sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2007

Mustikkaa, mustikkaa


Sää oli viikonloppuna pääkaupunkiseudulla paljon parempi kuin mitä sääennusteet lupasivat. Lauantaina ei satanut lainkaan ja tänäänkin tuli vain pari pientä kuuroa iltapäivällä. Onneksi lähdimme sääennusteista huolimatta aamupäivällä mustikkaan.

Minusta on ikävää lähteä yksin metsään, joten yleensä olemme liikkeellä koko perhe. Minä keskityn marjojen poimimiseen, kun taas mies huolehtii enemmänkin lapsista. Lapset seikkailevat metsässä ja syövät marjoja minkä ehtivät. Viimeisimmillä metsäretkillä miehelläni on ollut puukko mukana, ja hän on veistänyt lasten hänelle kantamista kepeistä milloin mitäkin. Lisäksi meillä on aina retkillä mukana eväät, koska ainahan metsässä tulee nälkä. Toivoisin, että lapsille jäisi marjareissuista mukavat muistot ja että he pikkuhiljaa oppisivat metsässä liikkumisen taitoja ja ehkä ajan myöt innostuisivat - ilman mitään pakkoa - myös poimimaan marjoja ja sieniä.

Tänään lapset etsivät erityisesti sieniä, joita löytyikin jonkin verran: kantarelleja, orakkaita, kehnäsieniä ja yksi punikkitatti. Haperoita metsässä oli vaikka kuinka, mutta valitettavasti en tunnista haperoita kovinkaan hyvin ja sienikirjaakaan ei ollut tällä kertaa mukana. Mustikkaa löytyi sitäkin ihan kohtalaisesti; pakastimeen päätyi noin seitsemän litraa mustikoita. Sienistä tehtiin makoisa kastike päivälliselle.

Illansuussa kävin vielä keräämässä pietaryrttejä värjäämistä varten. Neulominen jäi tänä viikonloppuna vähemmälle, mutta iltalukemisena olen lueskellut sekä neulekirjoja että -lehtiä. Pari mallitilkkuakin on syntynyt lasten neulepuseroita varten, joita pääsen aloittelemaan sitten kun sää on taas sateisempi. Sääennusteiden mukaan siis aika pian.

torstaina, heinäkuuta 26, 2007

Kissat


Alkuviikon päivinä innostuin neulomaan kissoja. Käytin Joensuun kurssilla oppimaani tekniikkaa, jolla voi kätevästi neuloa putkea pienelläkin silmukkamäärällä. Kissojen neulominen - varsinkin kissanpentujen - käy todellakin aivottomasta neulonnasta, mutta silmien ja suun kirjonta onkin sitten ihan toinen juttu. Kissat lepäilevät pirteällä merihenkisellä Lapuan Kankureiden valmistamalla pyyhkeellä, jonka ostin eilisen, ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän, piristykseksi. Töihinpaluu loman jälkeen taitaa aina olla yhtä vaikeaa, mutta onneksi pahin angsti helpotti tälläkin kertaa nopeasti.

maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

Ja ne lankaostokset



Tässä vielä matkalta hankitut langat: valkoista kaksisäikeistä Leine Merinoa, vaaleanpunaista pellavalankaa, ruskeaa sukkalankaa, vaaleanpunaista alpakkalankaa ja keltaista hamppulankaa askarteluun.

Toinen Kiritys-pipo lähtee postissa kummitytölle. Lanka on Mayflower Cottonia ja koska se on huomattavasti ohjeessa käytettyä lankaa ohuempaa, lisäsin silmukoita yhden mallikerran verran. Myssystä tuli toivottavasti kolmevuotiaalle sopivan kokoinen.


Ohje: Kiritys
Lanka: Mayflower Cotton 8, noin 30 g

Sukkapuikot 2,5

Taannoin aloittamani Kiri-huivi on yhä kesken, mutta näitä pipoja voisin tehtailla vaikka kuinka monta!

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

Borta bra men hemma bäst

Tuntuupa mukavalta olla kolmen viikon jälkeen taas kotona! Kahden viikon bloggaustauon aikana olin perheen kanssa telttailemassa Ruotsissa ja Norjassa. Välillä piti ihastella maisemia ja viihdyttää lapsia, mutta enimmäkseen automatkat kuluivat neuloen ja virkaten - navigaattorien aikakaudella kun apukuskin ei enää tarvitse lukea karttaakaan.

Vaasa-Uppsala-Kolmården

Automatkoilla yhdistin kappaleet ja virkkasin reunukset. Kotona vähän vielä pingottelin ja nyt jakkuni on valmis:


Ohje: Moda 2/2007 pienillä säädöillä
Lanka: Silkegarn 300 g, reunuksiin lisäksi Gedifra Tiago 50 g ja Marks&Kattens Carat, 50 g
Puikot ja virkkuukoukku: Addin pyöröt nro 4,5 ja virkkuukoukku 3½ (paksumpaa koukkua ei ollut matkassa mukana)


Uppsala on ehkä Ruotsin viehättävin kaupunki, ja sieltä löytyy myös mainio lankakauppa Yll o Tyll. Kauppa on ihanuuksia pullollaan, mutta kun en varsinaisesti tarvinnut mitään, niin tutkin vain lankahyllyt tarkkaan lävitse ja sitten poimin tarjouskorista pari kerää sukkalankaa ja vyyhdin pellavalankaa.



Kolmården - Oslo

Kun lähdimme ajamaan Osloa kohti, jatkoin alkukesästä aloittamaani pitsineulesukkaa itseraidottuvasta puuvillasukkalangasta. Pitsineulemalli ei todellakaan pääse oikeuksiinsa kirjavalla langalla neulottuna, mutta siitä huolimatta sukista tuli mielestäni ihan mukavan näköiset. Taustalla kukkii kaukasianmaksaruoho yhteensointuvin värein.


Ohje: Floral Lace Anklets (kirjasta Lace Style)
Lanka: Online Supersocke Cotton
Puikot 2,5

Oslossa lankakaupat jäivät väliin. Lankaa olisi tosin voinut ostaa Folkemuseumista, jossa esiteltiin lautanauhan tekemistä ja myynnissä oli Raumagarnin lankoja ja alpakkalankaa.

Lankakauppojen sijaan kasvatimme omaa ja lasten yleissivistystä ja kävimme tutustumassa Folkemuseumin lisäksi niin viikinkilaivoihin, Kon-Tiki-alukseen kuin kansallisiin taideaarteisiin.

Hardanger- ja Sognevuonot

Kauneimmat näkemäni maisemat taitavat löytyä Norjasta: kirkasvetiset vuonot ja niihin laskevat kuohuavat kosket ja putoukset, jyrkkäseinäiset lumihuippuiset vuoret ja vuorten välissä vihreät laaksot. Matkanteon mukavuutta ja maisemien ihastelua vähentää tosin hieman se, että ilmasto on melkoisen sateinen.

Neuloin vuonoilla ensimmäisen Kiritys-pipon. Piposta tuli sopivan kokoinen myös itselleni, mutta tyttäreni ehti omia myssyn itselleen. Kuva on otettu Sognevuonon rannalla sijaitsevalla leirintäalueella, jonka sijainti oli maisemien puolesta erinomainen. Olimme kyseisellä leirintäalueella kaksi yötä ja jälkimmäisenä yönä satoi kaatamalla aamuun asti. Sateen ropinaa kuunnellessani aloin neuloa pitsineulehuivia Madril Kid Seta -langasta. Seuraavana aamuna autossa jouduin toteamaan, että uuden pitsineulekaavion opettelu ei ehkä olekaan sopivinta autoneulomista ja virkkasin yhden nukenhatun ja aloitin toisen Kiritys-pipon.


Ohje: Kiritys, Ulla 2/2007
Lanka: Novita Tennessee, runsaat 50 g
Sukkapuikot nro 3½

Lillehammer-Tukholma-koti

Lillehammerissa oli keskustan kävelykadulla parikin lankakauppaa. Runsaudenpula yllätti enkä osannut taaskaan päättää mitä ostaisin. Mukaan lähti vain pari kerää ohuehkoa alpakkalankaa. Tosin ostosten niukkuuteen saattoi vaikuttaa sekin, että matkaseurani oli hieman kärsimätöntä ja käytettävissä oleva aika niukka :-)

Vaikutti siltä, että Norjassa on pienilläkin paikkakunnilla käsityöliike tai kaksikin, joissa myydään neulelankoja - enimmäkseen norjalaisten valmistajien (Sandnes, Dalegarn, Raumagarn) mutta myös muutakin - ja kirjontatarvikkeita. Hintatasosta en osaa sanoa juuta enkä jaata - veikkaisin, että suurten lankatehtaiden langat ovat vähintäänkin Suomen hinnoissa, mutta toisaalta pienemmistä kaupoista voi löytyä sellaistakin mitä Suomessa ei ole saatavilla.

Ruotsin puolella paistoi aurinko ja oli muutoinkin mukavaa. Tukholmassa Bergianska Trädgården jäi tälläkin kertaa väliin, mutta Junibackenilla oli onneksi ihan mukavaa väenpaljoudesta huolimatta. Arjen koittaessa taidan mennä kirjastoon ja hakea lainaan Astrid Lindgrenin kirjoja - lapset ovat hyvä syy palata omien lapsuusvuosien suosikkikirjoihin.

EDIT: Jostain syystä kuvat hävisivät - toivottavasti näkyvät nyt.

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Seitsemän faktaa minusta

Sain haasteen Tellulta. Auton ja tavaroiden pakkaamisen lomassa päädyin tekemään seuraavat "paljastukset":
  1. Juureni ovat vankasti entisen Keski-Suomen läänin pohjoisosassa, Pohjanmaan portilla.
  2. Olen kuitenkin asettunut pääkaupunkiseudulle opiskelun ja työn myötä.
  3. Liityin marttoihin 13 vuotta sitten ja toiminta marttajärjestössä on yksi tärkeimpiä harrastuksiani. Jos en olisi martoissa, toimisin varmaankin jossain muussa kansalaisjärjestössä.
  4. Inhosin koulussa liikuntaa, mutta nykyisin liikunta on yksi lempiharrastuksiani.
  5. Rentoudun parhaiten puuhastelemalla ja tekemällä; en osaa vain olla ja löhötä.
  6. Olen Italia-fani. Ehkä taas ensi syksynä yritän parantaa italian kielen taitoani, ja haaveilen matkasta Italiaan.
  7. Innostun helposti uusista asioista, mutta vain harvoihin kiinnostuksen kohteisiin jaksan paneutua syvällisesti.

torstaina, heinäkuuta 05, 2007

Iloinen Itä-Suomi

Joensuu

Käväisin tiistaista keskiviikkoon Joensuussa (uskaltaakohan edes tunnustaa, että ensimmäistä kertaa elämässäni), jossa on tällä viikolla meneillään pohjoismainen neulesymposium. Olisi ollut tosi kiva olla mukana koko viikko, mutta sellaiseen omille harrastuksille omistautumiseen ei tässä elämänvaiheessa ole mahdollisuutta. Rentouttavaa olla paikassa, jossa kaikki neuloivat tai puhuivat neulomisesta eikä kukaan ihmetellyt, että innokkaimmat eivät malttaneet lopettaa kahvitauollakaan.


Kurssitarjonnasta olin etukäteen valinnut Annemor Sundbøn kurssin, jossa teemana oli kansanperinne ja neulonta ja jossa opittiin ns. taikaneulonta eli kuinka neulotaan sormikkaan sormet kahdella puikolla. Tekniikka on veikeä ja sillä voi neuloa myös helposti pieniä eläinhahmoja, sorminukkeja ynnä muuta pientä piperrystä. Barbille ja nukkekotinukeille neulottavien vaatteiden hihatkin syntynevät kätevästi tuolla tekniikalla. Ostin myös Sundbøn kirjan Invisible Threads in Knitting, joka lähestyy neulomista kulttuurihistoriallisesta tai kansatieteellisestä näkökulmasta ja jossa on myös jonkin verran neuleohjeita erityisesti langanloppujen ja jämälankojen käyttöä ajatellen.

Joensuun torilla oli keskiviikkoiltapäivänä taiteilija Helena Paakkisen organisoima KnittingKnitting -tapahtuma, jossa julkineulomisen tuloksena syntyi ympäristötaidetta. Neulojia oli jonkin verran (ehkä 40-50 plus satunnaiset ohikulkijat jotka pääsivät myös kokeilemaan neulomista tai virkkaamista), vaikka 28 asteen lämpötila ja paahtava auringonpaiste eivät nyt ehkä suoranaisesti suosineet neulomista tällaisen herkkähipiäisen varjossaviihtyjän näkökulmasta. Tapasin torilla pari tuttua marttaa ja neulomisen lomassa tuli parannettua maailmaa tai vähintäänkin marttajärjestöä.


Kuopio

Muun osan viikosta olen ollut lasten kanssa anoppilassa. Itse olen saanut kiitettävästi keskittyä omiin harrastuksiini ja lasten kanssa puuhailuun, kun anoppi on pitänyt huolen ruokataloudesta. Isovanhemmat ovat puuhailleet lasten kanssa vaikka mitä, muun muassa käyneet ongella ja uimassa, ja mummu on paistanut maailman parhaita muurinpohjalettuja. Metsästä löytyi jo ensimmäiset mustikatkin.


Käsityöt yhdistävät äitiä ja tytärtä. Tytär on innostunut pujottelemaan helmilangalla kuvioita vohvelikankaalle ja minä olen neulonut ahkerasti Silkegarn-langasta jakkua. Tänään sainkin jo hihat valmiiksi. Edessä on mielestäni tylsin työvaihe eli pingotus ja kokoaminen, mutta sen jälkeen pääsee virkkaamaan jakun reunukset. Teen jakkua löyhästi Moda-lehden ohjetta seuraten, mutta käytän aivan erilaisia lankoja kuin alkuperäisessä ohjeessa ja silmukkamääriäkin on pitänyt vähän säätää.

Tänään kävimme Kuopion Korttelimuseossa. Siellä on koko kesän ajan päivittäin työnäytöksiä kehräämisestä, ja museokävijät pääsevät jopa itse kokeilemaan karstaamista ja kehräämistä. Tytär kokeili karstaamista ja mieheni kehräämistä. Anoppi kertoi, että hänen kotipaikkansa ullakolta löytyisi toimiva rukki, ja intouduimme kahvipöydässä leikittelemään ajatuksella, että suvun kesäpaikkaan laitettaisiin kesäksi lampaita kasvamaan ja samalla estämään peltoja kasvamasta umpeen. En ole toistaiseksi ollut kovin innostunut kehräämisestä, mutta siinä olisi kieltämättä jotakin, jos kasvattaisi itse lampaat, joiden villan kehräisi langaksi ja vielä värjäisikin itse.