Kesän sukkasatoa

Kesän aikana en ole neulonut juuri muutoin kuin automatkoilla, ja sukka on minulle helpoin matkaneule. Ensimmäisenä valmistuivat kirjavat sukat maissilangasta. Maissisukkalankaa oli ihan pakko ostaa, kun alkukesänä olin työn puolesta käymässä Turussa ja päivän aikana oli juuri sopivasti aikaa pistäytyä Lankabaarissa. Maissilanka on pehmeää mutta nailon antaa sille joustavuutta. Sukista tuli vähän lötköt ja saa nähdä miten lanka käyttäytyy kulutuksessa ja pesussa.


Ohje: perussukka 64 s, ranskalainen kantapää
Lanka: Crystal Palace Yarns Maizy
Sukkapuikot 2,5 mm

Toisena puikolle pääsi Kalajoki-sukat. Ohje on ollut to-do-listallani pidempään ja sukista tuli oikein kauniit. Siinä vaiheessa kun tein toisen sukan kärkikavennuksia huomasin kuitenkin mokanneeni: Minulla olleet kaksi kerää Maija-lankaa olivatkin eri värjäyserää ja keskenään selvästi eri värisiä. Väriero on selvästi havaittavissa sukista kirkkaassa valaistuksessa joten näistä taisi tulla hämärien koti-iltojen sukat.


Ohje: Kalajoki-sukat, Tiina Seppälä silmukkamääränä ohjeesta poiketen 56 s
Lanka: Gjestal Maija
Sukkapuikot 2,75 mm

Kolmannet valmistuneet sukat aloitin jo viime syksynä mutta niiden neulominen jäi kesken jostain syystä. Malli vanha tuttu Cookie A:n Monkey ja lopputuloksena ihan kivat käyttösukat. Lanka on ihanan väristä mutta ensimmäinen lanka joka värjäsi sormet neuloessa. Pitäisi ehkä pestä sukat ennen kuin antaa ne lahjaksi. Nämä menevät siis lahjavarastoon.



Ohje: Monkey, Knitty Winter 2006
Lanka: Supersocke 100
Sukkapuikot 2,25 mm

Matkakertomus Tanskan ja Ruotsin reissulta

Tässä tiivistetty matkakertomus ja paljon kuvia kesälomamatkastamme (käsityöaiheinen postaus on tulossa sitten seuraavaksi).

Olimme tänä kesänä muutaman kesän tauon jälkeen reissussa omalla autolla ulkomailla ja matkamme suuntautui Ruotsin kautta Tanskaan. Tanskaa (kuten myös Ruotsia) voi lämpimästi suositella matkakohteeksi lapsiperheille. Nähtävää on paljon, erityisesti Tanskassa välimatkat ovat lyhyitä ja molemmat maat ovat lapsiystävällisiä. Tanskassa on myös upeita rantoja; sää ei tosin ole takuuvarmasti lämmin ja poutainen mutta maisemat ovat mielenkiintoisempia ja ihmisiä on vähemmän.

Matkustimme yölaivalla Naantalista Kapellskäriin ja ajoimme ensimmäisenä päivänä Etelä-Ruotsiin Helsinngborgiin. Seuraavana päivänä menimme lautalla yli Helsingöriin Tanskan puolelle ja sieltä ajoimme Jyllannin länsirannikolle Esbjergin pohjoispuolelle, josta olimme vuokranneet mökin viikoksi. Paluumatkalla yövyimme Lundissa ja olimme vielä pari päivää Tukholmassa. Miehelläni ja minulla oli matkasuunnitelmia tehdessämme sellainen ajatus, että myös Ruotsista Tanskaan siirtyessämme ehtisimme nähdä matkan varrellakin mielenkiintoisia paikkoja. Tämä suunnitelma ei oikein toiminut ja hyvä vaihtoehto olisikin lentää Kööpenhaminaan ja vuokrata sieltä auto. Tai liikkua kokonaan julkisilla kulkuvälineillä kuten Elinan perhe. Myös polkupyörä voisi olla hyvä tapa tutustua Tanskan maaseutuun.


Yllättäen perheemme lapsista automatkat sujuivat parhaiten kaksivuotiaalta kuopukselta. Isommat lapset sen sijaan viihtyivät parhaiten jos saivat katsoa elokuvia tai pelata kännykällä tai Nintendolla. Maisemien katselu ei kiinnostanut lainkaan ja pysähdyspaikoilla kiinnostivat lähinnä leikkipaikat ja se milloin pääsee autoon takaisin katsomaan elokuvaa. Sama meininki näytti pysähdyspaikoilla olevan myös muissa lapsiperheissä. Mitenkähän ihmeessä 1970- ja 80-luvuilla meidän lapsuudessamme automatkat saatiin kulumaan ilman näitä vempaimia? Pienellä muistelulla alkaa kyllä palautua mieleen että eivät ne automatkat silloinkaan olleet aina niin auvoisia. Sekin ihmetyttää, miten tavarat saatiin silloin ennen mahtumaan autoihin, jotka olivat paljon pienempiä kuin nykyiset henkilöautot. Ja vaikka autot ovat nykyään isompia, niin ne ovat yhtä tupaten täynnä tavaraa ja useimmilla (niin myös meillä) vielä kattoboksikin täynnä kasseja.


Tanskassa oli kuitenkin mukavaa sitten kun vihdoin perille pääsimme. Meillä oli hyvin varusteltu lomamökki josta oli Pohjanmeren rannalle matkaa noin sata metriä. Silminkantamattomiin jatkuva hiekkaranta ja tyrskyävä meri jaksoivat kiehtoa joka päivä. Rannalta kerättiin kotiin tuomiseksi sileitä aaltojen hiomia kiviä ja simpukan kuoria.

Säät suosivat meitä ja parina päivänä pystyi hyvin uimaan meressä ja lapset viihtyivät ranta-aallokossa kylmemmälläkin säällä. Edellisellä Tanskan reissulla ilma oli viileähkö, kostea ja harmaa, mutta nyt meitä onnisti, sillä lämpötilat olivat 20 ja 30 asteen välillä ja enimmäkseen poutaa.



Retkeilimme viikon aikana noin 100 kilometrin säteellä majapaikastamme. Kävimme tietysti Legolandissa.


Isommat lapset odottivat Legoland-visiittiä kovasti, mutta paikka ei kuitenkaan tainnut olla suurten odotusten veroinen. Heinäkuussa Legolandissa riittää kävijöitä ja huvipuistolaitteisiin oli pitkät jonot. Perheen pienimmäisen kanssa ihastuimme kovasti legopalikoista rakennettuun minimaailmaan, joissa liikkuvat junat ja veneet jaksoivat kiinnostaa kaksivuotiasta loputtomiin.


Esbjergissä on kiva merenkulku- ja kalastusmuseo akvaarioineen. Suosikiksi osoittautui kosketusallas, jossa sai silittää niin meritähteä, rauskua kuin kampelaakin. Keskimmäisen lapsen sai suurinpiirtein kantaa ulos museosta sulkemisaikaan, kun kalojen silittäminen oli hänestä niin kivaa.

Esbjergistä etelään sijaitseva Ribe on tänä vuonna 1300 vuotta täyttävä Tanskan vanhin kaupunki, jonka keskusta on pieni ja viehättävä. Sieltä löytyi myös hyvä lankakauppa, jossa oli hyvä valikoima lähinnä norjalaisia ja tanskalaisia lankoja. Tanskalaiset langat eivät ole Suomessa kovin tunnettuja mutta kaupassa oli hyvä valikoima erivahvuisia villa- ja villasekoitelankoja. Itse päädyin ostamaan vihreänsävyistä ohutta villalankaa, josta voisi tehdä vaikkapa huivin, ja lisäksi paksua sukkalankaa.


Riben keskustan ulkopuolella on mielenkiintoinen viikinkikeskus, jossa kävijöiden on mahdollisuus päästä itsekin kokeilemaan viikinkiajan askareita. Innostuneemmat harrastajat voivat nettisivujen kautta ilmoittautua vapaaehtoiseksi osallistumaan keskuksen toimintaan. Alueella on useita asuinrakennuksia, karjasuoja, eläimiä ja markkinapaikka. Heti ensimmäisenä pääsimme seuraamaan ketun nylkemistä, mikä oli erityisesti keskimmäisestä lapsesta erittäin kiehtovaa katsottavaa. Markkina-alueella eri alojen käsityöläiset valmistavat tuotteita myytäväksi viikinkiajan hengessä. Itse ostin luusta tehtyjä nappeja, mutta myynnissä on muun muassa koruja, keramiikkaa, nauhoja ja nahkatöitä. Päivittäin järjestetään erilaisia näytöksiä; me pääsimme seuraamaan metsästyshaukkoja ja jousiammuntaa. Tanskalaiseen tapaan alueelta löytyy myös kahvila ja lapsille todella hyvä leikkipaikka.

Paluumatkalla pysähdyimme Ruotsissa Linköpingissä Flygvapenmuseumissa, joka oli kyllä ihan huippumielenkiintoinen vierailukohde jopa minulle, joka en ymmärrä mitään sotalentokoneista. Tukholmassa kävimme Skansenilla, uimassa ja kuljeskelimme kaupungilla. Kolmenkymmenen asteen helteessä ei kummoista jaksa tehdä ja eipä ole aikoihin laivamatka Helsinkiin tuntunut niin mukavalta kuin tällä kertaa, kun hytissä oli ilmastoinnin ansiosta viileää ja laivan kannella puolestaan mukavan lämmintä vielä avomerelläkin.

Matkailu avartaa mutta olipa taas kiva palata kotiin. Alan pikkuhiljaa ymmärtää myös niitä perheitä, jotka eivät ole niin innokkaita matkustamaan lasten kanssa. Lasten kiukkukohtauksia ja kinastelua on ehkä helpompi sietää kotioloissa, mutta toisaalta matkustaminen tarjoaa mahdollisuuden irtiottoon arjesta. Kotona lomailu ei ole ongelmaton vaihtoehto kaltaiselleni suorittajalle. Meillä kun ei ole kesämökkiä jonne voisi mennä kesänviettoon ja minun on vaikea rentoutua kotinurkissa, kun kaikki tekemättömät asiat ympärillä alkavat helposti ahdistaa. Viime vuosina harjoittelun tuloksena olen oppinut sentään lomamatkoilla myös olemaan ja nauttimaan pienistä hetkistä enkä vain kiertämään nähtävyydestä toiseen.

Käsityön päivät ja Riikan markkinat Seurasaaressa

Mennennä viikonloppuna Seurasaaressa oli käsityötapahtuma. Ulkoilmamuseon taloissa oli käsityönäytöksiä ja Antin aukiolla oli käsityöläisiä myymässä tuotteitaan. Taloissa esiteltiin muun muassa kehräystä, pirtanauhan kutomista, kirjovirkkausta, olkitöitä, tuohitöitä ja tykkimyssyn tekoa. Osa käsityöläisistä esitteli työtään innostuneesti niin aikuisille kuin lapsillekin, kun taas joidenkin tekniikoiden perään sai suorastaan kysellä ennen kuin kaivettiin korin kätköistä esille käsityö. Osa Seurasaaren ulkoilmamuseon viehätystä on museon ei-kaupallisuus, mutta silloin tällöin kyllä tulee mieleen, että ripaus asiakaslähtöisyyttä ja palveluhenkisyyttä ei olisi pahitteeksi. Tarkoituksenahan ei ole, että museo palvelee vain asianharrastajia vaan että myös matti ja maija meikäläiset voisivat kokea uusia asioita. Olen joskus myös pohtinut, että Seurasaaressa voisi järjestää käsityöaiheisia opastettuja kierroksia, kun monessa museokohteessa erilaisia käsitöitä on esillä ja suomalainen käsityöperinne on rikas.

Rukin surinassa on jotain kiehtovaa ja rasvainen villa tuoksuu niin hyvälle. Milloinkahan olisi mahdollisuus kokeilla kehräystä?


Viitelöidyt nauhat olivat minulle uusi tuttavuus (pahoittelut surkeasta kuvasta!). Viitelöity nauha oli kuulemma entisajan kuminauha; nauha joustaa molempiin suuntiin. Tekniikkaa olisi kiva kokeilla, esimerkiksi täältä löytyy lisätietoa.



Kasvivärjättyjä lankoja oli myös. Alhaalla vasemmalla oleva upea keltaisen sävy on lähtöisin sipulin kuorista.

Lupiinia lankaan

Innostuin muutaman vuoden tauon jälkeen kokeilemaan kasvivärjäystä. Helskyn käsityökoulussa on syksyn alussa tiedossa kasvivärjäystä asiantuntevan opettajan, Anna-Karoliina Tetrin, johdolla. Siihenkin liittyen olen lueskellut kirjoja ja tietysti surffannut internetin ihmemaassa lukemassa muiden värjäyskokeiluista. Tiistai-iltana kävin myös Hyötykasviyhdistyksen ylläpitämässä Annalan puutarhassa kuuntelemassa kasvivärjäys"luentoa". On muuten upea paikka tuo Annala - tiistai-iltaisin siellä on näin kesällä kahvila ja muutakin ohjelmaa.


Lupiininkukilla jotkut ovat onnistuneet saamaan sinivihreän sävyistä lankaa. Minun langastani tuli kauniin vihreää; voisikohan syynä olla se että lupiinien kukinnot alkoivat jo lakastua. Ihan kaunis väri tuo vihreäkin on, mutta sinisen sävyt ovat niin harvinaisia kasvivärjätyissä langoissa että niitä mielellään tavoittelisi. Pieni kerä on puhtaanvalkoista Novitan Bambimoa tai Woolia, muut langat ovat lampaanvalkoista kotimaista lampaanvillaa. Aikamoinen sävyero näiden kahden välillä. Monissa kirjoissa sanotaan, että käsittelemätön lampaanvilla värjäytyy parhaiten, mutta aika monissa blogeissa upeimmat sävyt syntyvät Novitan Nalleen tai Seiskaveikkaan.

Perennapenkissä poimulehti on tänä kesänä kasvanut ihan liiankin hyvin. Niinpä perkasin siitä runsaan kilon verran varsia, kukkia ja lehtiä, pilkoin niitä vähän pienemmiksi saksilla ja kaadoin vettä päälle niin että kasvinosat suurin piirtein peittyivät. Annoin poimulehtien muhia vuorokauden ajan ulkona ja sen jälkeen keitin niitä puolitoista tuntia. Liemi oli voimakkaan vihertävänkeltaista, mutta langasta tuli vähän hailakampaa, ei oikein minkään väristä. Muiden keltaisten sävyisten kasvivärjättyjen lankojen joukkoon se sopii kuitenkin hyvin.

Olen suunnitellut että ensi talven aikana virkkaisin luonnonvärisistä ja kasvivärjätyistä villalangoista ison torkkupeiton. Lankoja on minulla yhteensä monta kiloa ja ensimmäiset on värjätty yli kymmenen vuotta sitten.

Brigid-sukat

Tässä ei ole mitään uutta eli taas kerran sukat ja taas kerran lahjaksi eläkkeelle siirtyvälle työkaverille. Minun työpaikallani ikärakenne on sellainen, että voisin oikeastaan alkaa neuloa eläkesukkia varastoon. Nämä sukat valmistuivat aika nopeasti ja on lahjoitettu saajalleenkin pari viikkoa sitten. Malli on vanha tuttu Brigid, ohje löytyy Ravelrysta.

Ohje: Brigid
Lanka: Novita Seitsemän Veljestä, noin 100 g
Puikot nro 3½

Täällä on ilmassa kovasti kesäloman odotusta. Jäljellä on enää viisi työpäivää ja sitten alkaa odotettu ja ansaittu loma. Alkuvuosi ja erityisesti viimeinen kuukausi on ollut sellaista rääkkiä töissä, että työelämän mielekkyyttä on joutunut pohtimaan monta kertaa. Onneksi nyt on pari päivää mahdollisuus ihan vain siivota työpöytää ja siirtyä pikkuhiljaa lomamoodiin. Ja huomenna lähden pitkästä aikaa fillarilla töihin ja nautin (toivottavasti) aurinkoisesta kesäaamusta.

Kansainvälinen neulontapäivä 12.6.

KIP-päivän tapahtumia on taas lukuisia eri puolella Suomea ja Helsingissäkin niitä taitaa olla aika monta. Itse olen ollut ideoimassa Helsingissä Marttakeskuksen kulmilla järjestettävää tapahtumaa, joka on lauantaina 12.6. klo 10-14.

Marttakeskus löytyy osoitteesta Lapinlahdenkatu 3 ja Novita avaa heinäkuussa lankamyymälän samaan kiinteistöön Malminrinteen puolelle, joten on luontevaa että Martat ja Novita järjestävät neulontapäivän tapahtuman yhdessä. Lisätietoa tapahtumasta löytyy vaikkapa marttojen sivuilta.

Toivottavasti säiden haltija suosisi tapahtumaa, mutta sateen sattuessa neulotaan Malminrinteen ja Lapinlahdenkadun kulmassa olevassa marttakahvilassa.

Kevätjuhlia

Tänään oli keskimmäisen lapsen kevätjuhla, viimeinen juhla päiväkodissa. Eskariryhmillä oli hieno yhteinen esitys ja viimeistään juhlan lopussa äidit ja isät pyyhkivät kyyneleitä, kun päiväkodin henkilökunta lauloi eskareille perinteiseen tapaan "turvallista matkaa me toivotamme näin...".

Oman vanhenemisen huomaa siitäkin, että vuodet tuntuvat kuluvan yhä nopeammin. Seitsemän vuotta on kulunut nopeasti; vasta äskenhän tuo poika tuhisi kantoliinassa ja nyt hän odottaa malttamattomana koulun alkamista ja ilmoitti, että häntä ei sitten tarvitse saattaa kouluun eikä hakea iltapäiväkerhosta.

Toukokuussa vietettiin kaikkien muiden kevätjuhlien lisäksi myös molempien poikien synttäreitä, yhteensä kolmella eri kokoonpanolla. Seitsemänvuotias toivoi synttäreilleen Super Mario -kakkua. Kuvissa näkyvät kaksi kakkua olivat ensimmäiset kokeiluni pastaväreillä. Pohjana on pastavärillä värjätty marsipaanilevy, johon kuva on maalattu. Ääriviivoihin käytin mustaa elintarviketussia ja maalaamiseen pastavärejä. Reunoille pursotin kermavaahtoa, joka sekin värjättiin päivänsankarin toiveiden mukaisesti siniseksi.

Ilman nettiä en olisi kakun tekemisessä onnistunut - hyviä vinkkejä kuvien maalaamiseen löytyy muun muassa Kinuskikissan blogista ja kyselin neuvoa käytettävistä väreistä yms. myös Kulinaristilta. Netistä löytyi innoitukseksi myös toinen toistaan upeampia Super Mario -kakkuja joiden rinnalla nämä omat luomukseni ovat aika vaatimattomia.


Taito-lehdessä käytiin talvella keskustelua kakkublogeista ja siitä, voiko niitä esitellä kädentaitoihin erikoistuneessa lehdessä. Osa lukijoista oli sitä mieltä ettei voi ja oli suorastaan närkästynyt asiasta. Minun mielestäni Taito-lehti on puolestaan ihailtavan ennakkoluuloton sortumatta kuitenkaan yleisön kosiskeluun. Kyseinen lehti onkin yksi suosikkikäsityölehtiäni: se on osannut uudistua sopivalla tavalla tinkimättä kuitenkaan korkeasta tasostaan. Lehti käy vuoropuhelua netin neuleyhteisöjen kanssa ja on ennakkoluulottomasti esitellyt perinteiden ja taidekäsityön rinnalla käsityön uusiakin ulottuvuuksia, kuten edellä mainittuja kakkublogeja tai nukkekotiharrastusta.


Minusta taitavat kakuntekijät ovat kädentaitajia siinä kuin neulojatkin. Ja on upeaa, kuinka harrastukselleen omistautuneet bloggaajat - niin leipurit kuin neulojatkin - jaksavat kirjoittaa tekniikka- ja muita ohjeita muiden iloksi ja hyödyksi ja vastailla monenlaisiin kysymyksiin.

Arjen palasia

Työpaikan virkistyspäivänä retkeilimme kotoisasti Helsingin Arabianrannassa. Opastettu kiertokävely avaa monesti uusia näkökulmia; niin tälläkin kertaa. Kuvaavaa sekin, että pyöräillessäni töihin reitti kulkee Hämeentietä tai merenrannasssa menevää pyörätietä mutta moni asia alueesta oli jäänyt huomaamatta. Alueeseen voi tutustua omatoimisestikin, täältä löytyy kolme taidepolkua. Työkavereiden kanssa puhuimme kyllä siitä että kynnys lähteä itsekseen tutkimaan toisten pihoja ja kurkkimaan rappukäytäviin on kyllä monille aika korkea, mutta ilmeisesti alueen asukkaat ovat aika tottuneita monenlaisiin kulkijoihin.

Meillä oli myös opastettu kiertokäynti Arabian tehtaalle. Samalla paljastui, että osa työkavereistakin on melkoisia astiafriikkejä. Minun astiakeräilyäintoa rajoittaa se tosiasia että asunnostamme loppuvat neliöt kesken, mutta yhtä kaikki rakastan kauniita astioita ja niihin liittyvä kulttuurihistoriaa.

Alueelta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista: Hyötykasviyhdistyksen Annalan puutarha, Vanhankaupunginkoski, jonka lähistöllä on Tekniikan museo ja mahdollisuus luontoretkeilyyn. Pitkospuita pitkin pääsee Lammassaareen, jossa on raittiusyhdistys Koiton omistama talo ja pikkumökkejä, joita helsinkiläiset voivat vuokrata lomamökeiksi. Lammassaaressa on lintutorni, josta on hyvät näkymät Viikin suuntaan.

Itse tykkäsin eniten Anne Siirtolan taideteoksesta Arjen palasia, joka on koottu tiiliseinään mosaiikkitekniikalla alueelta löytyneistä Arabian astioiden yms. sirpaleista. Kuvat yllä ovat kyseisestä teoksesta.

Äiti ja ompelukone

Tyttäreni oli kirjoittanut äitienpäiväkorttiin mainion runon:

Äiti ja ompelukone

Äiti tuolissa murisi,
kun ompelukoneella hän ompeli ja
ompelukone hurisi.
Ja jos joku meni pieleen,
niin se jäi varmasti kaikkien mieleen.

Kai se pitää paikkansa että lasten suusta saa kuulla totuuden. Minä kyllä kuvittelin olevani tätä nykyä jo suhteellisen kärsivällinen ihminen...

Ompelukone ei ole hurissut viime aikoina, mutta sain yhdet sukat valmiiksi. Ohjeen esikuvana taas kerran Thuja Knittystä, lanka Gjestalin Maijaa ja kolmosen puikot:

Kukkalapaset ja pitsiä

Kevät tulee kohisten ja minä nautin niin kuin aina ennenkin tästä vuodenajasta. Olen joka vuosi yhtä innoissani kun kuulen ensimmäisen kiurun liverryksen ja peipon laulun, näen västäräkin ja kevään ensimmäisen leskenlehden muuten ihan kuolleen näköisellä pientareella.

Aamuisin riittää vielä lapaskelejä, joten nämä vanhasta vanutetusta villapaidasta valmistetut, kirjaillut lapaset ovat olleet käytössäkin. Idean lapasiin sain Teresa Searlen kirjasta Herkulliset huopatyöt. Kyseinen teos on täynnä toinen toistaan hienompia toteutuksia ja hauskoja ideoita.


Viime päivinä olen yrittänyt järjestää kangas- ja käsityötilpehöörivarastoani, joka ei ole viime aikoina juuri kasvanut, jos ei ole huvennutkaan. Viime kesänä hamstrasin kirpputoreilta hyväkuntoisia pitsejä, lähinnä itse virkattuja, mutta mukaan tarttui syksyllä myös tällainen paketti Pietarsaaressa valmistettua pitsiä. Koska paketti on avaamaton, arvelisin että pitsiä olisi 10 metriä kuten lapussa luvataan. Mutta mitä käyttöä minä tälle keksisin? Otan mielihyvin vastaan ehdotuksia ja ideoita. Omassa pukeutumisessani en ehkä osaa pitsejä hyödyntää mutta muuten väitän olevani avoin monenlaisille ehdotuksille.

Kuusikulmioita

Kiitoksia takkipostauksen kommenteista! Ne ilahduttivat mieltä kovasti.

Kässämarttojen tapaamisessa viime viikolla oli aiheena jämälangat ja niiden käyttäminen. Siellä oli näytillä myös upea kuusikulmioista virkattu peitto. Minä innostuin heti kokeilemaan osaanko virkata kuusikulmion ja osasinhan minä. Nyt on valmiina useampi tilkku, mutta saa nähdä kuinka kauan innostusta kestää - tuleeko oikea peitto vaiko nuken peitto :-)

Kuusikulmioita on kiva virkata kun väri vaihtuu joka kerroksella ja langanpäät saa virkattua aina piiloon, joten päättelemisen ei pitäisi olla mahdoton urakka.

Aurinkotakki

Ohje: yhdistelmä Novita-lehden ohjeita ja omaa soveltamista, koko 120 cm
Lanka: Linie 157 Tessa, keltainen, noin 350 g
Puikot: olisikohan olleet nro 4 tai 4½

Tämä takki oli tekeillä ihan liian kauan. Ajattelin antaa sen alunperin joululahjaksi kummitytölle, mutta takki ei valmistunutkaan jouluun mennessä. Alkuvuoden kiireissä keskeneräinen neule hautautui käsityökoriin, kunnes sain kaivettua sen esille ja tehtyä valmiiksi. Auringonkukka ja lehdet on tehty neulomalla, ja molempiin löytyi ohje Lesley Stanfieldin kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia. Kummityttöni lempiväri on keltainen ja itsekin olen tykästynyt tuohon lämpimään keltaiseen väriin, joka tosin ei sovi minulle lainkaan. Keltainen on ihana väri esimerkiksi kukissa mutta vaatekaappiini en keltaista hanki (tosin vanha viisaus sanoo että vannomatta paras).

Nyt alkaisi vissiin olla kevätneuleiden aika, vaikka kevään tuloa saakin vielä odotella, kun eilenkin tuiskutti lisää lunta. Sesongin voisi aloittaa kaivamalla keskeneräisten käsitöiden laatikosta viime kesänä kesken jääneen pitsineuletakin...

Tauon paikka

Vuoden vaihtuminen toi muassaan muutoksia: Siirryin tekemään täyttä työviikkoa ja samalla sain hoitaakseni kahden ihmisen työtehtävät. Järjestely on väliaikainen mutta kestänee kuitenkin hyvän osan tätä vuotta. Perheen pienimmäinen aloitti tammikuun alussa päiväkodissa ja arki on sukkulointia kodin, työn ja päiväkodin välillä, iltaisin lasten harrastuksiin ja joskus omiinkin. Tässä tilanteessa on pakko tinkiä monestakin asiasta, joista yksi on blogin päivittäminen. Kieltämättä myös käsitöiden tekeminen on tässä pakkoraossa jäänyt vähemmälle ja käsityöni eivät ole erityisen "hohdokkaita" - niitä tavallisia sukkia enimmäkseen. Käsitöiden terapeuttinen vaikutus on kuitenkin niin huomattava että jotakin - vaikkakin kuinka pientä ja yksinkertaista - pitää kuitenkin aina olla tekeillä.

Näistä syistä johtuen tämä blogi siirtyy toistaiseksi tauolle. Ihanaa talvea teille kaikille!

Hyvää joulua!

Viikkokausien touhun ja tohinan jälkeen on aika rauhoittua muutamaksi päiväksi. Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

Lahjalapasia

Keskimmäisen lapsen päiväkotiryhmän työntekijät saivat lahjaksi lapaset. Meillä on ollut todella hyvä onni päiväkodin kanssa. Henkilökunta on motivoitunutta ja vaihtuvuus on vähäistä. Lisäksi meillä kävi tosi hyvin ja kuopuskin sai paikan samasta päiväkodista. Kuopuksen ryhmän henkilökunnasta osa on tuttua jo isompien lasten päiväkotiryhmistä eikä kuopuksen päiväkotiin meno tunnu lainkaan niin vaikealta kuin aikoinaan esikoisen tai keskimmäisen kanssa.

Lapaset ovat peukalokiilalla neulotut perustumput omalla ohjeella. Ainoa erikoisempi juttu on pesukonevanutuksen jälkeen neulotut varret. Teen ne siten, että luon aloitussilmukat puuvillalangalla ja neulon sillä pari kerrosta ennen kuin vaihdoin Fritids-lankaan. Pesukonehuovutuksen jälkeen puran puuvillalangan pois ja poimin reunasta silmukat käyttäen apuna virkkuukoukkua. Ei suju ihan mahdottoman kätevästi mutta onnistuu kuitenkin.

Tässä kuvassa näkyy tuo puuvillalangalla neulottu aloitus:


Kuvioissa on käytetty huovutettua villapaitaa, villa- ja muliinilankoja sekä nappeja. Keskimmäinen lapsi päätti kuvioista ja suunnitteli itse örkkikuvion.


Ohje: huovutettavat lapaset, 34 tai 36 s
Lanka: Sandnes Fritids, vajaa 100 g per pari, ja varsiin Zitron Loftia (ruskea), kaksinkertaista Smartia (siniset) ja Linie 130 Champia (pinkit)
Puikot: sukkapuikot nro 5, 4 ja 3½

Puro-liivi

Ohje: yhdistelmä Novitan syksyn lehtien ohjeita ja omaa soveltamista
Lanka: Novita Puro, väri Tundra, vajaat 5 kerää
Puikot: olisiko ollut 4½ tai 5 Addin pyöröpuikot

Novitan Puro on kivan näköistä ja tuntuista lankaa. Vähän omituista toki on, että saman värjäyserän lankakerissä sävyt ovat kovin erilaisia ja värit juoksevat eri järjestyksessä eri keriltä. Esimerkiksi tässä käytetyssä Tundra-langassa tuo punaisen sävy vaihteli vaaleasta marjapuuronpunaisesta voimakkaasen vadelmanpunaiseen. Novitan mukaan kyse on langan ominaispiirteestä, josta kannattaa vain nauttia. No, lankaa on miellyttävä neuloa ja neulepinta on pehmeää. Pehmeyden kääntöpuoli on sitten se käytönkestävyys. Kuvassa oleva liivi oli kuvaushetkellä ollut käytössä kolmena päivänä ja pinta oli selvästi alkanut nyppyyntyä ja nuhraantua.

Tämän liivin piti olla ns. nopea neule, mutta sellainen se ei ollut koska ilman ohjetta neuloessani mittaan ja nyhrään, neulon ja puran ja aikaa kuluu ihan älyttömästi. Ensin neuloin liian syvän pääntien, josta tyttäreni totesi liivin muistuttavan luolamiehen vaatetta "mutta kyllä mä tätä voin pitää kun sä oot tämän neulonut". Tytär myös epäili, että liivistä tulee liian pieni mutta onneksi uskoin mallitilkkuun ja mittanauhaan ja liivi on juuri oikean kokoinen.

Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut neule ja tytärkin on tyytyväinen. Haluaisin ehkä neuloa Purosta jotain itsellenikin, mutta täytyy ensin seurata miten lanka kestää käytössä.

Näin jouluvalmistelujen aikaan minulla on elämää myös toisaalla; tervetuloa vierailulle myös jouluvalmistelublogiini.

Ei voi olla totta - taas sukat

Minulla on edelleen puikoilla muitakin neuleita, mutta tämä sukkaprojekti kiilasi kaiken muun ohi. Arvostamani työkaveri toiselta osastolta sai nimittäin työkyvyttömyyseläkepäätöksen poikkeuksellisen nopeasti ja jäi eläkkeelle joulukuun alussa - vain runsas viikko päätöksen saamisesta. Sukat eivät valmistuneet eläkekahveille mennessä mutta onneksi kuitenkin kohtuuajassa ja laitan ne huomenna postiin.

Kyseinen kollega on ollut kannustamassa, tukemassa ja tarvittaessa myös vaatimassa. Hänen kanssaan otin yhteen, olin joskus tiukastikin eri mieltä enkä ole kenellekään työpaikalla suuttunut niin paljon kuin hänelle. Mutta kaikesta tästä huolimatta hän on myös oikeudenmukainen, reilu ja hyväntahtoinen ihminen, jota arvostan kovasti. Nämä sukat on neulottu lämmöllä ja kirjoneuleraidan kuviot viittaavat mm. APL-kieleen ja muihin työpaikkamme juttuihin.

Minullahan oli vuosien tauko etten neulonut juuri lainkaan Novitan langoista. Viime vuonna totesin, että Nalle on ihan kelpo sukkalankaa, vaikka sen huono puoli on suppea värikartta. Novitan langoissa tuntuu kuitenkin olevan erityisominaisuutena se, että saman langan eri värit tuntuvat keskenään ihan erilaisilta sekä pehmeydeltään että paksuudeltaan. Tämä ruskea lanka oli ihanaa neuloa ja neulepinta on kaunista toisin kuin esimerkiksi harmaassa langassa.


Perussukka 64 s, koko 42
Lanka: Novita Nalle (ruskea) ja Sandnes Sisu (valkoinen)
Sukkapuikot 2½

Palatossut

Minä elän keskeneräisten neuleiden keskellä. Yhtäkin liivintekelettä - jonka piti olla nopea ja helppo työ - olen neulonut ja purkanut, ja sitten on lapasia, joihin en saa neulottua peukaloita, puolivalmiita sukkapareja ynnä muuta.

Edellisen postauksen palatossut tulivat kuitenkin valmiiksi. Ohje on se traditionaalinen - löytyy esimerkiksi syksyn Novita-lehdestä ja Käspaikan sivuilta - pienillä säädöillä. Nilkassa on virkattu isoäidinneliö, mihin löytyi vinkki Prosessineulojalta, ja palat on neulottu dominotekniikalla, kuten Tiinakin aikoinaan. Palatossut eivät ole minun juttuni, joten nämä menevät lahjalaatikkoon. Uusi tossupari on jo to-do-listalla, sillä tytär toivoi palatossuja joululahjaksi, mikä on neulovalle äidille tietystikin mieluisa toive täyttää.


Ohje: vaikkapa Käspaikan sivuilta
Lanka: Novita Seitsemän Veljestä, yhteensä 110 g
Puikot 3,5 ja virkkuukoukku nro 3

Ukille kassi

Lasten ukki (appeni) sai isänpäivälahjaksi kassin, jonka molemmilla puolilla oli isompien lasten tekemät metsäaiheiset piirustukset. Alun perin ajatuksena oli tehdä vain yksi metsämaisema, johon olisi applikoitu ja kirjottu eläimiä ja muita yksityiskohtia, mutta taiteellinen johtokaksikko ajautui erimielisyyksiin ja päätyi tekemään kaksi erillistä piirustusta. Lapset saivat valita myös kankaat. Kassi on vuoritettu aurinkoisemmalla (oranssinsävyisellä) Marimekon La Botte -kankaalla, päällinen on "maastopupu"-kangasta.

Se toistaa itseään

Tänä(kään) syksynä en taida päästä neulomuksissa sukkia ja muita pienempiä vaatekappaleita pidemmälle. Tutulla mallilla valmistui taas yksi sukkapari ja lisäksi olen neulonut vauvansukkia marttojen vauvansukkaprojektiin.


Malli: perussukka 48 s, varren koristeraidat virkattu ja kirjottu
Puikot 3½
Lanka: Novitan 7 veljestä, noin 100 g.

Puikoilla on paitsi lisää sukkia myös palatossut. Halusin vähän haastetta (ja vähemmän saumojen ompelua) joten neulon palat dominotekniikalla. Idean virkatun isoäidinneliön mukaan ottamiseen sain Prosessineulojalta.