Uusi vuosi ja vanhat sukat

Blogi on ollut tauolla viime kuukaudet. Joululoman aikana olen mietiskellyt blogin tulevaisuutta mutta en taida olla vielä valmis lopettamaan bloggausta, joten katsotaan nyt, millainen neulevuosi alkaneesta uudesta vuodesta tulee. Jos vaikka tänä vuonna olisi enemmän kirjoitettavaa.

En muista, milloin olisin neulonut vähemmän kuin viime vuonna. Lisäksi neulomukset ovat olleet tosi tylsiä perussukkia ja muita välttämättömyyksiä, joita ei jaksa kuvata ja esitellä blogissaan. En ole myöskään juuri ommellut kuin pakollista korjausompelua ja verhojen käänteitä. Keväällä ahkeroin kuitenkin kovasti, kun tein käsityökoulun lopputyötäni. Kässämartat on myös rakas harrastus, jossa olen aktiivisesti mukana tilaisuuksien järjestäjänä. Kässämartoissa teimme muun muassa neulegraffitia ja neuloimme nenäpäivälapasia.

Joululoman aikana neuleväsymys on kuitenkin alkanut väistyä. Puikoilla on villatakki paksusta langasta tyttärelleni ja olen suunnitellut riemunkirjavaa villatakkia kummitytölleni.

Loppuvuodesta neuloin työkaverilleni ja hänen tyttärilleen lahjaksi sukat. Ensin neuloin vauvansukat, mutta pitäähän äidin ja siskonkin saada sukat (varsinkin kun työkaverini siihen suuntaan nätisti vihjaisi...). Vauvansukat on neulottu ohuesta sukkalangasta perinteisellä junasukkien mallilla, lapsen sukat on perussukat Regian raitalangasta ja aikuisen palmikkosukat ovat puolestaan Seiskaveikkaa. Niiden ohje on Kipakoiden vuoden 2012 kalenterista Karhunvatukka-sukat.

Viime kesänä värjäsin aika paljon kasveilla. Aikaisemmista kokeiluista poiketen käytin materiaalina Novitan Seiskaveikkaa. Johtuikohan sadekesästä vai mistä, että väreistä tuli aika pliisuja, ja monet keltaiset ja vihreän sävyt olivat ruskeansävyisiä. Räikeä oranssi on värjätty annaton siemenillä, joita ostin joillakin käsityömessuilla Rukki ja rautapata -kaupasta. Kasvivärjätyistä langoista neuloin sukat ihan omaan käyttööni, kun olen varsinainen villasukkien suurkuluttaja (enkä harrasta parsimista):

Tennarisukat

Valmiit sukat pitkästä aikaa! Tai ylipäätään mitään valmista.

Neuloin esikoistytölleni synttärilahjaksi tennarisukat. Ohje löytyy ainakin Novitan viimevuotisesta sukkalehdestä. Tyttären mielestä sukkien varret ovat liian pitkät, mutta muutoin hän on sukkiin täysin tyytyväinen. Yhdeksänvuotias poika tilasi heti samanlaiset mutta siniset. Ihania tällaiset neulomukset, jotka kelpaavat lapsille!

Ohje: Novitan Sukkalehti
Lanka: Novita Seitsemän veljestä ja nimetöntä puuvillalankaa merkkiin
Sukkapuikot 3,25 mm (mitä hifistelyä!)

Virkattuja patalappuja

Taito Uusimaa on koonnut perinteisiä suomalaisia patalappuohjeita kirjaksi. Kirja on kaunis, suorastaan herkullinen, ja ohjeet selkeitä. Ja mikä parasta, malliltaan haastavampikin patalappu on nopea tehdä. Osa patalappumalleista on tuttuja lapsuudesta ja muistoja täynnä. Osaa malleista ei ilmeisesti ole alunperinkään tarkoitettu käyttöön vaan keittiön koristeeksi.

Nämä minun patalappuni ovat helpoimmasta päästä kirjan ohjeita. Neliskanttisen ohje oli minulle uusi. Patalappu virkattiin pyörönä mutta ommeltiin aloitus- ja lopetusreunat yhteen. Molemmat patalaput ovat kaksinkertaisia, mikä on ihan välttämätöntä, jos niitä aikoo käyttää.

Nämä seuraavat ovatkin sitten enemmän koristeellisia kuin käytännöllisiä, ainakin tuo alempi, johon on pylväistä virkattuun ruutupohjaan pujoteltu moninkertaista lankaa. En usko, että toimii käytössä, koska pinta ei ole kovin tiivis. Nostalginen ruusupatalappu on kaksinkertainen, mutta ehkä pikkuisen liian nätti käytettäväksi?

Lankana näissä patalapuissa on Sandnesin Smart ja Lanett.

Patalappuja à la Carte -kirjan julkistamistilaisuus on tulevana lauantaina eli 8.9. WDC-paviljongissa Helsingissä. Viikonloppuna käsityöharrastajia hellitään muillakin tapahtumilla, kuten Kädentaitomessut Wanhassa Satamassa ja Silmä pisto tikki ja takki - keittiönperäyrittäjien käsityö- ja tarvikemarkkinat Tieteiden talolla.

Järjestystä, mars!

Kesäloman loppuessa minulla on aina halu saada elämää järjestykseen ja ojennukseen. Kodin järjestäminen palvelee hyvin tätä tarkoitusta. On mukavaa saada jotain konkreettista aikaiseksi ja tuntuu kivalta aloittaa paluu kohti arkea ikään kuin puhtaalta pöydältä.

Viime viikolla muun perheen lomaillessa anoppilassa kävin läpi myös lankavarastoni. Nyt langat on järjestetty siististi laatikoihin ja yläkaappeihin, ohuet huivilangat ovat omassa laatikossaan, samoin ohuet sukkalangat, Novitan sukkalangat jne. Lankavarastosta löytyi myös yllätyksiä eli lankoja joita en lainkaan muistanut hankkineeni. Vietin myös erinäisen tunnin Ravelryssa hakien ideoita ja inspiraatiota, mitä kyseisistä langoista voisi tehdä.

Käsityökoreista löytyi myös paljon keskeneräisiä neuleita: muun muassa 3 kesken jäänyttä neuletakkia (saivat kaikki purkutuomion, joka pannaan täytäntöön myöhemmin), yksi poncho, 4 sukat, yhdet säärystimet, muutama huivintekele ja muutama pipo. Osa näistä oli melkein valmiita, kuten lapasia joista puuttuvat peukalot (jostain syystä hyydyn aina siinä vaiheessa...), ja osa taas enemmän kesken. Tällä kertaa kuitenkin sisuunnuin ja keräsin kaikki melkein valmiit projektit yhteen koriin ja tein päätöksen viimeistellä ne loppuun ennen kuin aloitan mitään uutta. Ja kas kummaa, hommaan ei mennyt kuin muutama tunti, tässä lopputulos:

Kesäpipo

Äitini pyysi minua tekemään hänelle kesäpipon Kotiliedessä jokunen vuosi sitten olleella ohjeella. Pipo oli nopea virkata ja laitoin sen postiin pari päivää sitten. Ehdin jo saada kuittauksen, että pipo on oikean kokoinen ja muutenkin mieluinen. Hyvä niin, koska minua kyseinen vaatekappale ei pukenut sitten tippaakaan.

Ohje: Kotiliesi (kesänumero vuodelta 2007 tai 2008)
Lanka: Novita Kotiväki
Virkkuukoukku 2,5 mm

Helsingin kaupunki kylvää joka vuosi Haltialan pelloille kesäkukkia, auringonkukkia ja herneitä kaupunkilaisten poimittavaksi. Tässä kuva kesäkukkapellosta. Poimin kotiin ison kimpun kukkia - erityisesti ruiskaunokit ja unikot ovat minun suosikkejani!

Matkalla Riiassa

Viimeisellä lomaviikolla olimme koko perhe maanantaista perjantaihin Riiassa Latviassa. Kaksi päivää vietimme latvialaisen ystäväperheen seurassa Riian ulkopuolella ja kaupungin nähtävyyksien katselemisessa täytyi tehdä kompromissiratkaisuja, jotta lapset jatkoivat pysyä menossa mukana. Näin ollen nähtävää jäi seuraavallekin matkalle.

 

Riian vanhakaupunki on ihastuttava, mutta tällä kertaa tutkailin erityisellä mielenkiinnolla jugend (tai art nouveau)-arkkitehtuuria, jota löytyy Riiasta paljon. Jossakin matkaoppaassa sanottiin, että Riiassa on Euroopan laajin yhtenäinen jugend-alue ja puhutaanpa Riiasta jopa Pohjolan Pariisina.

Oli miten oli, niin jugendrakennyksia on paljon ja niiden yksityiskohtia voisi tutkia loputtomiin. Osassa rakennuksia koristelu olivat geometrista, toisissa taas oli runsasta ornamenttikoristelua. Suomessa tuttua kansallisromanttista jugendia oli myös nähtävillä.

Tyttäreni kanssa kävin jugendtyylimuseossa, joka sijaitsee arkkitehtien Konstantins Peksensin ja Eizens Lauben suunnittelemassa talossa. Talon ornamenttikoristellut sisäänkäynti ja porraskäytävä ovat todella upeat. Museossa voi heti alkuun tunnelmaan päästäkseen valita päähänsä mieleisen hatun eteisaulassa olevasta telineestä parinkymmenen hatun valikoimasta. Museo koostuu huoneistosta, joka oli Peksensin ja tämän perheen koti. Huoneisto on yritetty palauttaa mahdollisimman pitkälle sellaiseksi kuin se oli vuonna 1903. Jugend näkyy kaikessa sisustuksessa, ja esillä on paljon jugend-tyylisiä astioita ja sisustustekstiilejä.

Käsityöstä ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille voi suositella myös keskustan ulkopuolella sijaitsevaa kansatieteellistä ulkoilmamuseota. Talojen sisustuksissa on enemmän tekstiilejä kuin esimerkiksi Seurasaaren ulkoilmamuseossa on. Monissa taloissa on käsityötaitajia esittelemässä taitojaan. Heillä on tuotteita myös myynnissä mutta niitä ei millään tavalla tuputeta. Lapset saivat kokeilla muun muassa ritsalla ampumista, hyrrän pyörittämistä ja tuohinopilla pelaamista.

Kaikkialla Riian vanhankaupungin kujilla on myynnissä paikallisia kirjoneulelapasia ja -sukkia varsin edulliseen hintaan. Ostin yhdet kirjoneulelapaset ja Latvian yhden alueen kirjoneuleperinnettä esittelevän kirjan. Lankakauppoja en juuri jaksanut tai ehtinyt kiertää. Tuomiokirkon lähistöllä olevaan Hobbywooliin eksyin ihan sattumalta. Siellä oli myynnissä paitsi lankaa myös runsaasti paikallisia laadukkaita käsityötuotteita. Myyjä opasti mielellään ja osasi kertoa tuotteista. Lankaa oli saatavilla niin latvialaista, liikkeen omaa Hobbywool-merkkiä kuin tunnettuja kansainvälisiä merkkejä (mm. Rowan). Hintataso vaikutti kohtuulliselta.

Aivan hotellimme lähistöllä oli pieni lankakauppa, joka oli tupaten täynnä lankaa laadultaan laidasta laitaan ja sekä paikallisia lankalaatuja että kansainvälisiä merkkejä. Osoite on Merkela iela ja lankakauppa sijaitsee korttelissa, joka jää Kr. Barona iela - ja Marijas iela-katujen väliin. Kauppaa voi olla vaikea huomata (dzija tarkoittaa lankaa):

Viereisessä korttelissa Kr. Barona -kadulla puistoa vastapäätä on pieni kangaskauppa, jossa oli myös hyvä valikoima pitsejä, nauhoja ja nappeja. Sieltä oli ihan "pakko" ostaa puolipellavaisia ja puuvillaisia pitsejä, kun ne olivat niin ihania. Käyttötarkoitusta pitseille ei ole - ainakaan vielä.

Auton ikkunasta bongasin lankakaupan myös osoitteessa Matisa iela 16.

Värjäyksiä

Kevään käsityökoulurutistuksen jälkeen olen ollut enemmän tai vähemmän käsityölamassa. Kesäloma alkoi juhannukselta ja sen jälkeen olen kyllä vähän neulonut ja virkannut, mutta mitään valmista ei vielä ole esiteltäväksi. Toipumista neulomislamaannuksesta on havaittavissa, sillä pari uutta sukkamallia, mm. Knittyn tämä ohje, kyllä vähän polttelee, mutta ensin pitäisi saada valmiiksi parit keskeneräiset perussukat, joiden neulominen ei kiinnosta sitten tippaakaan... Kesäloman automatkoilla olen virkannut laiskanpuoleisesti isoäidinneliöitä kasvivärjätyistä langoistani. Niistä tulee torkkupeitto sitten joskus, kun neliöitä on tarpeeksi.

Lomalla olen värjännyt lisää lankaa. Alla muistiinpanot värjäyksistä lähinnä itselleni. Lupiinista ei tullut tällä kertaa kuin hennon vaaleanvihreää ja kultapiisku-sipulinkuori-vuohenputkiyhdistelmä puolestaan tuotti aika vahvan oranssinruskean - värjäysprosessin lopputulos on kyllä enimmäkseen aina yllätys.

Alla olevassa kuvassa vasemmalta oikealle:
värjäämätön harmaa 100-prosenttinen villalanka, lupiinin kukinnoilla värjätty harmaa villalanka, kahteen kertaan värjätty harmaa villalanka (ensin poimulehti, sitten kultapiisku-sipulinkuori-vuohenputki, poimulehdellä värjätty luonnonvalkoinen Seitsemän veljestä, lupiinin kukinnoilla värjätty luonnonvalkoinen Seitsemän veljestä ja kultapiisku-sipulinkuori-vuohenputkiyhdistelmällä värjätty luonnonvalkoinen Seitsemän veljestä

Neljä vuotta meni kuin hujauksessa

Neljä vuotta Helskyn aikuisten käsityökoulua alkaa olla lopuillaan. En poikennut tavoistani tälläkään kertaa ja lopputyö valmistui viime hetkillä. No, oma osansa oli silläkin, että maaliskuu oli töissä hektinen enkä näin ollen pystynyt pysymään tavoiteaikataulussa. Viimeisinä päivinä tein lopputyötä iltaisin pikkutunneille asti ja nyt on vähän sellainen tyhjä olo. Oliko kaikki uurastus lopputuloksen arvoista ja tässäkö tämä nyt oli.

Olen usein todennut, että minulle käsitöissä on tärkeintä prosessi ja tekeminen, ei niinkään lopputulos. Niinpä tekemisen tulee olla kivaa ja nautinnollista tai vaihtoehtoisesti tuotoksen jotain aivan erityistä. Käsityökoulun lopputyöstä jäi vähän väkisin puurtamisen maku. Ehkä kyse oli siitäkin, että työllä oli selkeä aikataulu ja deadline - harrastuksissa minä en ole aikatauluihmisiä.

Lopputyöni on (näkövammaisille) lapsille tarkoitettu koskettelukirja, jossa aiheena ovat eläinaiheiset kansanlorut. Sain idean kirjan tekemiseen kun kuulin jotakin kautta, että Celia-kirjasto kaipaa kokoelmiinsa lisää koskettelukirjoja. Kirjasto on tehnyt jopa oppaan koskettelukirjojen tekijöille.

Lisää kirjan syntyprosessista ja käsityökouluopintojeni sisällöstä voi lukea portfolio-blogistani.

Nyt voikin sitten miettiä, mihin keskeneräiseen käsityöhön tarttuisin vai aloittaisinko jonkun kokonaan uuden?

Virkattu pöllö

Suuret kiitokset kaikille lapasiani ja Angry Birds-pipoa kommentoineille. Jopa vähän häkellyin lapaskehuista ja toisaalta tulin kommenteista myös hyvin iloiseksi - niitä on aina mukava saada.

Minä olen tykästynyt söpöihin pöllökuoseihin ja -hahmoihin, joita löytyy niin kankaista, papereista kuin lasten vaatteistakin. Niin on kai moni muukin, kun tarjolla on toinen toistaan söpömpiä pöllötuotteita.

Viime vuonna Interweave Crochetissa oli virkkausohje pöllöön. Nopea virkattava mutta minun kärsimättömälle luonteelleni näissä pikkuhahmoissa on vähän liikaa näperrettävää ja turhan monta langanpäätä pääteltäväksi. Toisaalta olen nyt niin työkiireiden raskauttama, että kaikenlainen näpertely on hyvää vastapainoa irrottamaan ajatukset työasioista edes hetkeksi. Lankavarastosta löytyi muuten tähän projektiin täydellisen sopiva lanka, vaaleanruskea lanka on nimittäin puhdasta akryylia jolle ei taatusti olisi muuta käyttöä.  Muistan vielä ostaneeni kyseistä lankaa nimenomaan amigurumien tekemistä varten ja hintakin oli kyllä ihan superedullinen.

Poikien synttärien lähestyessä (toukokuuhan on ihan kohta, eikös joo? - ainakin pojat suunnittelevat jo synttärijuhliaan) muistui myös mieleen, että poikani toivoi jossain vaiheessa virkattu Pikachua, kun näytin hänelle Hetkiä Heimolasta -blogin kuvia. Ohje Pikachuun ja moneen muuhun Pokemon-hahmoon löytyy täältä (sivupalkissa linkkejä ohjeisiin).

Kirjaillut lapaset

Syksyllä aloittamani ja taannoin myös blogissa keskeneräisinä esittelemäni lapaset ovat nyt valmiit. Aloitin näiden tekemisen syyskuussa käsityökoulussa, jossa tehtävänä oli tehdä vapaavalintainen työ kirjomalla. Tämän projektin kanssa kävi tutulla tavalla - ensin innostun ja sitten kyllästyn. Ensimmäisen lapasen kirjoin valtavalla innolla mutta toinen saikin sitten odottaa aikansa. Hiihtolomaviikolla kaivoin keskeneräisen lapasen esille ja aloin pistellä.

Lapasten materiaali on pesukoneessa vanutettua villapaitaa ja kaava on sovellettu ostolapasesta. Alla olevassa kuvassa näkyy lapasen osat:


En ole lapasen malliin täysin tyytyväinen (tämä olikin kokeilu). Peukalosta ei tullut kovin istuva: kämmenen puolella peukalon juuressa on ikään kuin liikaa kangasta. Käytössä - jos näitä nyt raaskii käyttää - ongelmaa saattaa aiheuttaa myös villaneuloksen venyminen. Harmaa neule on villasekoitetta eikä huopunut ihan niin hyvin kuin valkoinen täysvillapusero. Kappaleet on yhdistetty koneella ompelemalla.


Katsoin kuvioihin mallia yhdestä 1970-luvulla ilmestyneestä rekipeittokirjasta, jonka lainasin äitini kirjahyllystä, mutta sommittelu ja värit ovat ihan omat. Väritys muotoutui työn edetessä. Halusin käyttää paljon värejä ja myös vastavärejä tehosteena. Kuten kuvistakin huomaa, niin lapaset eivät ole ihan identtiset, vaan kuvioiden koko ja sijoittelu eroavat vähän.

Alunperin haaveilin käsityökoulussa tekeväni sohvatyynyn rekipeittokirjonnalla, mutta kuvioiden sommittelu oli yllättävän hankalaa, vaikka piirsin monta luonnosta. Nyt olen ihan tyytyväinen, että valitsin tällaisen pienemmän työn, koska tähänkin meni aikaa varmaan parikymmentä tuntia.

Junasukat

Neuloin ystävän kaksosvauvoille junasukat. Kummallista kyllä, toisesta parista tuli isommat, vaikka kuvittelin jo, että tällä neulomiskokemuksella käsialani ei kovin paljon vaihtelisi. Lanka on molemmissa Sandnesin Sisua ja puikot kokoa 2,5 mm. Ensimmäisessä sukkaparissa käytin ruusupuisia puikkoja ja toisessa bambuisia. Riittääkö puikkojen materiaali selittämään käsialaeron?


Malli: Junasukat
Lanka: Sandnes Sisu
Puikot 2,5 mm

Angry Bird

Meidän jälkikasvumme on tykästynyt Angry Birdsiin (ja täytynee tunnustaa että minäkin pelaan sitä joskus). Keskimmäinen lapsista teki tilauksen Angry Birds -piposta ja tässä se vihdoin on. Itse pipo tuli valmiiksi jo tammikuun alkupäivinä, mutta yksityiskohtien taiteiluun ja ompelemiseen vierähtikin sittenturhan pitkään.

Hain inspiraatiota ja mallia muun muassa Ravelrysta ja muualtakin netistä, mutta ohjetta ei löytynyt, joten täytyi soveltaa itse. Yritin tehdä pipoon pienet korvaläpät, mutta ne eivät kyllä oikein onnistuneet, vaan pipon reuna yrittää rullautua ylöspäin korvan päältä.


Lanka: musta Linie 157 Tessa ja sekalaisia langanloppuja
Virkkuukoukku: 4,5 mm (vai olikohan se 4 mm)

Kuopuksen kanssa käydään nyt neuvotteluita siitä, haluaako hän samanlaisen pipon kuin isoveljellä vai kenties sittenkin alkuperäisen toiveensa mukaisesti keltaisen Angry Bird-pipon. Itse toivoisin jälkimmäistä ja ajattelin tehdä seuraavan pipon itselleni tutummalla tekniikalla eli neulomalla.

Marttaneuleita

Yksi jo viime vuoden puolella aloittamani projekti liittyy marttojen uuteen neulemallistoon. Pääsin testineulomaan ohjeilla ennen kuin ne julkistettiin.

Neulemalleissa yhdistyy kolme elementtiä eli palmikot, kohoneuleraidat ja raidoitus. Väriyhdistelmiäkin on kolme erilaista. Marttaneuleiden ohjeet on tehty Novitan langoille (Seitsemän Veljestä ja Wool), joihin on värjätty vartavasten tiettyjä sävyjä. Neulemalliston on suunnitellut Aalto-yliopistossa opiskeleva Liisa Pesonen.


Valitsin neulottavakseni nopeita juttuja: sukat, lapaset ja pipon. Päätin neuloa ne vain yhdellä värillä, koska minusta raidalliset neuleet eivät näytä niin hyvältä kuin yksiväriset. Näitä neuloessa sai olla tarkkana koko ajan, mutta lopputulos on ihan kiva. Sukkien ja lapasten lanka on Seiskaveikkaa, pipon Woolia. Värisävy on kuvissa ihan pielessä; oikeasti nämä ovat sävyltään siniharmaita.



Pipon mallineuleen nimi on martan krookus, joka ei ihan täysin pääse oikeuksiinsa pipossa - ei ainakaan yllä olevassa kuvassa. Piposta tuli minulle ohjeen mukaan neulottuna vähän nafti. Jos neulon vielä pipon tällä ohjeella, teen siitä vähän korkeamman. Ohjeessa pipoon kuuluisi vielä tupsu, mutta se ei nyt kertakaikkisesti ole minun juttuni, joten saa luvan olla ilman.

Lapasten ohje löytyy marttojen svuilta ja Martat-lehden tammikuun numerosta; loput ohjeet ovat saatavilla marttojen jäsensivuilla. Jossakin vaiheessa ohjeet julkaistaneen myös Novita-lehdessä.

Verkkokauluri

Tämä kauluri valmistui viime vuoden viimeisinä päivinä, mutta kuvat otettiin vasta tänään uudenvuodenpäivän kävelyretkellä. Innoitus kaulurin tekemiseen tuli Tellulta ja lanka on syksyllä tarjouksesta ostettua käsinkehrättyä villalankaa Vihreästä Vyyhdistä. Väri taitaa olla nimeltään tiikerinsilmä.

Paksulla langalla ja seiskan puikoilla tulee nopeasti valmista. Lisää tällaisia neuleita niin lankavarastokin vajuisi vähän...


Ohje: Verkkokauluri Kauhavan Kangasaitan sivuilta
Lanka: Naturwolle Vihreästä Vyyhdistä, 2 vyyhtiä eli 200 g
Puikot: 7 mm

Seuraavaksi yritän ahkeroida pari keskeneräistä työtä valmiiksi ja ehkä aloittaa jotain uuttakin. Nyyh, enää pari lomapäivää jäljellä ja sitten onkin taas niukemmin neulomisaikaa tarjolla.

Röyhelöhuivi ja Mollie Makes

Palaan vielä hetkeksi joulua edeltävään aikaan ja esittelen vielä yhden joululahjan. Röyhelöhuivi on neulottu Vihreän Vyyhdin myymästä röyhelölangasta ja neulottu lankojen mukana saadulla ohjeella. Lankaa kului kolme kerää ja lopputulos on jos ei muuta niin ainakin röyhelöinen.

Minä en ole ollut hirveän innostunut röyhelölangoista enkä ole vielä tämän huivin jälkeenkään. Nopeaa, helppoa ja epäonnistumisen vaara on pieni, mutta minä kyllä tykkään enemmän neuleista, jossa neulojan panos näkyy lopputuloksessa vähän enemmän.


Innostuin myös ompelemaan joulupakettien koristeeksi huovasta kuusenkoristeita. Osa malleista on Mollie Makes -lehdestä (kaavat löytyvät pdf:nä), osa taas omasta päästä. Näitä oli tosi koukuttavaa tehdä; sommitella erilaisia väriyhdistelmiä sekä valita nappeja ja nauhoja.

Mollie Makes on minulle uusi lehtituttavuus. Bongasin marraskuun numeron lähimarketin hyllyltä ja koukutuin heti. Joulukuun numeron ilmestymistä Suomen lehtihyllyille piti odottaa 2-3 viikkoa sen jälkeen kun lehden blogissa näytettiin sen ilmestyneen. Uusin numerokin on jo ilmestynyt UK:ssa mutta ei ole vielä myynnissä Suomessa ja pohdiskelen, pitäisikö ostaa uusin lehti uuteen leluuni eli iPadiin. Sähköiset lehdet olisivat ainakin ratkaisu lehtien säilytysongelmaan - käsityölehtikoteloni ovat ratketa liitoksistaan ja hyllytila uhkaa loppua kesken. Joistakin vanhoista käsityölehdistä olen luopunut, mutta pääsääntöisesti säilytän kaikki käsityölehdet ja ostan vielä jatkuvasti lisää niin uusia kuin kirpparilta vanhoja lehtiä.

Punainen pipo

Olimme joulunalusviikon tankkaamassa valoa ja lämpöä Teneriffalla. Sää oli juuri minun mieleeni: lämpötilat sitä luokkaa mitä Suomen kesässä parhaimmillaan, kun varjossakin tarkenee hyvin olla. Hotellissa oli ihanat lämmitetyt uima-altaat, joten minäkin intouduin pulikoimaan päivittäin ja isommat lapset ehtivät melkein kyllästyä uimiseen. Ja sitä aurinkoa, sinistä taivasta ja valoa.


Matkan aikana neuloin pipon, jota ajattelin vähän omaan käyttöön mutta joka on tyttärenkin mieleen. Eli käyttöä löytyy, kunhan tässä ensin tulisivat pipokelit... Ohjeena oli Sirle-pipo Ullasta. Ohje on selkeä ja hyvin kirjoitettu, joten pipoa oli ilo neuloa.



Ohje: Sirle by Suvi Simola
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Dk, noin puolitoista kerää
Bambusukkapuikot 3,5 mm

Pipariksi meni

Vesisateen keskellä joulutunnelmaa voi loihtia vaikkapa leipomalla pipareita. Lasten kanssa koristelimme ja kokosimme tänään Maisa-piparkakkutalon ja siinä sivussa tällaisen neulojan joulukortin. Tämä kortti välittäköön kaikille blogini lukijoille hyvän joulun toivotukset!

Lisää lapasia

Marraskuun ahkeroin lasten sukkia oman marttayhdistykseni myyjäisiin. Ehdin neuloa kymmenen paria perussukkia, jotka harmi vaan eivät menneet kovin hyvin kaupaksi. Eikä mennyt kyllä oikein mikään muukaan ja samaa ovat valitelleet muutkin martat tämän syksyn myyjäisistä. En ole kuitenkaan kauhean harmissani siitä että sukat eivät menneet kaupaksi, vaan olen päättänyt lahjoittaa myymättä jääneet sukat Vantaan seurakuntien jouluiseen sukkakeräykseen - menevät varmasti hyvään tarkoitukseen.

Syksyn mittaan olen auttanut joulupukkia ja tehnyt muutamat lapaset lahjapakettiin laitettavaksi. Kuvassa on dokumentoitu myös pääkaupunkiseudun eilen satanut ensilumi.

Violetit ja vihreät lapaset on koukuttu tunisialaisella virkkauksella. Langat ovat molemmissa Novitan Isoveljeä ja Puroa. Punaiset lapaset on puolestaan neulottu Vihreän Vyyhdin myymästä Filz-Wolle-langasta ja vanutettu kevyesti pesukoneessa 40 asteessa. Itselleni merkitsen tähän muistiin, että Vihreästä Vyyhdistä saadulla ohjeella naisen lapasesta (24 silmukkaa) tulee minun käsialallani liian pieni jopa minun lyhytsormiseen räpylääni.

Martin markkinat Tallinnassa

Kaksi viikkoa sitten olin käymässä Tallinnassa Martin markkinoilla. Meitä oli kuuden hengen ryhmä eri-ikäisiä mutta samanhenkisiä naisia ja oli kyllä mukava reissu. Perjantaipäivän vietimme Martin markkinoilla ja lauantaina kävimme sitten Karnaluksissa ja kiertelimme keskustan alueen kauppoja.



Martin markkinat oli virkistävän erilainen tapahtuma suomalaisiin käsityömessuihin tottuneille. Esillä oli Viron jokaisen maakunnan omia käsitöitä: enimmäkseen kirjontaa, nauhoja ja neuleita. Tuotteita oli tietysti myynnissä mutta niiden lisäksi oli työnäytöksiä ja työpajoja. Myös käsityötarvikkeita oli myynnissä, mutta enemmän myynti painottui valmiisiin tuotteisiin. Martin markkinoilla esitellään myös naapurimaiden käsityöperinnettä: Suomesta oli tänä vuonna esillä Hopealuu ja Joel Nokelainen vuoltuine lintuineen.

Tällä hetkellä olen aika innostunut kirjonnasta, ja alla olevissa kuvissa on esimerkkejä messuilla nähdyistä kirjontatöistä. Perinteisillä kirjontakuvioilla osataan leikitelläkin! Ostin messuilta ohutta yksisäikeistä villakirjontalankaa, joka oli varsin edullista ja jota oli saatavilla vaikka missä väreissä.


Olen vihdoinkin sisäistänyt sen, että en tarvitse lisää lankaa. Näin ollen lankaostokseni rajoittuivat yhteen kerään ohutta villalankaa, josta voi neuloa vaikkapa Haapsalun huivin, ja pieneen pellavalankakerään josta olen jo virkannut muutaman tähden joulukortteja koristamaan. Messuilta ostin enimmäkseen kaikenlaista pientä kivaa joululahjoiksi ja lasten joulukalenterien täytteeksi.

Edes Karnaluksissa en kokenut tällä kertaa samanlaista ahdistuskohtausta kuin edellisellä kerralla, jolloin en osannut tavarapaljoudesta ostaa oikein mitään. Ostin muun muassa helmilankoja, vetoketjuja, nappeja ja pieniä ompelutarvikkeita ja täydensin puikkokokoelmaani.