Hamahelmipussukka

Tällaisen pussukan ohje oli tämän vuoden ensimmäisessä Taito-lehdessä ja jossakin muussakin lehdessä olen tainnut nähdä jonkun ohjeen. Hamahelmineuleita oli esillä myös Kauhavan käsityömessuilla ja silloin kävi niin kuin monesti ennenkin: kun näkee jonkun ohjeen toteutettuna ja pääsee hypistelemään työtä, niin innostuu itsekin.

Pussukka on tehty 18-säikeisestä Liina-kalalangasta ja hamahelmet ovat sen värisiä, mitä sattui yhtenä iltana löytymään lasten askartelutarvikelaatikosta. Ohjeessa suositeltiin 3,5 mm:n puikkoja, mutta itse käytin kolmosen puikkoja. Seuraavaan työhän kokeilen vielä vähän pienempiä puikkoja, kun neulepinta jäi minun käsialallani vähän löysäksi.

Tulin silittäneeksi hamahelmiä ehkä vähän liikaa; vähempikin riittäisi neuleessa toisin kuin lasten askartelutöissä.

Näiden reunahuomioiden jälkeen on kuitenkin todettava, että oli ihan hauska kokeilu. Puikoilla on jo vaaleanpunaista puuvillalankaa ja samanvärisiä hamahelmiä!

Lomalla

Minulla oli tänä kesänä lomaa vain kolme viikkoa, mutta loma on ollut sitäkin mukavampi. Laiskoja kotipäiviä toki voisi olla enemmän - tosin minun luonteellani ja kolmen lapsen perheellä laiskottelu vaatii pitkäkestoista harjoittelua, johon kolmen viikon lomakaan ei riitä! Olimme reissussa niin Ruotsissa kuin kotimaassakin. Matkan varrelle osui kauniita maisemia, kulttuurinähtävyyksiä, huvipuistoja, tunnelmallisia kahviloita, puistoja, uimarantoja ja paljon muuta mukavaa. Ilman erityistä etsimistä saatika etukäteistiedusteluja matkan varrelta löytyi myös mielenkiintoisia lankakauppoja ja lankavarastoni karttuikin kiitettävästi. Kaiken huipuksi löysin vielä eilen kirpputorikierroksella Helsingissä pikkurahalla monta kerää Tennessee- ja Mandarin Petit -lankaa.

Alla kuvassa on Ruotsin matkan lankaostokset. Gotlannista ostin tietystikin gotlanninvillalankaa eri vahvuuksissa ja jotain tarttui mukaan myös Uppsalasta Yll o Tyll -kaupasta. Kyseisessä kaupassa olen käynyt edellisilläkin Uppsalan reissuilla ja voin suositella sitä lämpimästi muillekin.



Tänä kesänä kävimme vihdoin Sastamalassa tutustumassa Herra Hakkaraisen taloon ja ihastelemassa uudelleen rakennettua Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Vammalan kylänraitilta löytyi myös kiva lankakauppa Silmu ja Solmu ja sen lähistöltä hyvin varustettu ompelutarvikeliike. Silmu ja Solmu myy myös tilkkukankaita ja mukaan lähti muun muassa kahta pöllökuosillista kangasta.

Loman aikana olen saanut valmiiksi kahdet sukat ja viimeistelyä vaille on jotain muutakin, mutta niistä lisää sitten myöhemmin. Ensimmäiset sukat ovat perussukat raitalangasta. Menevät lahjakoriin - äidilläni on tapana sanoa, että aika tavaran kaupitsee.


Perussukat 64 s, koko 40
Lanka: Linie 3 Supersocke 100
Sukkapuikot 2,5 mm

Toisten sukkien malli on alkukesän Kauhavan retkeltä. Messuilla oli esillä tällä mallilla tehtyjä vekkisukkia ja yksi ystävällinen rouva kirjoitti minulle käsin ohjeen näihin - kiitoksia vaan sinne Kauhavan suunnalle, jos joku sieltä päin sattuu lukemaan blogiani. Tällä mallilla teen vielä lisää sukkia ja mallineuleella tulisi myös kivat säärystimet.


Ohje: "Kauhavan vekkisukat", 56 s, koko 35
Lanka: Gjestal Maija, yhteensä lähes 100 g
Sukkapuikot 3 mm

Koukussa

Intoni käsitöiden tekemiseen on palannut mutta näin kesällä ei tunnu olevan aikaa istua tietokoneen äärellä - ihan hyvä sekin joskus - joten blogi on saanut olla hunningolla ja kirjoittelen nyt monen viikon takaisista asioista...

Olen koukussa koukkuamiseen! Viikko ennen juhannusta olin Helskyn järjestämällä retkellä Kauhavalla, jossa oli tuolloin Puukko- ja käsityöfestivaalit. Itse tapahtuma oli aika pieni, mutta tapasin runsaasti mukavia eteläpohjalaisia käsillätekijöitä, joilta sain monta hyvää uutta ideaa, ja lisäksi tein vähän ostoksiakin Kauhavan Kangas-Aitassa. Kauhavan käsityöklubilaiset esittelivät muun muassa lapasen tekemistä koukkuamalla. Opettelin viime talven aikana koukkuamisen kaksipäisellä koukulla mutta en ollut jaksanut etsiä mistään lapasen ohjetta. Koukuttu lapanen on loppujen lopuksi tosi yksinkertainen tehdä ja valmistuu nopeasti. Messuilla oli "pakko" ostaa uusi koukkuamiskoukku ja sopivaa lankaa ja viikonlopun jälkeen lapaspari oli valmis. Toinen pari on tekeillä ja varmasti tässä kesän mittaan syntyy vielä muutama pari.

Kuvat lapasista ja tossuista ovat messuilta.


Osaako joku muuten kertoa, miten alla oleva neulepinta syntyy? Olen törmännyt tähän viime aikoina pariinkiin otteeseen ja monet ovat sanoneet että kyseessä on ihan yleinen pintaneule, mutta kukaan ei ole muistanut miten tätä tehdään tai mistä ohje löytyisi.

Voisikohan tästä ottaa opiksi?

Taas yhdet ajoissa aloitetut mutta viime hetkessä valmiiksi neulotut sukat!

Aloitin siis nämäkin sukat hyvissä ajoin, kolmisen kuukautta sitten, ja neuloin innolla ensimmäistä sukkaa kantapäähän asti. Ohjeesta poiketen aloin tehdä vahvistettua kantapäätä; ei näyttänyt kivalta, purin, aloin neuloa kantapäätä uudelleen, innostuin jostain muusta neulomisesta ja sukka jäi kesken, kun onhan tässä vielä hyvin aikaa neuloa yksi sukkapari valmiiksi. Kesäkuun alussa havahduin siihen, että työkaverin eläkkeelleläksiäiset ovatkin alle viikon päästä ja niinpä tikuttelin kovalla kiireellä sukkaparin valmiiksi. Langanpäät päättelin myöhään sunnuntai-iltana ja kuvan sukista nappasin työpäivän lomassa. Korostettakoon vielä, että minä en ole nopea neuloja ja ennen kaikkea inhoan pakolla ja kiireellä tekemistä.

Niinpä aloitin eilisiltana ensimmäisen joululahjasukan neulomisen... Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kyseinen sukkapari jää kesken ja valmistuu pari päivää ennen joulua. Tai vasta seuraavaksi jouluksi...

Kalajoki-sukkien ohje on tosi hyvä ja sukista tulee yksinkertaisen tyylikkäät. Voisin neuloa näitä lahjaksikin, mutta kahta samanlaista sukkaparia en kestä neuloa peräkkäin. Sekin näitä minun rajoitteitani...


Ohje: Kalajoki-sukat Yliveto-blogista
Lanka: Vuorelman Veto, vähän vajaa 100 g
Sukkapuikot 3 mm

Apina

Perheen pikkuinen täytti kolme vuotta ja sai lahjaksi virkatun apinan:


Ohje: Interweave Crochet, Spring 2011
Lanka: Novitan minikerät
Virkkuukoukku 3 mm

Synttärilahja

Kun näin Neulova Narttu -blogissa tämän postauksen, minulle valkeni hetkessä, mitä teen keskimmäiselle lapselle synttärilahjaksi. Little Big Planet on meidän isoille lapsille kova juttu, ja tuo hahmo on minustakin kertakaikkisen liikkis. Sackboy'n neulominen oli aikamoista näpertelyä, mutta mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi.


Ohje: Täältä (linkki)
Lanka: Sandnes Smart, melkein 50 g, ja kirjontaan sekalaisia lankoja
Sukkapuikot nro 3


Ja uskokaa tai älkää, mutta lisää seuraa: nyt olen virkkaamassa apinaa seuraavalle synttärisankarille...

Pitsit puikoille

Olen joskus tainnut luvata (ainakin hiljaa mielessäni) vähentää kirjojen ja lehtien ostamista. En ole tainnut onnistua siinä kovin hyvin, kun taas kirjoittelen kirjahankinnoista... Viimeisin kirjaostokseni kuuluu kategoriaan pakko-saada eli kyseessä on Kristel Nybergin ja Johanna Kosken Pitsit puikoille. Pidin kovasti tekijäkaksikon ensimmäisestä kirjasta, Punokset puikoille, eikä toinenkaan kirja tuottanut pettymystä. Kirja on lajissaan helmi ainakin neulojille, jotka hakevat pientä tai suurempaakin haastetta. Pienoisen miinuksen kirja saa kuvituksesta - tämäntasoinen kirja olisi ansainnut paremmat valokuvat. Toistaiseksi kirja on ollut minulla niin ilta- kuin bussilukemisena, mutta toivottavasti saisin myös toteutettua jotakin kirjan ohjeilla.

Omat aikaansaannokseni eivät ole kummoisia, kun mikään ei tunnu neulekorin suunnalla innostavan juuri tällä hetkellä. Lisäksi olen saanut peukalooni samanlaisen rasitusvamman kuin kaksi vuotta sitten ja siihen ei taida auttaa muu kuin lepo.

Keskimmäiselle lapselle virkkasin munamiehen Suuren Käsityölehden ohjetta soveltaen. On kyllä liikuttavaa, kuinka paljon kohta 8-vuotias poika ilahtui munamiehestä. Puikoilla on jotain samanhenkistä tulossa samaiselle lapselle synttärilahjaksi - siitä toivottavasti lisää seuraavassa postauksessa.

Kevättä ilmassa

Tänä keväänä käsityökoulussa on punottu rautalangasta, risusta ja rottingista. Rautalankapunonta jäi valitettavasti muiden kiireiden takia väliin, mutta sen sijaan risuista innostuin kovasti. Risuissa kiehtoo ehkä eniten se, kuinka ilmaisesta ja tarpeettomasta materiaalista voi tehdä ihan uskomattomia luomuksia. Rottinkipunonta oli myös kivaa ja tekniikkaa voisi soveltaa muihinkin materiaaleihin. Alla oleva levypohjainen kori oli ensimmäinen työni. Korissa on ruskeansävyisiä lankakeriä, joista virkkaan isoäidinneliöitä. Niistä tekeytyy kaulaliina tai kauluri kevättakin seuraksi.


Virkkaamisen lisäksi olen inspiroitunut Laura Honkasalon uusimmasta kirjasta, joka sisältää pieniä tarinoita käsitöistä, käsitöiden kulttuurihistoriasta ja nykypäivän harrastajista. Suosittelen lämpimästi. Ja arvaako joku, mihin olen lähdössä tyttäreni kanssa matkalle?


Isoäidinneliöiden lisäksi olen virkannut tällaista "kiemurapannulappua". Ensin virkataan ruudukko ja sen jälkeen ruutuja aletaan täyttää pylväillä. Tämäkin on käsityökoulun projekteja ja liittyy Helskyn kansainvälisen neulontapäivän tapahtumaan. Minulla on tässä lankana Sandnes Alfa, mutta suosittelen ohuempaa lankaa, jossa on enemmän väkertämistä mutta lopputuloksena kauniimpi ja käytännöllisempi pannulappu.

Hamsterikuussa valmiiksi saatua

Minä olen jäänyt pahasti jälkeen blogin päivittämisessä. Nimittäin helmikuussa neuloin ja virkkasin oikeastaan aika ahkerasti mutta raportoin neulomisista Lankahamsterien puolella. Pääsin hamsteroinnissa tavoitteeseeni eli lankavarasto pieneni noin kilon verran. Seuraavassa kuvia joistakin hamsterikuun neulomuksista:


Vauvansukat pienille kaksospojille, 40 s varressa, terässä 36 s
Lanka: varastosta ohuiden sukkalankojen nytysiä, 20 g per pari
Sukkapuikot 2,5 mmm



Kauluri (80 s tasona ainaoikeaa)
Lanka: Be Sweet Magic Ball, yksi kerä (50 g)
Pyöröpuikko 5 tai 6 mm (en muista enää...)

Seuraava kaulaliina sai innoituksen Sanna Vatasen jämälankakirjan ohjeesta. Tyttäreni 10 v teki ensin itselleen tällaisen huivin vihreänsävyisistä langoista ja minä tein sitten oman versioni lankavaraston sekalaisista keristä. Kukin raita on vain yhden kerroksen korkuinen, mutta samassa raidassa on yleensä kahta eri lankaa. Molempiin päihin syntyy tällä tavoin hapsut eikä pääteltäviä langanpäitä juurikaan ole. Kaulaliina on muhkea ja lämmin ja valmistui sopivasti pakkasten loputtua.


Raitahuivi (noin 200 s)
Lanka: mustia, valkoisia ja harmaita keränloppuja 1- ja 2-kertaisina, yhteensä 265 g
Pyöröpuikko 7 mm

Novitan Nalle-langan uutuusväri Päivänkakkara on kerrassaan herkullinen:


Perussukat, koko 38-39
Lanka: Novita Nalle, sävy Päivänkakkara, 75 g
Sukkapuikot 2,75 mm

Juurevaa lankaa

Työpaikkani vieressä olevasta lankakaupasta eli Sypressistä löytyi Villa Laurilan Suomenlammas-sukkalankaa. Lanka tuoksuu lampaalle ja jättää käsiin vähän rasvaisen tunnun mutta on kuitenkin mukavan pehmeää. Sadan gramman vyyhdistä neuloutuivat nopeasti lyhytvartiset palmikkosukat. Ohje löytyi tämän vuoden ensimmäisestä Novita-lehdestä.


Ohje: Novita 1/2011, mukailtuna
Lanka: Villa Laurilan Suomenlammas-sukkalankaa 100 g
Sukkapuikot nro 3½

Kunhan Lankahamsterikuukausi päättyy, niin haluan ihan ehdottomasti tilata Villa Laurilasta lisää näitä kotimaan aarteita. Kainuunharmassukkalanka kiinnostaa ehkä tällä hetkellä kaikkein eniten - siinä värikin näyttää olevan kaunis tummanharmaa. Onneksi omassa lankavarastossa odottaa vielä yksi joulun alla hankittu aarrevyyhti Honkarinteen tilan ahvenanmaanlampaan ja suomenlampaan villan sekoitusta. Siitä tulee todennäköisesti lapaset ihan itselle, kunhan löytyy mukava ohje.

Seuraavaksi puikoille pääsevät kuitenkin Ilmastosukat.

Sukkailua

Neulominen ja blogin päivittäminen ovat kaikista hyvistä lupauksista huolimatta jääneet vähiin viime viikkoina. Osasin kyllä aavistaa, että tammikuu tulee olemaan töissä kiireinen, mutta ihan tällaista starttia vuodelle en osannut odottaa. Parin viikon kuluttua on onneksi hengähdystauko kun on koulujen hiihtoloma ja minäkin lasten kanssa lomalla koko viikon.

Edellisten postausten villatakki on edelleen kesken - neuloin yhden viikonlopun aikana hihat kahteen kertaan ja pyöriö on vieläkin huono. Huppua aloitin dominotilkuista mutta se on samoin kesken. Kyllä minä sen vielä teen valmiiksi, kunhan työkiireet tästä vähän helpottavat ja aivokapasiteettia riittää muuhunkin kuin sileään oikeaan.

Eli minä olen taas tikuttanut sukkia ja tällä kertaa paksuja perussukkia lapsille toiveiden mukaisesti. Pienimmät punaiset sukat ovat ensimmäinen valmistunut Lankahamsterityö kuopukselle, jonka alpakkasukista kului pohja puhki. Tällaiset paksut sukat eivät mahtuneet talvikenkiin, joten nyt työn alla on uudet sukat ohuemmasta langasta. Esikoistytön ja isomman pojan jalat ovat melko lailla saman kokoiset kuten kuvan sukistakin voi päätellä. Hjertegarnin raitalanka tarttui mukaan kesälomalla Tanskasta poistolankakorista. Paksusta langasta sukat syntyivät nopeasti. Poikien sukissa lanka on Seiskaveikkaa ja raidat lankakorin pohjalta löytyneistä nöttösistä. Laitan tähän itselleni muistiin, että silmukoita oli isomman pojan sukissa 44 ja pienemmissä 40.


Isompi kummityttö täytti tammikuussa jo 11 vuotta, ja hän saa myöhästyneenä syntymäpäivälahjana vielä sukat. Mihin ihmeeseen vuodet kuluvat - tyttö on kohta minun mittaiseni ja kengän kokokin on sama kuin omani. Neuloin sukat vähän kapeimmiksi kuin vastaavankokoiset aikuisten sukat eli 44 silmukkaa 48 silmukan sijasta. Lanka näissäkin Seitsemää veljestä ja puikot 3½.

Helmikuussa tulee ehkä neulottua enemmän kun ilmoittauduin parin vuoden tauon jälkeen lankahamstereihin.

Uutta vuotta

Uuden vuoden alussa on hyvä olla kaikenlaisia pyrkimyksiä parempaan elämään. Tähän blogiin liittyen minulla on kaksi tavoitetta: Ensinnäkin yritän päivittää blogia vähän useammin kuin viime vuonna. Blogi on minulle myös käsityöpäiväkirja, joka täydentää muistikirjojani ja niissä olevia raapustuksia ja välillä vähän epämääräisiäkin merkintöjä. Toiseksi yritän neuloa ja virkata mahdollisimman paljon varastossani jo olevista langoista. En ryhdy ehdottomaan langanostolakkoon mutta langan hamstraamisessakaan ei ole oikein tolkkua, kun kodissamme on muutenkin pulaa säilytystilasta. Sisustuksellisestikin ajatellen muovisten lankalaatikoiden tilalla voisi olla jotain sievempää.

Joululomalla olen aloitellut monenlaisia neuleita ja virkannut isoäidinneliöitä. Suurin projektini on kuitenkin vielä kesken olevani neuletakki, jota esittelin jo pari kuukautta sitten. Takki eteni hyvin marraskuun loppuun asti mutta jäi sitten joululahjaneulomusten ja muiden kiireiden takia kesken. Tätä tekelettä saattaisi uhata unohtaminen keskeneräisten neuleiden laatikkoon kaapin perälle, ellei edessä jo häämöttäisi (ensi viikolla jo!) käsityökoulun neuleosion viimeinen kerta, jolloin on tarkoitus esitellä valmiita neuleita. Nyt on meneillään toinen hiha; ensimmäinen on pyöriövaiheessa, kun pyöriön muotoa pitää hieman harkita vielä.

Tällä hetkellä suurin ongelma on huppu, joka on vielä idean asteella. Haluaisin koota hupun dominoneuleisista tilkuista, mutta huomattavasti helpompi vaihtoehto olisi neuloa ihan vain sileää neuletta. Hupun muoto askarruttaa myös enkä ole löytänyt (toistaiseksi) apua neulekirjoista tai netistä. Onhan tässä onneksi vielä muutama päivä aikaa...

Eriparisia asusteita

Sain joulun aikoihin valmiiksi esikoiselle pipon, kaulaliinan ja villasukat. Ne ovat kaikki erilaisista langoista, mutta se ei haittaa ollenkaan, koska omien sanojensa mukaan hän tykkää iloisista väreistä.

Ohje: Novita 4/2010
Lanka: Novita Tempo, vajaa kerä
Sukkapuikot nro 7

Valkoinen pipo Novitan talvilehden ohjeella. Silmukkamäärää jouduin vähän säätämään, kun ohjeen silmukkamäärällä olisi tullut päähine meidän kaksivuotiaalle. Pipo on ihan kiva ja voisin tehdä itselleni samanlaisen, mutta Tempo-lankaa ei löydy enää mistään. Novitan myymälässä on saatavilla joissakin väreissä, mutta muun muassa valkoinen on loppu Novitan tehtaaltakin eikä lisää ilmeisesti ole enää tänä talvena tulossa. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kauppoihin alkaa tulla kohta Novitan kesälankoja, vaikka minä voisin ihan hyvin ostaa vielä pari kuukautta talvilankoja. Muun muassa eilen ilmestyneessä Kotivinkissä oli kivoja talvineuleiden ohjeita juuri Tempo-langasta.

Lankabisnestä on vaikea ymmärtää. Novitalla on mitä ilmeisimmin sesonkiajattelu, joiden mukaisesti kutakin lankaa tuotetaan. Lähimarketin lankahyllyllä ei ole talvella puuvillalankoja eikä kesällä villalankoja. Kun sesonki vaihtuu, tulevat uudet langat, joita ei välttämättä enää sitten yhden sesongin jälkeen ole saatavilla. Ilmeisesti tavoitteena on optimoida tuotantoa ja minimoida varastot ja lisäksi lähtökohtana on se, että uutuudet (joko värit tai kokonaan uudet lankalaadut) myyvät paremmin kuin hyvä peruslankavalikoima.

Tällainen hitaasti uudesta innostuva perusneuloja kyllä tykkäisi siitä, että peruslankoja olisi joka sesonkina saatavilla kaikissa ns. perusväreissä. Tänä talvena ei esimerkiksi taida olla saatavilla mitään lankaa keltaisena, joka oli viime sesongin väri. Monista uutuusjutuista minä alan innostua vasta sitten, kun näen esimerkiksi blogeissa erilaisia toteutuksia niistä ja kuulen kanssaneulojien kokemuksista, mutta tuossa vaiheessa lanka saattaakin sitten olla jo loppu.


Tätä huivia neuloessani en osannut päättää, ovatko värit kauhea sekamelska vaiko kivalta näyttävä sekamelska. Tytär tykkää ja väri sointuu kivasti talvitakkiin. Mallineule on perinteistä aaltokuviota ja huiville tuli pituutta niin paljon kuin lankaa riitti. Vihreässä Vyyhdissä oli vastaavanlainen huivi esillä, mutta jotenkin kyllä tuntuu, että siellä olleessa kaulaliinassa väritys olisi ollut sopusointuisempi.



Ohje: 45 s, neulotaan kahden kerroksen mallineuletta niin kauan kuin lankaa riittää
Lanka: Linie 7 Supersocke, 6-fädig, 150 g
Puikot: Addin pyöröpuikko 4,5 mm

Joulun tienoilla neuloin vielä sukat. Kaikki langat ovat omasta varastosta ja raidoitus määräytyi sen mukaisesti. Keltainen lanka on Sandnes Smartia, muut Seiskaveikkaa.


Ohje: perussukat 48 silmukalla, koko 35-36
Lanka: Novita Seitsemän veljestä ja Sandnes Smart (keltainen), noin 11o g
Sukkapuikot 3,5 mm

Neulotut joululahjat

Tänä jouluna en antanut kuin pari neulottua joululahjaa.


Malli: 52 s, peukalokiilallinen peruslapanen, palmikkokuvio Kotiliesi 21/2010
Lanka: Honkarinteen tilan suomenlampaanvilla, noin 75 g
Sukkapuikot 3 mm

Nämä lapaset neuloin joululahjaksi työkaverilleni, joka on ollut suurena apuna kuluneen vuoden ajan perehtyessäni uusiin työtehtäviin. Lapasten lanka löytyi naisten joulumessuilta ja tuon ihanampaa lankaa tuskin on olemassa. Suomenlampaanvillaa ja vieläpä karitsanvillaa - tämä lanka lyö laudalta kaikki alpakkalangatkin, joita olen tähän asti pitänyt lankamaailman aatelina. Käsiin lanka tuntui vähän rasvaisena, mikä teki neulomisesta mukavaa näillä talvipakkasilla, kun minä ainakin joudun rasvaamaan käsiä vähän väliä.

Polvisukat olivat ystävän ääneenlausuma toive alkuvuodelta. Tein sukat ihan suoraan kirjan ohjeella, kun en viitsinyt pyytää pohkeen mittoja (jotakin yllätystä joululahjoissa sentään pitää olla!). Tällä pienellä riskinotolla sukista tuli onneksi oikeankokoiset. Sukkasillaan-kirjan tässä ohjeessa käytetään perinteistä vikkeliraitaa ja -kuviota, jotka tehdään ns. kaksinkertaisella nurjalla silmukalla. Aika hidasta neulottavaa, kun perinteiseen joululahjaneulomisen tapaan näidenkin sukkien kanssa tuli lopulta melkoinen hoppu. Kuvastakin valitettavasti näkee että aikaa kunnolliseen jälkikäsittelyyn (sukkien kohdalla ei voi puhua varsinaisesta pingotuksesta) ei ollut, kun sukat piti jo kääriä pakettiin.


Ohje: Vikkelisukat Sukkasillaan-kirjasta, ohjeesta poiketen 76 s
Lanka: Novita Nalle, 175 g
Sukkapuikot 2,75 mm

Sukkia

Blogihiljaisuus katkeaa - yllätys, yllätys - sukkapostaukseen. Kukapa olisi voinut uskoa, että neulon joulun alla sukkia lahjaksi. Tai uskaltaako joku jopa todeta, että onpa näitä nähty jo ennenkin?

Kaiken toiston ja kertauksen uhallakin esittelen kuitenkin kolme sukkaparia, jotka neuloin lahjaksi päiväkotilapsemme ihanille päiväkodin tädeille:


Sukat on aloitettu kärjestä Ullan ohjeen mukaisesti. Varsiin on virkattu koristeraidat ja ommeltu aitapistoa (Sukkasillaan-kirjan ohjeen mukaisesti). Jotain uuttakin näissä sukissa on: Sukan suut tuntuivat kiristävän vaikka yritin päätellä ne kuinka löysästi. Näin ollen kokeilin italialaista päättelyä. Lopputulokseen en ollut täysin tyytyväinen, mutta harjoitus tehnee mestarin tässäkin lajissa.

Lanka on Seitsemää Veljestä ja puikot olivat kokoa 3½. Koristeraidat ovat sekalaisia sukkalanganloppuja lankakorin pohjalta. Näitä sukkia tikuttelin syksyn mittaan useammassakin kokouksessa ja samalla sain vinkata uteliaille ihmettelijöille, että sukat voi neuloa näinkin päin.

Dominoneuletakki, osa I

Tänä syksynä minulla käynnistyi kolmas vuosi Helskyn käsityökoulussa. Vihdoinkin ohjelmassa on neulomista. Aloitimme syksyn värjäämällä kasviväreillä lankoja ja neuleosiossa tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa neulevaate kasvivärjätyistä langoista. Käsityökoulussa tuotteen suunnittelu on olennainen osa valmistusprosessia, ja niinpä olen piirtänyt luonnoksia ja laskenut mittoja ja samalla oppinut runsaasti uutta neuleen mitoituksesta.

Minulla on kasvivärjättyjä lankoja runsaasti vuosien varrelta ja lisäksi värjäämätöntä harmaata ja ruskeata varmaan kilon verran kumpaakin. Lanka on kolmisäikeistä ja nelosen puikoilla neuletiheys on noin 19 silmukkaa 10 cm:llä. Asetin materiaalin runsaudesta johtuen neuletyölleni kaksi tavoitetta: käyttää mahdollisimman paljon lankaa ja paljon eri värejä. Kirjoneule ei innostanut, koska koen usealla värillä neulomisen hankalaksi enkä ole oikein tyytyväinen neulejälkeeni kirjoneulonnassa. Niinpä päädyin luonnostelemaan pitkää neuletakkia, jonka helmassa ja hihansuissa olisi värikästä dominoneulepintaa ja muutoin sileää oikeaa ruskealla. Takkiin tulee lisäksi huppu dominotekniikalla ja eteen napitus. Nappilistoihin tulee mahdollisesti jotain jujua, kun takissa on isot pinnat sileää ruskeaa.

Toisin kuin yleensä käsityökoulussa, neuletyöt valmistetaan pitkälti varsinaisen opetuksen ulkopuolella. Opetuksen säännöllisyys ja aikataulu rytmittävät neulomista niin että kotonakin tulee ahkeroitua. Tuollainen iso neuletakki ei todellakaan ole mikään mukana kuljetettava neuletyö, joten rinnalla olen neulonut perussukkia niin omille lapsille kuin lahjavarastoonkin.

Syksyä

Kylläpä tauko venähti taas pitkäksi... Perinteisten työkiireselitysten lisäksi syynä on ollut perheeseemme iskenyt kodinsisustusvimma (tai -pakko). Elokuun alussa havahduimme siihen, että koulu alkaa kohta ja ekaluokkalaisen poikamme huoneeseen oli saatava koulupöytä. Siitä alkoikin tavaroidensiirto-operaatio, kun koulupöydälle piti saada tilaa. Ensimmäisessä vaiheessa esikoinen muutti alakertaan ja hänen tieltään tyhjennettiin aikaisemmin työ- ja vierashuoneena toiminut huone. Pojat siirtyivät nukkumaan kerrossänkyyn yläkerran toiseen pieneen makuuhuoneeseen, jossa on myös pienimmäisen lelut ja vaatekaappi. Yläkerran toinen pieni makuuhuone on ekaluokkalaisen huone, jossa on koulupöydän lisäksi kirjahylly ja mahdollisimman paljon vapaata lattiatilaa legorakentamiselle. Esikoinen sai alakerrasta tilavamman huoneen, joka tosin alkaa olla jo aika täynnä tavaraa. Ja koska yksi asia johtaa helposti toiseen, niin myös olohuone sai uuden järjestyksen, joka tosin on vielä hieman vaiheessa.

Kaiken tämän jälkeen meillä on kuitenkin vielä pino laatikoita täynnä mm. kankaita, ompelu- ja askartelutarvikkeita, joille ei ole enää oikein paikkaa kodissamme. Lähiviikkoina minun on tarkoitus käydä perusteellisesti käsityötarvikkeet, -kirjat ja -lehdet läpi ja karsia tarpeettomat myyntiin tai muuten kiertoon. Kirpputoripöytäkin on jo varattu Valtterin kirppikseltäkin, kun myös pieneksi jääneitä lastenvaatteitakin on taas monta kassillista.

Lisäksi olen käynyt marttojen kanssa Tallinnassa käsityöostoksilla, opetellut Helskyn käsityökoulussa keramiikan tekemistä ja kässämartoissa puolestaan neulakinnastekniikkaa. Kirjastosta on löytynyt lainaksi kivoja käsityökirjauutuuksia ja sain vihdoin pitkän odottamisen jälkeen lainaksi myös Cookie A:n Sock Innovation -kirjan. Raskaan työviikon päätteeksi palkitsin itseni myös ostamalla IK:n ja virolaisen Käsityö-lehden. Eilisiltana olikin sitten ihana käpertyä peiton alle sohvalle ja inspiroitua ihanista lehdistä ja kirjoista.

Valmistunutta-osastolla käyttöneuleita lapsille:


Ohje: Wurm-pipo (Ravelrystä)
Lanka: Novita Tennessee
Puikot 3 mm (muistaakseni)

Kuopus on konservatiivinen ja suhtautuu epäillen kaikkiin uusiin vaatteisiin. Tämän pipon suostui laittamaan päähän vasta kun kaikki muut päähineet olivat pyykkikorissa. Isosisko puolestaan tykästyi huiviinsa niin että on pitänyt sitä joka päivä, vaikka vielä ei ihan villahuivikeleissä olla:

Ohje: Baktus
Puikot: Addin 3,5 mm pyöröpuikot

Lankaa meni tasan kaksi kerää eli 100 g. Baktus on siitä kiva ohje, että langan voi käyttää optimaalisesti eikä jää keränloppuja tähteeksi. Lanka on kesällä Turusta Lankabaarista ostettua merinovilla-nylon-sekoitetta (80 % / 20 %). Langan vyöte ehti kadota, mutta todennäköisesti kyseessä on Crystal Palace Yarnsin Mini-Mochi.

Puikoilla on sukkia lapsille ja suunnitelmissa villahaalari kuopukselle. Haaveissa jotain ihanaa itselleni mutta sinne asti en taida käytännössä koskaan päästä.

Kasvivärjäystä pietaryrtillä

Toivottavasti kukaan ei hermostu näihin värjäysjorinoihin - yritän dokumentoida värjäyksistä edes jotakin jonnekin ja se jonnekin sattuu nyt olemaan tämä blogi.

Keräsin pietaryrttejä täyteen ahdetun muovikassillisen ja leikkelin kukat kattilaan (värjäyskirjan ohjeessa neuvotaan ottamaan vain kukat talteen jotta väristä tulee keltainen eikä vihreä). Kukkia oli vajaa kilo ja laitoin vielä joukkoon viime talven aikaan keräämiäni sipulinkuoria. Kaadoin päälle vettä ja annoin liemen muhia kannen alla pari päivää. Sen jälkeen keitin lientä runsaan tunnin (pietaryrtin haju on aika voimakas eli jos on mahdollista, kannattaa keittää ulkona). Värjäsin kaksi vyyhtiä lankaa, joista toinen oli luonnonvalkoista ja toinen harmaata. Valkoisesta tuli kaunis vaaleahko keltainen ja harmaasta tuollainen vähän vihertävä. Kuvassa sävyt eivät ole ihan kohdallaan.

Tulevia värjäyksiä varten on vielä odottamassa männynkäpyjä. Kukkapenkissä kukkii parhaillaan kanadanpiisku, joka muiden piiskujen tapaan on värikasvi. Erityisesti odottelen marja-aronian marjojen kypsymistä, kun niistä pitäisi saada marjapuuronpunaisen ja violetin sävyjä. Mitähän tällainen kuiva ja helteinen kesä tekee kasvien väriaineille? Onko väriaineita niissä enemmän vai vähemmän? Samalla tulee mietittyä sitäkin, että kohta kesä alkaa kääntyä syksyä kohti ja että nyt pitäisi värjätä (tai kuivata värjäyskasveja) kun luonnossa on vielä tarjontaa. Harmi vaan, että minun työssäni elokuu on yksi vuoden kiireisimmistä kuukausista ja työ haittaa näin ollen vakavasti myös kasvivärjäysharrastusta.

Kesän sukkasatoa

Kesän aikana en ole neulonut juuri muutoin kuin automatkoilla, ja sukka on minulle helpoin matkaneule. Ensimmäisenä valmistuivat kirjavat sukat maissilangasta. Maissisukkalankaa oli ihan pakko ostaa, kun alkukesänä olin työn puolesta käymässä Turussa ja päivän aikana oli juuri sopivasti aikaa pistäytyä Lankabaarissa. Maissilanka on pehmeää mutta nailon antaa sille joustavuutta. Sukista tuli vähän lötköt ja saa nähdä miten lanka käyttäytyy kulutuksessa ja pesussa.


Ohje: perussukka 64 s, ranskalainen kantapää
Lanka: Crystal Palace Yarns Maizy
Sukkapuikot 2,5 mm

Toisena puikolle pääsi Kalajoki-sukat. Ohje on ollut to-do-listallani pidempään ja sukista tuli oikein kauniit. Siinä vaiheessa kun tein toisen sukan kärkikavennuksia huomasin kuitenkin mokanneeni: Minulla olleet kaksi kerää Maija-lankaa olivatkin eri värjäyserää ja keskenään selvästi eri värisiä. Väriero on selvästi havaittavissa sukista kirkkaassa valaistuksessa joten näistä taisi tulla hämärien koti-iltojen sukat.


Ohje: Kalajoki-sukat, Tiina Seppälä silmukkamääränä ohjeesta poiketen 56 s
Lanka: Gjestal Maija
Sukkapuikot 2,75 mm

Kolmannet valmistuneet sukat aloitin jo viime syksynä mutta niiden neulominen jäi kesken jostain syystä. Malli vanha tuttu Cookie A:n Monkey ja lopputuloksena ihan kivat käyttösukat. Lanka on ihanan väristä mutta ensimmäinen lanka joka värjäsi sormet neuloessa. Pitäisi ehkä pestä sukat ennen kuin antaa ne lahjaksi. Nämä menevät siis lahjavarastoon.



Ohje: Monkey, Knitty Winter 2006
Lanka: Supersocke 100
Sukkapuikot 2,25 mm

Matkakertomus Tanskan ja Ruotsin reissulta

Tässä tiivistetty matkakertomus ja paljon kuvia kesälomamatkastamme (käsityöaiheinen postaus on tulossa sitten seuraavaksi).

Olimme tänä kesänä muutaman kesän tauon jälkeen reissussa omalla autolla ulkomailla ja matkamme suuntautui Ruotsin kautta Tanskaan. Tanskaa (kuten myös Ruotsia) voi lämpimästi suositella matkakohteeksi lapsiperheille. Nähtävää on paljon, erityisesti Tanskassa välimatkat ovat lyhyitä ja molemmat maat ovat lapsiystävällisiä. Tanskassa on myös upeita rantoja; sää ei tosin ole takuuvarmasti lämmin ja poutainen mutta maisemat ovat mielenkiintoisempia ja ihmisiä on vähemmän.

Matkustimme yölaivalla Naantalista Kapellskäriin ja ajoimme ensimmäisenä päivänä Etelä-Ruotsiin Helsinngborgiin. Seuraavana päivänä menimme lautalla yli Helsingöriin Tanskan puolelle ja sieltä ajoimme Jyllannin länsirannikolle Esbjergin pohjoispuolelle, josta olimme vuokranneet mökin viikoksi. Paluumatkalla yövyimme Lundissa ja olimme vielä pari päivää Tukholmassa. Miehelläni ja minulla oli matkasuunnitelmia tehdessämme sellainen ajatus, että myös Ruotsista Tanskaan siirtyessämme ehtisimme nähdä matkan varrellakin mielenkiintoisia paikkoja. Tämä suunnitelma ei oikein toiminut ja hyvä vaihtoehto olisikin lentää Kööpenhaminaan ja vuokrata sieltä auto. Tai liikkua kokonaan julkisilla kulkuvälineillä kuten Elinan perhe. Myös polkupyörä voisi olla hyvä tapa tutustua Tanskan maaseutuun.


Yllättäen perheemme lapsista automatkat sujuivat parhaiten kaksivuotiaalta kuopukselta. Isommat lapset sen sijaan viihtyivät parhaiten jos saivat katsoa elokuvia tai pelata kännykällä tai Nintendolla. Maisemien katselu ei kiinnostanut lainkaan ja pysähdyspaikoilla kiinnostivat lähinnä leikkipaikat ja se milloin pääsee autoon takaisin katsomaan elokuvaa. Sama meininki näytti pysähdyspaikoilla olevan myös muissa lapsiperheissä. Mitenkähän ihmeessä 1970- ja 80-luvuilla meidän lapsuudessamme automatkat saatiin kulumaan ilman näitä vempaimia? Pienellä muistelulla alkaa kyllä palautua mieleen että eivät ne automatkat silloinkaan olleet aina niin auvoisia. Sekin ihmetyttää, miten tavarat saatiin silloin ennen mahtumaan autoihin, jotka olivat paljon pienempiä kuin nykyiset henkilöautot. Ja vaikka autot ovat nykyään isompia, niin ne ovat yhtä tupaten täynnä tavaraa ja useimmilla (niin myös meillä) vielä kattoboksikin täynnä kasseja.


Tanskassa oli kuitenkin mukavaa sitten kun vihdoin perille pääsimme. Meillä oli hyvin varusteltu lomamökki josta oli Pohjanmeren rannalle matkaa noin sata metriä. Silminkantamattomiin jatkuva hiekkaranta ja tyrskyävä meri jaksoivat kiehtoa joka päivä. Rannalta kerättiin kotiin tuomiseksi sileitä aaltojen hiomia kiviä ja simpukan kuoria.

Säät suosivat meitä ja parina päivänä pystyi hyvin uimaan meressä ja lapset viihtyivät ranta-aallokossa kylmemmälläkin säällä. Edellisellä Tanskan reissulla ilma oli viileähkö, kostea ja harmaa, mutta nyt meitä onnisti, sillä lämpötilat olivat 20 ja 30 asteen välillä ja enimmäkseen poutaa.



Retkeilimme viikon aikana noin 100 kilometrin säteellä majapaikastamme. Kävimme tietysti Legolandissa.


Isommat lapset odottivat Legoland-visiittiä kovasti, mutta paikka ei kuitenkaan tainnut olla suurten odotusten veroinen. Heinäkuussa Legolandissa riittää kävijöitä ja huvipuistolaitteisiin oli pitkät jonot. Perheen pienimmäisen kanssa ihastuimme kovasti legopalikoista rakennettuun minimaailmaan, joissa liikkuvat junat ja veneet jaksoivat kiinnostaa kaksivuotiasta loputtomiin.


Esbjergissä on kiva merenkulku- ja kalastusmuseo akvaarioineen. Suosikiksi osoittautui kosketusallas, jossa sai silittää niin meritähteä, rauskua kuin kampelaakin. Keskimmäisen lapsen sai suurinpiirtein kantaa ulos museosta sulkemisaikaan, kun kalojen silittäminen oli hänestä niin kivaa.

Esbjergistä etelään sijaitseva Ribe on tänä vuonna 1300 vuotta täyttävä Tanskan vanhin kaupunki, jonka keskusta on pieni ja viehättävä. Sieltä löytyi myös hyvä lankakauppa, jossa oli hyvä valikoima lähinnä norjalaisia ja tanskalaisia lankoja. Tanskalaiset langat eivät ole Suomessa kovin tunnettuja mutta kaupassa oli hyvä valikoima erivahvuisia villa- ja villasekoitelankoja. Itse päädyin ostamaan vihreänsävyistä ohutta villalankaa, josta voisi tehdä vaikkapa huivin, ja lisäksi paksua sukkalankaa.


Riben keskustan ulkopuolella on mielenkiintoinen viikinkikeskus, jossa kävijöiden on mahdollisuus päästä itsekin kokeilemaan viikinkiajan askareita. Innostuneemmat harrastajat voivat nettisivujen kautta ilmoittautua vapaaehtoiseksi osallistumaan keskuksen toimintaan. Alueella on useita asuinrakennuksia, karjasuoja, eläimiä ja markkinapaikka. Heti ensimmäisenä pääsimme seuraamaan ketun nylkemistä, mikä oli erityisesti keskimmäisestä lapsesta erittäin kiehtovaa katsottavaa. Markkina-alueella eri alojen käsityöläiset valmistavat tuotteita myytäväksi viikinkiajan hengessä. Itse ostin luusta tehtyjä nappeja, mutta myynnissä on muun muassa koruja, keramiikkaa, nauhoja ja nahkatöitä. Päivittäin järjestetään erilaisia näytöksiä; me pääsimme seuraamaan metsästyshaukkoja ja jousiammuntaa. Tanskalaiseen tapaan alueelta löytyy myös kahvila ja lapsille todella hyvä leikkipaikka.

Paluumatkalla pysähdyimme Ruotsissa Linköpingissä Flygvapenmuseumissa, joka oli kyllä ihan huippumielenkiintoinen vierailukohde jopa minulle, joka en ymmärrä mitään sotalentokoneista. Tukholmassa kävimme Skansenilla, uimassa ja kuljeskelimme kaupungilla. Kolmenkymmenen asteen helteessä ei kummoista jaksa tehdä ja eipä ole aikoihin laivamatka Helsinkiin tuntunut niin mukavalta kuin tällä kertaa, kun hytissä oli ilmastoinnin ansiosta viileää ja laivan kannella puolestaan mukavan lämmintä vielä avomerelläkin.

Matkailu avartaa mutta olipa taas kiva palata kotiin. Alan pikkuhiljaa ymmärtää myös niitä perheitä, jotka eivät ole niin innokkaita matkustamaan lasten kanssa. Lasten kiukkukohtauksia ja kinastelua on ehkä helpompi sietää kotioloissa, mutta toisaalta matkustaminen tarjoaa mahdollisuuden irtiottoon arjesta. Kotona lomailu ei ole ongelmaton vaihtoehto kaltaiselleni suorittajalle. Meillä kun ei ole kesämökkiä jonne voisi mennä kesänviettoon ja minun on vaikea rentoutua kotinurkissa, kun kaikki tekemättömät asiat ympärillä alkavat helposti ahdistaa. Viime vuosina harjoittelun tuloksena olen oppinut sentään lomamatkoilla myös olemaan ja nauttimaan pienistä hetkistä enkä vain kiertämään nähtävyydestä toiseen.