi, kun pitkästä aikaa tuntui siltä, että haluaisin neuloa jotain haastavampaa kuin perussukkia. No, ei tullut sukista valmista Kanarian reissulla. Menomatkalla lentokoneessa tikuttelin varren joustinneuletta menemään tarvittavat 16 senttiä, mutta kyllästyminen iski, kun tajusin, että ohjeen silmukkamäärät ovat väärin. Suloisimmat sukat -kirjan ensimmäisessä painoksen ohjeessa kehotetaan luomaan 60 silmukkaa ja jakamaan silmukat kantapään neulomista varten siten, että kantalappu neulotaan 33 silmukalla ja 35 silmukkaa jätetään odottamaan. Kumpikin silmukkamäärä on väärin, ja ohjeen tutkimisen jälkeen selvisi, että oikea määrä on 66 silmukkaa. Ei kun siis purkamaan, ja paluulennolla aloitin sukan uudelleen.

Ohjeen suomennos on huono (käännöksen kömpelyys todetaan myös Ulla-lehden kirja-arvostelussa). Netistä löytyi onneksi englanninkielinen errata, joka auttoi siinä vaiheessa, kun maalaisjärki ei enää riittänyt. Kaikesta huolimatta todella kiva ohje! Varren puuduttavan joustinneuleen jälkeen sukkia oli ilo neuloa, ja ne valmistuivat kuin itsekseen. Pitsimalli on näyttävä mutta helppo, ja muutenkin sukat ovat taattua Cookie A -laatua.

Ohje: Kai-Mei kirjasta Suloisimmat sukat, tekijä Cookia A
Lanka: Kirjo-Pirkka (langan väri lähempänä oikeaa ylemmässä kuvassa)
Sukkapuikot 2,5 mm

Alkuvuodesta saimme valmiiksi myös yhden pitkäaikaisen tuunausprojektin. Aikoinaan käytettynä ostetusta toimistotuolista päällinen meni rikki ja pehmuste alkoi murentua. Kun tuoli on muuten hyväkuntoinen, päätimme laittaa siihen uuden pehmusteen ja päällisen. "Nopeastihan sellaisen tekee - piirtää vanhasta päällisestä kaavat ja siinähän se on..." Eihän se oikeasti ihan niin mennyt, vaan projektia täytyi kypsytellä melkein puolitoista vuotta ennen kuin tuli valmista. Eikä tuunauksesta ihan Strömsö-luokkaa tullut, mutta riittävän hyvä kuitenkin. Keltainen pallokangas on Marimekon löytökorista ja tyttären valitsemaa, kun tuoli on hänen käytössään.

Kukkalapaset ja pitsiä

Kevät tulee kohisten ja minä nautin niin kuin aina ennenkin tästä vuodenajasta. Olen joka vuosi yhtä innoissani kun kuulen ensimmäisen kiurun liverryksen ja peipon laulun, näen västäräkin ja kevään ensimmäisen leskenlehden muuten ihan kuolleen näköisellä pientareella.

Aamuisin riittää vielä lapaskelejä, joten nämä vanhasta vanutetusta villapaidasta valmistetut, kirjaillut lapaset ovat olleet käytössäkin. Idean lapasiin sain Teresa Searlen kirjasta Herkulliset huopatyöt. Kyseinen teos on täynnä toinen toistaan hienompia toteutuksia ja hauskoja ideoita.


Viime päivinä olen yrittänyt järjestää kangas- ja käsityötilpehöörivarastoani, joka ei ole viime aikoina juuri kasvanut, jos ei ole huvennutkaan. Viime kesänä hamstrasin kirpputoreilta hyväkuntoisia pitsejä, lähinnä itse virkattuja, mutta mukaan tarttui syksyllä myös tällainen paketti Pietarsaaressa valmistettua pitsiä. Koska paketti on avaamaton, arvelisin että pitsiä olisi 10 metriä kuten lapussa luvataan. Mutta mitä käyttöä minä tälle keksisin? Otan mielihyvin vastaan ehdotuksia ja ideoita. Omassa pukeutumisessani en ehkä osaa pitsejä hyödyntää mutta muuten väitän olevani avoin monenlaisille ehdotuksille.

Olipa kerran ruskea villaneule...

"Olipa kerran ihana Laura Ashleyn neulepusero pehmeää merinovilla-nylonsekoitetta. Pehmeydestään johtuen pusero kuitenkin nyppyyntyi käytössä aika ikävän näköiseksi ja niinpä puserosta ei enää syksyn kynnyksellä ollut käyttövaatteeksi. Neuloja päätti kuitenkin antaa puserolle mahdollisuuden uuteen elämään ja heitti puseron kestovaippapyykin sekaan kuudenkympin pesuun. Ja kas, pesukoneesta kaivettiin esille mukavasti vanuttunutta uusioraaka-ainetta. Neuloja mieli vanuttuneesta neuleesta asusteita lapsilleen ja itselleenkin. Neulojan tytär kuitenkin ilmoitti, että hänelle eivät ruskeat lapaset kelpaa. Onneksi neulojan pojat eivät nurisseet vastaan ja isompi poika kertoi innoissaan, millaiset koristeet hän tumppuihinsa haluaa. Pienemmältä ei kysytty mielipidettä ja tuskin hän olisi sitä edes osannut kertoakaan, joten hän saa kulkea syksyn omppulapasissa. Neuloja haaveili myös hienosta syyshatusta pienimmälleen, mutta kävi kuten on käynyt jollekin räätälille joskus aikaisemmin: ei tullut hattua, tuli kämmekkäät. Neulojan ja poikalapsien käsiä ei enää palellut ja tyttölapsella oli onneksi ennestään lapaset. Ja siitä, mitä vanuttuneesta neulepaidasta oli tämän jälkeen jäljellä, ompeli neulojan tytär barbinvaatteita. Sen pituinen se."