Tyttäreni oli kirjoittanut äitienpäiväkorttiin mainion runon:
Äiti ja ompelukone
Äiti tuolissa murisi,
kun ompelukoneella hän ompeli ja
ompelukone hurisi.
Ja jos joku meni pieleen,
niin se jäi varmasti kaikkien mieleen.
Kai se pitää paikkansa että lasten suusta saa kuulla totuuden. Minä kyllä kuvittelin olevani tätä nykyä jo suhteellisen kärsivällinen ihminen...
Ompelukone ei ole hurissut viime aikoina, mutta sain yhdet sukat valmiiksi. Ohjeen esikuvana taas kerran Thuja Knittystä, lanka Gjestalin Maijaa ja kolmosen puikot:
3 kommenttia:
Aivan ihana runo! :-)
Ihana runo! Ilmankos kun minä siirryin ompelemisesta neulomiseen, sain tyttäreltä koulutehtävässä kommentin, että "äiti on aika rauhallinen"... Se oli aikamoinen kunnianosoitus minulle :) Mutta siis, sehän johtuukin vain ompelukoneesta...
Mainio runo!
Kauniit sukat myös.
Lähetä kommentti