maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Arjen taidoista ja tasa-arvosta

Viiniä ja villasukkia -blogin Mielitty kirjoitteli tasa-arvosta. Aihe on mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen. Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa on alkuvuodesta sanailtu miesten ja naisten kotitöiden tekemisestä ja kotitöihin käytetystä ajasta.

Minun on vaikea mieltää, että sillä, valitseeko koulussa tekstiilityön vai teknisen työn, on paljonkaan tekemistä sukupuolten välisen tasa-arvon kanssa. Mikähän mahtaa muuten nykyisin olla sukupuolijakauma kyseisten aineiden tunneilla? Jos sen sijaan valinta tapahtuu pakon sanelemana tai perinteisten asenteiden (tyttöjen ja poikien käsityöt) ohjaamana, asia on toki toinen. Itse yritän kotona antaa tyttärelle ja pojalle yhtäläiset mahdollisuudet kokeilla heitä kiinnostavia asioita, rohkaista myös tekemään asioita, joita en itse osaa (tai joita ei lapsuudessani pidetty tytölle sopivana), ja olemaan pakottamatta omiin suosikkiharrastuksiini. Vanhempien antamalla roolimallilla on merkitystä: poikani oli esimerkiksi sitä mieltä, että naiset eivät osaa ajaa autoa, kun välillä ajoin itse autolla todella vähän eikä mummukaan koskaan aja autolla. Ja mitä kertoo vanhempiensa välisestä työnjaosta sellainen pikkupoika, joka kotileikissä isän roolissa menee makaamaan sohvalle odottamaan, että ruoka on valmista.

Marttajärjestössä kotitöistä puhutaan usein arkitaitoina, joiden osaaminen edistää kansalaisten ja kuluttajien välistä tasa-arvoa ja oman elämän hallintaa. Minun mielestäni tuo on loistava näkökulma ja loistava syy opettaa sekä tyttöjä että poikia laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä ja siivoamaan. Arkitaitoja tarvitsee jokainen ja onneksi niitä voi oppia vielä aikuisenakin vaikkapa marttojen kursseilla.

Ovatko käsityötaidot sitten välttämättömiä arkitaitoja? Eivät ehkä siivoukseen ja ruoanlaittoon verrattavia, mutta helpottaahan se elämää, jos osaa ommella pudonneen napin, vaihtaa kuminauhan ja päärmätä housunlahkeet erilaisista pienistä nikkarointi- yms. kodin korjauksista puhumattakaan.

Itselleni käsityöt on kuitenkin ensisijaisesti harrastus. Toki joskus voi olla motiivina rahan säästäminen, mutta kyllä se on useimmiten itse prosessi, jonka takia neulon tai ompelen. Kun palkkatyön tuotokset ovat usein vaikeasti havaittavissa, on mukava saada jotain näkyvää aikaan. Jostain kumman syystä siivoaminen tai pyykin pesu eivät tuota samanlaista iloa, vaikka niissä aikaansaannokset voivat olla vielä näkyvämpiä :-)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!
Tuo arkitaitojen osaaminen olisi kyllä tärkeä asia niin tytöille kuin pojillekin, ilman mitään kotitöiden jakamiskiistoja tai sukupuolikiivasteluja.
Samalla perustelulla mä oon halunnut opettaa omilleni, sekä tytöille että pojille käsitöiden tekemisen alkeet. Tuskin siitä osaamisesta kenellekään ainakaan haittaa on - se, tuleeko siitä sitten oikein läheisempikin harrastus on sitten ihan oma lukunsa :).