
Selvyyden vuoksi todettakoon, että varsinaisessa leipätyössäni en neulo kokouksissa enkä seminaareissa, vaikka joskus mieli tekisikin. Vapaa-ajan kokouksissa neulon sen sijaan aina. Neulominen auttaa keskittymään ja on joskus myös tarpeen siksi, että maltan pysyä hiljaa. En ollut aikoihin neulonut Seiskaveikka-lankaa. Se on nopeaa neuloa, mutta aika karhealta se kyllä tuntuu yleensä käyttämieni sukkalankojen jälkeen. Palmikkomalli on otettu tammikuun MagKnitsin Evangeline-kämmekäsohjeesta. Vihreät lasten sukat on neulottu Thuja-sukkien mallineuleella Sisu-langasta ja vadelmanpunaiset simppelillä palmikkoneuleella samaten Sisusta.Uusin innostukseni on pipojen neulominen Pipoapu-keräykseen. Sukkia voi lahjoittaa tuohonkin keräykseen, mutta nyt olen pipoinnostuksen vallassa. Pipoissa kun on sekin hyvä puoli, että niille ei tarvitse neuloa paria.
Olemme hiihtolomaa viettämässä Kuopiossa. Pääkaupunkiseudun talveen (tai talvettomuuteen) tottuneelle perheellemme on suuri ilon ja ihmetyksen aihe, että täällä on lunta ja muutama aste pakkasta. Aamupäivällä kävimme hiihtämässä jäällä ja iltapäivällä kuopus pääsee kokeilemaan uusia luistimiaan. Tytär sairastui suureksi harmikseen flunssaan heti loman alkaessa, mutta tauti tuntuu onneksi lievältä ja taitaa olla jo menossa ohi. Itse taisin lapsena sairastaa aina koulun lomien alkajaiseksi. Hiihtolomista tosin muistelen myös, että sairastaminen ei paljon haitannut, sillä lapsena olin paljon mieluummin sisällä lukemassa kuin ulkona reippailemassa. Olin ja olen aikamoinen vilukissa, mutta ulkoiluvaatteet ovat onneksi kehittyneet (ja talvet lauhtuneet) sitten 1980-luvun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti