Brigid-sukat

Tässä ei ole mitään uutta eli taas kerran sukat ja taas kerran lahjaksi eläkkeelle siirtyvälle työkaverille. Minun työpaikallani ikärakenne on sellainen, että voisin oikeastaan alkaa neuloa eläkesukkia varastoon. Nämä sukat valmistuivat aika nopeasti ja on lahjoitettu saajalleenkin pari viikkoa sitten. Malli on vanha tuttu Brigid, ohje löytyy Ravelrysta.

Ohje: Brigid
Lanka: Novita Seitsemän Veljestä, noin 100 g
Puikot nro 3½

Täällä on ilmassa kovasti kesäloman odotusta. Jäljellä on enää viisi työpäivää ja sitten alkaa odotettu ja ansaittu loma. Alkuvuosi ja erityisesti viimeinen kuukausi on ollut sellaista rääkkiä töissä, että työelämän mielekkyyttä on joutunut pohtimaan monta kertaa. Onneksi nyt on pari päivää mahdollisuus ihan vain siivota työpöytää ja siirtyä pikkuhiljaa lomamoodiin. Ja huomenna lähden pitkästä aikaa fillarilla töihin ja nautin (toivottavasti) aurinkoisesta kesäaamusta.

Kansainvälinen neulontapäivä 12.6.

KIP-päivän tapahtumia on taas lukuisia eri puolella Suomea ja Helsingissäkin niitä taitaa olla aika monta. Itse olen ollut ideoimassa Helsingissä Marttakeskuksen kulmilla järjestettävää tapahtumaa, joka on lauantaina 12.6. klo 10-14.

Marttakeskus löytyy osoitteesta Lapinlahdenkatu 3 ja Novita avaa heinäkuussa lankamyymälän samaan kiinteistöön Malminrinteen puolelle, joten on luontevaa että Martat ja Novita järjestävät neulontapäivän tapahtuman yhdessä. Lisätietoa tapahtumasta löytyy vaikkapa marttojen sivuilta.

Toivottavasti säiden haltija suosisi tapahtumaa, mutta sateen sattuessa neulotaan Malminrinteen ja Lapinlahdenkadun kulmassa olevassa marttakahvilassa.

Kevätjuhlia

Tänään oli keskimmäisen lapsen kevätjuhla, viimeinen juhla päiväkodissa. Eskariryhmillä oli hieno yhteinen esitys ja viimeistään juhlan lopussa äidit ja isät pyyhkivät kyyneleitä, kun päiväkodin henkilökunta lauloi eskareille perinteiseen tapaan "turvallista matkaa me toivotamme näin...".

Oman vanhenemisen huomaa siitäkin, että vuodet tuntuvat kuluvan yhä nopeammin. Seitsemän vuotta on kulunut nopeasti; vasta äskenhän tuo poika tuhisi kantoliinassa ja nyt hän odottaa malttamattomana koulun alkamista ja ilmoitti, että häntä ei sitten tarvitse saattaa kouluun eikä hakea iltapäiväkerhosta.

Toukokuussa vietettiin kaikkien muiden kevätjuhlien lisäksi myös molempien poikien synttäreitä, yhteensä kolmella eri kokoonpanolla. Seitsemänvuotias toivoi synttäreilleen Super Mario -kakkua. Kuvissa näkyvät kaksi kakkua olivat ensimmäiset kokeiluni pastaväreillä. Pohjana on pastavärillä värjätty marsipaanilevy, johon kuva on maalattu. Ääriviivoihin käytin mustaa elintarviketussia ja maalaamiseen pastavärejä. Reunoille pursotin kermavaahtoa, joka sekin värjättiin päivänsankarin toiveiden mukaisesti siniseksi.

Ilman nettiä en olisi kakun tekemisessä onnistunut - hyviä vinkkejä kuvien maalaamiseen löytyy muun muassa Kinuskikissan blogista ja kyselin neuvoa käytettävistä väreistä yms. myös Kulinaristilta. Netistä löytyi innoitukseksi myös toinen toistaan upeampia Super Mario -kakkuja joiden rinnalla nämä omat luomukseni ovat aika vaatimattomia.


Taito-lehdessä käytiin talvella keskustelua kakkublogeista ja siitä, voiko niitä esitellä kädentaitoihin erikoistuneessa lehdessä. Osa lukijoista oli sitä mieltä ettei voi ja oli suorastaan närkästynyt asiasta. Minun mielestäni Taito-lehti on puolestaan ihailtavan ennakkoluuloton sortumatta kuitenkaan yleisön kosiskeluun. Kyseinen lehti onkin yksi suosikkikäsityölehtiäni: se on osannut uudistua sopivalla tavalla tinkimättä kuitenkaan korkeasta tasostaan. Lehti käy vuoropuhelua netin neuleyhteisöjen kanssa ja on ennakkoluulottomasti esitellyt perinteiden ja taidekäsityön rinnalla käsityön uusiakin ulottuvuuksia, kuten edellä mainittuja kakkublogeja tai nukkekotiharrastusta.


Minusta taitavat kakuntekijät ovat kädentaitajia siinä kuin neulojatkin. Ja on upeaa, kuinka harrastukselleen omistautuneet bloggaajat - niin leipurit kuin neulojatkin - jaksavat kirjoittaa tekniikka- ja muita ohjeita muiden iloksi ja hyödyksi ja vastailla monenlaisiin kysymyksiin.

Arjen palasia

Työpaikan virkistyspäivänä retkeilimme kotoisasti Helsingin Arabianrannassa. Opastettu kiertokävely avaa monesti uusia näkökulmia; niin tälläkin kertaa. Kuvaavaa sekin, että pyöräillessäni töihin reitti kulkee Hämeentietä tai merenrannasssa menevää pyörätietä mutta moni asia alueesta oli jäänyt huomaamatta. Alueeseen voi tutustua omatoimisestikin, täältä löytyy kolme taidepolkua. Työkavereiden kanssa puhuimme kyllä siitä että kynnys lähteä itsekseen tutkimaan toisten pihoja ja kurkkimaan rappukäytäviin on kyllä monille aika korkea, mutta ilmeisesti alueen asukkaat ovat aika tottuneita monenlaisiin kulkijoihin.

Meillä oli myös opastettu kiertokäynti Arabian tehtaalle. Samalla paljastui, että osa työkavereistakin on melkoisia astiafriikkejä. Minun astiakeräilyäintoa rajoittaa se tosiasia että asunnostamme loppuvat neliöt kesken, mutta yhtä kaikki rakastan kauniita astioita ja niihin liittyvä kulttuurihistoriaa.

Alueelta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista: Hyötykasviyhdistyksen Annalan puutarha, Vanhankaupunginkoski, jonka lähistöllä on Tekniikan museo ja mahdollisuus luontoretkeilyyn. Pitkospuita pitkin pääsee Lammassaareen, jossa on raittiusyhdistys Koiton omistama talo ja pikkumökkejä, joita helsinkiläiset voivat vuokrata lomamökeiksi. Lammassaaressa on lintutorni, josta on hyvät näkymät Viikin suuntaan.

Itse tykkäsin eniten Anne Siirtolan taideteoksesta Arjen palasia, joka on koottu tiiliseinään mosaiikkitekniikalla alueelta löytyneistä Arabian astioiden yms. sirpaleista. Kuvat yllä ovat kyseisestä teoksesta.

Äiti ja ompelukone

Tyttäreni oli kirjoittanut äitienpäiväkorttiin mainion runon:

Äiti ja ompelukone

Äiti tuolissa murisi,
kun ompelukoneella hän ompeli ja
ompelukone hurisi.
Ja jos joku meni pieleen,
niin se jäi varmasti kaikkien mieleen.

Kai se pitää paikkansa että lasten suusta saa kuulla totuuden. Minä kyllä kuvittelin olevani tätä nykyä jo suhteellisen kärsivällinen ihminen...

Ompelukone ei ole hurissut viime aikoina, mutta sain yhdet sukat valmiiksi. Ohjeen esikuvana taas kerran Thuja Knittystä, lanka Gjestalin Maijaa ja kolmosen puikot:

Kukkalapaset ja pitsiä

Kevät tulee kohisten ja minä nautin niin kuin aina ennenkin tästä vuodenajasta. Olen joka vuosi yhtä innoissani kun kuulen ensimmäisen kiurun liverryksen ja peipon laulun, näen västäräkin ja kevään ensimmäisen leskenlehden muuten ihan kuolleen näköisellä pientareella.

Aamuisin riittää vielä lapaskelejä, joten nämä vanhasta vanutetusta villapaidasta valmistetut, kirjaillut lapaset ovat olleet käytössäkin. Idean lapasiin sain Teresa Searlen kirjasta Herkulliset huopatyöt. Kyseinen teos on täynnä toinen toistaan hienompia toteutuksia ja hauskoja ideoita.


Viime päivinä olen yrittänyt järjestää kangas- ja käsityötilpehöörivarastoani, joka ei ole viime aikoina juuri kasvanut, jos ei ole huvennutkaan. Viime kesänä hamstrasin kirpputoreilta hyväkuntoisia pitsejä, lähinnä itse virkattuja, mutta mukaan tarttui syksyllä myös tällainen paketti Pietarsaaressa valmistettua pitsiä. Koska paketti on avaamaton, arvelisin että pitsiä olisi 10 metriä kuten lapussa luvataan. Mutta mitä käyttöä minä tälle keksisin? Otan mielihyvin vastaan ehdotuksia ja ideoita. Omassa pukeutumisessani en ehkä osaa pitsejä hyödyntää mutta muuten väitän olevani avoin monenlaisille ehdotuksille.

Kuusikulmioita

Kiitoksia takkipostauksen kommenteista! Ne ilahduttivat mieltä kovasti.

Kässämarttojen tapaamisessa viime viikolla oli aiheena jämälangat ja niiden käyttäminen. Siellä oli näytillä myös upea kuusikulmioista virkattu peitto. Minä innostuin heti kokeilemaan osaanko virkata kuusikulmion ja osasinhan minä. Nyt on valmiina useampi tilkku, mutta saa nähdä kuinka kauan innostusta kestää - tuleeko oikea peitto vaiko nuken peitto :-)

Kuusikulmioita on kiva virkata kun väri vaihtuu joka kerroksella ja langanpäät saa virkattua aina piiloon, joten päättelemisen ei pitäisi olla mahdoton urakka.

Aurinkotakki

Ohje: yhdistelmä Novita-lehden ohjeita ja omaa soveltamista, koko 120 cm
Lanka: Linie 157 Tessa, keltainen, noin 350 g
Puikot: olisikohan olleet nro 4 tai 4½

Tämä takki oli tekeillä ihan liian kauan. Ajattelin antaa sen alunperin joululahjaksi kummitytölle, mutta takki ei valmistunutkaan jouluun mennessä. Alkuvuoden kiireissä keskeneräinen neule hautautui käsityökoriin, kunnes sain kaivettua sen esille ja tehtyä valmiiksi. Auringonkukka ja lehdet on tehty neulomalla, ja molempiin löytyi ohje Lesley Stanfieldin kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia. Kummityttöni lempiväri on keltainen ja itsekin olen tykästynyt tuohon lämpimään keltaiseen väriin, joka tosin ei sovi minulle lainkaan. Keltainen on ihana väri esimerkiksi kukissa mutta vaatekaappiini en keltaista hanki (tosin vanha viisaus sanoo että vannomatta paras).

Nyt alkaisi vissiin olla kevätneuleiden aika, vaikka kevään tuloa saakin vielä odotella, kun eilenkin tuiskutti lisää lunta. Sesongin voisi aloittaa kaivamalla keskeneräisten käsitöiden laatikosta viime kesänä kesken jääneen pitsineuletakin...

Tauon paikka

Vuoden vaihtuminen toi muassaan muutoksia: Siirryin tekemään täyttä työviikkoa ja samalla sain hoitaakseni kahden ihmisen työtehtävät. Järjestely on väliaikainen mutta kestänee kuitenkin hyvän osan tätä vuotta. Perheen pienimmäinen aloitti tammikuun alussa päiväkodissa ja arki on sukkulointia kodin, työn ja päiväkodin välillä, iltaisin lasten harrastuksiin ja joskus omiinkin. Tässä tilanteessa on pakko tinkiä monestakin asiasta, joista yksi on blogin päivittäminen. Kieltämättä myös käsitöiden tekeminen on tässä pakkoraossa jäänyt vähemmälle ja käsityöni eivät ole erityisen "hohdokkaita" - niitä tavallisia sukkia enimmäkseen. Käsitöiden terapeuttinen vaikutus on kuitenkin niin huomattava että jotakin - vaikkakin kuinka pientä ja yksinkertaista - pitää kuitenkin aina olla tekeillä.

Näistä syistä johtuen tämä blogi siirtyy toistaiseksi tauolle. Ihanaa talvea teille kaikille!

Hyvää joulua!

Viikkokausien touhun ja tohinan jälkeen on aika rauhoittua muutamaksi päiväksi. Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

Lahjalapasia

Keskimmäisen lapsen päiväkotiryhmän työntekijät saivat lahjaksi lapaset. Meillä on ollut todella hyvä onni päiväkodin kanssa. Henkilökunta on motivoitunutta ja vaihtuvuus on vähäistä. Lisäksi meillä kävi tosi hyvin ja kuopuskin sai paikan samasta päiväkodista. Kuopuksen ryhmän henkilökunnasta osa on tuttua jo isompien lasten päiväkotiryhmistä eikä kuopuksen päiväkotiin meno tunnu lainkaan niin vaikealta kuin aikoinaan esikoisen tai keskimmäisen kanssa.

Lapaset ovat peukalokiilalla neulotut perustumput omalla ohjeella. Ainoa erikoisempi juttu on pesukonevanutuksen jälkeen neulotut varret. Teen ne siten, että luon aloitussilmukat puuvillalangalla ja neulon sillä pari kerrosta ennen kuin vaihdoin Fritids-lankaan. Pesukonehuovutuksen jälkeen puran puuvillalangan pois ja poimin reunasta silmukat käyttäen apuna virkkuukoukkua. Ei suju ihan mahdottoman kätevästi mutta onnistuu kuitenkin.

Tässä kuvassa näkyy tuo puuvillalangalla neulottu aloitus:


Kuvioissa on käytetty huovutettua villapaitaa, villa- ja muliinilankoja sekä nappeja. Keskimmäinen lapsi päätti kuvioista ja suunnitteli itse örkkikuvion.


Ohje: huovutettavat lapaset, 34 tai 36 s
Lanka: Sandnes Fritids, vajaa 100 g per pari, ja varsiin Zitron Loftia (ruskea), kaksinkertaista Smartia (siniset) ja Linie 130 Champia (pinkit)
Puikot: sukkapuikot nro 5, 4 ja 3½

Puro-liivi

Ohje: yhdistelmä Novitan syksyn lehtien ohjeita ja omaa soveltamista
Lanka: Novita Puro, väri Tundra, vajaat 5 kerää
Puikot: olisiko ollut 4½ tai 5 Addin pyöröpuikot

Novitan Puro on kivan näköistä ja tuntuista lankaa. Vähän omituista toki on, että saman värjäyserän lankakerissä sävyt ovat kovin erilaisia ja värit juoksevat eri järjestyksessä eri keriltä. Esimerkiksi tässä käytetyssä Tundra-langassa tuo punaisen sävy vaihteli vaaleasta marjapuuronpunaisesta voimakkaasen vadelmanpunaiseen. Novitan mukaan kyse on langan ominaispiirteestä, josta kannattaa vain nauttia. No, lankaa on miellyttävä neuloa ja neulepinta on pehmeää. Pehmeyden kääntöpuoli on sitten se käytönkestävyys. Kuvassa oleva liivi oli kuvaushetkellä ollut käytössä kolmena päivänä ja pinta oli selvästi alkanut nyppyyntyä ja nuhraantua.

Tämän liivin piti olla ns. nopea neule, mutta sellainen se ei ollut koska ilman ohjetta neuloessani mittaan ja nyhrään, neulon ja puran ja aikaa kuluu ihan älyttömästi. Ensin neuloin liian syvän pääntien, josta tyttäreni totesi liivin muistuttavan luolamiehen vaatetta "mutta kyllä mä tätä voin pitää kun sä oot tämän neulonut". Tytär myös epäili, että liivistä tulee liian pieni mutta onneksi uskoin mallitilkkuun ja mittanauhaan ja liivi on juuri oikean kokoinen.

Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut neule ja tytärkin on tyytyväinen. Haluaisin ehkä neuloa Purosta jotain itsellenikin, mutta täytyy ensin seurata miten lanka kestää käytössä.

Näin jouluvalmistelujen aikaan minulla on elämää myös toisaalla; tervetuloa vierailulle myös jouluvalmistelublogiini.

Ei voi olla totta - taas sukat

Minulla on edelleen puikoilla muitakin neuleita, mutta tämä sukkaprojekti kiilasi kaiken muun ohi. Arvostamani työkaveri toiselta osastolta sai nimittäin työkyvyttömyyseläkepäätöksen poikkeuksellisen nopeasti ja jäi eläkkeelle joulukuun alussa - vain runsas viikko päätöksen saamisesta. Sukat eivät valmistuneet eläkekahveille mennessä mutta onneksi kuitenkin kohtuuajassa ja laitan ne huomenna postiin.

Kyseinen kollega on ollut kannustamassa, tukemassa ja tarvittaessa myös vaatimassa. Hänen kanssaan otin yhteen, olin joskus tiukastikin eri mieltä enkä ole kenellekään työpaikalla suuttunut niin paljon kuin hänelle. Mutta kaikesta tästä huolimatta hän on myös oikeudenmukainen, reilu ja hyväntahtoinen ihminen, jota arvostan kovasti. Nämä sukat on neulottu lämmöllä ja kirjoneuleraidan kuviot viittaavat mm. APL-kieleen ja muihin työpaikkamme juttuihin.

Minullahan oli vuosien tauko etten neulonut juuri lainkaan Novitan langoista. Viime vuonna totesin, että Nalle on ihan kelpo sukkalankaa, vaikka sen huono puoli on suppea värikartta. Novitan langoissa tuntuu kuitenkin olevan erityisominaisuutena se, että saman langan eri värit tuntuvat keskenään ihan erilaisilta sekä pehmeydeltään että paksuudeltaan. Tämä ruskea lanka oli ihanaa neuloa ja neulepinta on kaunista toisin kuin esimerkiksi harmaassa langassa.


Perussukka 64 s, koko 42
Lanka: Novita Nalle (ruskea) ja Sandnes Sisu (valkoinen)
Sukkapuikot 2½

Palatossut

Minä elän keskeneräisten neuleiden keskellä. Yhtäkin liivintekelettä - jonka piti olla nopea ja helppo työ - olen neulonut ja purkanut, ja sitten on lapasia, joihin en saa neulottua peukaloita, puolivalmiita sukkapareja ynnä muuta.

Edellisen postauksen palatossut tulivat kuitenkin valmiiksi. Ohje on se traditionaalinen - löytyy esimerkiksi syksyn Novita-lehdestä ja Käspaikan sivuilta - pienillä säädöillä. Nilkassa on virkattu isoäidinneliö, mihin löytyi vinkki Prosessineulojalta, ja palat on neulottu dominotekniikalla, kuten Tiinakin aikoinaan. Palatossut eivät ole minun juttuni, joten nämä menevät lahjalaatikkoon. Uusi tossupari on jo to-do-listalla, sillä tytär toivoi palatossuja joululahjaksi, mikä on neulovalle äidille tietystikin mieluisa toive täyttää.


Ohje: vaikkapa Käspaikan sivuilta
Lanka: Novita Seitsemän Veljestä, yhteensä 110 g
Puikot 3,5 ja virkkuukoukku nro 3

Ukille kassi

Lasten ukki (appeni) sai isänpäivälahjaksi kassin, jonka molemmilla puolilla oli isompien lasten tekemät metsäaiheiset piirustukset. Alun perin ajatuksena oli tehdä vain yksi metsämaisema, johon olisi applikoitu ja kirjottu eläimiä ja muita yksityiskohtia, mutta taiteellinen johtokaksikko ajautui erimielisyyksiin ja päätyi tekemään kaksi erillistä piirustusta. Lapset saivat valita myös kankaat. Kassi on vuoritettu aurinkoisemmalla (oranssinsävyisellä) Marimekon La Botte -kankaalla, päällinen on "maastopupu"-kangasta.

Se toistaa itseään

Tänä(kään) syksynä en taida päästä neulomuksissa sukkia ja muita pienempiä vaatekappaleita pidemmälle. Tutulla mallilla valmistui taas yksi sukkapari ja lisäksi olen neulonut vauvansukkia marttojen vauvansukkaprojektiin.


Malli: perussukka 48 s, varren koristeraidat virkattu ja kirjottu
Puikot 3½
Lanka: Novitan 7 veljestä, noin 100 g.

Puikoilla on paitsi lisää sukkia myös palatossut. Halusin vähän haastetta (ja vähemmän saumojen ompelua) joten neulon palat dominotekniikalla. Idean virkatun isoäidinneliön mukaan ottamiseen sain Prosessineulojalta.

Ruskasukat

Sukat kokoa 38-39, silmukoita 48
Lanka: Riihivillan sukkalanka, noin 100 g ja langanloppuja kahta väriä
Sukkapuikot nro 3

Nämä sukat neuloin syntymäpäivälahjaksi työkaverilleni. Ja kerrankin olen ajoissa liikkeella - syntymäpäivä on vasta tammikuussa. Sukkien lanka on Riihivillan krapilla värjättyä suomenlampaanvillasta tehtyä sukkalankaa (langassa on mukana myös tekokuitua), jota oli mukava neuloa. Lanka oli pehmeää ja pörröistä ja näin ollen myös erityisen lämpimän oloista. Varren koristeraidat on virkattu ja sukansuu on kaksinkertainen (tämäntyylisiä sukkia olen tehnyt aikaisemminkin). Kantapään kanssa piti leikitellä sen verran, että neuloin vahvistetun kantapään tavanomaisesta vähän poiketen siten, että nostettujen silmukoiden paikka vaihtuu joka toisella oikean puolen kerroksella.

Riihivillan lankaa saa paitsi nettikaupasta myös Helsingin Kauppatorilta.

Raidallisia sukkia

Valmistunut tavissukkia lapsille ja lahjavarastoon.

Vasemmanpuoleiset sukat on neulottu Novitan Nalle-langasta (väri Marjaretki, Lakka). Minusta nämä Nallen raitalangat ovat suhteellisen onnistuneita, mutta toisaalta raitalangan neulominen on alkuinnostuksen jälkeen tylsyyden huippu. Neuloin kerästä vielä toisenkin sukkaparin ja nyt saavat raitalangat hetken aikaa odottaa. Vihreäraidalliset sukat ovat puolestaan Sandnesin Sisua. Jostakin syystä - johtuisikohan puisista puikoista vai mistä - neulepinta jäi aika epätasaiseksi. Leveäraidalliset sukat ovat Regian Nation Color -langasta.

Sukissa on puikoilla 48 tai 52 silmukkaa, ja puikot olivat 2,25 ja 3 mm:n väliltä. Lankaa meni keskimäärin 50 g per pari.

Tulin taannoin ostaneeksi kauppareissulla kaksi kerää Novitan Puro-lankaa. Alunperin ajattelin tehdä siitä pesukoneessa huovutettavat lapaset, mutta sitten luin blogikirjoituksia, jossa huovutuksen lopputulos oli ihan surkea ja joissa varoitettiin tästä syystä huovuttamasta Puroa. Lopulta päädyin neulomaan säärystimet tyttärelleni. Viitosen puikot, 44 silmukkaa ja neulotaan niin pitkään kuin kerässä on lankaa.


Puro on pehmeää ja kaikin puolin kivaa lankaa, jonka tosin epäilen nyppyyntyvän käytössä, joten mitään suurempaa en aio siitä tehdä. Kaikkein eniten tykkäsin Novitan lankojen uudistuneista vyötteistä ja erityisesti siitä, että vyötteen reunassa on mitta.

Ahvenanmaalla

Olimme viime viikonvaihteen tuntumassa minilomalla Ahvenanmaalla. Sää oli lämmin ja aurinkoinen ja saaristossa oli todella kaunista.


Aikuiset pulahtivat saunasta pikaisesti uimaan mereen, mutta lapset olisivat kirmailleet rantakallioilla vaikka kuinka pitkään.

Luonnossa hehkuivat erilaiset marjat. En ole koskaan nähnyt niin valtavasti ruusunmarjoja.

Neulerintamalta ei mitään uutta

Kulunut kuukausi on hiljaiseloa paitsi blogissa myös käsityöosastolla. Kiirettä on riittänyt niin töissä kuin kotonakin ja kesän kääntyessä syksyyn on tapahtunut monenlaista yllättävää - onneksi kuitenkin ihan kivoja asioita.

Elokuisen sukkainnostukseni myötä ilmoittauduin mukaan Sukkasatoon ja sen jälkeen menikin into jopa sukkien neulomiseen. Ei vaiskaan, yhdet sukat ovat päättelyä vaille valmiit ja toisetkin jo melkein, mutta niissä sukissa ei paljon esiteltävää ole; perussukkia lapsille arkikäyttöön.

Kulunut kesä ja alkusyksy on ollut yksi upeimmista mitä muistan. Aurinkoa ja sadetta on saatu sopivassa suhteessa, mikä näkyy myös metsän antimissa. Lapsuudenkotini oli peltojen ja metsän ympäröimä ja ilmeisesti sieltä on peräisin se, että työkiireen rasittama mieli lepää kun pääsen metsään. Parina viime viikonloppuna olen löytänyt ihan mukavasti suppilovahveroita ja vähän puolukoitakin.

Ensi kerralla ehkä sitten käsitöitäkin. Hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni!