Nalletilkkupeitto

Muutama viikko sitten esittelemäni tilkut on nyt ommeltu peitoksi. Peiton koko on noin 100 x 140 cm. Tilkut ovat tarkoituksella erikokoisia ja muutenkaan peitossa ei ole sellaista symmetriaa kuin tilkkutöissä yleensä on. Peitossa on puuvillavanu ja reunukset on ommeltu pienikukallisesta ruskeasävyisestä kankaasta. Reunuksen sävy ei ole ehkä paras mahdollinen, mutta tavoitteena oli käyttää kaapista löytyviä kankaita. Osa peittotilkuista on vanhoista kauluspaidoista.

Tikkasin peiton koneella tavanomaista ompelulankaa paksummalla tikkauslangalla. Koko kesän (toistaiseksi) paras käsityöjuttu olikin se, että opin käyttämään tilkkutyöpaininjalkaa. Jos monikerroksista tilkkutyötä yrittää tikata tavallisella ompelukoneella, ongelmana on se, että kankaat alkavat poimuttua. Tilkkutyöpaininjalkaa käyttäessä tätä ongelmaa ei ole. Hassua kyllä, tilkkutyöpaininjalka on majaillut kaapissa siitä lähtien, kun sain sen ompelukoneeni mukana kaupanpäällisenä 4 vuotta sitten. Aikaisemmin minulla ei ole ollut riittävää intoa/aikaa/tarvetta tutkia miten se toimii, mutta onneksi kesäloman viimeisinä päivinä vihdoinkin koitti sellainen hetki.


Motivaatiota uuden teknisen vempaimen opetteluun lisäsi myös se, että tällä hetkellä en voi ommella käsin kuin ihan pieniä juttuja, joten tilkkutyön tikkaamisen käsin voi toistaiseksi unohtaa. Sain keväällä oikean käden peukaloon ikävän rasitusvamman, johon olen popsinut pari kuuria tulehduskipulääkettä ja saanut ohjeeksi välttää kaikkea kipua aiheuttavaa. Töissä olen alkanut käyttää hiirtä vasemmalla kädellä ja sain koekäyttöön rullahiiren. Virkkaamista olen välttänyt kokonaan ja neulomistakin vähentänyt, vaikka se ei peukaloa samalla tavalla rasita kuin virkkaus. Nyt pikkuhiljaa alkaa onneksi tuntua siltä, että peukalo alkaa vihdoin parantua. Olen ollut ajoittain aika maassa, kun en osaa edes rentoutua jos en tee käsilläni jotain; on puuha sitten käsityötä, leipomista tai kukkapenkin rapsuttamista.

Mistä tulikin mieleen, että Attic24-blogista löytyy - paitsi mielettömän ihania virkkauksia - myös kertakaikkisen herkullinen Caramel Shortbread -kakkuohje. Kokeilin ohjetta työviikon päätteeksi perjantai-iltana ja tulos oli ihanan äkkimakea ja varmasti ziljoona kaloria sisältävä herkku!

Lomakäsityö

Kesälomalla käsitöiden tekeminen ei ole toistaiseksi kovin paljon innostanut. Sukankudin on kulkenut mukana ja edennyt hitaanpuoleisesti, mutta suurta inspiraatiota tai tekemisen intoa ei ole löytynyt. Minulla on selvästikin jonkin sortin neuleblääh. Ehkä kyse on todellisuuden ja toiveiden välisestä ristiriidasta, josta yritän selvitä. Minulla on kaapit ja laatikot täynnä ihania lankoja, netti ja lehdet pursuavat upeita neuleohjeita ja tosiasia on se, että minä ehdin tikutella lähinnä sukkia ja peittotilkkuja. Vähemmästäkin tulee ahdistus.

Kangasvaraston suhteen ryhdyin jo ns. järeisiin toimenpiteisiin, kun huomasin, että ompelemiseen minulla ei nykyisessä elämäntilanteessa ole juurikaan tilaisuutta. Siivosin keväällä kaapista suuren osan kankaista suureen jätesäkkiin. Jäljelle jäivät vain laatikollinen tilkkutyökankaita ja pari muuta kangasta, joille minulla on olemassa suunnitelma. Samalla lupasin, että tästä lähtien ostan kankaita ainoastaan selkeästi määriteltyyn käyttötarkoitukseen. Jätesäkki odottaa vielä kuljetusta sopivaan lahjoituskohteeseen, jossa olisi käyttöä erilaisille kankaille.

Kaapin siivouksen yhteydessä löytyivät myös keskimmäisen lapsen tilkkupeittoon varalla pitämäni nallekuvioiset kankaat. Keskimmäinen lapsi on ehtinyt kasvaa jo nallevaiheesta ohi, mutta kuopuksen pinnasäky tarvitsee päiväpeitteen. Yhtenä iltana innostuin, kaivoin tilkkutyökankaat kaapista ja leikkasin kankaat samanlevyisiksi mutta korkeudeltaan vaihteleviksi suorakulmioiksi, joita sommittelin keittiön pöydällä yhteen. Koska tilkut ovat erikokoisia, niiden kohdistamisessa ei tarvitse olla tarkkana, ja tarkoituksella valitsin myös kankaat siten, että peittoon tulee vähän epäsäännöllisyyttä.

Tämän peiton ompeleminenkin sujuu nopeasti, kunhan vain saan pienimmältä apulaiseltani hieman ompelurauhaa. Oikein sopiva lomakäsityö siis.

Valmis!

Tilkkupeiton tikkaaminen ei tullut valmiiksi maaliskuun loppuun mennessä, kuten pari postausta sitten uhosin. Pääsiäisen tienoilla tein kuitenkin viimeiset tikkaukset ja ompelin reunakaitaleet. Netistä löysin reunakaitaleen kiinnittämiseen erittäin perinpohjaisen kuvallisen ohjeen. Kuvaamiseen - tai kuvaamisen suunnitteluun - menikin sitten useampi päivä. Milloin oli liian harmaata ja milloin liian tuulista. Ja kylmäkin on; milloinkahan se oikea kevät mahtaa tulla?

Voi, kuinka olenkaan tyytyväinen siihen, että sain peiton valmiiksi! Huomaan työssä toki monta kohtaa, jotka olisin voinut tehdä paremmin, mutta virheiden sijasta keskityn kokonaisuuteen, joka on mielestäni varsin kelvollinen. Tilkkutöiden tekijänä olen itseoppinut; olen lueskellut kirjoja ja hakenut netistä tietoa, mutta joku kurssi voisi olla ihan hyvä juttu. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole aikaa mennä esimerkiksi työväenopiston kursseille. Monet tilkkukursseista ovat sitä paitsi päiväsaikaan, mikä entisestään hankaloittaa niille osallistumista.




Peiton kulmissa on tyttären piirustusten pohjalta ompelukoneella kirjotut kuvat. Tytär on aina ollut innokas piirtämään ja nämä neljävuotiaan taideteokset halusin ikuistaa kankaalle. Ompelukoneen alalankana käytin mm. helmilankaa ja lisäksi erilaisia konekirjontalankoja.

Tilkkuilua

Tänään sain mystisen innostuksen ja kaivoin esille "jokin aika sitten" aloitetun tilkkupeittoprojektin, josta on tarkoitus tulla päiväpeite tyttären sänkyyn. Projektin luonteesta kertonee jotain sekin, että se on aloitettu ennen kuin muutimme nykyiseen kotiimme ja kaivettu esille muun muassa parilla joululomalla. Peitosta ei itse asiassa puutu paljon: tikkaaminen käsin on aloitettu ja sen jälkeenhän on vain reunojen huolittelu.

Tilkkutöissä olen melko lailla itseoppinut - ja joku voisi sanoa, että sen kyllä huomaa. Puolustuksen puheenvuorona totean, että olen monta kertaa ajatellut meneväni työväenopiston tilkkutyökurssille. Siitä ei ole vain tullut mitään, koska suurin osa kursseista pidetään sellaiseen aikaan, että normaalia päivätyötä tekevät eivät kursseille voi osallistua. Onneksi on loistavia kirjoja, joissa selostetaan asioita seikkaperäisesti, ja netistäkin löytyy apua. Tilkkutyön tikkaaminen käsin on kuitenkin sellainen juttu, jota en ole kirjojen avulla oikein ymmärtänyt ja jonka näkisin mielelläni ihan livenä, jotta näkisin, mikä on luonteva työskentelytapa ja esimerkiksi kuinka kireällä työn pitää olla kehikossa.

Tikkasin peittoa tänään kuitenkin noin neliön verran. Sormustimesta huolimatta onnistuin pistämään sormeen neulalla useamman kerran ja tikkauspistot ovat kaikkea muuta kuin tasaisia, mutta minulle on tärkeintä, että tämä projekti vihdoinkin liikahti eteenpäin.

Tilkkupeittoprojektista minulla ei ole tarjota kuvaa vielä tällä kertaa, mutta sen sijaan esittelen kimpun itse kasvetettuja leijonankitoja. Kuva on vähän synkänoloinen; iltaisin alkaa hämärtää yhä aikaisemmin ja kuvien ottaminen tahtoo vain väkisin jäädä iltaan. Tästäkin kuvasta kuitenkin erottuu leijonankidan kukkien värikirjo valkoisesta punaisen eri sävyihin.