Leikkimökin uudet asukkaat

Kesälomani aikana olen isompien lasten kanssa käynyt kolmessa lähiseudun lelumuseossa. Ensimmäiseksi vierailimme Suomenlinnan lelumuseossa, jossa on viehättävä kokoelma ja opasvihkosen avulla omatoiminen kävijä saa leluista runsaasti lisätietoa. Museon ohessa on viehättävä kahvila, josta saa hyvää kahvia ja monenlaisia herkkuja.

Porvoossa olevan Nukke- ja lelumuseon kokoelmat ovat hyvin samantyyppiset kuin Suomenlinnassa. Molemmissa museoissa ei tästä syystä välttämättä kannata vierailla - ainakaan lyhyen ajan sisällä. Porvoon museossa plussaa olivat erittäin edulliset pääsyliput, ja lisäksi lipunmyyjäsetä osasi vastata kaikkiin kysymyksiin ja jutusteli mukavia lasten kanssa.

Kuluneella viikolla tein vielä esikoiseni kanssa retken naapurikaupunkiin Espooseen WeeGee-taloon. Itselläni pääkohteena oli EMMA ja sen nykytaiteen kokoelmat; tyttärelläni taas lelumuseon Barbie-juhlanäyttely. Siinä sivussa kävimme myös Helinä Rautavaaran museossa ja vilkaisimme myös Kellomuseoon, kun kaikkiin pääsee samalla pääsylipulla. Espoon lelumuseo Leikkilinna osoittautui mukavaksi paikaksi. Vitriineistä saattoi bongata myös itselleni tutuimpien 1970- ja 1980-lukujen leluja. Barbit olivat monipuolisesti esillä ja siellä oli myös leikkipiste, jossa sai vaihtaa barbeille vaatteita ja rakentaa omia nukkeleikkejään. Esillä oli myös oululaisen Matleena Vartiaisen muokkaamia barbeja juhla- ja fantasia-asuissa.

Ehkä parasta - tai ainakin inspiroivinta - koko museossa kuitenkin olivat keppihevoset, joita espoolaistytöt olivat viime vuosikymmenellä itse tehneet vanhoista sukista ja joilla oli leikitty tallileikkiä ja ratsastuskilpailuja. Kotiin päästyämme leikkimökkiä alettiin suurella innolla muuttaa talliksi ja kaapista etsittiin sopivankokoista ja -väristä sukkaparia hevosta varten. Harjanvarret käytiin hakemassa eilen kaupasta ja kuvassa näkyvät uljaat ratsut pääsivät muuttamaan leikkimökkiin (nykyisin tunnetaan paremmin nimellä Mansikkatalli).