Lahjalle pussi

Olimme viikonloppuna serkkuni häissä. Hääpari toivoi lahjaksi rahaa joko suoraan tilille tai lahjakorttina, mikä on toki käytännöllistä ja helppoakin, mutta lahjan antajan kannalta vähän tylsää. Päätin sitten ommella lahjakortille edes yksilöllisen lahjapussin. Kirpputorilta löytyi alkukesästä pieni pellavapyyhe, jossa oli ihana ristipistokirjonta ja molemmat lyhyet reunat oli päärmätty reikäompeleella. Pyyhe oli kuitenkin valitettavan tahrainen eivätkä kaikki tahrat lähteneet pesemällä, joten siitä tuli hyvää uusiokäyttömateriaalia. Leveä reikäommeltu päärme toimi ihan sellaisenaan nauhakujana. Pussin toiselle puolelle kiinnitin erilliselle kankaanpalalle varsipistoilla kirjaillut hääparin nimet.


Toiselle puolelle kiinnitin pitsiliinasta irrotetun pikkuympyrän, jonka koristelin helmillä ja kirjonnoilla kukkaseksi.


Edellä mainitun kirpputoriostoksen ristipistokirjonnan käytin sukkapussin koristeeksi. Ennen kesäloman alkua ompelin sukkapussit sekä itselleni että perheen pienimmäiselle:

Kirpputorilöytöjä

Viime viikkoina olen tehnyt mukavia löytöjä kirpputoreilta. Erityisesti olen kiinnostunut kaikenlaisista hyväkuntoisista tekstiileistä, joita voi uusiokäyttää. Nenäliinoista ja pikkuliinoista voi askarrella nukkekodin verhoja, liinoja ja mattoja. Tänä kesänä olen etsinyt erityisesti hinta-laatusuhteeltaan kohtuullisia pitsilakanoita ja -tyynyliinoja. Minulla oli tarkoituksena ommella niistä leikkimökkiin uudet verhot, mutta sitten kävikin niin, että kirppisreissulla löytyi valmis pitsikappa, josta sai vielä helpommin leikkimökin verhot.

Vanhoissa kodin tekstiileissä ihmetyttää ja ilahduttaa aina se, kuinka huolella ne on ommeltu kaikkia yksityiskohtia myöten.


Kaunis pikkuliina ja Kesäkukka-sarjan lautanen:


Kesälukemista:


Esikoinen on kiinnostunut kaikista lemmikkieläimistä. Näistä kirjoista on paljon iloa eläinrakkaalle lukutoukalle:


Iso pussillinen legoja:

Leikkimökin uudet asukkaat

Kesälomani aikana olen isompien lasten kanssa käynyt kolmessa lähiseudun lelumuseossa. Ensimmäiseksi vierailimme Suomenlinnan lelumuseossa, jossa on viehättävä kokoelma ja opasvihkosen avulla omatoiminen kävijä saa leluista runsaasti lisätietoa. Museon ohessa on viehättävä kahvila, josta saa hyvää kahvia ja monenlaisia herkkuja.

Porvoossa olevan Nukke- ja lelumuseon kokoelmat ovat hyvin samantyyppiset kuin Suomenlinnassa. Molemmissa museoissa ei tästä syystä välttämättä kannata vierailla - ainakaan lyhyen ajan sisällä. Porvoon museossa plussaa olivat erittäin edulliset pääsyliput, ja lisäksi lipunmyyjäsetä osasi vastata kaikkiin kysymyksiin ja jutusteli mukavia lasten kanssa.

Kuluneella viikolla tein vielä esikoiseni kanssa retken naapurikaupunkiin Espooseen WeeGee-taloon. Itselläni pääkohteena oli EMMA ja sen nykytaiteen kokoelmat; tyttärelläni taas lelumuseon Barbie-juhlanäyttely. Siinä sivussa kävimme myös Helinä Rautavaaran museossa ja vilkaisimme myös Kellomuseoon, kun kaikkiin pääsee samalla pääsylipulla. Espoon lelumuseo Leikkilinna osoittautui mukavaksi paikaksi. Vitriineistä saattoi bongata myös itselleni tutuimpien 1970- ja 1980-lukujen leluja. Barbit olivat monipuolisesti esillä ja siellä oli myös leikkipiste, jossa sai vaihtaa barbeille vaatteita ja rakentaa omia nukkeleikkejään. Esillä oli myös oululaisen Matleena Vartiaisen muokkaamia barbeja juhla- ja fantasia-asuissa.

Ehkä parasta - tai ainakin inspiroivinta - koko museossa kuitenkin olivat keppihevoset, joita espoolaistytöt olivat viime vuosikymmenellä itse tehneet vanhoista sukista ja joilla oli leikitty tallileikkiä ja ratsastuskilpailuja. Kotiin päästyämme leikkimökkiä alettiin suurella innolla muuttaa talliksi ja kaapista etsittiin sopivankokoista ja -väristä sukkaparia hevosta varten. Harjanvarret käytiin hakemassa eilen kaupasta ja kuvassa näkyvät uljaat ratsut pääsivät muuttamaan leikkimökkiin (nykyisin tunnetaan paremmin nimellä Mansikkatalli).

Lomakäsityö

Kesälomalla käsitöiden tekeminen ei ole toistaiseksi kovin paljon innostanut. Sukankudin on kulkenut mukana ja edennyt hitaanpuoleisesti, mutta suurta inspiraatiota tai tekemisen intoa ei ole löytynyt. Minulla on selvästikin jonkin sortin neuleblääh. Ehkä kyse on todellisuuden ja toiveiden välisestä ristiriidasta, josta yritän selvitä. Minulla on kaapit ja laatikot täynnä ihania lankoja, netti ja lehdet pursuavat upeita neuleohjeita ja tosiasia on se, että minä ehdin tikutella lähinnä sukkia ja peittotilkkuja. Vähemmästäkin tulee ahdistus.

Kangasvaraston suhteen ryhdyin jo ns. järeisiin toimenpiteisiin, kun huomasin, että ompelemiseen minulla ei nykyisessä elämäntilanteessa ole juurikaan tilaisuutta. Siivosin keväällä kaapista suuren osan kankaista suureen jätesäkkiin. Jäljelle jäivät vain laatikollinen tilkkutyökankaita ja pari muuta kangasta, joille minulla on olemassa suunnitelma. Samalla lupasin, että tästä lähtien ostan kankaita ainoastaan selkeästi määriteltyyn käyttötarkoitukseen. Jätesäkki odottaa vielä kuljetusta sopivaan lahjoituskohteeseen, jossa olisi käyttöä erilaisille kankaille.

Kaapin siivouksen yhteydessä löytyivät myös keskimmäisen lapsen tilkkupeittoon varalla pitämäni nallekuvioiset kankaat. Keskimmäinen lapsi on ehtinyt kasvaa jo nallevaiheesta ohi, mutta kuopuksen pinnasäky tarvitsee päiväpeitteen. Yhtenä iltana innostuin, kaivoin tilkkutyökankaat kaapista ja leikkasin kankaat samanlevyisiksi mutta korkeudeltaan vaihteleviksi suorakulmioiksi, joita sommittelin keittiön pöydällä yhteen. Koska tilkut ovat erikokoisia, niiden kohdistamisessa ei tarvitse olla tarkkana, ja tarkoituksella valitsin myös kankaat siten, että peittoon tulee vähän epäsäännöllisyyttä.

Tämän peiton ompeleminenkin sujuu nopeasti, kunhan vain saan pienimmältä apulaiseltani hieman ompelurauhaa. Oikein sopiva lomakäsityö siis.

Raitatakki

Vuosi sitten esittelin poikaselle neulomani raitatakin. Kuluneella viikolla sain vihdoin pääteltyä langanpäät ja ommeltua napit paikalleen samalla ohjeella neulottuun, pari kokoa isompaan takkiin. Langat ovat omasta varastosta löytyneitä Mandarin Petitin loppuja ja raidoitusta piti vähän säätää, jotta sain eriväriset langat varmasti riittämään. Langan menekki oli yhteensä 130 g ja tällä kertaa neuloin kolmosen pyöröillä, kun puolta kokoa pienemmät ovat mystisesti kadonneet.



Tästäkin tuli ihan kiva käyttövaate. Näillä keleillä neuletakille on hyvinkin käyttöä ja oletan, että takki on hyvän kokoinen vielä kesän jälkeenkin.

Stavangerin tunnelmia

Olin viime viikonlopun tienoilla käymässä Stavangerissa Norjassa marttojen pohjoismaisen yhteistyön merkeissä. Päinvastoin kuin edellisellä Norjan matkalla sateesta ei ollut tietoakaan ja sää oli aurinkoinen ja melkein lämmin, joskin aika tuulinen. Stavanger osoittautui idylliseksi pikkukaupungiksi, jossa on paljon kauniita puutaloja ja viehättäviä pikkuputiikkeja.

Vanhankaupungin valkoisten puutalojen omistajat taitavat kilpailla keskenään siitä, kenellä on kauneimmat istutukset. Nämä kuvat ovat minulle inspiraatiolähde omaa pihaa ja kesäkukkaistutuksia suunnitellessa. Niin sievää ja siistiä!


Mikähän tämä sininen pensas mahtaa olla?



Stavangerin lähiseudulla muutaman kymmenen kilometrin säteellä on tosineulojalle houkutuksia eli Sandnes Garnin ja Gjestalin tehtaanmyymälät. Niissä en valitettavasti tiukahkon matkaohjelman vuoksi päässyt käymään ja Stavangerista löysin lankakaupan vasta sunnuntaina, jolloin liike oli suljettu. Se ei itse asiassa edes kovin paljon harmittanut, sillä lankaa minulla taitaa ihan oikeasti olla riittämiin; ainakin nykyisellä neulomistahdillani.

Neljä asiaa

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo kuukausi. Töihinmeno sujuu taas rutiinilla ja arki on asettunut uuteen uomaansa. Elämä on vain kovin kiireistä, päivät vilahtavat töissä ja illat kuluvat lasten kanssa. Toukokuussa on muutenkin paljon kaikenlaista tohinaa: kevätjuhlia, harrastusten päättäjäisiä ja lasten synttäreitä. Neulottu on ja ommeltukin, mutta vielä ei ole mitään esiteltävää, mutta onneksi sain syyn blogata, kun meemihaaste kolahti Meriltä Artisan_notes -blogista.

Tee siis näin: Poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi. Haasta mukaan 4 blogiystävää.

1. Neljä työtä, joita olet elämäsi aikana tehnyt:
- mansikanpoiminta (maaseudulla ei muuta kesätyötä ollut tarjolla)
- ovelta ovelle kiertävä tutkimushaastattelija (kamalaa, mutta opiskeluaikana oli pakko saada lisätienestiä)
- kioskimyyjä
- au pairina Englannissa

2. Neljä tv-ohjelmaa, joita tykkään katsella
- Strömsö
- Tie Avonleaan (nyt rästissä parin viikon jaksot odottamassa)

- puoli yhdeksän uutiset
- Puutarhaunelmia

3. Neljä paikkaa,joissa olen ollut lomalla
- Norjassa telttailemassa koko perheen voimin

- Ahvenanmaalla pyöräilemässä
- Firenzessä ihan yksin
- Berliinissä mieheni kanssa

4. Neljä internetsivua joilla käyn melkein päivittäin

- google
- googlereader
- blogilista
- työpaikan intra

5. Neljä lempiruokaa:

- vuohenjuustosalaatti

- lampaan sisäfile espressokastikkeella

- tuoreesta basilikasta tehty pesto ja spaghetti

- grillatut vihannekset á la Strömsö

6. Neljä paikkaa jossa mieluiten olisin juuri

- joenvarsilehdossa kuuntelemassa satakieliä ja muita yölaulajia
- juoksulenkillä
- katsomassa Tie Avonleaan ja neulomassa (en ole tänään ehtinyt neuloa vielä yhtään)
- nukkumassa

Ja haastanpa tällä kerralla Kissaemon, Tellun, Benglian ja Marian. Vastatkaa jos ehditte ja haluatte.

Kevät

Ihanaa, kun kevät vihdoinkin on täällä! Minusta on aina yhtä uskomatonta, kuinka nopeasti luonto herää eloon, kun ilma lämpenee. Joka päivä voi havaita uusia kasveja ja muuttolintuja, nurmikko alkaa vihertää, puutarhassa sipulikukat puskevat vauhdilla kukkaan. Ja jokaikinen kevät olen aina yhtä innostunut ensimmäisestä leskenlehdestä, sinivuokosta, kiurusta, peiposta, pääskysestä, koivun hiirenkorvista... Liekö tämä innostus perua ala-asteajoiltani, jolloin täytimme joka kevät luontovihkoa, johon kerättiin kevään merkkejä.


Me olimme tänään koko perhe pyörä- ja eväsretkellä muutaman kilometrin päässä olevassa arboretumissa. Se on meille jokavuotinen retkikohde, pieni puulajipuisto, jonka polut lapsetkin jo tuntevat. Nyt metsä näytti aika paljaalta, kun vanhimpia puita on jouduttu kaatamaan pois ja osa niistä taisi kaatua ihan itsestään syysmyrskyissä. Sini-, valko- ja keltavuokot sekä imikät kukkivat jo näyttävästi, vaikka maa muutoin on vielä aika harmaa.


Arboretumissa on myös pienenpieni lammikko, jonka reunalla kesällä kukkivat kurjenmiekat. Nyt siitä olivat jäät vasta sulamassa, mutta siitä huolimatta siellä oli myös kymmeniä kurnuttavia sammakoita kevätpuuhissaan. Enpä ole aikaisemmin päässyt vastaavaa näkemään!



Huomenna alkaa uudenlainen elämänvaihe, kun minä palaan työelämään. Mies jää hoitovapaalle, joten lasten hoitopaikan suhteen ei ole huolta. Vähän mietityttää, miten vauva (ikää kohta 11 kk) suhtautuu muutokseen, ja ilmassa on monenlaista haikeutta yhden elämänvaiheen päättymisestä, lasten kasvamisesta ja ajan kulumisesta.

Työmatkojen iloksi ompelin uuden käsityöpussin. Minusta tämä maatuskakangas on aivan ihanaa!

Huhtikuun EZ ja tunika

Knitter's Almanac -kirjan huhtikuun projekti on neulotuista neliötilkuista koottu peitto. Tilkut aloitetaan keskeltä, valmiin tilkun silmukat jätetään odottamaan ja tilkut yhdistetään toisiinsa silmukoimalla reunasilmukat yhteen. Minulla on tässä vaiheessa huhtikuuta valmiina vasta kolme tilkkua, mutta kun saan neljännen valmiiksi, niin pääsen kokeilemaan tilkkujen yhdistämistä toisiinsa.



Jokakeväiseen tapaan sain taas ompelukärpäsen pureman. Tyttären tunikan malli on vuoden ensimmäisessä Ottobre-lehdestä. Eilen kauppareissulla ostin myös uusimman numeron, josta löytyy hyviä kaavoja pienten ja vähän isompien poikien vaatteisiin. Täytyy taas kerran kehua Ottobren selkeitä ompeluohjeita. Tämän tunikan nappilistaa olisin tuskin jaksanut alkaa väkertää, jos ohje olisi ollut ylimalkaisempi.

Valmis!

Tilkkupeiton tikkaaminen ei tullut valmiiksi maaliskuun loppuun mennessä, kuten pari postausta sitten uhosin. Pääsiäisen tienoilla tein kuitenkin viimeiset tikkaukset ja ompelin reunakaitaleet. Netistä löysin reunakaitaleen kiinnittämiseen erittäin perinpohjaisen kuvallisen ohjeen. Kuvaamiseen - tai kuvaamisen suunnitteluun - menikin sitten useampi päivä. Milloin oli liian harmaata ja milloin liian tuulista. Ja kylmäkin on; milloinkahan se oikea kevät mahtaa tulla?

Voi, kuinka olenkaan tyytyväinen siihen, että sain peiton valmiiksi! Huomaan työssä toki monta kohtaa, jotka olisin voinut tehdä paremmin, mutta virheiden sijasta keskityn kokonaisuuteen, joka on mielestäni varsin kelvollinen. Tilkkutöiden tekijänä olen itseoppinut; olen lueskellut kirjoja ja hakenut netistä tietoa, mutta joku kurssi voisi olla ihan hyvä juttu. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole aikaa mennä esimerkiksi työväenopiston kursseille. Monet tilkkukursseista ovat sitä paitsi päiväsaikaan, mikä entisestään hankaloittaa niille osallistumista.




Peiton kulmissa on tyttären piirustusten pohjalta ompelukoneella kirjotut kuvat. Tytär on aina ollut innokas piirtämään ja nämä neljävuotiaan taideteokset halusin ikuistaa kankaalle. Ompelukoneen alalankana käytin mm. helmilankaa ja lisäksi erilaisia konekirjontalankoja.

Lankojen kutsua on vaikea vastustaa

Lauantaina teimme retken Villa Mokkaan (ja Hämeenlinnan siinä sivussa) ja sillä aikaa kun minä kuolasin lankahyllyjen äärellä, muu perhe viihtyi samassa korttelissa olevassa lelukaupassa. Jos sää olisi ollut toisenlainen, niin Hämeenlinnassa olisi kenties riittänyt muutakin nähtävää, mutta lanka- ja lelukaupan jälkeen suunnistimme purevaa tuulta ja lumipyryä pakoon sukulaisten luo kylään Hämeenlinnan naapuripitäjään.

Viime viikkoina en ole onnistunut ohittamaan lankakauppoja niin ettei mukaan olisi tarttunut yhtä sun toista kivaa. Villa Mokka ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Sieltä lähti mukaan kaksi vyyhtiä vihreää Mokkasukkaa ja vihreää, oranssia, turkoosia ja ruskeaa lankaa lapasia varten. Minun kokemukseni Suomen keväästä on se, että huhtikuussa tarvitaan vielä hyvinkin lapasia ja että lapasia on hyvä olla useampi pari per käyttäjä.

Korissa näkyvä vadelmanpunainen lanka löytyi puolestaan Priimasta viime viikolla. Debbie Blissin Cathay (puuvilla-viskoosi-silkkisekoite) oli 50 prosentin alennuksessa, joten sitähän oli ihan pakko ostaa puoli kiloa.

Eilisiltana kyllä kävi jo mielessä, että olisinpa yhtä hyvä saattamaan lankoja valmiiksi vaatteiksi kuin niiden ostamisessa!

Villahousut

Neuloin naapuriin syntyneelle pikkuprinsessalle lahjaksi villaiset vaippahousut. Naapurit hurahtivat odotusaikana kestovaippailuun ja ovat mieltyneitä kaikkiin luonnonmateriaaleihin, joten villapöksyt otettiin ilahtuneena vastaan. Lanka on Ruskovillan hahtuvaa ja ohjeena Ullassa julkaistu villapöpät.

Omilla lapsillani en ole osannut käyttää itse neulottuja villavaippahousuja, vaikka muutamat villahousut on ollut "pakko" neuloa. Ruskovillan villahousut ovat mielestäni olleet ylivertaisen hyvät itseneulottuihin verrattuna ja lisäksi olen käyttänyt vaihtelevasti erilaisia tarrakuoria. Olen myös ollut todella laiska ompelemaan vaippoja tai edes lisäimuja. Silloin kun aloitin kestovaippojen käytön esikoisellani vuonna 2000, kestovaippojen käyttäminen oli aika marginaalinen ilmiö. Vaippoja ei ollut tarjolla montaa sorttia, joten hankin tuolloin villahousuja, harsoja ja erilaisia lisäimuja ja niillä pärjättiin ihan hyvin. Keskimmäisen lapsen syntyessä vuonna 2003 tilanne vaippamarkkinoilla olikin ihan toinen. Tarjolla oli jo vaikka mitä ja minäkin innostuin hankkimaan harsojen seuraksi yhtä sun toista kivaa. Tämän jälkeen suuri osa kestovaipoista oli lainassa kummitytön perheessä ja sen jälkeen odottelivat varastossa seuraavaa käyttäjää. Kuopukselle ei tarvinnut hankkia kuin muutamat vaippakuoret, sillä suuri osa vaipoista oli vielä kolmen käyttäjänkin jälkeen priimakunnossa. Tarralliset kuoret (ne tarrat!) tuntuvat kuluvan nopeimmin, mutta kyllä nekin pari käyttäjää kestävät.

Meidän vaipparatkaisumme ekologisuutta lisää se, että olemme kierrättäneet vaippoja käyttäjältä toiselle. En ole laskenut vaipoille hintaa, mutta arvelisin, että lapselta toiselle kierrätettävät kestovaipat tulevat selvästi edullisemmaksi kuin kertakäyttövaipat. Jos nyt aloittaisin kestovaippailun, haluaisin ommella itse vaippoja kierrätysmateriaaleista. Sen ekologisempaa (ja edullisempaa) vaipparatkaisua lienee vaikea löytää.

Ikuisuusprojekti, osa I

Vuosi sitten ajattelin, että äitiyslomalla - ainakin ennen vauvan syntymää - on mahdollisuus saattaa loppuun joitakin keskeneräisiä käsityöprojekteja. Ajatus oli hieno mutta kovin epärealistinen. Jos käsityö on ollut kesken yli vuoden, niin mikähän mahtaa olla todennäköisyys että sen tekaisisi ilman erityistä syytä, ihan tuosta noin ja muuten vaan valmiiksi?!


Nyt kun töihinpaluu häämöttää reilun kuukauden päässä, päätin että ainakin yksi ikuisuusprojekti minun on saatava valmiiksi. Aloitin neljä vuotta sitten - silloisen hoitovapaani lähestyessä loppuaan - tekemään tilkkupeittoa tyttärelleni. Valitsin helpon mallin ja kuvittelin tekaisevani peiton valmiiksi muutamassa viikossa. Aika pitkälle pääsinkin, mutta sitten tuli muutto ja alkoivat taas työt ja sen jälkeen olen kaivanut peitontekeleen esille keskimäärin kerran vuodessa. Tikkausvaiheessa peitto on ollut ainakin kaksi vuotta. Viime viikolla otin peitoin jälleen esille ja päätin että nyt teen sen valmiiksi. Aikaa annoin itselleni tämän kuun loppuun asti, joten nyt on neulan suihkittava. En ole aikaisemmin tikannut käsin mitään isompaa työtä, mutta tikkauspistot alkavat väkisinkin sujua.

Tämä tilkkupeitto taitaa aika hyvin kuvastaa minua käsityöntekijänä. Innostun helposti uusista asioista ja aloitan mielelläni uusia projekteja. Innostus kuitenkin saattaa lopahtaa helposti, joten tarvitsen myös deadlinen tai muun tiukan pakotteen, jotta työt valmistuisivat.

Onko kevät jo täällä?

Kuva: Marimekko

Kevääseen kuuluu verhojen vaihtaminen ja kaappien siivous! Meidän huusholliin on tällä kriteerillä kevät jo saapunut.

Ihastuin jo viime vuonna Miina Äkkijyrkän Marimekolle suunnittelemaan Kevätjuhla-kankaaseen. Olen maatilalta kotoisin ja tiedän, millä innolla vasikat ja vanhemmatkin lehmät kirmaavat ensi kertaa talven jälkeen ulos laitumelle. Miina Äkkijyrkkä on onnistunut vangitsemaan painokuvioon tämän tunnelman. Mutta olen myös hieman hitaastilämpiävä ja hankin kotimme piristykseksi Kevätjuhla-kangasta vasta pari viikkoa sitten. Kuluneella viikolla sain vihdoin ommeltua uudet verhot olohuoneeseen ja kylläpä ne ovatkin ihanat.

Kuluneella viikolla siivosin myös osan perheen vaatekaapeista perusteellisesti ja taas kerran runsaasti vaatetta päätyi kierrätykseen. Lapsiperheessä vaaterumba on ihan loputon. Tyttären vaatteista suurin osa menee hyväkuntoisena kiertoon, mutta keskimmäisen (kohta 6-vuotiaan pojan) vaatteet tuntuvat olevan niin kovalla käytöllä, ettei niistä ole seuraavalle käyttäjälle. Pojalla on esimerkiksi tapana leikkiä autoilla ja muilla leluilla siten, että toinen polvi on lattiassa ja niinpä useimmista housuista ehtii toinen polvi kulua puhki. Vauva puolestaan kasvaa vieläkin niin nopeasti, että vaatteiden käyttöaika ei ole 1-2 kuukautta pidempi. Lähipiiriin on onneksi syntynyt viime aikoina niin monta vauvaa, että hyväkuntoisille vauvanvaatteille löytyy helposti ottajia. Lastenvaatteista olen säilyttänyt rakkaimpia ja kauneimpia vauvanvaatteita, ensimmäisiä juhlavaatteita ja tyttären sievimpiä mekkoja. Ne ovat ehkä jonain päivänä omille lapsilleni mukavia aarteita lapsuudesta.

Meillä ei valitettavasti ole sellaisia säilytystiloja, joihin voisi omia hyväkuntoisia vaatteita laittaa talteen tai odottamaan sitä, että ne tulisivat uudelleen muotiin. Se on hieman sääli, koska minusta oli hauskaa lapsena tutkia vanhoja vaatteita, leikkiä niillä ja myöhemmin myös kuulla niihin liittyviä tarinoita. Hääpukuni ja kaikki opiskeluaikojen iltapukuni sentään olen säästänyt.

***

Kuluneella viikolla pääsin pitkästä aikaa Vantaan neuletapaamiseen. Kiitoksia hyvästä seurasta ja mukavasta keskustelusta Merille, Kristiinalle ja kaikille muillekin - samanhenkinen seura on terapeuttista ja neuletapaaminen todellakin pelasti päiväni.

Huopatöppösiä

Asetin helmikuun hamsteriprojektiin tavoitteeksi kuluttaa lankaa varastostani vähintään kilon verran ja erityisesti huovuttuvia lankoja, kuten Fritidsgarnia ja hahtuvaa. Nämä tavoitteet saavutin ihan mukavasti.


Neuloin tutulla Käspaikan ohjeella tossuja. Hahtuvan lopuista neulotut, väritykseltään eripariset tossut oli tarkoitettu minulle itselleni, mutta hahtuva kutistui pesukoneessa enemmän kuin Fritids-lanka ja tossut päätyivät tyttärelleni.


Kelta-oranssit tossut Fritids-langasta ovat kummitytölleni ja itselleni neuloin tossut vaaleanruskeasta Fritids-langasta. Toisella yrittämällä tossuista tuli oikeankokoiset, mutta aneeminen väri kaipasi koristetta. Harkitsin koristelua kirjomalla, mutta päädyin kuitenkin virkkaamaan kukkia seitikeillä värjätystä kotimaisesta villalangasta. Kukat on ensin vanutettu pesukoneessa ja sen jälkeen ommeltu käsin kiinni tossuihin.

Sukkien oudot raidat

Helmikuun pakkasilla totesin oman villasukkatilanteeni hälyttävän huonoksi. Kyllähän minä sukkia neulon itsellenikin, mutta kulutus on myös melkoinen kun tassuttelen kotona villasukissa lähes . Sain vuosi sitten Amerikan tuliaisena muutaman lankavyyhdin, ja nyt Lorna's Laces Shepherd Sock -lanka pääsi vihdoin puikoille. Lanka on tiukkakierteistä ja mukavan tuntuista neuloa, vaikkakin neulepinta tuntuu jopa vähän joustamattomalta. Tiukkakierteisyys antaa luvan toivoa, että lanka kestää kulutusta ja käyttöä nuhjaantumatta.


Ohje: 64 s, ranskalainen kantapää, mallineule Thuja-sukista
Lanka: Shepherd Sock, väri Watercolor, 75 g
Sukkapuikot 2,5

Mutta nuo värit! Ensimmäisessä sukassa (kuvassa vasemmanpuoleinen) langan raidat asettuivat varressa ihan nätisti ja kantapään jälkeenkin melko hyvin. Toisessa sukassa sen sijaan värit alkoivat kasautua harmittavasti jo varressa ja raitoja tuli paljon vähemmän kuin ensimmäisessä sukassa. Voiko käsialani vaihdella niin paljon, että sukkien erilaisuus selittyisi sillä? Niin paljon värivirheisyys ei harmittanut, että olisin purkanut kakkossukan. Kyllä minä kestän käyttää tuonkin näköisiä sukkia, mutta muistiin laitetaan jälleen kerran: älä koskaan enää osta itseraidottuvia sukkalankoja!

Brigid-sukkien ohje on houkutellut jonkin aikaa, joten kun oli tarvetta nopeasti neulottaville sukille, joissa kuitenkin olisi jotain jujua, ohjetta ei tarvinnut kauan haeskella. Nämä menivät tuttavalle syntymäpäivälahjaksi.


Ohje: Brigid
Lanka: Novita 7 Veljestä, 80 g
Sukkapuikot 3,5

Huppuliivi perheen pienimmälle

Tämä pienen pojan liivi neuloutui nopeasti valmiiksi, mutta vetoketjun kiinnittämiseen sainkin kulumaan yli viikon. Kävin vartavasten Hakaniemen hallissa ostamassa 25 cm pitkän vetoketjun juuri oikeaa tummanruskean sävyä. Minulla oli tosin kiire ja myyjätärkin puhui puhelimessa koko asiakaspalvelutapahtuman ajan, joten ihmekös tuo, että vetoketju olikin väärää lajia. Kiinnitin sen nuppineuloilla neuleeseen ja vasta kun yritin avata ketjua tajusin että olin ostanut leninkiketjun. Uutta vetoketjua en ehtinyt hankkimaan kuin vasta hiihtolomareissun jälkeen ja sitten kävi ilmi, että 25-senttisiä takkiketjuja ei ollut saatavilla kuin muutamassa värissä. Tummanruskean sijaan jouduin tyytymään harmaaseen 30-senttiseen, jota lyhensin kääntämällä ylimääräistä osaa nurjalle. Tämän seurauksena liivin nurja puoli ei ole ollenkaan niin viimeistelty kuin toivoisin, vaikka vetoketjun kiinnittäminen onnistui taas kerran loistavasti Ullan mainioilla ohjeilla.

Muutoin liivi on ihan hauska ja huppukin sai olla rauhassa päässä kuvaussession ajan. Suurempi ongelma on saada pysymään pieni ikiliikkuja paikallaan sen verran aikaa, että saa otettua pari kuvaa.



Ohje: Fiona McTaguen kirjasta Neuleita perheen pienimmille
Lanka: Zitron Loft, yhteensä 120 g
Pyöröpuikko 4,5

February Baby Sweater

Tuttavapiiriin on lähiviikkoina syntymässä kolme vauvaa. Yksi näistä vauvoista saa lahjaksi tämän neuletakin. Kuvassa nuttu näyttää vähän valjulta, mutta oikeasti väri on lämmin keltainen.


Ohje: February Baby Sweater (Elisabeth Zimmermann, Knitter's Almanac)
Lanka: Mark&Kattens Top Wool, 140 g
Pyöröpuikko nro 3,5

Tein tällä ohjeella vauvan nutun jo viime kesänä. Toisella kertaa neulominen sujui vielä joutuisammin, vaikka mokailin ja jouduin neulomaan ensimmäisen hihan uudelleen, kun suuressa innossa unohdin luoda sitä varten riittävästi silmukoita. Jälleen kerran täytyy todeta, että Elisabeth Zimmermannin ohje on loistava kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sen verran ohjeesta poikkesin, että neuloin hihatkin pyörönä, jolloin ei tarvitse ommella yhtään saumaa.

Tämän pitsinutun ainoa huono puoli taitaa olla siinä, että mielestäni se on vähän tyttömäinen, vai onko oma ajatteluni rajoittunutta? Kiirehdin tässä yhteydessä vakuuttamaan, että omien lasteni vaatetuksessa en ole tehnyt jyrkkää erottelua tyttö- ja poikavaatteisiin enkä missään tapauksessa ole sitä mieltä, että tytöille pitää olla vaaleanpunaista ja pojille sinistä. Lahjaksi haluaisin kuitenkin antaa sellaista, joka ei herätä saajassa ristiriitaisia ajatuksia. Omalle poikavauvalle olisin voinut pukea tällaisen nutun, mutta mitä mieltä te olette: Voiko tällaisen nutun antaa lahjaksi poikavauvalle vai voisiko joku olla sitä mieltä, että se on tyttöjen vaate?

Leikkiä väreillä

Minä - kuten moni muukin neuloja - alan olla jo aika kyllästynyt itseraidottuviin ja pätkävärjättyihin lankoihin. Parhaimmillaan raidat ja värit asettuvat kauniisti mutta pahimmillaan väriyhdistelmät ovat lievästi sanottuna erikoisia. Tässä Novitan Nalle -langassa värit ja raidoitus ovat kuitenkin mielestäni aika onnistuneet:


Perussukka kokoa 43-44, silmukoita 64
Lanka Novita Nalle, 100 g
Sukkapuikot nro 3

Kun tarkkaan katsoo, kuvassa on havaittavissa myös uutukaiset Succaplokit - minusta alkaa selvästikin tulla välineurheilija mitä neulomiseen tulee :-)


Moniväristen sukkalankojen lopuille on vaikea keksiä mitään ns. järkevää käyttöä. Olenkin päätynyt neulomaan ne peittotilkuiksi siten, että neulon kulmasta aloitettavia ainaoikein-tilkkuja kaksinkertaisella langalla yhdistäen kirjavan langan toiseen kirjavaan tai yksiväriseen lankaan sen mukaan, mitä lankakorista sattuu löytymään. Lopputulos on yllätys yhden tilkun kohdalla puhumattakaan sitten siitä miltä näistä tilkuista koottu peitto näyttää. Tarkoituksena on neuloa myös yksivärisiä tilkkuja tasapainottamaan kokonaisuutta. Tilkkujen koko on 20x20 cm ja laskeskelin, että niitä olisi hyvä olla yhteensä ainakin 42 kpl, jolloin valmiin torkkupeiton koko olisi 120 cm x 140 cm.

Pakko ostaa lisää lankaa

... ilmoittauduin nimittäin Lankahamstereihin. Ei vaiskaan, ei ole ehkä ihan pakko, mutta ainakin langat yksiin lahjasukkiin täytyy hankkia, kun punaista sukkalankaa ei omasta varastosta löydy.

Hamsterikuukautta valmistelin käymällä lankavarastoa läpi ja poimin esille erityisesti paksumpia lankoja, kuten Fritidsgarnia ja hahtuvaa. Neulon niistä pesukoneessa huovutettavia tossuja ja lapasia. Lisäksi yritän pienentää sukkalankavarastoani. Alkajaisiksi olen kerännyt kaikki sukkalankakerien loput isoon Ilves-lasitölkkiin ja neulon niitä peittotilkuiksi. Todella aivotonta neulottavaa mutta sellaiselle on tarvetta, kun elämässä tapahtuu muutoin niin paljon.

Sain vielä yhden joululahjan tällä viikolla, kun joulupukin kirjatontuilla oli selvästikin toimitusvaikeuksia. Knitted Lace of Estonia täytti kaikki odotukseni: kirjassa on kauniita malleja joista pitäisi valita nyt se ensimmäiseksi toteutettava. Pitsihuivin aloittaminen saa kyllä odottaa hamsterikuukauden yli, vaikka varastosta löytyy sopivia huivilankojakin. Lankahamstereissa kun tavoitteena ovat grammat eivätkä metrit, vaikka en nyt varsinaisesti lähdekään kisan kärkisijoista taistelemaan.

Vauvansukkia kerrakseen

Tänä vuonna marttajärjestö täyttää 110 vuotta. Myös Novita ja Kätilöliitto täyttävät pyöreitä vuosia. Juhlavuoden kunniaksi edellämainitut tahot lahjoittavat kaikille tänä vuonna Suomessa syntyville vauvoille neulotut sukat. Sukkalanka on Novitan Woolia kolmessa vartavasten martoille värjätyssä värissä: vihreä, sininen ja punainen. Martat neulovat sukat kaikki samalla mallilla mutta niitä tehdään kahdenkokoisia. Kätilöt jakavat sukat vauvaperheille synnytyssairaaloissa.

Vauvoja syntyy Suomessa tänä vuonna arviolta 60 000. Marttoja on noin 40 000, joten keskimäärin yhden martan urakka ei ole kovin iso. Vauvansukkaprojekti on herättänyt paljon innostusta marttojen keskuudessa, ja monet ovat ryhtyneet kertaamaan sukan neulomista. Kaikki martat eivät kuitenkaan harrasta neulomista, joten toisaalla on puikkojen vastaavasti suihkittava ahkerammin. Minäkin olen innolla tikutellut pikkusukkia January Aran Sweaterin neulomisen ohella.

Ystävän viime vuoden puolella syntyneelle vauvalle neuloin lahjaksi sukat omalla mallilla. Lanka löytyi varaston uumenista, olisikohan Novita Bambinoa. Varren raita on virkattu ohuella sukkalangalla.

**********************

Pitkään pähkäiltyäni päätin muuttaa blogini nimen. Kun aloin pitää blogia, minulla oli ajatuksena kirjoittaa muustakin kuin käsitöistä, kuten ruoasta, puutarhanhoidosta ja kaikenlaisista arkisista asioista jotka sivuavat marttaharrastustani. Blogini on kuitenkin melkoisen puhdas käsityöblogi ja sellaisena aion sen pitää, joten vaihdan nimen mielestäni paremmin sisältöä kuvaavaksi.

Punaista

Viime vuoden viimeinen valmistunut neule - tosin viimeistely tehty tämän vuoden puolella - on talvi-Novitan ohjeella neulottu pusero tyttärelleni. Jätin vartalo-osan pitsineuleesta nypyt pois enkä neulonut kaarrokkeeseen ruusuja, koska halusin neuleesta arkisemman käyttöneuleen. Muutoin neuloin uskollisesti ja suurella innolla ohjetta seuraten, mikä kostautui. Olisi pitänyt sovittaa puseroa tytön päälle, kun pääsin kaarrokevaiheeseen. Hihoista tuli nimittäin liian lyhyet ja tyttö ei tällä kertaa missään tapauksessa halunnut vajaamittaisia hihoja. Virkkasin hihansuihin muutaman kerroksen kiinteitä silmukoita ja lopputuloksesta tuli kelvollinen. Seuraavan kerran taidan kuitenkin malttaa käyttää mittanauhaa!

Lanka on Vihreästä Vyyhdistä taannoin halvalla ostettua Jump-puuvillasekoitetta. Sitä riittäisi vielä toiseenkin samankokoiseen neuleeseen, kun puseron langanmenekki oli yllättävän pieni, vain runsaat 200 g. Ensin taidan kuitenkin seurata, miten lanka kestää käyttöä ja pesua.


Ohje: Novita talvi 2008, malli 28 hieman muokattuna, koko 134 cm
Lanka: Online Linie 86 Jump, 220 g
Puikot: pyöröpuikko nro 3,5

Neulojan almanakka

Tämä vuosi käynnistyy ja etenee Elisabeth Zimmermannin Knitter's Almanac -kirjan tahdittamana. Lankatarinoita-blogin Maria kertoi syksyllä suunnittelevansa, että neuloo kyseisen kirjan ohjeilla vuoden ajan. Minäkin innostuin ajatuksesta ja päätimme tehdä neulojan almanakasta yhteisprojektin. Sovimme, että "säännöt" ovat väljät ja että kunkin kuukauden projekteja voi toteuttaa siinä määrin kuin ehtii ja jaksaa. Kerromme projektien etenemisestä omissa blogeissamme ja tuossa sivupalkissa ovat projektissa mukana olevien blogit. Jos projekti kiinnostaa, tervetuloa mukaan! Laitathan siinä tapauksessa sähköpostia Marialle; tarkempia ohjeita ja sähköpostiosoite löytyy hänen blogistaan tästä postauksesta.

Neulojan vuoden käynnistää kirjan ehkä suuritöisin projekti eli palmikkoneulepusero. Mietin ensin, että tekisin lasten kokoa olevan puseron tai kirjan ohjeiden mukaisen pipon, mutta lopulta päädyin kuitenkin siihen, että teen itselleni neuletakin. Omasta lankavarastosta löytyi Mark&Kattensin Top Woolia, johon onnistuin hankkimaan täydennystä, ettei lanka vain lopu kesken. Top Woolia hamstrasin viime keväänä mielessä palmikkoneule, joten on loistavaa, että lanka on muovautumassa sellaiseksi. Tänään loin silmukat ja neuloin pari kerrosta - siitä se alkaa uusi neulevuosi.