Keltaista

Keltainen ei ole minun värini - ei ole ainakaan tähän asti ollut. Rakastan keltaista luonnossa, mutta vaatekaapistani sitä ei löydy, ei edes villasukista. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä keltaiselle. Esimerkiksi jokaisella ruokakauppareissulla kuljen kuin ohimennen lankahyllyjen kautta ihastelemassa Novitan syksyn lankojen leijonankeltaista sävyä (muutoin en ole erityisen innostunut Novitan uusista värikartoista tai langoista, mutta leijonankeltainen Rose Mohair ja Kelo houkuttelevat kovasti - kunhan vain keksisin mitä niistä neuloisin).

Pietaryrtin keltainen on upea sävy. Pohdiskelen edelleen, vieläkö pietaryrtin kukkia ehtisi kerätä värjäystä varten. Kohta ei enää ehdi.

Auringonkukat ovat ihania. Ne ovat kesän ja syksyn välissä syntyneen tyttäreni perinteisiä synttärikukkia; niin varmasti tänäkin vuonna.


Synttäripöytään katetaan ehkä myös tämä Kuopiosta kirpparilta löytynyt auringonkukkavati, joka on niin retroa! Vadin alla on isotätini vanhat ikkunaverhot, jotka äitini lahjoitti minulle tänä kesänä. Kangas on Tampellan; muuta tietoa kankaan hulpiossa ei ole. Verhot roikkuivat vuosia isotädin kodin ikkunoissa mutta ihme kyllä tukeva puuvillakangas ei ole haalistunut lainkaan.


Pehmeää keltaista villalankaa, josta tulee poncho tyttärelleni. Ponchot näyttävät muutaman vuoden tauon jälkeen olevan taas muodissa. Lankakerien alla on samaisen isotädin jäämistöistä peräisin olevan pitsipeitto, joka on kooltaan liian pieni normaalimittaiseen sänkyyn. Pitsipeitto lienee alunperin virkattu päästävedettävään sänkyyn päiväpeitteeksi. Tämän osalta harkitsen jopa sitä, että yrittäisin virkata lisää paloja peittoon - tosin voi olla, että riittävästi oikeansävyisen ja -vahvuisen langan löytäminen on liian haasteellista.