Neljä vuotta meni kuin hujauksessa

Neljä vuotta Helskyn aikuisten käsityökoulua alkaa olla lopuillaan. En poikennut tavoistani tälläkään kertaa ja lopputyö valmistui viime hetkillä. No, oma osansa oli silläkin, että maaliskuu oli töissä hektinen enkä näin ollen pystynyt pysymään tavoiteaikataulussa. Viimeisinä päivinä tein lopputyötä iltaisin pikkutunneille asti ja nyt on vähän sellainen tyhjä olo. Oliko kaikki uurastus lopputuloksen arvoista ja tässäkö tämä nyt oli.

Olen usein todennut, että minulle käsitöissä on tärkeintä prosessi ja tekeminen, ei niinkään lopputulos. Niinpä tekemisen tulee olla kivaa ja nautinnollista tai vaihtoehtoisesti tuotoksen jotain aivan erityistä. Käsityökoulun lopputyöstä jäi vähän väkisin puurtamisen maku. Ehkä kyse oli siitäkin, että työllä oli selkeä aikataulu ja deadline - harrastuksissa minä en ole aikatauluihmisiä.

Lopputyöni on (näkövammaisille) lapsille tarkoitettu koskettelukirja, jossa aiheena ovat eläinaiheiset kansanlorut. Sain idean kirjan tekemiseen kun kuulin jotakin kautta, että Celia-kirjasto kaipaa kokoelmiinsa lisää koskettelukirjoja. Kirjasto on tehnyt jopa oppaan koskettelukirjojen tekijöille.

Lisää kirjan syntyprosessista ja käsityökouluopintojeni sisällöstä voi lukea portfolio-blogistani.

Nyt voikin sitten miettiä, mihin keskeneräiseen käsityöhön tarttuisin vai aloittaisinko jonkun kokonaan uuden?

Virkattu pöllö

Suuret kiitokset kaikille lapasiani ja Angry Birds-pipoa kommentoineille. Jopa vähän häkellyin lapaskehuista ja toisaalta tulin kommenteista myös hyvin iloiseksi - niitä on aina mukava saada.

Minä olen tykästynyt söpöihin pöllökuoseihin ja -hahmoihin, joita löytyy niin kankaista, papereista kuin lasten vaatteistakin. Niin on kai moni muukin, kun tarjolla on toinen toistaan söpömpiä pöllötuotteita.

Viime vuonna Interweave Crochetissa oli virkkausohje pöllöön. Nopea virkattava mutta minun kärsimättömälle luonteelleni näissä pikkuhahmoissa on vähän liikaa näperrettävää ja turhan monta langanpäätä pääteltäväksi. Toisaalta olen nyt niin työkiireiden raskauttama, että kaikenlainen näpertely on hyvää vastapainoa irrottamaan ajatukset työasioista edes hetkeksi. Lankavarastosta löytyi muuten tähän projektiin täydellisen sopiva lanka, vaaleanruskea lanka on nimittäin puhdasta akryylia jolle ei taatusti olisi muuta käyttöä.  Muistan vielä ostaneeni kyseistä lankaa nimenomaan amigurumien tekemistä varten ja hintakin oli kyllä ihan superedullinen.

Poikien synttärien lähestyessä (toukokuuhan on ihan kohta, eikös joo? - ainakin pojat suunnittelevat jo synttärijuhliaan) muistui myös mieleen, että poikani toivoi jossain vaiheessa virkattu Pikachua, kun näytin hänelle Hetkiä Heimolasta -blogin kuvia. Ohje Pikachuun ja moneen muuhun Pokemon-hahmoon löytyy täältä (sivupalkissa linkkejä ohjeisiin).

Kirjaillut lapaset

Syksyllä aloittamani ja taannoin myös blogissa keskeneräisinä esittelemäni lapaset ovat nyt valmiit. Aloitin näiden tekemisen syyskuussa käsityökoulussa, jossa tehtävänä oli tehdä vapaavalintainen työ kirjomalla. Tämän projektin kanssa kävi tutulla tavalla - ensin innostun ja sitten kyllästyn. Ensimmäisen lapasen kirjoin valtavalla innolla mutta toinen saikin sitten odottaa aikansa. Hiihtolomaviikolla kaivoin keskeneräisen lapasen esille ja aloin pistellä.

Lapasten materiaali on pesukoneessa vanutettua villapaitaa ja kaava on sovellettu ostolapasesta. Alla olevassa kuvassa näkyy lapasen osat:


En ole lapasen malliin täysin tyytyväinen (tämä olikin kokeilu). Peukalosta ei tullut kovin istuva: kämmenen puolella peukalon juuressa on ikään kuin liikaa kangasta. Käytössä - jos näitä nyt raaskii käyttää - ongelmaa saattaa aiheuttaa myös villaneuloksen venyminen. Harmaa neule on villasekoitetta eikä huopunut ihan niin hyvin kuin valkoinen täysvillapusero. Kappaleet on yhdistetty koneella ompelemalla.


Katsoin kuvioihin mallia yhdestä 1970-luvulla ilmestyneestä rekipeittokirjasta, jonka lainasin äitini kirjahyllystä, mutta sommittelu ja värit ovat ihan omat. Väritys muotoutui työn edetessä. Halusin käyttää paljon värejä ja myös vastavärejä tehosteena. Kuten kuvistakin huomaa, niin lapaset eivät ole ihan identtiset, vaan kuvioiden koko ja sijoittelu eroavat vähän.

Alunperin haaveilin käsityökoulussa tekeväni sohvatyynyn rekipeittokirjonnalla, mutta kuvioiden sommittelu oli yllättävän hankalaa, vaikka piirsin monta luonnosta. Nyt olen ihan tyytyväinen, että valitsin tällaisen pienemmän työn, koska tähänkin meni aikaa varmaan parikymmentä tuntia.

Junasukat

Neuloin ystävän kaksosvauvoille junasukat. Kummallista kyllä, toisesta parista tuli isommat, vaikka kuvittelin jo, että tällä neulomiskokemuksella käsialani ei kovin paljon vaihtelisi. Lanka on molemmissa Sandnesin Sisua ja puikot kokoa 2,5 mm. Ensimmäisessä sukkaparissa käytin ruusupuisia puikkoja ja toisessa bambuisia. Riittääkö puikkojen materiaali selittämään käsialaeron?


Malli: Junasukat
Lanka: Sandnes Sisu
Puikot 2,5 mm

Angry Bird

Meidän jälkikasvumme on tykästynyt Angry Birdsiin (ja täytynee tunnustaa että minäkin pelaan sitä joskus). Keskimmäinen lapsista teki tilauksen Angry Birds -piposta ja tässä se vihdoin on. Itse pipo tuli valmiiksi jo tammikuun alkupäivinä, mutta yksityiskohtien taiteiluun ja ompelemiseen vierähtikin sittenturhan pitkään.

Hain inspiraatiota ja mallia muun muassa Ravelrysta ja muualtakin netistä, mutta ohjetta ei löytynyt, joten täytyi soveltaa itse. Yritin tehdä pipoon pienet korvaläpät, mutta ne eivät kyllä oikein onnistuneet, vaan pipon reuna yrittää rullautua ylöspäin korvan päältä.


Lanka: musta Linie 157 Tessa ja sekalaisia langanloppuja
Virkkuukoukku: 4,5 mm (vai olikohan se 4 mm)

Kuopuksen kanssa käydään nyt neuvotteluita siitä, haluaako hän samanlaisen pipon kuin isoveljellä vai kenties sittenkin alkuperäisen toiveensa mukaisesti keltaisen Angry Bird-pipon. Itse toivoisin jälkimmäistä ja ajattelin tehdä seuraavan pipon itselleni tutummalla tekniikalla eli neulomalla.

Marttaneuleita

Yksi jo viime vuoden puolella aloittamani projekti liittyy marttojen uuteen neulemallistoon. Pääsin testineulomaan ohjeilla ennen kuin ne julkistettiin.

Neulemalleissa yhdistyy kolme elementtiä eli palmikot, kohoneuleraidat ja raidoitus. Väriyhdistelmiäkin on kolme erilaista. Marttaneuleiden ohjeet on tehty Novitan langoille (Seitsemän Veljestä ja Wool), joihin on värjätty vartavasten tiettyjä sävyjä. Neulemalliston on suunnitellut Aalto-yliopistossa opiskeleva Liisa Pesonen.


Valitsin neulottavakseni nopeita juttuja: sukat, lapaset ja pipon. Päätin neuloa ne vain yhdellä värillä, koska minusta raidalliset neuleet eivät näytä niin hyvältä kuin yksiväriset. Näitä neuloessa sai olla tarkkana koko ajan, mutta lopputulos on ihan kiva. Sukkien ja lapasten lanka on Seiskaveikkaa, pipon Woolia. Värisävy on kuvissa ihan pielessä; oikeasti nämä ovat sävyltään siniharmaita.



Pipon mallineuleen nimi on martan krookus, joka ei ihan täysin pääse oikeuksiinsa pipossa - ei ainakaan yllä olevassa kuvassa. Piposta tuli minulle ohjeen mukaan neulottuna vähän nafti. Jos neulon vielä pipon tällä ohjeella, teen siitä vähän korkeamman. Ohjeessa pipoon kuuluisi vielä tupsu, mutta se ei nyt kertakaikkisesti ole minun juttuni, joten saa luvan olla ilman.

Lapasten ohje löytyy marttojen svuilta ja Martat-lehden tammikuun numerosta; loput ohjeet ovat saatavilla marttojen jäsensivuilla. Jossakin vaiheessa ohjeet julkaistaneen myös Novita-lehdessä.

Verkkokauluri

Tämä kauluri valmistui viime vuoden viimeisinä päivinä, mutta kuvat otettiin vasta tänään uudenvuodenpäivän kävelyretkellä. Innoitus kaulurin tekemiseen tuli Tellulta ja lanka on syksyllä tarjouksesta ostettua käsinkehrättyä villalankaa Vihreästä Vyyhdistä. Väri taitaa olla nimeltään tiikerinsilmä.

Paksulla langalla ja seiskan puikoilla tulee nopeasti valmista. Lisää tällaisia neuleita niin lankavarastokin vajuisi vähän...


Ohje: Verkkokauluri Kauhavan Kangasaitan sivuilta
Lanka: Naturwolle Vihreästä Vyyhdistä, 2 vyyhtiä eli 200 g
Puikot: 7 mm

Seuraavaksi yritän ahkeroida pari keskeneräistä työtä valmiiksi ja ehkä aloittaa jotain uuttakin. Nyyh, enää pari lomapäivää jäljellä ja sitten onkin taas niukemmin neulomisaikaa tarjolla.

Röyhelöhuivi ja Mollie Makes

Palaan vielä hetkeksi joulua edeltävään aikaan ja esittelen vielä yhden joululahjan. Röyhelöhuivi on neulottu Vihreän Vyyhdin myymästä röyhelölangasta ja neulottu lankojen mukana saadulla ohjeella. Lankaa kului kolme kerää ja lopputulos on jos ei muuta niin ainakin röyhelöinen.

Minä en ole ollut hirveän innostunut röyhelölangoista enkä ole vielä tämän huivin jälkeenkään. Nopeaa, helppoa ja epäonnistumisen vaara on pieni, mutta minä kyllä tykkään enemmän neuleista, jossa neulojan panos näkyy lopputuloksessa vähän enemmän.


Innostuin myös ompelemaan joulupakettien koristeeksi huovasta kuusenkoristeita. Osa malleista on Mollie Makes -lehdestä (kaavat löytyvät pdf:nä), osa taas omasta päästä. Näitä oli tosi koukuttavaa tehdä; sommitella erilaisia väriyhdistelmiä sekä valita nappeja ja nauhoja.

Mollie Makes on minulle uusi lehtituttavuus. Bongasin marraskuun numeron lähimarketin hyllyltä ja koukutuin heti. Joulukuun numeron ilmestymistä Suomen lehtihyllyille piti odottaa 2-3 viikkoa sen jälkeen kun lehden blogissa näytettiin sen ilmestyneen. Uusin numerokin on jo ilmestynyt UK:ssa mutta ei ole vielä myynnissä Suomessa ja pohdiskelen, pitäisikö ostaa uusin lehti uuteen leluuni eli iPadiin. Sähköiset lehdet olisivat ainakin ratkaisu lehtien säilytysongelmaan - käsityölehtikoteloni ovat ratketa liitoksistaan ja hyllytila uhkaa loppua kesken. Joistakin vanhoista käsityölehdistä olen luopunut, mutta pääsääntöisesti säilytän kaikki käsityölehdet ja ostan vielä jatkuvasti lisää niin uusia kuin kirpparilta vanhoja lehtiä.

Punainen pipo

Olimme joulunalusviikon tankkaamassa valoa ja lämpöä Teneriffalla. Sää oli juuri minun mieleeni: lämpötilat sitä luokkaa mitä Suomen kesässä parhaimmillaan, kun varjossakin tarkenee hyvin olla. Hotellissa oli ihanat lämmitetyt uima-altaat, joten minäkin intouduin pulikoimaan päivittäin ja isommat lapset ehtivät melkein kyllästyä uimiseen. Ja sitä aurinkoa, sinistä taivasta ja valoa.


Matkan aikana neuloin pipon, jota ajattelin vähän omaan käyttöön mutta joka on tyttärenkin mieleen. Eli käyttöä löytyy, kunhan tässä ensin tulisivat pipokelit... Ohjeena oli Sirle-pipo Ullasta. Ohje on selkeä ja hyvin kirjoitettu, joten pipoa oli ilo neuloa.



Ohje: Sirle by Suvi Simola
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Dk, noin puolitoista kerää
Bambusukkapuikot 3,5 mm

Pipariksi meni

Vesisateen keskellä joulutunnelmaa voi loihtia vaikkapa leipomalla pipareita. Lasten kanssa koristelimme ja kokosimme tänään Maisa-piparkakkutalon ja siinä sivussa tällaisen neulojan joulukortin. Tämä kortti välittäköön kaikille blogini lukijoille hyvän joulun toivotukset!

Lisää lapasia

Marraskuun ahkeroin lasten sukkia oman marttayhdistykseni myyjäisiin. Ehdin neuloa kymmenen paria perussukkia, jotka harmi vaan eivät menneet kovin hyvin kaupaksi. Eikä mennyt kyllä oikein mikään muukaan ja samaa ovat valitelleet muutkin martat tämän syksyn myyjäisistä. En ole kuitenkaan kauhean harmissani siitä että sukat eivät menneet kaupaksi, vaan olen päättänyt lahjoittaa myymättä jääneet sukat Vantaan seurakuntien jouluiseen sukkakeräykseen - menevät varmasti hyvään tarkoitukseen.

Syksyn mittaan olen auttanut joulupukkia ja tehnyt muutamat lapaset lahjapakettiin laitettavaksi. Kuvassa on dokumentoitu myös pääkaupunkiseudun eilen satanut ensilumi.

Violetit ja vihreät lapaset on koukuttu tunisialaisella virkkauksella. Langat ovat molemmissa Novitan Isoveljeä ja Puroa. Punaiset lapaset on puolestaan neulottu Vihreän Vyyhdin myymästä Filz-Wolle-langasta ja vanutettu kevyesti pesukoneessa 40 asteessa. Itselleni merkitsen tähän muistiin, että Vihreästä Vyyhdistä saadulla ohjeella naisen lapasesta (24 silmukkaa) tulee minun käsialallani liian pieni jopa minun lyhytsormiseen räpylääni.

Martin markkinat Tallinnassa

Kaksi viikkoa sitten olin käymässä Tallinnassa Martin markkinoilla. Meitä oli kuuden hengen ryhmä eri-ikäisiä mutta samanhenkisiä naisia ja oli kyllä mukava reissu. Perjantaipäivän vietimme Martin markkinoilla ja lauantaina kävimme sitten Karnaluksissa ja kiertelimme keskustan alueen kauppoja.



Martin markkinat oli virkistävän erilainen tapahtuma suomalaisiin käsityömessuihin tottuneille. Esillä oli Viron jokaisen maakunnan omia käsitöitä: enimmäkseen kirjontaa, nauhoja ja neuleita. Tuotteita oli tietysti myynnissä mutta niiden lisäksi oli työnäytöksiä ja työpajoja. Myös käsityötarvikkeita oli myynnissä, mutta enemmän myynti painottui valmiisiin tuotteisiin. Martin markkinoilla esitellään myös naapurimaiden käsityöperinnettä: Suomesta oli tänä vuonna esillä Hopealuu ja Joel Nokelainen vuoltuine lintuineen.

Tällä hetkellä olen aika innostunut kirjonnasta, ja alla olevissa kuvissa on esimerkkejä messuilla nähdyistä kirjontatöistä. Perinteisillä kirjontakuvioilla osataan leikitelläkin! Ostin messuilta ohutta yksisäikeistä villakirjontalankaa, joka oli varsin edullista ja jota oli saatavilla vaikka missä väreissä.


Olen vihdoinkin sisäistänyt sen, että en tarvitse lisää lankaa. Näin ollen lankaostokseni rajoittuivat yhteen kerään ohutta villalankaa, josta voi neuloa vaikkapa Haapsalun huivin, ja pieneen pellavalankakerään josta olen jo virkannut muutaman tähden joulukortteja koristamaan. Messuilta ostin enimmäkseen kaikenlaista pientä kivaa joululahjoiksi ja lasten joulukalenterien täytteeksi.

Edes Karnaluksissa en kokenut tällä kertaa samanlaista ahdistuskohtausta kuin edellisellä kerralla, jolloin en osannut tavarapaljoudesta ostaa oikein mitään. Ostin muun muassa helmilankoja, vetoketjuja, nappeja ja pieniä ompelutarvikkeita ja täydensin puikkokokoelmaani.

Käsineitä

Tänä syksynä olen tehnyt paljon käsitöitä mutta en ole oikein osannut kirjoittaa niistä mitään tänne blogiin. Olen uudistanut ja tuunannut vaatteita (martoissa oli mielettömän hyvä Aija Rouhiaisen pitämä vaatteiden uudistamiskurssi), neulonut, virkannut ja koukunnut lapasia, tehnyt huovasta rintarosseja ja käsityökoulussa kirjonut. Ja silti - tuntuu siltä, että ei ole mitään blogattavaa. Kaikki tehty tuntuu niin tavalliselta ja arkiselta että niistä ei ole muille esiteltäväksi.

Käsityökoulussa aloitimme tämän viimeisen vuoden syyslukukauden kirjonnalla ja tuunauksella. Ensin ajattelin tehdä perinteistä peittokirjontaa soveltaen sohvatyynyn, mutta onneksi tulin järkiini ja aloin tehdä jotain pienempää. Alla olevassa kuvassa on vielä keskeneräisten lapasten yksityiskohtia.


Koukkuaminen kaksipäisellä koukulla (Tunisian crochet) on edelleenkin kivaa. Tosin parasta on aloittaa aina uusia lapasia uusilla lanka- ja väriyhdistelmillä joten valmiita lapasia ei ole vielä montaa paria, mutta kyllä niitä pikkuhiljaa valmistuu joululahjavarastoon. Peruslapasten lisäksi olen oppinut tekemään koukutut lapaset peukalokiilalla. Tosi helppo tekniikka ja niin näyttävän näköistä pintaa. Luin joltakin nettisivulta, että koukkuamisella on monta erilaista englanninkielistä nimitystä. Suosikkini eri nimityksistä on Idiot stitch :-)

Koukutut lapaset, ohje oma, 30 s
Lanka: valkoinen Novita Tempo ja raitalanka Seitsemän Veljestä
Koukku: 2-päinen koukkuamiskoukku 5,5 mm

Kuvia ottaessa ulkona oli mielettömän kylmä tuuli, mutta samettiruusut ja krassi kukkivat vielä täyttä päätä. Kummallinen syksy.

Tilkkupeittoja ja syksyn satoa

Novitan ja marttojen tilkkupeittokampanja alkaa olla finaalissa. Minä sain oman peittoni (kuvassa yllä) kasaan melko lailla hyvissä ajoin, mutta sen lisäksi kokosin kaksi marttojen yhteisprojektina tekemää peittoa ja niiden viimeistely jäi kyllä viime tippaan. Tulevana lauantaina peitot kootaan (toivottavasti) maailmanennätyspeitoksi Senaatintorilla.

Oman peittoni virkkasin enimmäkseen Seitsemästä Veljeksestä, mutta mukana on myös erilaisia muita villa- ja villasekoitelankoja. Pahinta oli ziljoonan langanpään päättely, vaikka yritin kehitellä kaikenlaisia kikkakolmosia langanpäiden piiloon virkkaamiseen ja päättelemiseen virkatessa.

Syksyn satoakin on tullut virkattua. Näiden ohjeet löytyvät viimeisimmästä Suuresta Käsityölehdestä.

Lapaset

Vai olisikohan nämä rasat, kun ohje ja innoitus on Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin...

Ensimmäinen pari syntyi yhden viikonlopun aikana kesäkuussa, mutta toiseen pariin vierähtikin sitten vähän pidempi aika, kun kesähelteillä koukkuaminen paksulla villalangalla sai väistyä keveämpien lankojen tieltä. Kohtahan lapasia taas tarvitsee ja luulenpa että näitä tulee tehtyä jokunen pari lahjaksikin. Minä olen kertakaikkisen tykästynyt tähän tapaan tehdä lapasia. Tällä hetkellä koukkuan lapasia valkoisella Tempo-langalla ja iloisenvärisellä Seiskaveikka-raitalangalla ja niistäkin tulee kivannäköiset. Oikein sormia syyhyttää päästä kokeilemaan erilaisia väriyhdistelmiä.

Lankana on molemmissa Kauhavan Kangas-Aitan Unni- ja Silje-langat. Lapaspariin meni runsas kerä Unnia ja Siljeä vähän vähemmän. Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta löytyy muuten ohjekin sekä lapasiin että pipoon. Ja paljon muutakin mukavaa.

Taas yhdet harmaat sukat

Hyväksi havaitulla ohjeella voi neuloa toisetkin sukat - varsinkin jos pitää taukoa muutaman vuoden:


Ohje Knittystä
Lanka: Novita Nalle, noin 115 g
Sukkapuikot 2,75 mm

Varren pintaneuleen jälkeen nämä sukat ovat kyllä tosi tylsää neulottavaa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Yksinkertaisen tyylikkäät sukat, joissa on kuitenkin jotain erityistä. Tuo vaaleanharmahtavanruskea Nalle-lanka oli sen sijaan raivostuttavaa, kun langasta puski ulos sitä vaaleata nöyhtää. Kuinkahan helposti nämä nyppyyntyvät käytössä - olen huomannut että Novitan langoista tietyt harmaan sävyiset sukkalangat menevät käytössä ensimmäisenä huonon näköiseksi.

Nyt edessä on sitten taas mukava tehtävä päättää, millä ohjeella ja millä langalla aloitan neuloa seuraavia sukkia.

Keltaista

Keltainen ei ole minun värini - ei ole ainakaan tähän asti ollut. Rakastan keltaista luonnossa, mutta vaatekaapistani sitä ei löydy, ei edes villasukista. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä keltaiselle. Esimerkiksi jokaisella ruokakauppareissulla kuljen kuin ohimennen lankahyllyjen kautta ihastelemassa Novitan syksyn lankojen leijonankeltaista sävyä (muutoin en ole erityisen innostunut Novitan uusista värikartoista tai langoista, mutta leijonankeltainen Rose Mohair ja Kelo houkuttelevat kovasti - kunhan vain keksisin mitä niistä neuloisin).

Pietaryrtin keltainen on upea sävy. Pohdiskelen edelleen, vieläkö pietaryrtin kukkia ehtisi kerätä värjäystä varten. Kohta ei enää ehdi.

Auringonkukat ovat ihania. Ne ovat kesän ja syksyn välissä syntyneen tyttäreni perinteisiä synttärikukkia; niin varmasti tänäkin vuonna.


Synttäripöytään katetaan ehkä myös tämä Kuopiosta kirpparilta löytynyt auringonkukkavati, joka on niin retroa! Vadin alla on isotätini vanhat ikkunaverhot, jotka äitini lahjoitti minulle tänä kesänä. Kangas on Tampellan; muuta tietoa kankaan hulpiossa ei ole. Verhot roikkuivat vuosia isotädin kodin ikkunoissa mutta ihme kyllä tukeva puuvillakangas ei ole haalistunut lainkaan.


Pehmeää keltaista villalankaa, josta tulee poncho tyttärelleni. Ponchot näyttävät muutaman vuoden tauon jälkeen olevan taas muodissa. Lankakerien alla on samaisen isotädin jäämistöistä peräisin olevan pitsipeitto, joka on kooltaan liian pieni normaalimittaiseen sänkyyn. Pitsipeitto lienee alunperin virkattu päästävedettävään sänkyyn päiväpeitteeksi. Tämän osalta harkitsen jopa sitä, että yrittäisin virkata lisää paloja peittoon - tosin voi olla, että riittävästi oikeansävyisen ja -vahvuisen langan löytäminen on liian haasteellista.

Hamahelmipussukka

Tällaisen pussukan ohje oli tämän vuoden ensimmäisessä Taito-lehdessä ja jossakin muussakin lehdessä olen tainnut nähdä jonkun ohjeen. Hamahelmineuleita oli esillä myös Kauhavan käsityömessuilla ja silloin kävi niin kuin monesti ennenkin: kun näkee jonkun ohjeen toteutettuna ja pääsee hypistelemään työtä, niin innostuu itsekin.

Pussukka on tehty 18-säikeisestä Liina-kalalangasta ja hamahelmet ovat sen värisiä, mitä sattui yhtenä iltana löytymään lasten askartelutarvikelaatikosta. Ohjeessa suositeltiin 3,5 mm:n puikkoja, mutta itse käytin kolmosen puikkoja. Seuraavaan työhän kokeilen vielä vähän pienempiä puikkoja, kun neulepinta jäi minun käsialallani vähän löysäksi.

Tulin silittäneeksi hamahelmiä ehkä vähän liikaa; vähempikin riittäisi neuleessa toisin kuin lasten askartelutöissä.

Näiden reunahuomioiden jälkeen on kuitenkin todettava, että oli ihan hauska kokeilu. Puikoilla on jo vaaleanpunaista puuvillalankaa ja samanvärisiä hamahelmiä!

Lomalla

Minulla oli tänä kesänä lomaa vain kolme viikkoa, mutta loma on ollut sitäkin mukavampi. Laiskoja kotipäiviä toki voisi olla enemmän - tosin minun luonteellani ja kolmen lapsen perheellä laiskottelu vaatii pitkäkestoista harjoittelua, johon kolmen viikon lomakaan ei riitä! Olimme reissussa niin Ruotsissa kuin kotimaassakin. Matkan varrelle osui kauniita maisemia, kulttuurinähtävyyksiä, huvipuistoja, tunnelmallisia kahviloita, puistoja, uimarantoja ja paljon muuta mukavaa. Ilman erityistä etsimistä saatika etukäteistiedusteluja matkan varrelta löytyi myös mielenkiintoisia lankakauppoja ja lankavarastoni karttuikin kiitettävästi. Kaiken huipuksi löysin vielä eilen kirpputorikierroksella Helsingissä pikkurahalla monta kerää Tennessee- ja Mandarin Petit -lankaa.

Alla kuvassa on Ruotsin matkan lankaostokset. Gotlannista ostin tietystikin gotlanninvillalankaa eri vahvuuksissa ja jotain tarttui mukaan myös Uppsalasta Yll o Tyll -kaupasta. Kyseisessä kaupassa olen käynyt edellisilläkin Uppsalan reissuilla ja voin suositella sitä lämpimästi muillekin.



Tänä kesänä kävimme vihdoin Sastamalassa tutustumassa Herra Hakkaraisen taloon ja ihastelemassa uudelleen rakennettua Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Vammalan kylänraitilta löytyi myös kiva lankakauppa Silmu ja Solmu ja sen lähistöltä hyvin varustettu ompelutarvikeliike. Silmu ja Solmu myy myös tilkkukankaita ja mukaan lähti muun muassa kahta pöllökuosillista kangasta.

Loman aikana olen saanut valmiiksi kahdet sukat ja viimeistelyä vaille on jotain muutakin, mutta niistä lisää sitten myöhemmin. Ensimmäiset sukat ovat perussukat raitalangasta. Menevät lahjakoriin - äidilläni on tapana sanoa, että aika tavaran kaupitsee.


Perussukat 64 s, koko 40
Lanka: Linie 3 Supersocke 100
Sukkapuikot 2,5 mm

Toisten sukkien malli on alkukesän Kauhavan retkeltä. Messuilla oli esillä tällä mallilla tehtyjä vekkisukkia ja yksi ystävällinen rouva kirjoitti minulle käsin ohjeen näihin - kiitoksia vaan sinne Kauhavan suunnalle, jos joku sieltä päin sattuu lukemaan blogiani. Tällä mallilla teen vielä lisää sukkia ja mallineuleella tulisi myös kivat säärystimet.


Ohje: "Kauhavan vekkisukat", 56 s, koko 35
Lanka: Gjestal Maija, yhteensä lähes 100 g
Sukkapuikot 3 mm

Koukussa

Intoni käsitöiden tekemiseen on palannut mutta näin kesällä ei tunnu olevan aikaa istua tietokoneen äärellä - ihan hyvä sekin joskus - joten blogi on saanut olla hunningolla ja kirjoittelen nyt monen viikon takaisista asioista...

Olen koukussa koukkuamiseen! Viikko ennen juhannusta olin Helskyn järjestämällä retkellä Kauhavalla, jossa oli tuolloin Puukko- ja käsityöfestivaalit. Itse tapahtuma oli aika pieni, mutta tapasin runsaasti mukavia eteläpohjalaisia käsillätekijöitä, joilta sain monta hyvää uutta ideaa, ja lisäksi tein vähän ostoksiakin Kauhavan Kangas-Aitassa. Kauhavan käsityöklubilaiset esittelivät muun muassa lapasen tekemistä koukkuamalla. Opettelin viime talven aikana koukkuamisen kaksipäisellä koukulla mutta en ollut jaksanut etsiä mistään lapasen ohjetta. Koukuttu lapanen on loppujen lopuksi tosi yksinkertainen tehdä ja valmistuu nopeasti. Messuilla oli "pakko" ostaa uusi koukkuamiskoukku ja sopivaa lankaa ja viikonlopun jälkeen lapaspari oli valmis. Toinen pari on tekeillä ja varmasti tässä kesän mittaan syntyy vielä muutama pari.

Kuvat lapasista ja tossuista ovat messuilta.


Osaako joku muuten kertoa, miten alla oleva neulepinta syntyy? Olen törmännyt tähän viime aikoina pariinkiin otteeseen ja monet ovat sanoneet että kyseessä on ihan yleinen pintaneule, mutta kukaan ei ole muistanut miten tätä tehdään tai mistä ohje löytyisi.