Isoäidinneliöpeitto

Yksi pitkäkestoinen projekti saavutti päätöksensä, kun tämä peitto tuli valmiiksi. Isoäidinneliöiden virkkaamisen aloitin vuosi sitten kesälomalla, ja kaivoin neliöt taas esille pääsiäisen tienoilla. Kesälomalla virkkasin paloja sitten määrätietoisemmin tavoitteena saada peitto valmiiksi. Valitettavasti huomasin taas tänä kesänä, että sormeni eivät oikein kestä virkkaamista. Onneksi projekti oli jo loppusuoralla tuossa vaiheessa.

Peiton lanka on luonnonväristä ja kasvivärjättyä kotimaista villalankaa. Ensimmäiset langat värjäsin jo viisitoista vuotta sitten eli viime vuosituhannen puolella (!) Sitten tuli vuosien tauko värjäyksissä, kunnes taas viime vuosina olen innostunut kasvivärjäämään lankoja, kuten blogistakin on voinut lukea. Aiemmin olen neulonut itse värjäämistäni langoista muun muassa yhden villatakin, joka on esitelty tarkemmin käsityökoulublogissani. On lankaa toki vieläkin jäljellä jonkin verran, mutta värivalikoima on kutistunut aika tavalla.

 Peiton värimaailma on maanläheinen enkä osaa päättää, onko väriyhdistelmä ihan karmea vai aivan ihana. Tuollainen tuosta nyt tuli. Vaikka peitto on väritykseltään syksyinen, minulle se on ennen kaikkea kesäpeitto: siihen liittyy paljon muistoja ja tunnelmia eri kesiltä, niin värikasvien keräämisestä kuin värjäyssessioista. Mukana on muun muassa pietaryrttiä, kultapiiskua, lupiinia, mesiangervoa ja krappia kuin sieniäkin: verihelttaseitikkiä ja kangastattia ainakin.

Peiton koko on noin 110 cm kertaa 170 cm. Oikein sopivan kokoinen torkkupeitoksi ja jalkojen lämmikkeeksi pimeneviin syysiltoihin.

Lanka: Suupohjan kehräämön kolmisäikeistä villalankaa, luonnonruskeaa ja kasvivärjättyä. Valmiin peiton paino noin 1100 g.
Virkkuukoukku 4,5 mm

Virkattuja patalappuja

Taito Uusimaa on koonnut perinteisiä suomalaisia patalappuohjeita kirjaksi. Kirja on kaunis, suorastaan herkullinen, ja ohjeet selkeitä. Ja mikä parasta, malliltaan haastavampikin patalappu on nopea tehdä. Osa patalappumalleista on tuttuja lapsuudesta ja muistoja täynnä. Osaa malleista ei ilmeisesti ole alunperinkään tarkoitettu käyttöön vaan keittiön koristeeksi.

Nämä minun patalappuni ovat helpoimmasta päästä kirjan ohjeita. Neliskanttisen ohje oli minulle uusi. Patalappu virkattiin pyörönä mutta ommeltiin aloitus- ja lopetusreunat yhteen. Molemmat patalaput ovat kaksinkertaisia, mikä on ihan välttämätöntä, jos niitä aikoo käyttää.

Nämä seuraavat ovatkin sitten enemmän koristeellisia kuin käytännöllisiä, ainakin tuo alempi, johon on pylväistä virkattuun ruutupohjaan pujoteltu moninkertaista lankaa. En usko, että toimii käytössä, koska pinta ei ole kovin tiivis. Nostalginen ruusupatalappu on kaksinkertainen, mutta ehkä pikkuisen liian nätti käytettäväksi?

Lankana näissä patalapuissa on Sandnesin Smart ja Lanett.

Patalappuja à la Carte -kirjan julkistamistilaisuus on tulevana lauantaina eli 8.9. WDC-paviljongissa Helsingissä. Viikonloppuna käsityöharrastajia hellitään muillakin tapahtumilla, kuten Kädentaitomessut Wanhassa Satamassa ja Silmä pisto tikki ja takki - keittiönperäyrittäjien käsityö- ja tarvikemarkkinat Tieteiden talolla.

Kesäpipo

Äitini pyysi minua tekemään hänelle kesäpipon Kotiliedessä jokunen vuosi sitten olleella ohjeella. Pipo oli nopea virkata ja laitoin sen postiin pari päivää sitten. Ehdin jo saada kuittauksen, että pipo on oikean kokoinen ja muutenkin mieluinen. Hyvä niin, koska minua kyseinen vaatekappale ei pukenut sitten tippaakaan.

Ohje: Kotiliesi (kesänumero vuodelta 2007 tai 2008)
Lanka: Novita Kotiväki
Virkkuukoukku 2,5 mm

Helsingin kaupunki kylvää joka vuosi Haltialan pelloille kesäkukkia, auringonkukkia ja herneitä kaupunkilaisten poimittavaksi. Tässä kuva kesäkukkapellosta. Poimin kotiin ison kimpun kukkia - erityisesti ruiskaunokit ja unikot ovat minun suosikkejani!

Virkattu pöllö

Suuret kiitokset kaikille lapasiani ja Angry Birds-pipoa kommentoineille. Jopa vähän häkellyin lapaskehuista ja toisaalta tulin kommenteista myös hyvin iloiseksi - niitä on aina mukava saada.

Minä olen tykästynyt söpöihin pöllökuoseihin ja -hahmoihin, joita löytyy niin kankaista, papereista kuin lasten vaatteistakin. Niin on kai moni muukin, kun tarjolla on toinen toistaan söpömpiä pöllötuotteita.

Viime vuonna Interweave Crochetissa oli virkkausohje pöllöön. Nopea virkattava mutta minun kärsimättömälle luonteelleni näissä pikkuhahmoissa on vähän liikaa näperrettävää ja turhan monta langanpäätä pääteltäväksi. Toisaalta olen nyt niin työkiireiden raskauttama, että kaikenlainen näpertely on hyvää vastapainoa irrottamaan ajatukset työasioista edes hetkeksi. Lankavarastosta löytyi muuten tähän projektiin täydellisen sopiva lanka, vaaleanruskea lanka on nimittäin puhdasta akryylia jolle ei taatusti olisi muuta käyttöä.  Muistan vielä ostaneeni kyseistä lankaa nimenomaan amigurumien tekemistä varten ja hintakin oli kyllä ihan superedullinen.

Poikien synttärien lähestyessä (toukokuuhan on ihan kohta, eikös joo? - ainakin pojat suunnittelevat jo synttärijuhliaan) muistui myös mieleen, että poikani toivoi jossain vaiheessa virkattu Pikachua, kun näytin hänelle Hetkiä Heimolasta -blogin kuvia. Ohje Pikachuun ja moneen muuhun Pokemon-hahmoon löytyy täältä (sivupalkissa linkkejä ohjeisiin).

Angry Bird

Meidän jälkikasvumme on tykästynyt Angry Birdsiin (ja täytynee tunnustaa että minäkin pelaan sitä joskus). Keskimmäinen lapsista teki tilauksen Angry Birds -piposta ja tässä se vihdoin on. Itse pipo tuli valmiiksi jo tammikuun alkupäivinä, mutta yksityiskohtien taiteiluun ja ompelemiseen vierähtikin sittenturhan pitkään.

Hain inspiraatiota ja mallia muun muassa Ravelrysta ja muualtakin netistä, mutta ohjetta ei löytynyt, joten täytyi soveltaa itse. Yritin tehdä pipoon pienet korvaläpät, mutta ne eivät kyllä oikein onnistuneet, vaan pipon reuna yrittää rullautua ylöspäin korvan päältä.


Lanka: musta Linie 157 Tessa ja sekalaisia langanloppuja
Virkkuukoukku: 4,5 mm (vai olikohan se 4 mm)

Kuopuksen kanssa käydään nyt neuvotteluita siitä, haluaako hän samanlaisen pipon kuin isoveljellä vai kenties sittenkin alkuperäisen toiveensa mukaisesti keltaisen Angry Bird-pipon. Itse toivoisin jälkimmäistä ja ajattelin tehdä seuraavan pipon itselleni tutummalla tekniikalla eli neulomalla.

Tilkkupeittoja ja syksyn satoa

Novitan ja marttojen tilkkupeittokampanja alkaa olla finaalissa. Minä sain oman peittoni (kuvassa yllä) kasaan melko lailla hyvissä ajoin, mutta sen lisäksi kokosin kaksi marttojen yhteisprojektina tekemää peittoa ja niiden viimeistely jäi kyllä viime tippaan. Tulevana lauantaina peitot kootaan (toivottavasti) maailmanennätyspeitoksi Senaatintorilla.

Oman peittoni virkkasin enimmäkseen Seitsemästä Veljeksestä, mutta mukana on myös erilaisia muita villa- ja villasekoitelankoja. Pahinta oli ziljoonan langanpään päättely, vaikka yritin kehitellä kaikenlaisia kikkakolmosia langanpäiden piiloon virkkaamiseen ja päättelemiseen virkatessa.

Syksyn satoakin on tullut virkattua. Näiden ohjeet löytyvät viimeisimmästä Suuresta Käsityölehdestä.

Koukussa

Intoni käsitöiden tekemiseen on palannut mutta näin kesällä ei tunnu olevan aikaa istua tietokoneen äärellä - ihan hyvä sekin joskus - joten blogi on saanut olla hunningolla ja kirjoittelen nyt monen viikon takaisista asioista...

Olen koukussa koukkuamiseen! Viikko ennen juhannusta olin Helskyn järjestämällä retkellä Kauhavalla, jossa oli tuolloin Puukko- ja käsityöfestivaalit. Itse tapahtuma oli aika pieni, mutta tapasin runsaasti mukavia eteläpohjalaisia käsillätekijöitä, joilta sain monta hyvää uutta ideaa, ja lisäksi tein vähän ostoksiakin Kauhavan Kangas-Aitassa. Kauhavan käsityöklubilaiset esittelivät muun muassa lapasen tekemistä koukkuamalla. Opettelin viime talven aikana koukkuamisen kaksipäisellä koukulla mutta en ollut jaksanut etsiä mistään lapasen ohjetta. Koukuttu lapanen on loppujen lopuksi tosi yksinkertainen tehdä ja valmistuu nopeasti. Messuilla oli "pakko" ostaa uusi koukkuamiskoukku ja sopivaa lankaa ja viikonlopun jälkeen lapaspari oli valmis. Toinen pari on tekeillä ja varmasti tässä kesän mittaan syntyy vielä muutama pari.

Kuvat lapasista ja tossuista ovat messuilta.


Osaako joku muuten kertoa, miten alla oleva neulepinta syntyy? Olen törmännyt tähän viime aikoina pariinkiin otteeseen ja monet ovat sanoneet että kyseessä on ihan yleinen pintaneule, mutta kukaan ei ole muistanut miten tätä tehdään tai mistä ohje löytyisi.

Apina

Perheen pikkuinen täytti kolme vuotta ja sai lahjaksi virkatun apinan:


Ohje: Interweave Crochet, Spring 2011
Lanka: Novitan minikerät
Virkkuukoukku 3 mm

Pitsit puikoille

Olen joskus tainnut luvata (ainakin hiljaa mielessäni) vähentää kirjojen ja lehtien ostamista. En ole tainnut onnistua siinä kovin hyvin, kun taas kirjoittelen kirjahankinnoista... Viimeisin kirjaostokseni kuuluu kategoriaan pakko-saada eli kyseessä on Kristel Nybergin ja Johanna Kosken Pitsit puikoille. Pidin kovasti tekijäkaksikon ensimmäisestä kirjasta, Punokset puikoille, eikä toinenkaan kirja tuottanut pettymystä. Kirja on lajissaan helmi ainakin neulojille, jotka hakevat pientä tai suurempaakin haastetta. Pienoisen miinuksen kirja saa kuvituksesta - tämäntasoinen kirja olisi ansainnut paremmat valokuvat. Toistaiseksi kirja on ollut minulla niin ilta- kuin bussilukemisena, mutta toivottavasti saisin myös toteutettua jotakin kirjan ohjeilla.

Omat aikaansaannokseni eivät ole kummoisia, kun mikään ei tunnu neulekorin suunnalla innostavan juuri tällä hetkellä. Lisäksi olen saanut peukalooni samanlaisen rasitusvamman kuin kaksi vuotta sitten ja siihen ei taida auttaa muu kuin lepo.

Keskimmäiselle lapselle virkkasin munamiehen Suuren Käsityölehden ohjetta soveltaen. On kyllä liikuttavaa, kuinka paljon kohta 8-vuotias poika ilahtui munamiehestä. Puikoilla on jotain samanhenkistä tulossa samaiselle lapselle synttärilahjaksi - siitä toivottavasti lisää seuraavassa postauksessa.

Kevättä ilmassa

Tänä keväänä käsityökoulussa on punottu rautalangasta, risusta ja rottingista. Rautalankapunonta jäi valitettavasti muiden kiireiden takia väliin, mutta sen sijaan risuista innostuin kovasti. Risuissa kiehtoo ehkä eniten se, kuinka ilmaisesta ja tarpeettomasta materiaalista voi tehdä ihan uskomattomia luomuksia. Rottinkipunonta oli myös kivaa ja tekniikkaa voisi soveltaa muihinkin materiaaleihin. Alla oleva levypohjainen kori oli ensimmäinen työni. Korissa on ruskeansävyisiä lankakeriä, joista virkkaan isoäidinneliöitä. Niistä tekeytyy kaulaliina tai kauluri kevättakin seuraksi.


Virkkaamisen lisäksi olen inspiroitunut Laura Honkasalon uusimmasta kirjasta, joka sisältää pieniä tarinoita käsitöistä, käsitöiden kulttuurihistoriasta ja nykypäivän harrastajista. Suosittelen lämpimästi. Ja arvaako joku, mihin olen lähdössä tyttäreni kanssa matkalle?


Isoäidinneliöiden lisäksi olen virkannut tällaista "kiemurapannulappua". Ensin virkataan ruudukko ja sen jälkeen ruutuja aletaan täyttää pylväillä. Tämäkin on käsityökoulun projekteja ja liittyy Helskyn kansainvälisen neulontapäivän tapahtumaan. Minulla on tässä lankana Sandnes Alfa, mutta suosittelen ohuempaa lankaa, jossa on enemmän väkertämistä mutta lopputuloksena kauniimpi ja käytännöllisempi pannulappu.

Kuusikulmioita

Kiitoksia takkipostauksen kommenteista! Ne ilahduttivat mieltä kovasti.

Kässämarttojen tapaamisessa viime viikolla oli aiheena jämälangat ja niiden käyttäminen. Siellä oli näytillä myös upea kuusikulmioista virkattu peitto. Minä innostuin heti kokeilemaan osaanko virkata kuusikulmion ja osasinhan minä. Nyt on valmiina useampi tilkku, mutta saa nähdä kuinka kauan innostusta kestää - tuleeko oikea peitto vaiko nuken peitto :-)

Kuusikulmioita on kiva virkata kun väri vaihtuu joka kerroksella ja langanpäät saa virkattua aina piiloon, joten päättelemisen ei pitäisi olla mahdoton urakka.

Koiranputkisukat ja kesäponcho

Edellisen postauksen kommentteihin liittyen voin todeta, että olen itsekin ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon olen ehtinyt neuloa pienen vauvan kanssa. Mihinkään kovin monimutkaiseen en jaksa ryhtyä, mutta päiväaskareiden lomassa ehtii ihan hyvin neulomaan kerroksen tai pari.

Aloin neuloa Koiranputkisukkia innolla heti kun uusimman Ullan ohjeet olivat jäsensivuilla nähtävissä. Totesin tosin aika pian, että tummanharmaassa langassa kaunis pitsineulekuvio ei kovin hyvin erotu ja lisäksi podin lievää toisen sukan syndroomaa, mutta ihan sutjakasti nämä tulivat valmiiksi. Sukkien kavennusten kanssa vähän pähkäilin, kun en saanut kavennuksia ihan täsmäämään. Minulla on sen verran univelkaa, että välillä yksinkertaistenkin asioiden tajuamiseen kuluu ihan kohtuuttomasti aikaa, joten voi olla, että en vain osannut tulkita ohjeen kaaviota oikein.

Tummanharmaa Nalle-lanka oli muuten aivan erilaista neuloa kuin edellisiin sukkiin käyttämäni musta Nalle-lanka. Tummanharmaa lanka hajosi helpommin säikeiksi ja lisäksi siitä erottui se valkoinen "nöyhtä" mitä puskee ulos joistain muistakin sukkalangoista. Mustan langan kanssa tuota ongelmaa ei ollut.


Malli: Koiranputkisukat
Lanka: Novita Nalle, 95 g
Sukkapuikot nro 3

Virkkasin tyttärelleni pastellisävyisistä puuvillalangan lopuista kesäponchon. Innoitus tähän tuli siitä, että tytär kaivoi sitkeästi vaatekaapistaan villaponchoa esille. Minusta paksu villaponcho ei sovi kesällä pidettäväksi - ei tämä kesä sentään niin viileä ole ollut. Poncho oli hyvä jämälankatyö, koska sain käytettyä siihen monta potentiaalista ongelmalankanöttöstä ihan viimeistä senttiä myöten.


Poncho omalla ohjeella (=ilman ohjetta)
Puuvilla- ja puuvillasekoitelankojen loppuja, yht. noin 250 g
Virkkuukoukku 3,5

Virkattu vauvanpeitto

Lanka: Mandarin Petit ja jotain muutakin puuvillaa, yhteensä 430 g
Virkkuukoukku 2,5

Vauvanpeitto tuli valmiiksi kuluneella viikolla. Kuten jo aikaisemmin totesin, virkkaan hitaanpuoleisesti ja tämä peitto - kooltaan noin 70 x 90 cm - oli ihan riittävä projekti minulle. Niin ihana kuin virkattu parisängyn peitto olisi, niin minusta ei tässä elämässä taida olla sellaisen virkkaajaksi. Mutta tähän vauvanpeittoon olen oikein tyytyväinen; värit ovat reippaat eivätkä tippaakaan vauvanpastelliset. Mandarin Petit -lanka on yksi suosikkilangoistani vaikka onkin ohuenpuoleista ja siitä johtuen valmista ei tule kovin nopeasti. Lastenneuleisiin kuitenkin loistava lanka, kun kestää 60 asteen konepesunkin.

Virkattua ja ommeltua

Onpa vierähtänyt aikaa sitten viime postauksen enkä ole edes saanut valmiiksi kuin yhden pipon. Keskeneräiset neuleet ovat edistyneet hitaanpuoleisesti ja uusia töitä en ole niitäkään aloittanut.



Suosikkityöni on tällä hetkellä hieman yllättäen virkattava peitto. Näitä raidallisia peittoja on näkynyt useammassa blogissa. Upeita toteutuksia on mm. Posie gets cozy -blogissa ja Lankataivaassa on tulossa myös hieno peitto. Omasta peitostani tulee huomattavan paljon pienempi, noin 80 cm leveä vauvanpeitto. Olen ehkä maailman hitain virkkaaja; joudun jatkuvasti kiinnittämään huomiota käsialaani, etten virkkaa vahingossa löysempää. Lanka on Mandarin Petitiä ja työhön on tarkoitus käyttää kaikki pienet ja isommat kerät joita varastoistani löytyy.

Peiton tuleva käyttäjän on tarkoitus syntyä kesän kynnyksellä. Raskauteni alkaa olla siinä vaiheessa, että vaatekaapissa on päälle sopivia vaatteita enää rajallinen määrä ja niissä päälle mahtuvissa näytän ihan valaalta. Kaupoista ei tahdo löytyä mitään kohtuuhintaista työvaatteeksi kelpaavaa vaatetta, joten ompelin itselleni hameen.


Hameesta tuli ihan onnistunut siihen nähden, millaista säätämistä ja mokailua ompeleminen oli. Valmiita kaavoja ei tietystikään löytynyt ja siinä vaiheessa kun alkaa soveltamaan kaavasta ja valmiista vaatteesta pitäisi olla erityisen huolellinen ja tarkkaavainen. Minä en ollut ja hameesta tuli muun muassa aavistuksen liian lyhyt. Tästä johtuen huolittelin helman vinokaitaleella, ja jälleen kerran muistan lämmöllä työväenopiston ompeluopettajaa, joka opetti tekemään ja käyttämään vinokaitaletta (ja myös piilovetoketjun ompelemisen).


Vaikka neulomisrintamalla on ollut aika hiljaista, niin uusia neulesuunnitelmia on vaikka kuinka. Ihan ensimmäiseksi haluaisin neuloa tyttärelleni punaisesta puuvillasekoitteesta tunikan. Ohjetta ei ole mutta ideoita kylläkin joten nyt pitäisi vain päästä alkuun. Uudessa Knittyssäkin oli paljon kivoja juttuja mm. Lace Ribbon Scarf ja Laminaria ja Ullassa oli kuin tilauksesta villavaippahousujen ohje. En ole vielä osannut päättää, neulonko kesävauvalle villapöksyjä vastasyntyneen kokoa vaiko vähän isompaa kokoa. Villahan on hengittävää materiaalia ja Suomen kesä voi olla niin kylmä, että villavaatteille on käyttöä joka tapauksessa. Mutta jos on kovin lämmintä, niin villaiset vaippapöksyt saattaisivat näyttää vähän hassuilta. Pitäisiköhän aloittaa neulomalla isommat pöksyt ja sitten ehkä tarvittaessa tekaista pienemmät?