Hyvää alkanutta vuotta!
Monta kertaa ennen loman alkua suunnittelen ompelevani yhtä sun toista, mutta yleensä toisin käy. Tällä kertaa en tainnut edes suunnitella moista - hyvä niin, sillä saavutukset ovat toistaiseksi vähäisiä. Pari kuukautta kaapissa pyörineestä kankaasta ompelin makuuhuoneen uusiin - niin ikään kaapissa odotelleisiin - isoihin tyynyihin päälliset ja nukkekotiin olen näpertänyt vaatteita, tyynyjä sun muuta pientä ja vielä pienempää. Käsityöharrastukseni ei ole erityisen suoritushakuista, mutta välillä harmittaa kaapissa pyörivät kankaat, joista en ehdi kautta jaksa tehdä mitään.
Kotiäitiajoista on niin kauan, että olen ehtinyt unohtaa, kuinka paljon arjen pyörittämiseen menee aikaa. Lapset ovat onneksi parin viikon loman aikana löytäneet syksyn ajan kateissa olleen taidon leikkiä yhdessä, mutta toki itsekin olen puuhaillut lasten kanssa niin sisällä kuin ulkona. Lapset eivät ole halunneet mitään erityistä ohjelmaa, joten olemme olleet ihan kotikulmilla joko neljän seinän sisällä tai lähiympäristössä ulkoilemassa. Se tarkoittaa toki sitäkin, että joka päivä menee välttämättömään pahaan eli kotitöihin: ruoanlaittoon, järjestelyyn, pyykinpesuun sun muuhun. Tässä vaiheessa tuntuukin ihan mukavalta ajatus siitä, että ensi viikolla pääsee takaisin töihin toisenlaisten haasteiden pariin.
Tämän vuoden ensimmäinen neule - jonka tosin aloitin viime vuoden puolella - on kuitenkin valmis. Pojan palmikkopusero olikin varsinainen pikaneule: kappaleet neuloin viikossa ja osien yhdistämiseen ja vetoketjun kiinnittämiseen vierähti pari iltaa. Ohje on Modasta mutta lanka eri kuin ohjeessa mainittu, joten vähän säädin sekä silmukkamääriä että mittoja. Pusero on reilun kokoinen: erityisesti hihoissa on kasvunvaraa, mutta niitähän voi aina kääntää.
Ohje: Moda 3/2006
Lanka: Debbie Bliss Cotton DK, melkein 500 g
Puikot: Addit 3 ja 3½
3 kommenttia:
Olen täällä juuri inspiroitunut palmikkopaidan neulomiseen, joten kiva lukea että sulla syntyi tuo paita vähän yli viikossa. Ehkäpä mullakin jos vaan jaksaa neuloa...
Komee neule pojalla! Minäkin ihasten aina palmikkoneuleita, ehkä seuraavaan omaan puseroon teen edes yhden palmikon ;)
Hyvää tätä vuotta!
Paita näyttää hyvältä, voisin inspiroitua neulomaan jossain vaiheessa samanlaisen omalle kummipojalleni. Tekisikin mieli neuloa pitkästä aikaa palmikoita. Muistatko, mikä oli pienin koko tuossa ohjeessa?
Lähetä kommentti