Nalletilkkupeitto

Muutama viikko sitten esittelemäni tilkut on nyt ommeltu peitoksi. Peiton koko on noin 100 x 140 cm. Tilkut ovat tarkoituksella erikokoisia ja muutenkaan peitossa ei ole sellaista symmetriaa kuin tilkkutöissä yleensä on. Peitossa on puuvillavanu ja reunukset on ommeltu pienikukallisesta ruskeasävyisestä kankaasta. Reunuksen sävy ei ole ehkä paras mahdollinen, mutta tavoitteena oli käyttää kaapista löytyviä kankaita. Osa peittotilkuista on vanhoista kauluspaidoista.

Tikkasin peiton koneella tavanomaista ompelulankaa paksummalla tikkauslangalla. Koko kesän (toistaiseksi) paras käsityöjuttu olikin se, että opin käyttämään tilkkutyöpaininjalkaa. Jos monikerroksista tilkkutyötä yrittää tikata tavallisella ompelukoneella, ongelmana on se, että kankaat alkavat poimuttua. Tilkkutyöpaininjalkaa käyttäessä tätä ongelmaa ei ole. Hassua kyllä, tilkkutyöpaininjalka on majaillut kaapissa siitä lähtien, kun sain sen ompelukoneeni mukana kaupanpäällisenä 4 vuotta sitten. Aikaisemmin minulla ei ole ollut riittävää intoa/aikaa/tarvetta tutkia miten se toimii, mutta onneksi kesäloman viimeisinä päivinä vihdoinkin koitti sellainen hetki.


Motivaatiota uuden teknisen vempaimen opetteluun lisäsi myös se, että tällä hetkellä en voi ommella käsin kuin ihan pieniä juttuja, joten tilkkutyön tikkaamisen käsin voi toistaiseksi unohtaa. Sain keväällä oikean käden peukaloon ikävän rasitusvamman, johon olen popsinut pari kuuria tulehduskipulääkettä ja saanut ohjeeksi välttää kaikkea kipua aiheuttavaa. Töissä olen alkanut käyttää hiirtä vasemmalla kädellä ja sain koekäyttöön rullahiiren. Virkkaamista olen välttänyt kokonaan ja neulomistakin vähentänyt, vaikka se ei peukaloa samalla tavalla rasita kuin virkkaus. Nyt pikkuhiljaa alkaa onneksi tuntua siltä, että peukalo alkaa vihdoin parantua. Olen ollut ajoittain aika maassa, kun en osaa edes rentoutua jos en tee käsilläni jotain; on puuha sitten käsityötä, leipomista tai kukkapenkin rapsuttamista.

Mistä tulikin mieleen, että Attic24-blogista löytyy - paitsi mielettömän ihania virkkauksia - myös kertakaikkisen herkullinen Caramel Shortbread -kakkuohje. Kokeilin ohjetta työviikon päätteeksi perjantai-iltana ja tulos oli ihanan äkkimakea ja varmasti ziljoona kaloria sisältävä herkku!

Lomakäsityö

Kesälomalla käsitöiden tekeminen ei ole toistaiseksi kovin paljon innostanut. Sukankudin on kulkenut mukana ja edennyt hitaanpuoleisesti, mutta suurta inspiraatiota tai tekemisen intoa ei ole löytynyt. Minulla on selvästikin jonkin sortin neuleblääh. Ehkä kyse on todellisuuden ja toiveiden välisestä ristiriidasta, josta yritän selvitä. Minulla on kaapit ja laatikot täynnä ihania lankoja, netti ja lehdet pursuavat upeita neuleohjeita ja tosiasia on se, että minä ehdin tikutella lähinnä sukkia ja peittotilkkuja. Vähemmästäkin tulee ahdistus.

Kangasvaraston suhteen ryhdyin jo ns. järeisiin toimenpiteisiin, kun huomasin, että ompelemiseen minulla ei nykyisessä elämäntilanteessa ole juurikaan tilaisuutta. Siivosin keväällä kaapista suuren osan kankaista suureen jätesäkkiin. Jäljelle jäivät vain laatikollinen tilkkutyökankaita ja pari muuta kangasta, joille minulla on olemassa suunnitelma. Samalla lupasin, että tästä lähtien ostan kankaita ainoastaan selkeästi määriteltyyn käyttötarkoitukseen. Jätesäkki odottaa vielä kuljetusta sopivaan lahjoituskohteeseen, jossa olisi käyttöä erilaisille kankaille.

Kaapin siivouksen yhteydessä löytyivät myös keskimmäisen lapsen tilkkupeittoon varalla pitämäni nallekuvioiset kankaat. Keskimmäinen lapsi on ehtinyt kasvaa jo nallevaiheesta ohi, mutta kuopuksen pinnasäky tarvitsee päiväpeitteen. Yhtenä iltana innostuin, kaivoin tilkkutyökankaat kaapista ja leikkasin kankaat samanlevyisiksi mutta korkeudeltaan vaihteleviksi suorakulmioiksi, joita sommittelin keittiön pöydällä yhteen. Koska tilkut ovat erikokoisia, niiden kohdistamisessa ei tarvitse olla tarkkana, ja tarkoituksella valitsin myös kankaat siten, että peittoon tulee vähän epäsäännöllisyyttä.

Tämän peiton ompeleminenkin sujuu nopeasti, kunhan vain saan pienimmältä apulaiseltani hieman ompelurauhaa. Oikein sopiva lomakäsityö siis.

Kevät

Ihanaa, kun kevät vihdoinkin on täällä! Minusta on aina yhtä uskomatonta, kuinka nopeasti luonto herää eloon, kun ilma lämpenee. Joka päivä voi havaita uusia kasveja ja muuttolintuja, nurmikko alkaa vihertää, puutarhassa sipulikukat puskevat vauhdilla kukkaan. Ja jokaikinen kevät olen aina yhtä innostunut ensimmäisestä leskenlehdestä, sinivuokosta, kiurusta, peiposta, pääskysestä, koivun hiirenkorvista... Liekö tämä innostus perua ala-asteajoiltani, jolloin täytimme joka kevät luontovihkoa, johon kerättiin kevään merkkejä.


Me olimme tänään koko perhe pyörä- ja eväsretkellä muutaman kilometrin päässä olevassa arboretumissa. Se on meille jokavuotinen retkikohde, pieni puulajipuisto, jonka polut lapsetkin jo tuntevat. Nyt metsä näytti aika paljaalta, kun vanhimpia puita on jouduttu kaatamaan pois ja osa niistä taisi kaatua ihan itsestään syysmyrskyissä. Sini-, valko- ja keltavuokot sekä imikät kukkivat jo näyttävästi, vaikka maa muutoin on vielä aika harmaa.


Arboretumissa on myös pienenpieni lammikko, jonka reunalla kesällä kukkivat kurjenmiekat. Nyt siitä olivat jäät vasta sulamassa, mutta siitä huolimatta siellä oli myös kymmeniä kurnuttavia sammakoita kevätpuuhissaan. Enpä ole aikaisemmin päässyt vastaavaa näkemään!



Huomenna alkaa uudenlainen elämänvaihe, kun minä palaan työelämään. Mies jää hoitovapaalle, joten lasten hoitopaikan suhteen ei ole huolta. Vähän mietityttää, miten vauva (ikää kohta 11 kk) suhtautuu muutokseen, ja ilmassa on monenlaista haikeutta yhden elämänvaiheen päättymisestä, lasten kasvamisesta ja ajan kulumisesta.

Työmatkojen iloksi ompelin uuden käsityöpussin. Minusta tämä maatuskakangas on aivan ihanaa!

Huhtikuun EZ ja tunika

Knitter's Almanac -kirjan huhtikuun projekti on neulotuista neliötilkuista koottu peitto. Tilkut aloitetaan keskeltä, valmiin tilkun silmukat jätetään odottamaan ja tilkut yhdistetään toisiinsa silmukoimalla reunasilmukat yhteen. Minulla on tässä vaiheessa huhtikuuta valmiina vasta kolme tilkkua, mutta kun saan neljännen valmiiksi, niin pääsen kokeilemaan tilkkujen yhdistämistä toisiinsa.



Jokakeväiseen tapaan sain taas ompelukärpäsen pureman. Tyttären tunikan malli on vuoden ensimmäisessä Ottobre-lehdestä. Eilen kauppareissulla ostin myös uusimman numeron, josta löytyy hyviä kaavoja pienten ja vähän isompien poikien vaatteisiin. Täytyy taas kerran kehua Ottobren selkeitä ompeluohjeita. Tämän tunikan nappilistaa olisin tuskin jaksanut alkaa väkertää, jos ohje olisi ollut ylimalkaisempi.

Pehmolemmikit

Lainasin kirjastosta joku aika sitten tämän kirjan:


ja kirjan ohjeilla syntyi tällaisia:


Kirja osoittautui kesän sateisina päivinä mainioksi ajanvietteeksi. Kirjan ohjeilla on helppo ommella pehmoeläimiä ja niille vaatteita. Vartalon kaava on kaikissa sama, ainoastaan päät ovat erilaiset. Pehmo koostuu kahdesta kappaleesta, joista etukappaleeseen ommellaan muotolaskos. Vaatteita voi ommella käsin tai ompelukoneella ja tyttäreni innostui itse sekä virkkaamaan että ompelemaan.

Tarkkasilmäiset varmasti huomaavat, että kuvan pehmoista ainoastaan possu on ommeltu fleecestä. Muiden materiaali on askarteluhuopaa, kun fleeceä ei sattunut varastosta löytymään sopivissa väreissä. Fleece soveltuu joustavuutensa ansiosta ehdottomasti paremmin tällaiseen pehmoon, mutta ohut huopa toimii sekin.

Kaksi miljoonaa muovipussia

Viime viikon Helsingin Sanomista jäi mieleen tieto, että suomalaiset käyttävät päivittäin kaksi miljoonaa muovikassia. Ensi näkemältä luku tuntuu hätkähdyttävältä ja epätodellisen korkealta, mutta tarkemmin mietittynä ei ollenkaan mahdottomalta. Itse menen ruokakauppaan lähes poikkeuksetta kangaskassien kanssa, mutta muista kaupoista on vaikea päästä ulos ilman muovikasseja. Monta kertaa pikkuostoksetkin pakataan kysymättä muovikassiin vaikka joskus voisi pärjätä ilmankin. Ja joskus muovikassi on se ainoa vaihtoehto - on vaikea kuvitella että vaatekaupan kassalla kaivaisin ruokakaupan tapaan esille oman ekokassin, koska niin ei vain ole tapana tehdä.

Yritän omalta pieneltä osaltani vähentää edelleen muovikassien käyttöä ja olen ommellut kangaskasseja. Kankaat näihin ovat palalaareista löytyneitä edullisia paloja ja vuorikankaina on osittain kierrätyskankaita. Kankaita riittää kaapissa ja kasseja syntynee vielä lisääkin. Osa näistä päätynee lahjoiksi - kangaskasseillehan löytyy aina käyttöä.

Vielä pitäisi löytää jostakin - joko omista varastoista tai kaupasta - valoverhoa tai tylliä, josta voisi ommella vihannespusseja kaupan muovipussien tilalla käytettäväksi.

Neiti Vihreä

Project Spectrumissa huhti-toukokuun värejä olivat vihreä, ruskea ja metallivärit. Toukokuussa valmistuneet ompelukset sopivat hyvin teemaan. Eurokankaan palalaarista löytyi ihanaa vihreää pellavakangasta, josta ompelin tyttärelle kesämekon ja housut Ottobre-lehden kaavoilla. Kangasta jäi vielä sen kokoinen pala, että siitä syntyy kesäkassi tai jotain muuta pientä.



Susanna on tahollaan ihmetellyt Ottobre Design -lehden kaavojen mitoitusta. Itse olen vuosien varrella havainnut, että mitoitus on reilu ja sopii isokokoiselle lapselle. Sirorakenteiselle pojalleni valitsen aina pienemmän koon ja lisään tarvittaessa lahkeisiin ja hihoihin pituutta. Tyttärelleni mitoitus on aikaisemmin ollut suhteellisen hyvä, mutta tällä kertaa kävi niin, että mekkoon tuli valittua pykälää liian iso koko. Otin sivusaumoista sisään sen verran kuin pystyin, mutta siitä huolimatta mekko on vähän liian väljä. No, toisaalta väljä pellavavaate on kesähelteillä miellyttävä päällä, joten ehkä mekollekin löytyy käyttöä.

Mekon miehustaan on ompelukoneella kirjailtu perhonen:


Housut ovat todelliset pikahousut: ei taskuja ja vyötärö kiristyy molemmille sivuille solmittavilla nauhoilla. Tarkoituksena oli tehdä jotain kirjailua tai aplikointia lahkeeseen, mutta suunnitelmilleni sanottiin kiitos ei. Vihreät kangaskengät ovat muuten täsmälleen samaa sävyä kuin mekko ja housut. Tyttäreni mielestä maailman ihanimmat kengät :-)



Project Spectrumin kesä-heinäkuun värit ovat harmaa, valkoinen ja keltainen. Näistä mikään ei ole minun eikä perheeni suosikkivärejä, joten en lupaa saada paljon aikaiseksi tällä teemalla :-)

Äitiyslomatunnelmia

Olen ollut äitiyslomalla kohta kolme viikkoa ja aika on kulunut kuin siivillä. Olen järjestellyt kotona kaappeja ja tehnyt tarpeellisia sisustusjärjestelyjä, jotta vauvansängylle ja muille vauvantarvikkeille löytyy paikka. Lastenvaatteita on viety kassikaupalla kierrätykseen ja kirjahyllyissä on tehty perusteellinen inventaario. Käsityökirjat ja -lehdet joutuivat muuttamaan alakertaan vauvanvaatteiden tieltä ja sen seurauksena alakerran kirjahylly piti järjestää uudelleen, jotta sinne mahtuisi lisää kirjoja ja lehtikoteloita. Pari kassillista kirjoja odottaa kirpparille kiikuttamista ja ainakin käsityölehtiä - kenties muutakin käsityötarviketta - ajattelin laittaa myyntiin taikka kiertoon blogin kautta tässä lähipäivinä.

Käsityöjutut ovat yllättäen jääneet aika vähälle, vaikka kuvittelin, että äitiyslomalla ollessani katselisin hömppäelokuvia ja neuloisin päivät pitkät. Päivittäinen neulominen saattaa olla jopa vähentynyt, koska töissä käydessäni neuloin sentään bussimatkoilla mennen tullen. Kaikkea muuta tekemistä tuntuu näin keväällä olevan niin paljon - pienestä pihastammekin löytyy monenlaista näpertämistä ja lisäksi olen puutarhurina niin aloittelija, että minulla menee ihan valtavasti aikaa pelkästään suunnitteluun ja tiedon hakemiseen eri kasveista, oikeasta tavasta istuttaa yms. Pihamme on pieni, joten puutarhan hoito on varsinaista pipertämistä: istutan pensaiden alle maanpeittokasveja ja pihaa osittain reunustavaan puurakenteiseen aitaan lisää köynnöksiä ja suunnittelen kesäkukka- ja yrtti-istutuksia.

Lapsille olen vähän ommellut kesävaatetta ja lisää on tulossa, kunhan on taas aikaa istahtaa ompelukoneen ääreen. Uusimman Ottobren kaavoilla vähän soveltaen tein alekorista löytyneistä ohuista valkoisista kankaista tyttärelleni kesäisen tunikan.


Kaapista löytyneestä pellavasta poika sai puolestaan shortsit. Kaava on hyväksi havaittu peruskaava jostain vanhemmasta Ottobre-lehdestä ja hämähäkkiprintin ohje löytyy uusimmasta Ottobre-lehdestä. Shortseja voisi ommella lisääkin. Ilman mitään koristeluita perusshortsit syntyvät hetkessä, mutta toisaalta noita printtejä ja applikointeja on niin kiva väkertää niitäkin.

Saatua ja annettua

Viime viikolla töissä oli aamukahvilla keskustelua kaappien siivoamisesta ja turhan tavaran kierrättämisestä. Osastosihteerimme kysäisi, haluaisinko minä marttana ja käsityöihmisenä :-) pinon hänen edesmenneen äitinsä käsityölehtiä. Minä vastasin tottakai ja seuraavana päivänä työhuoneessani odotti oikea aarrekassi. Saamani käsityölehdet ja ohjekansiot ovat enimmäkseen 1950- ja 1960-luvulta, joukossa oli ranskalaisiakin lehtiä ja monta kirjaa, mm. Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia ja Viivi Merisalon Nauhoja. Olen vieläkin ihan onnessani noista kirjoista ja lehdistä ja kiittelin työkaveriani moneen kertaan.


Tyttären parhaalla kaverilla oli synttärit viikonloppuna ja tänäkään vuonna hän ei välttynyt osittain itsetehdyltä lahjalta. Nuken poncho on tehty niistä pikkukeristä, joita edellisen postauksen sukista jäi jäljelle. Eivätkä ne loppuneet vieläkään; osaakin olla riittoisia keränloppuja. Kassi on vuoritettu peruskassi, johon koiran kuva on askarreltu käyttäen apuna kaksipuoleisia liimakankaita. Innoituksen sain viikontakaisesta Strömsöstä, vaikka päädyinkin vähän erilaisen toteutukseen kuin ohjelmassa.

Hernepussi

Pojalle nousi eilisiltana korkea kuume ja niinpä olen ollut tämän päivän kotosalla. Ei oikeastaan ole hirveästi harmittanut, kun ulkona on talven pahin lumimyräkkä. Lapsen kanssa ollaan puuhailtu kaikessa rauhassa sitä mitä potilas on jaksanut ja halunnut ja lapsen nukkuessa olen katsonut telkkarista hömppää ja tehnyt käsitöitä.

Huomenna tapaan pitkästä aikaa äitiyslomalla olevan työkaverini, jonka puolivuotiaalle tytölle ompelin hernepussin. Ajattelin, että on käytännöllistä, jos lelun voi välillä pestäkin, joten varsinainen hernepussi on sisällä ja tuo ulkokuorena oleva kissapussi on tarrakiinnitteinen ja näin ollen helposti irrotettavissa pesuun. Kissa on applikoitu tyttäreni piirtämän kuvan pohjalta.

Mikähän muuten mahtaa olla vikana, kun applikoitu kuvio tahtoo aina vähän aaltoilla? Palttinasidoksisen puuvillakankaan tapauksessa kuprut talttuvat silitysraudalla, mutta miten ihmeessä applikoidaan siististi trikoolle?

Virkattua ja ommeltua

Onpa vierähtänyt aikaa sitten viime postauksen enkä ole edes saanut valmiiksi kuin yhden pipon. Keskeneräiset neuleet ovat edistyneet hitaanpuoleisesti ja uusia töitä en ole niitäkään aloittanut.



Suosikkityöni on tällä hetkellä hieman yllättäen virkattava peitto. Näitä raidallisia peittoja on näkynyt useammassa blogissa. Upeita toteutuksia on mm. Posie gets cozy -blogissa ja Lankataivaassa on tulossa myös hieno peitto. Omasta peitostani tulee huomattavan paljon pienempi, noin 80 cm leveä vauvanpeitto. Olen ehkä maailman hitain virkkaaja; joudun jatkuvasti kiinnittämään huomiota käsialaani, etten virkkaa vahingossa löysempää. Lanka on Mandarin Petitiä ja työhön on tarkoitus käyttää kaikki pienet ja isommat kerät joita varastoistani löytyy.

Peiton tuleva käyttäjän on tarkoitus syntyä kesän kynnyksellä. Raskauteni alkaa olla siinä vaiheessa, että vaatekaapissa on päälle sopivia vaatteita enää rajallinen määrä ja niissä päälle mahtuvissa näytän ihan valaalta. Kaupoista ei tahdo löytyä mitään kohtuuhintaista työvaatteeksi kelpaavaa vaatetta, joten ompelin itselleni hameen.


Hameesta tuli ihan onnistunut siihen nähden, millaista säätämistä ja mokailua ompeleminen oli. Valmiita kaavoja ei tietystikään löytynyt ja siinä vaiheessa kun alkaa soveltamaan kaavasta ja valmiista vaatteesta pitäisi olla erityisen huolellinen ja tarkkaavainen. Minä en ollut ja hameesta tuli muun muassa aavistuksen liian lyhyt. Tästä johtuen huolittelin helman vinokaitaleella, ja jälleen kerran muistan lämmöllä työväenopiston ompeluopettajaa, joka opetti tekemään ja käyttämään vinokaitaletta (ja myös piilovetoketjun ompelemisen).


Vaikka neulomisrintamalla on ollut aika hiljaista, niin uusia neulesuunnitelmia on vaikka kuinka. Ihan ensimmäiseksi haluaisin neuloa tyttärelleni punaisesta puuvillasekoitteesta tunikan. Ohjetta ei ole mutta ideoita kylläkin joten nyt pitäisi vain päästä alkuun. Uudessa Knittyssäkin oli paljon kivoja juttuja mm. Lace Ribbon Scarf ja Laminaria ja Ullassa oli kuin tilauksesta villavaippahousujen ohje. En ole vielä osannut päättää, neulonko kesävauvalle villapöksyjä vastasyntyneen kokoa vaiko vähän isompaa kokoa. Villahan on hengittävää materiaalia ja Suomen kesä voi olla niin kylmä, että villavaatteille on käyttöä joka tapauksessa. Mutta jos on kovin lämmintä, niin villaiset vaippapöksyt saattaisivat näyttää vähän hassuilta. Pitäisiköhän aloittaa neulomalla isommat pöksyt ja sitten ehkä tarvittaessa tekaista pienemmät?

Ei mitään neulottua tällä kertaa

Viime päivät ovat kuluneet esikoisen synttärivalmisteluissa ja tänään jo vähän juhlittiinkin kummien ja ystäväperheiden kanssa. Viikon puolivälissä on kaverisynttärit ja ensi viikonloppuna tulee lähisukulaisia kyläilemään.

Innostuin askartelemaan synttärisankarille prinsessakruunun. Innoituksen sain näistä ihanista keijukaiskruunuista. Oma tekeleeni syntyi eilisiltana "mitä kaapin perukoilta löytyy"-periaatteella. Väänsin ohuesta rautalangasta renkaan, jonka päällystin tilkkutöistä jääneillä kangassuikaleilla ja päällimmäiseksi laitoin koristenauhaa. Poimutetun tyllin ompelin kiinni helmilangalla ja koristeltu helmillä, kultalangalla ja kangasruusuilla.



Vieraille tarjottiin tietty prinsessakakkua:



Viikon käsityösaldo jäi laihanpuoleiseksi. Neuleita on tekeillä, ja lankaakin olen ostanut - kuinka sitä muuten valmistautuisi 10% Projektiin. Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi, nimittäin ompelin puolipellavasta pojalle essun, joka on vielä vähän reilunkokoinen. Kangas on edullista virolaista puolipellavaa, jota joskus tuli hamstrattua useampikin metri. Taskun traktorikuva on - yllätys yllätys - lapsen itsensä valitsema. Tänään surautin pienemmän essun lahjaksi ystäväperheen yksivuotiaalle. Yllättäen jälkimmäinen essu oli paljon nopeampi tehdä, vaikka käytin kaikkien reunojen huolitteluun vinokaitaletta, jonka tekeminen on monivaiheista mutta tilkkutyöleikkurilla ja kataleenkääntäjällä ei mitenkään hankalaa.

Unihattu

Mitä harvemmin blogia päivittää, sen vähemmän tuntuu olevan kirjoitettavaa. Vai johtuisikohan sanomisen vähyys siitä, että viimeiset kolme viikkoa elämäni on ollut varsin työpainotteista ja että kaikki muu elämässä on joutunut kärsimään. Stressin purkamiseen käsillä tekeminen on hyvää ensiapua, mutta viime viikkoina olen enemmänkin leiponut, siivonnut ja tehnyt puutarhahommia kuin käsitöitä.

Sukkien neulominen kuitenkin jatkuu. Kesäkuussa Turussa järjestetään ACWW:n (Maailman maaseutunaiset) maailmankongressi, jonne odotetaan yli 500 vierasta eri puolelta maailmaa. Suomalaiset järjestäjätahot, Marttaliitto ja Maa- ja kotitalousnaiset, haastoivat jäsenensä neulomaan osallistujille lahjaksi sukkia. Novita lahjoitti Seiskaveikka-raitalankaa ja niinpä minäkin neuloin kaksi paria sukkia.

Poika halusi samanlaisen hatun kuin tein tytöllekin (edellinen postaus). Tylsä äiti oli kuitenkin jo aloittanut ompelemaan pojalle hattua ja sai sen vihdoin valmiiksikin. Kankaat ovat kierrätettyjä ja ovat edellisessä elämässään palvelleet hameessa ja paidassa. Hattu oli mieluinen ja ulkona vietetyn päivän jälkeen poika nukahti lastenohjelmia katsellessaan sohvalle - hattu päässä edelleenkin.

Hattu on ommeltu vanhan käsityölehden kalastajahatun kaavoilla. Ohje oli ns. pikatikki-ohje, johon tosin totean, että kattia kanssa. Ompeleminen oli varsinaista näpertelyä. Minun ompelujutuissa tosin taitaa suurin ongelma olla siinä, että harvoin on aikaa käytettävissä useampi tunti ja kun kaiken tekee pienissä osissa (yhtenä iltana piirtää kaavat, toisena leikkaa kankaat ja sitten ompelee useampana iltana ja joka ilta ei ehdi ompelemaan), niin aikaa tuntuu menevän ihan liikaa.