Neljä vuotta Helskyn aikuisten käsityökoulua alkaa olla lopuillaan. En poikennut tavoistani tälläkään kertaa ja lopputyö valmistui viime hetkillä. No, oma osansa oli silläkin, että maaliskuu oli töissä hektinen enkä näin ollen pystynyt pysymään tavoiteaikataulussa. Viimeisinä päivinä tein lopputyötä iltaisin pikkutunneille asti ja nyt on vähän sellainen tyhjä olo. Oliko kaikki uurastus lopputuloksen arvoista ja tässäkö tämä nyt oli.
Olen usein todennut, että minulle käsitöissä on tärkeintä prosessi ja tekeminen, ei niinkään lopputulos. Niinpä tekemisen tulee olla kivaa ja nautinnollista tai vaihtoehtoisesti tuotoksen jotain aivan erityistä. Käsityökoulun lopputyöstä jäi vähän väkisin puurtamisen maku. Ehkä kyse oli siitäkin, että työllä oli selkeä aikataulu ja deadline - harrastuksissa minä en ole aikatauluihmisiä.
Lopputyöni on (näkövammaisille) lapsille tarkoitettu koskettelukirja, jossa aiheena ovat eläinaiheiset kansanlorut. Sain idean kirjan tekemiseen kun kuulin jotakin kautta, että Celia-kirjasto kaipaa kokoelmiinsa lisää koskettelukirjoja. Kirjasto on tehnyt jopa oppaan koskettelukirjojen tekijöille.
Lisää kirjan syntyprosessista ja käsityökouluopintojeni sisällöstä voi lukea portfolio-blogistani.
Nyt voikin sitten miettiä, mihin keskeneräiseen käsityöhön tarttuisin vai aloittaisinko jonkun kokonaan uuden?
1 kommentti:
Jestas mikä "kurssi" sulla on tullut käytyä, kävin lukemassa koko stoorin siitä. On varmasti ollut mielenkiintoista oppia uusia tekniikoita ja tehdä töitä niiden kanssa.
Koskettelukirja on suloinen ja niin tarpeellinen jotta ymmärtää mitä tekstissä kerrotaan.
Lähetä kommentti